torstai 7. marraskuuta 2013

Ihan hiljaa

Nyt ollaan ihan hissukseen, nimittäin ääni petti. Pieniä pihahduksia silloin tällöin, mutta pääsääntöisesti parempi olla suu supussa. Kurkunpääntulehdus, kuulemma. En muistakaan että minulla olisi koskaan ollut tällaista tautia. Ääni ei kulje, mutta muita flunssan oireita ei juurikaan ole. On omituista olla työkyvytön näillä oireilla, mutta kun ääni on työväline, niin eipä siinä oikein ole vastaansanomista.


Tänään olen loikoillut tuossa sohvan nurkassa ja suunnitellut ensi viikon tunteja, tarkistellut verkkokursseja ym. leppoisaa. Suunnitellut isänpäivän menua ja vähän testaillut uutta objektiivia (Canonin 35 mm f/2). Se tuo kyllä ihan uusia ulottuvuuksia kittiobjektiivin rinnalle. Ostimme tuon käytettynä Rajalasta.

Torstaisiivous saa nyt odottaa itseään, nimittäin täällä on liian monta keskeneräistä projektia. Mies alkoi rempata wc:tä (uudet kalusteet vain) ja uusi tiskikonekin tuli samassa rytäkässä. Ovea integroitavaan astianpesukoneeseen joudutaankin odottelemaan nyt viikko, kun Ikeasta ei enää saanut Abstrakt-sarjan ovia. Sitten tuli vielä pieni flunssa, eivätkä hommat luonnollisesti etene ihan sitä tahtia kun alkuviikosta optimistisesti ajattelimme.

Tulin tässä miettineeksi samalla sitä kritiikkiä, jota blogit usein saavat liiasta kiiltokuvamaisuudesta. Missä on oikea elämä ja sotkut? Minua se ei ole koskaan vaivannut, koska ajattelen, että ei kenenkään huusholli voi koko ajan olla tiptop. Minusta on paljon miellyttävämpää nähdä kuvissa järjestelmällisyyttä ja rauhallisia tunnelmia, ihan sama vaikka siloteltujakin. Niistä tulee hyvä fiilis - toisin kuin pyykki- ja tiskivuorista, roskankerääjämatosta ja eteishävityksestä, joita vastaan ei jaksa joka päivä taistella täällä kotona.

Mitä itse olette mieltä? Minä otan kupposen teetä ja alan neulomaan ylipolvensukkiani valmiiksi. Ja olen ihan hiljaa.
SHARE:

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Kiitos kun rustasit kommentin ilokseni!

© Tohkeissaan. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig