Kilpajuoksu aikaa vastaan on päättynyt

Täällä ollaan - hengissä, helpottuneita ja ihastuneita! Edellinen kuukausi on ollut niin työntäyteinen, että blogikin on elellyt aikamoista hiljaiseloa. Vanha koti oli pitkään ihan hyrskyn myrskyn, muuttopakkailuita ja pitkiä päiviä raksaleskenä. Ruoaksi sitä mitä nopeimmin sai valmiiksi, moneksi päiväksi kerrallaan. Juttuja on ollut mielessä vaikka kuinka paljon, mutta aikaa niiden toteuttamiseen ei juurikaan. Oma osansa hiljaisuuteen on ollut sellaisillä käytännön ongelmilla, että läppäri vetelee viimeisiään ja akku ei kestä, photoscape kaatuu RAW-kuvia muuntaessa, netti pätkii... 

Kuitenkin, pääsimme muuttamaan torstaina, ja tuntuu kuin kiire olisi loppunut siihen. Olimme kaivanneet ihan vaan olemista todella paljon. Lapset olivat onnellisia yhteisestä saunahetkestä ja isompi leffaillasta kaikki saman sipsikupin äärellä. Hatunnosto kaikille rakentajille, parin kuukauden intensiiviremontti oli meille ihan riittämiin, Viikonloppuna purimme tavaroita aika intensiivisesti, joten uusi viikko on ollut mukava aloittaa ns. puhtaalta pöydältä. Se hyvä puoli muuten joulun alla muuttamisessa on, että ei oikeastaan tarvitse tehdä joulusiivousta! ;) Tai no, enhän minä sellaista ole ennenkään tehnyt...

Ensimmäisen Phrenan sain tänään ruokailutilan kattoon, mutta toisen kanssa on vaikeuksia. Keittiön ja ruokahuoneen lattia vahattiin vasta muuton jälkeen, koska aika yksinkertaisesti loppui kesken. Kaksi lipeäkäsittelyä ja kolme vahauskertaa vaativat aika monta päivää (ja tämä joka huoneeseen...). Tänään lattian kuivuttua saimme ruokapöydän paikalleen (tuohon saarekkeen taakse) ja alakerta näyttää jo ihan kodilta! Tosin monenmoista pientä laitettavaa on vielä, kuten lattialistat muutamasta paikasta, keskuspölynimurin ja ilmanvaihdon reikien paikat, keittiön sokkelit, kattolistan maalaus, lamppu kunnolla kiinni jne... Jännä muuten, miten niitä ei huomaa täällä touhutessa, mutta kuvista pomppaa heti. Täytyykin alkaa kuvata enemmän, jotta ei jäisi pikkupaikkoja laittamatta. Ettei käy niin, että listat puuttuvat vielä lasten muuttaessa kotoa...

Puuliesi on ollut ahkeralla käytöllä. Aamuisin on mukava hipsiä alakertaan kun liesi rätisee ja hohkaa lämpöä. Se on tuottanut paljon enemmän iloa ja lämpöä kuin olisin uskonutkaan ja ruoanlaittokin sillä on aika ihanan verkkaista. Tössöttelin ja keittelin sapuskaa kuin suuremmallekin pataljoonalle, välillä lisäten pökköä (listanpätkiä) pesään ja hakien sopivaa paikkaa kullekin kattilalle. Ehkä tämäkin hätänen rouva rauhoittuu puulieden äärellä, kun ei voikaan vain tökätä induktiota buustille, vaan odotella, että tuli tekee tehtävänsä.

Oma joulunodotukseni alkaa varsinaisesti vasta nyt. Tänään koristelimme uutta kotia jouluun ja lauleskelimme joululauluja nyt kun pianokin saatiin paraatipaikalle ruokahuoneeseen. Mutta siitä lisää tuonnenpana..

Kiva jos olette siellä vielä! <3

Katri