Sadepäivän riemupuuhat, kuten korkeakiiltoisten kaapinovien pesu...

Suunnitellessamme keittiöremonttia yritin selvittää, ovatko korkeakiiltoiset kaapinovet helppo pitää puhtaiana, mutta mielipiteet vaihtelivat täysin laidasta laitaan. Toiset inhosivat niiden tahraantumista ja jatkuvaa pyyhkimistä, toisten mielestä mitään ongelmaa ei ollut. Kahden vuoden kokemuksella oma mielipiteeni on, että niissä ei näy lika kovin helposti, mutta se on hankala poistaa. Kaapinovia ei voi ohimennen pyyhkäistä roiskeista, koska pintaan jää herkästi rätin raidat. Siksi otankin silloin tällöin (liian harvoin) urakan, jolloin pyyhin kaikki ovet ensin pesuaineella, sitten vedellä, ja lopuksi kuivaan pyyhkeellä. Tällaisten isompien siivousjuttujen kanssa olen vähän tuulella käyvä - en kuuraa joulun alla paikkoja lattiasta kattoon, vaan siivoilen sen mukaan miltä tuntuu. On ihanaa saada inspiraatio siivota kaapit, pestä kylpyhuoneen kaakelit tms. toisin kuin siivota hampaat irvessä esimerkiksi joulun tai juhlien vuoksi.

Tytön mielestä parasta lomapuuhaa on majojen rakentelu ym. puuhailu kotosalla, joten käytin eilisen sadepäivän hyväkseni ja pesin keittiön kaapinovet. Mies oli öljynnyt puutasot ennen viikonloppureissuamme (ettei tarvitse haistella ikävää hajua kotona), joten nyt oli sopiva hetki siivota keittiö kunnolla. Uuni pitäisi vielä pestä, mutta odotellaan nyt sitäkin inspiraatiota jonkun aikaa! :) Toimeen ryhtyminen on huomattavasti mukavampaa kivantuoksuisten pesuaineiden kanssa. Vielä kun löytäisin hyväntuoksuista (tai edes hajutonta) uuninpesuainetta jostain. Onko vinkkejä?

Siivousurakan jälkeen on tietty paras ottaa valokuviakin. :) Olen niin tyytyväinen, että sain tämän tehtyä, kun olen pitkään katsellut pieniä roiskeita siellä täällä. Ovien pyyhkimisessä ärsyttävää on sekin, että vetimet ovat kulmikkaan terävät, ja jostain syystä satutan käsiäni niihin jatkuvasti pyyhkeillessäni. Emme tulleet ajatelleeksi vedinten terävyyttä pienten lasten kannalta, koska esikoinen osasi jo tukevasti kävellä remontin aikaan. Täytyy miettiä, josko vaihtaisimme nämä toisenlaisiin. Toisi mukavaa vaihteluakin! 

Urakan jälkeen palkitsin itseni miehen ja lapsen leipomalla suklaakakulla ja kahvilla ja lueskelin blogeja, kiitos päiväunien. Suklaakakun teko ei kuulemma mennyt ihan kuin Strömsössä, mutta kyllä se ainakin suklaiselle maistuu!

Onneksi tänään paistaa! :)