Syyslauantain onnea

On ollut niin hieno ja ihana lauantai, että ei voi kuin huokailla tätä elämää. Päivä alkoi E:n temppukerholla, jossa oli tällä kertaa yhteistunti vanhempien kanssa! Se oli ihanaa, lapset olivat aivan riemuissaan, ja minä ainakin nautin siitä riemusta itsekin.

Ilta-auringossa lähdimme retkelle lähirantaan. Ihmettelimme, "mistä toi vesi mereen oikein tulee" ja mutustimme eilen leivottuja kaurakeksejä ja kaakaota. E muisti jostain vappuhyrrän, joka otettiin tietty mukaan. Reissun aikana sauna oli sopivasti lämminnyt. Se on ihana tunne, kun vähän kylmenneet raajat alkavat kihelmöiden lämmitä... Iltaruokapöydässä E lauleskeli sitä biisiä (en muista esittäjää) "asiat voisi olla huonomminkin, olen täysin tyytyväinen..." :)

Leppoisaa viikonlopun jatkoa! :) Tulisikohan jotain lauantaileffaa? Tai ylipäätään jotain katsottavaa televisiosta...

Grenade

Hei tunnethan tämän herkun?

Granaattiomenat ovat nyt ihan parhaimmillaan! Kilohinta on pudonnut alle puoleen normaalista, joten nyt sesonkiaikaan niillä kannattaa todella herkutella. Näihin tulee kertakaikkinen himo... Toimivat myös karkinkorvikkeena.

Koska granaattiomenan käsittely ei ole maailman miellyttävintä puuhaa vähän kärsimättömälle (ja vielä raskaana olevalle) ihmiselle, karsin koko ompun siemenet kerralla kulhoon ja laitan jääkaappiin. Siten niitä on helppo napsia sellaisenaan, tai laittaa salaatin tai jugurtin ja myslin päälle.

Granaattiomenan siemenet ovat oikea silmänilo salaateissa ym. kylmissä ruoissa, mutta ennen kaikkea ne ovat ihanan makeita nyt. Siemenet raksuvat suussa hauskasti. Mehukkaan pallukan sisällä on kovempi siemen, mutta mitäpä tuo haittaa... Jatkuvasti tekee kuitenkin mieli heittää uusi satsi suuhun! :) Käsittääkseni granaattiomena on myös varsinainen terveyspommi... Mm. C-vitamiinia, B5 ja B9 -vitamiineja sekä foolihappoa (erityinen vitamiinipommi siis raskaana oleville). Jos haluat perehtyä asiaan paremmin, niin lukaisepa granaattiomenasta vaikka täältä ja täältä. Muussa tapauksessa halkaise neljään osaan, koputtele tai koverra siemenet kulhoon, mene sohvalle ja ala napsia!

Teemaan sopii tietenkin Bruno Marsin Grenade, joka jaksaa laulattaa aina vaan. Jos olet yksin kotona (tai kehtaat muuten vaan), vedä kovaa ja tunteella! :) Ihanaa viikonloppua!

Vatsa ennen viimeistä kolmannesta

Miten viimeinen kolmannes voi startata jo? Havahduin tähän todellisuuteen muistaessani, että ensi viikolla on aika TYKS:iin verenohennuslääkityksen aloitusta varten. Meillä kulkee suvussa sellainen pieni geenivirhe (FV:n geenivirhe, APC-resistenssi), että trombiriski on hieman suurempi, kuin tavallisesti. Ja kun raskaus altistaa muutenkin veritulpille, niin tässäkin raskaudessa aloitetaan Klexanen piikitys viimeisellä kolmanneksella varmuuden vuoksi. Minulla ei ole koskaan ollut mitään verisuonitukoksia, eikä mitään oireita geenivirheen vuoksi, mutta koska asia on tiedossa, on se huomioitu raskauden seurannassa.

Kuitenkin, vatsa on alkanut painaa nyt todella tuntuvasti. Istuminen onnistuu takakenossa ja toisaalta seisominen alkaa olla raskasta, koska välillä pitkä seisominen alkaa heitättää. Vielä pitäisi melkein 2 kuukautta jaksaa töissä... En yhtään muista, että ensimmäisessä raskaudessa olo olisi ollut näin tukala näin aikaisin. Iltaisin närästää, vaikka vatsa ei edes vielä ole korkealla. Noo, onhan tässä loppusuorassa paljon hyvääkin - vauvan liikkeet tuntuvat ja näkyvät, vatsa venyy ja tärähtelee potkujen voimasta.

Pitäisi ehkä alkaa miettiä, onko meillä kaikki vauvaa varten. Jotenkin oletin, että kaikki löytyy entuudestaan, mutta sitten muistin, että paljon on annettu poiskin. Ja missähän on esimerkiksi äitiyspakkauksesta saatu makuupussi? Olisi ehkä järkevää penkoa kaappeja ja laittaa paikkoja kuntoon, kun vielä jaksan. Tuleva isosisko on niin innoissaan, että olisi halunnut nukkua vaunukopassa ja pukee jatkuvasti pieniä bodeja päälleen! :) Eli kun minä järjestän, niin hän levittää!

Torstaisiivous tehty, viikonloppu tuntuu jo alkaneen!

Sidontakurssin saldoa

Kuten ehkä olette huomanneet, rakastan leikkokukkia. Siksi olinkin todella innoissani, kun huomasin Skanssin liikkeessä mainoksen yhden illan sidontakurssista Kauppilan Puutarhalla. Olin aiemmin yrittänyt räpeltää kimppuja ja asetelmia, mutta todellisiksi räpellyksiksi ne olivat jääneetkin. Viime viikolla pääsin asiantuntijoiden oppiin ja ilmeisesti kurssi oli kiinnostanut monia muitakin, sillä vastaava kurssi järjestetään seuraavan kerran 14.11. klo 18-20. Hauskaa oli myös tavata sattumalta erään blogin kirjoittaja kurssilla! :)

Kurssilla tehtiin syyssetelma ja -kimppu, jotka sai mukaansa. Asetelman teko oli huomattavasti helpompaa, joten sillä lähdettiin liikkeelle. Opin monia asioita, joita en ollut tullut ajatelleeksi. Esimerkiksi hoksasin, että yhdessä neilikassa tai krysanteemissa on todella paljon materiaalia asetelmaan. Samoin on vihreissä, kun yksittäisillä lehdillä pystyy piilottamaan sientä kätevästi. Vaikka asetelma näyttää runsaalta, ei siihen ole käytetty kuin 2 gerberaa, 2 neilikkaa, 1 krysanteemi, 4 salalin oksaa ja 2 nahkalehteä. Lisäksi laitoin pari lehteä keijunkukkaa ja syklaamia lähinnä testatakseni sävyjä. Näihin asetelmiin voisi siis hyvin käyttää pihalta tai ulkoistutuksista löytyviä yksittäisiä kehtiäkin.

Kimpun sitominen olikin aloittelijoille vähän haastavampaa, joten meille annettiin avuksi sidontakehikot. Sen avulla oksia on helpompi alkaa laittaa kimpun muotoon, koska lehdet ja kukat ikäänkuin lepäävät kehikon päällä. Tekniikassa korostettiin, että oksat kannattaa aina työntää kimppuun samaan suuntaan, ja pyörittää kimppua koko ajan, jolloin varret asettuvat spiraalin muotoon. Minä tietysti muistin tämän ainoan ohjeen vasta, kun olin tökkinyt puolet oksista kimppuun, ja ihmettelin, miksi kukat eivät oikein asetu...

Ensimmäisestä kimpustani tuli aikamoinen risukasa, mutta ainakin tuli opittua paljon. Ei iiiihan menisi floristin tutkintosuorituksesta läpi... Ensi kerralla ehkä muistan tökkiä varsia oikeaan suuntaan alusta lähtien, jolloin oksat pysyvät paikallaan siinä, mihin olen ne alunperin asettanut. Vähän maltillisemmin voisi myös laittaa värejä ja muotoja. :) Hyvä pointti on lisäksi se, että yleensä kannattaisi lopettaa materiaalin tökkiminen silloin, kun ajattelee lisäävänstä vielä muutaman, koska helposti tulee laitettua liikaa.

Huolimatta aloittelijan kädenjäljestä leikot piristävät kotia kummasti. Kurssi oli todella inspiroiva, ja nyt uskallan taas kokeilla kotona ainakin asetelmia. Ihanaa näperreltävää! Onko joku muu kokeillut tehdä kimppuja tai asetelmia itse?