Kilpajuoksu aikaa vastaan on päättynyt

Täällä ollaan - hengissä, helpottuneita ja ihastuneita! Edellinen kuukausi on ollut niin työntäyteinen, että blogikin on elellyt aikamoista hiljaiseloa. Vanha koti oli pitkään ihan hyrskyn myrskyn, muuttopakkailuita ja pitkiä päiviä raksaleskenä. Ruoaksi sitä mitä nopeimmin sai valmiiksi, moneksi päiväksi kerrallaan. Juttuja on ollut mielessä vaikka kuinka paljon, mutta aikaa niiden toteuttamiseen ei juurikaan. Oma osansa hiljaisuuteen on ollut sellaisillä käytännön ongelmilla, että läppäri vetelee viimeisiään ja akku ei kestä, photoscape kaatuu RAW-kuvia muuntaessa, netti pätkii... 

Kuitenkin, pääsimme muuttamaan torstaina, ja tuntuu kuin kiire olisi loppunut siihen. Olimme kaivanneet ihan vaan olemista todella paljon. Lapset olivat onnellisia yhteisestä saunahetkestä ja isompi leffaillasta kaikki saman sipsikupin äärellä. Hatunnosto kaikille rakentajille, parin kuukauden intensiiviremontti oli meille ihan riittämiin, Viikonloppuna purimme tavaroita aika intensiivisesti, joten uusi viikko on ollut mukava aloittaa ns. puhtaalta pöydältä. Se hyvä puoli muuten joulun alla muuttamisessa on, että ei oikeastaan tarvitse tehdä joulusiivousta! ;) Tai no, enhän minä sellaista ole ennenkään tehnyt...

Ensimmäisen Phrenan sain tänään ruokailutilan kattoon, mutta toisen kanssa on vaikeuksia. Keittiön ja ruokahuoneen lattia vahattiin vasta muuton jälkeen, koska aika yksinkertaisesti loppui kesken. Kaksi lipeäkäsittelyä ja kolme vahauskertaa vaativat aika monta päivää (ja tämä joka huoneeseen...). Tänään lattian kuivuttua saimme ruokapöydän paikalleen (tuohon saarekkeen taakse) ja alakerta näyttää jo ihan kodilta! Tosin monenmoista pientä laitettavaa on vielä, kuten lattialistat muutamasta paikasta, keskuspölynimurin ja ilmanvaihdon reikien paikat, keittiön sokkelit, kattolistan maalaus, lamppu kunnolla kiinni jne... Jännä muuten, miten niitä ei huomaa täällä touhutessa, mutta kuvista pomppaa heti. Täytyykin alkaa kuvata enemmän, jotta ei jäisi pikkupaikkoja laittamatta. Ettei käy niin, että listat puuttuvat vielä lasten muuttaessa kotoa...

Puuliesi on ollut ahkeralla käytöllä. Aamuisin on mukava hipsiä alakertaan kun liesi rätisee ja hohkaa lämpöä. Se on tuottanut paljon enemmän iloa ja lämpöä kuin olisin uskonutkaan ja ruoanlaittokin sillä on aika ihanan verkkaista. Tössöttelin ja keittelin sapuskaa kuin suuremmallekin pataljoonalle, välillä lisäten pökköä (listanpätkiä) pesään ja hakien sopivaa paikkaa kullekin kattilalle. Ehkä tämäkin hätänen rouva rauhoittuu puulieden äärellä, kun ei voikaan vain tökätä induktiota buustille, vaan odotella, että tuli tekee tehtävänsä.

Oma joulunodotukseni alkaa varsinaisesti vasta nyt. Tänään koristelimme uutta kotia jouluun ja lauleskelimme joululauluja nyt kun pianokin saatiin paraatipaikalle ruokahuoneeseen. Mutta siitä lisää tuonnenpana..

Kiva jos olette siellä vielä! <3

Katri

Huutakaa pois!

Sainpa tartuttua härkää sarvista ja aloitin muuttopakkailut. Samalla tuli kuvattua muutamat jutut, jotka jäävät meille tarpeettomiksi. Käypä kurkkaamassa huuto.netistä kaikki kohteeni (käyttäjätunnus kaati105). Myynnissä mm. tuo bannerissakin näkyvä rakastamani Kartell:n Gé, Ikean Bestå Burs tv-taso, kristalliplafondi, Merrellin vedenpitävät talvisaappaat, lasisia tuttipulloja ja mitä vielä.. Ainiin, on siellä yksi keittiökin! :) Josko jollekin kelpaisi kymppitonnin Ala Carte -keittiö, jonka purimme uudesta kodista. Nyt lähtisi puoli-ilmaiseksi, täytyy saada autotalliin tilaa.

Tässä muutama kuva myynnissä olevista jutuista, käypä katsomassa jos löydät jotain itsellesi tarpeellista. :)

Pikkuperheen pikkujouluperinteitä

Kun ajattelin torstaina, että viikonloppuna voitaisiin viettää vähän pikkujoulua kotona, niin tajusin ilokseni, että meillehän on muodostunut jo joitain perinteitä! Ajattelin, että voitaisiin leipoa keksejä ja joulutorttuja, kuunnella joululauluja ja ripustaa joulukalenteri.

Tein joulukalenterin E:n ensimmäiseksi jouluksi neljä vuotta sitten (se oli sitä maalaisromanttisempaa kauttani, tyylistä huomaa). Viime vuonnakin ajattelin, että olisipa kiva tehdä joku nätti uusi joulukalenteri, (joku sellainen sisustukseen sopiva!), mutta kaivaessani tätä perhemme jouluperinteiden kulmakiveä joulukoristelaatikosta, sain joulufiiliksen kiinni heti. Kauniita joulukalentereja on näkynyt taas blogeissa paljon, mm. Jennillä ihanan esteettisessä 2xILO -blogissa. 

Ekana jouluna kalenterissa oli kuivattuja omenarenkaita ja joskus, kun oikein anteliaaksi olin heittäytynyt, puolikas Marie-keksi (joista herkullisista yllätyksistä ystäväni edelleen muistavat nauraa..). Sittemmin pussukkaan on sujahtanut joskus kiiltokuva, joskus muutama tarra, ponnareita, pinnejä, pikkueläimiä, viime vuonna ekaa kertaa jopa suklaata.. (Siitä se namikierre sitten lähtikin..) Nyt mietiskelen (tosiaan vielä edellisenä iltana ennenkuin kalenteri pitäisi tänä vuonna aloittaa), pitäisikö antaa tyttöjen avata pussukat vuoropäivin? Toisaalta J ei tajuaisi vaikka ei saisi avata pussukkaa lainkaan, mutta toisaalta muistan, miten ihanaa oli huomata vauvan muistavan aamulla kalenterinavauksen. Tytöt ovat syntyneet melko samaan aikaan vuodesta, ja muistan kuinka E alkoi silloin vuoden ikäisenä joulun alla aina osoitella kalenteria aamuisin. Ja onhan se hyvä opettaa vuorottelua.

Viime vuonna bongasin ensimmäistä kertaa Joulupuu-keräyksen kauppareissulla, ja ihastuin heti ajatukseen, että voisimme antaa lahjan jollekin lapselle, joka ei välttämättä saisi jouluna ainuttakaan. Päätin jo silloin, että tästä tulee yksi pikkujouluperinteistämme - jos minulla on varaa lähettää joulukortteja, ostaa herkkuja joulupöytään tms., on minulla varmasti varaa antaa lahja myös jollekin vieraalle lapselle, joka viettäisi jouluaattoa ilman ainuttakaan pakettia. E muisti viime vuodesta, että annoimme muovailuvahoja hänen ikäiselle tytölle, ja halusi nyt antaa jotain sellaista, joka itseäkin ilahdutti syntymäpäivänä. 

Vielä on aikaa antaa joulumieli pikku muistamisen muodossa, keräys on avoinna 7.12. asti. Tästä linkistä näet, missä Turun alueella on kuusipuita ja keräyspaikkoja. Minusta tästä Joulupuu-keräyksestä tiedotetaan vähän huonosti. Uskon, että moni muukin haluaisi osallistua, jos osuisi oikeaan paikkaan ja vielä sellaisena päivänä, jolloin on hieman aikaa katsella kaupassa jotain kivaa vieraalle, tietynikäiselle lapselle. Toki keräykseen voi osaa isommalle lapselle esimerkiksi leffaliput, toimittaa ne keräyspisteeseen ja laittaa päälle lapun "tyttö 14v.". Lahjaa ei siis tarvitse ostaa tietyn kaupan tai kauppakeskuksen liikkeestä. Sosiaalitoimi kerää paketit ja jakaa ne joulun alla lastenkodeissa, sijaisperheissä sekä lastensuojelun avohoidon piirissä oleville. 

Loppukevennyksenä kerrottakoon, miten E muisti perinteisen pussukkajoulukalenterimme... Eräänä aamupäivänä olimme ajelleet ristiin rastiin raksalle ja rautakauppaan, josta olimme saaneet kaupanpäälliseksi suklaajoulukalenterin. Kehuin E:ä, miten hienosti ja kärsivällisesti hän on jaksanut takapenkillä... Niin hienosti viihtynyt, vaikka pari tuntia aamupäivästä oli mennyt remppa-asioiden hoitoon ja pääasiassa autossa istumiseen. Hmm, sitten alkoi hälytyskellot kilkattaa... Kysyin, missä muuten joulukalenteri on? "Ööööö..." "Et kai sä ole syönyt koko joulukalenteria?" "Öööö, äiti... En oo syönyt koko joulukalenteria.." Lopun ehkä arvaattekin... :) Toruin tietysti sattuneesta, mutta ymmärsin miten se sokerinhimo voi viedä mennessään niin, että on vaikea lopettaa ja harmittelin, että nyt on joulukalenteri syöty eikä ole joulukuu edes alkanut! Mutta E:n mielestä asiassa ei ollut mitään ongelmaa, koska "Onhan meillä se pussukkajoulukalenteri!" Ja minä olin tietysti niin otettu siitä, että lapsi muisti perinteisen kalenterin! :)

Niin se joulumieli tuli meillekin tänne rempan ja muuttohässäköiden keskelle. Sydämeen asti se meni, kun E katseli viimeisen pellillisen uuniin menoa ja totesi huokaisten "onpa mukavaa..". Siihen tuntui kasautuneen jotain sellaista mukavaa raukeutta, josta jäi  hyvä mieli itsellekin! <3

Ihanaa joulunalusaikaa kaikille! Tänä vuonna ei meillä blogijoulukalenteria nähdä, mutta viime vuoden juttuja voi käydä lueskelemassa tuolta joulukalenteri-tunnisteen alta. 

Prinsessajuhlat

Kimallusta, tiaraa, blingiä, röyhelöä, kiharaa, vaaleanpunaista, pitsiä, pinkkiä, hopeaa... Jokainen vieras toi mukanaan ripauksen lisää sadunhohtoa, kun kymmenen prinsessaa kokoontui juhlimaan 5-vuotiaamme syntymäpäivää viikonloppuna. Pinkkejä takkeja ja mustia saapikkaita oli eteinen täynnä, ja aikamoista juhlahumua meillä parituntinen olikin. Hieman haikein tunnelmin koristelimme kotia juhlaan, sillä nämä olivat viimeiset juhlat, jotka täällä vietimme... Ripustelimme vähän viirinauhaa, jolla saa helposti koristusta ja juhlatunnelmaa. 

Tämä viirinauha on maailman helpoin ja nopein (joskaan ei ehkä siistein). Vedin vain nauhaa katonrajaan ja ripustin siihen serveteistä leikattuja kolmioita. Ostin Tigerista eri värisiä (ja huomasin vasta kotona, että yksissä on sipulirenkaita!! :D Noo, kivan värisiä kumminkin!) lautasliinoja, ne leikattiin kahtia ja sitten kolmioksi, jolloin servetti jää taitteestaan narulle roikkumaan. Vielä kun olisi ottanut valkoisen kerroksen pois, niin ei pilkistäisi sekään.

Tytöt saivat ensin askarrella prinsessakruunut. Onneksi lastenohjaajana työskentelevä ystäväni oli tullut syntymäpäiville jo lastenjuhlien aikaan, koska hän osasi ottaa homman haltuun. Vaikka miten olin yrittänyt huomioida kaikki valmistelut, niin tällaisen lapsilauman kanssa härdelli on aikamoinen kun neidit pääsevät irti, joten kaikki kannattaa tosiaan olla mahdollisimman helposti otettavilla ja valmiina. Esimerkiksi olin unohtanut puristaa liimat valmiiksi alustoille... Järkevintä olisi ehkä ollut antaa vain tarroja käytettäviksi, eikä muuten ainakaan kimalleliimoja.. Ei tullut mieleeni, että ehkä kaikki muutkin lapset rakastavat rutistaa kimalliliimaa ihan hullun tavalla. Sehän ei ehdi mitenkään kuivua niin pian kuin olisi pitänyt, joten kimalliliimaa oli kohta siellä sun täällä. Noo, pieni vaiva hienoista kruunuista! :) Kruunu pyöräytettiin sivuistaan yhteen ja nidottiin pieneksi tötteröksi. Olin laittanut kaikkiin kruunuihin valmiiksi toiseen päähän kirkkaan kuminauhan kiinni, jotta sen voi solmia sopivaksi sitten lapselle. Nauhan olisi voinut laittaa kokonaan valmiiksi, ei lasten päät nyt niin kovin erikokoisia ole.

Askartelun tuoksinassa nälkäisimmät kyselivät jo, että koska saadaan herkutella. :) Kruunut päässä tytöt menivät katselemaan lahjoja, ja sillä välin me katoimme herkut pöytään. Lapsille teimme cupcakeseja ja vaahtokarkkitikkareita. Hyvin maistuivat myös suolaiset, varsinkin nuo tikut. Unohdin sitten tietty pöydästä ne pillit, jotka edellisessä postauksessa näkyivät. Herkuttelun jälkeen oli vielä vuorossa onginta. Sinänsä olin vähän tylsä, että jokainen sai samanlaisen saaliin, jolloin onginnassa ei ollut kovin suurta jännitysmomenttia... Vaikka kyllä se tuntui yhä olevan lasten mieleen! :) Neiti pääsi verhon taakse avustamaan oman ongintavuoronsa jälkeen, ja sujautti jokaiselle pienen purnukan.

Lastenjuhlien jälkeen vielä sukulaiset tulivat kahvittelemaan, joten välissä oli "pieni" siivous ja pöydän uudelleen organisointi. Onneksi oli apukäsiä... Vaikka tykkään ihan hirveästi järjestää juhlia, kutsua ihmisiä kylään ja leipoa kaikenlaista, niin tällä kertaa oli kyllä tosi ihanaa, että vieraat toivat itse tarjottavia. Kaikki kysyivät, mitä voisivat tuoda, kun tiesivät meillä olevan nyt tätä remppa- ja muuttohässäkkää. Mamma toi kääretortun, jonka koristelin nopeasti kakuksi, anoppi toi tuorejuustokakun (josta ei nyt ole kuvaa) ja äitini teki lihapullat lasten tikkuihin. Siskoni oli apuna lauantaina, jolloin teimme suolaiset piirakat (lohi ja kinkkutäytteillä), cupcaket ja vaahtokarkkitikkarit. Ai niin ja cupcaket olivat sarjaa "moni kakku päältä kaunis"... Muffinseista tuli aika kuivakoita, ja jostain ihmeen syystä tein kuorrutetta ihan hirveän satsin. Kun kuorrutetta jäi niin paljon, teimme vielä aamulla porkkanapiirakan, josta tulikin tosi mehevää ja maukasta.

lohipiirakka ennen kermatäytettä ja uunia

Päiväunista huolimatta itse prinsessa oli jokseenkin väsynyt lastenkemuista, joten hän vetäytyi jossain vaiheessa meidän sängylle värittelemään viltin alle. <3 Ymmärtäähän sen, aikamoinen hälinä ja härdelli oli muutaman tunnin ajan. Mutta aivan ihanaa vaihtelua näihin viikkoihin!

Blingblingin, viirinauhojen ja jämäherkkujen voimin olemme viettäneet tätä toiseksi viimeistä viikkoa täällä kodissa... Sniisk!

Säihkyvää loppuviikkoa teillekin! :)

Katri