torstai 10. joulukuuta 2015

Elämää suurempia

Olen ollut lähes äänetön koko illan, ohjannut lapsia käsimerkein ja välillä joutunut taputtamaan käsiä vähän kovempaakin yhteen. Kurkunpääntulehduksesta tuntuu tulleen jokavuotinen riesa... Aina pienen nuhan jälkeen tauti eskaloituu siihen, että ääni menee jossain vaiheessa. Nyt yritän vain olla hiljaa, jotta tärkein työvälineeni olisi kunnossa taas alkuviikosta... Kuitenkin, tässä hiljaa itsekseni miettiessä muistin, että Katja haastoi minut pohtimaan vähän suurempia ja syvällisempiä.. Hänen pohdintansa ovat aina niin syvällisiä ja aitoja, mutta kuitenkin hauskoja ja helposti samastuttavia, että vaikea tässä on yrittää samoihin sfääreihin päästä. Tai oikeastaan eihän se ole tarkoituskaan - kiitos Katjalle kovasti, haasteet ja toiveet teiltä ilahduttavat aina!


Mistäkö olen kiitollinen juuri nyt?

Näitä hetkiä varten kamera on aina keittiön tasolla käyttövalmiina. <3


Ehkä vastaus on vähän ennalta arvattavissa: näistä nakeroista... Tuovat iloa ja valoa harmaan ja kaamoksen keskelle. Ihan kuin heihin kaamos ei vaikuttaisi mitenkään. Voiko se olla mahdollista? Onko kaamosväsymys vain psykologinen juttu? Joka päivä kiitän siitä, että meitä on kaksi niin hyvää toisillemme. Että toinen ajattelee toisen puolesta.

Olen myös äärimmäisen kiitollinen siitä, että olen saanut niin paljon niin nuorena. Toisaalta ei mikään ole tullut kuin manulle illallinen, välillä on ollut ehkä turhankin monta rautaa tulessa yhtä aikaa. Olen myös todella helpottunut ja kiitollinen siitä, että meillä molemmilla on töitä. 

Tuolinraahaja taas elementissään. Reviiri laajentuu keittiöstä olohuoneeseen. Kun ei pääse etenemään, vaikka kuinka lykkää, niin on pakko riuhtoa matotkin syrjään.. <3 Touhuli.


Terveys, sitä ei ehkä osaa arvostaa riittävästi ennen kuin jotain vakavaa tapahtuisi. Joka viikko jonkun kysyessä ollaanko oltu terveitä, mietin näitä pikkujuttujakin että luojan kiitos, olemme olleet tosi terveitä. Ennen lapsia luin kauhulla niitä juttuja, että lapset sairastavat keskimäärin kahdeksan flunssaa vuodessa. Häh? Lapset ovat olleet flunssassa ehkä kerran vuodessa. Olen ollut kipeä viimeksi raskausaikana, ja silloinkin tässä samassa taudissa, joka ei edes kuumeeksi ylly, mutta vie äänen. 

Ja hei mitä näistä pikkuflunssista - tuntuu naurettavalta edes puhua niistä terveyteen liittyen. Olen niitä ihmisiä, jotka liikuttuvat jo pelkästään lukiessaan toisten sairastumisesta... Hatunnosto kaikille, jotka hoivaavat vakavasti sairasta lastaan, puolisoaan tai muuta läheistään... <3 Terveydestä, jos mistä olen niin kiitollinen, mutta ehkä niin helpolla päässyt, etten osaa siitä tarpeeksi edes nauttia.


Mitä haluaisin muuttaa tai tehdä toisin elämässäni, jos voisin?

Näitä katumuskysymyksiä olen aina välillä miettinyt ja pyöritellyt - katuisinko jotain? En ole mitään suuria mokia tehnyt, mutta totta puhuen nuorena tuli sooloiltua ehkä vähän turhan jänniä juttuja. Yläasteikäisenä sisäoppilaitoksessa - kai siellä nyt jotain väkisinkin tulee häröiltyä. Taitaa pitää paikkansa se sanonta, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Niiltä ajoilta kadun joitain asioita niin paljon, että haluaisin unohtaa. Toivon, että omat lapset säästyvät.



Entä mikä on elämän tarkoitus?

Tähän minun on kyllä nyt pakko lainata omaa miestä, kun hän sen niin hyvin muotoili.. Oli kuulemma työpaikan pikkujouluissa tullut keskustelua näinkin syvällisistä ja oli loksauttanut suut koko pöydältä.. Että kun panostaa siihen, että läheiset on onnellisia, niin melko varmasti siitä onnellisuudesta pääsee itsekin osalliseksi. Elämä on paljon simppelimpää ja kaikki ovat tyytyväisempiä, kun on pystynyt määrittelemään ihan ydinlähipiirin sekä läheisimmät sukulaiset ja ystävät, ja panostaa näihin ihmissuhteisiin ensisijaisesti. Muutkin ovat toki tärkeitä, mutta ruuhkavuosissa ei mitenkään pysty hanskaamaan kaikkea, eikä olemaan kaikille ja kaikkialla läsnä ja se jos mikä uuvuttaa. Silloin tällöin huomaan, että jotkut ihmiset (kuten mieheni) ovat oikeasti omaksuneet ajatuksen tee toisille niin kuin tahdot itsellesi tehtävän ja elävät sen mukaan. Kyllä minä itsekin siihen pyrin, mutta haluaisin kyllä olla parempi ihminen. Ihmisenä kasvu voisi olla ensi vuodelle sellainen pieni tavoite...


Huh, joskus nämä haasteet ovat aika isoja pohdintoja! Kuka uskaltaa tarttua? Saa napata! En uskalla haastaa ketään, koska näissä joulutohinoissa se voisi kuitenkin unohtua jonnekin pöytälaatikoihin. :)

Hyvää viikonloppua, toivottavasti pysytte terveinä!

FB | IG

Katri
SHARE:

8 kommenttia

  1. Toi viimenen kuva on tuo mieleen yhden taidehistorian kuuluisimman maalauksen... Kädet ja sormet kohtaa ja niissä näkyy ja tuntuu rakkaus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika ihanaa että johonkin noin pieneen hetkeen onnistuu tallentumaan noin kiva tunnelma!

      Poista
  2. Mukavat vastaukset lukea. Paranemisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla Sanna - ajattelin että toisaalta näihin kysymyksiin saattaa olla myös aika ilmeiset vastaukset!:) kiitos - kurkku ajoittain parempana..

      Poista
  3. Hei kiva kun tartuit tähän. Olkoonkin, että flunssa teki tälle tilaa :). Minullakin kurkku on ollut karheana jo viikon, ja ääni menee iltaa kohden. Sitten viitotaan. Arvaa vaan näkevätkö nuo käsimerkkini!?
    Sinulla on viisas mies. Mahtava kiteytys tuohon viimeiseen kysymykseen. Välillä mietin, ollaanko me mieheni kanssa aivan "epäsosiaalisia", kun niin tiukasti käytämme liikenevän ajan hyvin pienessä ympyrässä. Ruuhkavuosissa ei tosiaan kannata ylläpitää kovin laajaa piiriä.
    Suloiset lapset ovat parasta, tunnelmalliset kuvasi jälleen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ei.. Ja kolmen pojan kanssa äänettömyys on vielä kovempi haaste.. No juu, itselläkin loksahti suu auki ja vähän ihmettelin että onko se noin syvällisiä pyöritellyt.. Kuulemma jo aikoja sitten hoksannut tällaisen yhtälön.. Epäsosiaaliseksi tai välillä jopa itsekkääksi olen minäkin meitä välillä ajatellut.. Mutta onko se sitten itsekkyyttä kun kuitenkin tarkoitus on panostaa siihen että ainakin tämä ympäröivä perhe saa kaiken huomion mikä mahdollista..

      Poista
  4. ihan samaa mieltä - sinulla on viisas mies :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne - menin vähän itsekin sanattomaksi ja jäin pureskelemaan asiaa.. Ihmettelin että vaikka minäkin kaikkea pohdin koko ajan niin en ollut osannut näitä elämän syvimpiä tarkoituksia sitten muotoillakaan. :) ehkä tuossa ajatuksessa on jotain perää - ja pointti onkin siinä miten ne piirit määrittelee - voivathan ne olla niin laajoja kuin sen hetkinen elämäntilanne mahdollistaa!

      Poista

Kiitos kun rustasit kommentin ilokseni!

© Tohkeissaan. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig