Sukelsin jouluun, nyt se on menoa

Kun yhdistetään paljon valkoista, joulunvihreää, kimallusta, kultaa ja hopeaa, vähän lumihuurrettuja koristeita ja vielä vähän säihkettä ja blingiä, niin eihän siinä voi muuta kuin antautua. 

Loviisan Aitta oli puettu kertakaikkisen upeasti jouluun. Ihan kirjaimellisesti tuntui, kuin olisin sukeltanut joulun ihmemaahan. Katse kiinnittyi koko ajan uusiin kaunistuksiin, kaikkea teki mieli hipeltää ja hypistellä. Väkisin tuli kuitenkin mieleen, mitä meidän sohvapöydällä tapahtuisi, jos siihen olisi ripoteltu tuollaista vastustamattoman näköistä lumihilekoristetta ja uljas peura patseeraisi lasikuvun alla. Tällaisia virityksiä voi sitten tehdä ihan omaksi iloksi jonnekin korkeammalle...

Joulu oli hyvin amerikkalaistyyppinen ja runsas, yhdistellen luonnonmateriaaleja sekä valkoista ja ylellistä kimallusta. Loviisan Aitta on palkittu mm. kansainvälisellä Global Innovation Award-palkinnolla, ja onkin ollut yksi elämyksellisten sisustusliikkeiden suunnannäyttäjistä Suomessa. Käynti tuossa visuaalisuuden tyyssijassa tyydyttää varmasti kaikkien esteetikkojen kauneudennälän... Se on nähtävyys ja elämys sinänsä. 

Joulufiilis oli taattu viimeistään tunnelmallisen taustamusiikin ansiosta - kiitos Lempi Triolle taidokkaasti sovitetuista, jazzahtavista joululauluista. Elävää musiikkia on niin ilo kuunnella!

Toivottavasti näistä joulutunnelmista virisi orastava joulumieli kaikille sitä halajaville - itse ainakin täytyin lämpimästä joulufiiliksestä kertaheitolla. Mukaan lähti yllätys yllätys - kynttilänjalka (alla olevassa kuvassa), mutta puolustuksekseni täytyy todeta sen olevan ihan erilainen, kuin muut. Ai niin ja matto yläkerran aulaan, mutta siitä lisää toiste!

Hyvää loppuviikkoa - minä alan vähän jo orientoitumaan perjantaisiin pikkujouluihin, jesjes! :)

FB | IG

Katri

Juhlahumu

Huh, olipa taas kemut! Aina ennen lastenjuhlia siivotessani mietin, minkä ihmeen takia ylipäätään siivoamme. Tunnin päästä kaikki on kuitenkin pitkin, ihan kaikki. No, tällä kerralla tosin taisi olla sen verran muuta puuhaa lapsilla, että homma ei riistäytynyt käsistä kaiken mahdollisen ja mahdottoman pöyhimiseen. :D Joo, mutta sekin on nähty, ja se on loppujenlopuksi pikku juttu. Pääasia, että on kavereita ja että tulevat synttäreille. Viikolla ajattelin, että olisipa kamalaa, jos kukaan ei tulisi lapsen syntymäpäiville... :( Pari viikkoa sitten luin Kodin Kuvalehdestä pikkupojasta, jolla ei ollut yhtä ainuttakaan kaveria, itku tuli. Olen jotenkin kamalan ylitunteellinen tuollaisissa asioissa, toisten ihmisten tunteisiin eläytyminen on yksi vahvimmista, mutta samalla heikoimmista lenkeistäni. Muistui mieleen oma yksinäisyys yläasteella. Toivottavasti omat lapset selviävät vähemmällä.

Kerroinkin perjantaina, etten ollut jaksanut suunnitella ja valmistella synttäreitä viikolla lainkaan. Luotin siihen, että Tigerista löytyy jotain koristusta, ja samoilla tutuilla herkuilla varmaan selviän. Mies tuli vasta lauantai-iltana koulureissulta, mutta ihanaa, että siskoni miesystävineen tulivat auttamaan etukäteen.

E tehtaili vaahtokarkkitikkareita, ja yhtä nopeasti syntyivät varmasti lapsille maistuvat suolaiset tikut. Suolaiseksi tein myös kahta erilaista suolaista piiraakkaa (ohje) ja tosi ysäreitä pizzakiekkoja lehtitaikinalevystä. Autonrenkaiksiko niitä sanottiin? Aika kuivakoita tuli, eivät ainakaan itselleni oikein maistuneet...

Sen verran yritin jotain uutta, että kokeilin Ruokapirkka-lehdestä nakukakkua. Nakukakun eli Naked caken ajatus on, että sitä ei kuorruteta kummemmin. Täyte on sen verran tuhtia, että se pysyy kakun välissä ihan riittävän siististi muutenkin. Tuollainen sopivan huoleton kakku sopii tällaiselle hätäisemmällekin emännälle. Samoin kuin pikkupavlovat, jotka tein samalla ohjeella, kuin täällä aiemmin julkaistut raparperiset minipavlovaleivokset. Lapsille oli jätskibaari, ja suklaakakkua nautimme sitten sukulaisten kesken. Kakku oli todella suklaisen tuhti, ehkä jopa liian tuhti omaan makuuni, mutta kaikille suklaakakkufanaatikoille varmasti toiveiden täyttymys.

Suurin osa vieraista oli pukeutunut prinsessaksi, mutta mahtui joukkoon myös yksi pikku pörriäinen. Hän näkyy harjoittelevan myös valokuvausta. Vinkkinä muuten Turun seudulla asustaville, että Lastenkirppis Pikkusiililtä voi vuokrata naamiaisasuja 5 € kerta + 10 € pantti, jonka saa takaisin palauttaessaan puvun. Olen käyttänyt vuokrauspalvelua jo monena vuonna, koska en ole viitsinyt ostaa pukuja omaksi - samaa naamiaispukua kun tuskin tulisi montaa kertaa käytettyä. 

Juhlakoristukset saavat vielä pukea kotia muutaman päivän, sen jälkeen alkaakin ehkä jo joulumieli virittäytyä kunnolla - ajatella, enää reilu kuukausi, houhou! :)

Hyvää alkanutta viikkoa!

FB | IG

Katri

Perjantaikeittiö

Äärilaidasta toiseen mennään näköjään, kun katsoo tuota edellistä postausta. :) Kiitos muuten kovasti hauskoista kommenteistanne - ne lämmittivät minua kovasti. Ilmeisesti näiden sotkujen näkeminen on aina yhtä yllättävää. Kuvista kun saattaa saada sellaisen mielikuvan, että ikäänkuin se vain järjestelisi paikkoja tai asettelisi sohvatyynyjä koko ajan. 

Saimme vihdoin valittua hääpotretit, ja minun pitikin niitä vähän vilauttaa täälläkin (en tajua miten joku valokuvaaja (Petra) voi olla niin hyvä!!), mutta kun olen tottunut fiilispohjalta kirjoittelemaan, niin nyt mennäänkin tämän illan tunnelmilla..

Olisikohan pitänyt varoittaa kuvatulvasta? Sain nimittäin aikamoisen kuvausinspiraation, kun saatiin siivottua. Kyllä täytyy sanoa, että tyhjä keittiön pöytä levittää lähes välittömästi sellaista selittämätöntä rauhaa ympärilleen. Torstaisiivous on ollut vain kaukainen ihanne pitkään, niin tälläkin viikolla. Olin eilen Loviisan Aitan joulunavajaisissa, jonka tunnelmia ehkä bongasitte jo blogin FB-sivulta tai instasta. Tulin myöhään kotiin ja oikeastaan vasta tänään töistä tullessani huomasin, millainen hävitys eilisen aikana olikin riistäytynyt. No, kuulemma oli ollut hauska ilta, sehän on pääasia. Askartelukamoja keittiön pöydällä ja sen alla, roolivaatteita vähän joka huoneessa ja ilmeisesti myös yksi huonekasvi oli saanut kyytiä, kun oli multaa ja lehtiä vaalealla villamatolla. Jesjes. 

Sitä paremmalla syyllä - ihana aloittaa viikonloppurauha puhtailta pöydiltä! Viikonloppuna onkin taas keittiö kovilla, kun on tarkoitus juhlia esikoisemme kuusivuotissynttäreitä. Pikkukavereita tulee sunnuntaina aamupäivällä ja sen jälkeen sukulaisia. Vähän jännittää juhlien kohtalo, kun sankari on vähän valitellut mahaansa - tiedä sitten, johtuuko vain jännityksestä, vai onko tosissaan jotain pöpöä. Siksi en ole oikeastaan laittanut vielä tikkua ristiin koko juhlien eteen (tarkemmin ajatellen se on tekosyy, en vaan ole viitsinyt). Tällä kertaa mennään vähän vähemmällä höösäämisellä. En vaan ole jaksanut suunnitella sitä ja tätä - teemaa, koristeita, tarjoiluja, ohjelmaa... Uskon, että ihan hyvät juhlat tulee silti. Neiti on varmaan ihan tyytyväinen kuitenkin, kun saa valita juuri sellaiset prinsessalautaset kuin haluaa ja räiskyvän väriset valmiit viirit tai muut koristeet. Kuulemma kaikki frousenit käy ainakin. Ja onginta pitää olla.

Toivottelen hyviä viikonloppuja, ja otan pienen niskaotteen itsestäni. Yritän saada edes kauppalistan tehtyä. Se on ihan hyvä alku! Tai ehkä kuitenkin vasta huomenna.. Kuuntelen Vain elämää -soittolistaa ja käyn blogikierroksella! :)

Tässä suosikkini kauden hiteistä - aiemmin en oikein tuntenut koko Sannia, mutta kesän irtiotto Ruisrockiin miehen kanssa muutti koko asian. Aina, kun kuulen Sannin biisejä, minut valtaa sellainen kesäinen kepeys. Aurinko paistoi täydeltä terältä, poljettiin kakspäällä kohti festaria ja saavuttiin keskelle hyväntuulisen Sannin keikkaa. Oltiin kesäpäivä vapaita kuin taivaanlinnut.

FB | IG 

Katri