Arkitodellisuutta kerrakseen

Rentouduin perjantaina kampaajalla niin totaalisesti, että meinasin nukahtaa tuoliin. Pesupaikan päähieronta on aina yhtä ihanaa! Joka kerta ajattelen, että voisi ruveta kotonakin tekemään pieniä päähierontoja sohvalla kuiviltaan toisillemme, kun se on niin rentouttavaa. No eipä ole tullut tehtyä... On aika tyypillistä, että toiveissaan sitä kuvittelee kaikenlaista ihanaa, joka kuitenkin jää arjessa tekemättä.

Taisin juuri pari postausta sitten mainita olevani järjestelijätyyppi, joka pitää siitä, että tavarat ovat paikoillaan. Olen visuaalinen ihminen, elän siitä mitä näen. Kauniit kuvat ja näkymät tuottavat hyvää oloa, siksi ehkä olen ihastunut blogeihinkin. Blogiin kuvaaminen, kirjoittaminen ja toisten lukeminen on ihanaa juuri siksi, että siellä ei ole pyykkikasoja ja petaamattomia sänkyjä. Kampaajarentoutuksen jälkeen sain heti muistutuksen arkitodellisuudesta. E oli rakentanut jälleen kerran majan/pujotteluradan ja he olivat M:n kanssa suunnitelleet minulle haasteen, että mahdanko mahtua ryömimään tuolta alta! Juuri kun olin siivonnut tavarat paikoilleen... Mutta sitähän se arki on.

Sinne livahti! Ja ei, en edes yrittänyt ryömimishaastetta.

Kaiken arkitodellisuuden huipuksi minun piti kirjoittaa tämä postaus jo eilen, mutta kas, sunnuntai-ilta menikin riidellessä! M ei hermostu koskaan, mikä joskus lisää vähän omia kierroksiani. Hormooneilla saattoi olla osuutta siihen, että eilinen keskustelu kehkeytyi jopa riidaksi. Oli tähän päähän patoutunut vähän mutinaa kotitöiden epätasaisesta jakautumisesta... Aiemmin olemme melko tasavertaisesti hoitaneet siivouksen, ruoanlaiton ja lapsenhoidon, mutta parin viime kuukauden aikana nämä ovat vähitellen luisuneet enemmän minun harteilleni. Mies on aloittanut uudessa työssä, mikä on toki vaatinut pidempää päivää ja stressiä. Lisäksi ruokavalion painottuminen kasvisruokaan on aiheuttanut sen, että mies ei koe osaavansa tehdä ruokaa siten kuin ennen. Tähän päälle oma lomani, jolloin ehdin päivän aikana tehdä suurimman osan kotitöistä. Ymmärsin myös, että loman päättyminen oli ehkä vaivannut minua koko päivän - tulivuori oli valmis purkautumaan. Tänään olenkin miettinyt (ja pyytänyt anteeksi), että taisin ottaa vähän liikaa kierroksia, mutta hyvä, että asia tuli käsiteltyä ja ratkaisuehdotuksia mietittyä.

Kaiken kauniin ja ihanan keskellä perusarkeahan se elämä yleensä se on, vaikka blogitodellisuus saattaa hetkellisesti huijata. Siksi onkin mukavaa pyrkiä näkemään arki kauniina, kepeänä ja antoisana!

Leppoisaa arkea!

Nutturapäät

Viimeinen loma-aamu alkoi tutuissa tunnelmissa sohvalla. E kyseli ensimmäiset lomaviikot joka aamu, että "Onko meillä vielä kesäloma?". Täytyy ruveta valmistamaan häntä taas päiväkodin aloitukseen viikonloppuna. Itse koen loppujen lopuksi rentoutuneeni lomalla ihan hyvin. Puolivälissä lomaa ahdisti, kun joka päivä työasioita pomppasi mieleen. Ja on pomppinut koko loman, mutta kun päätin, että en stressaa lomafiiliksestä, niin sitten helpotti! :) Tiedättehän, jos alkaa stressaamaan siitä, että miksi en osaa rentoutua lomalla! En kertonut raskaudesta töissä ennen kesää, koska nt-ultra oli ensimmäisenä lomapäivänäni. Mahakaan ei enää mitenkään jää huomaamatta, joten saan ensimmäisenä päivänä kertoa isoja uutisia!

Tänään vihdoin pääsen kampaajalle! Olin oikeastaan unohtanut koko kampaajan varaamisen, kunnes huomasin, miten huonossa kunnossa latvat jo ovat. Pidän liian usein vain ponnaria, mutta tuon valkin käyttö on niin helppoa, että sen pystyn sujauttamaan tukkaan nopeasti. Sinne häviävät huonot latvat piiloon! E:llä on tosi karhea hiuslaatu, samoin kuin minulla. Eli hänen hiuksiaan on pakko pitää aina kiinni, mieluiten vähintään letillä, jotta latvat eivät menisi aivan takkuun.

Vatsan kanssa pukeutumista täytyy taas oikein ruveta miettimään, kun työt jatkuvat maanantaina. Lomalla kotinurkissa on voinut kulkea mukavissa oloasuissa, mutta t-paidatkaan eivät ole enää itsestäänselvyys, kun napa vilkkuu koko ajan! Tänään järjestin vaatekaapin, jotta on mukavampi aloittaa arki. Olen sellainen järjestelijä, että kaikki tuntuu olevan paremmin, kun tavarat ovat paikoillaan. (Yleensä ne eivät ole, ja saan jatkuvasti mutista tavaroiden viemisestä paikoilleen.)

Tukka nutturalla on paljon viileämpi olla, kuulemma! Nyt hiukset eivät myöskään roiku jugurttikupissa, ja taas on harjaaminen helpompaa! :)

Noniin, mä lähden istumaan omien ajatusteni kanssa kampaajan tuoliin. Mukava aloitus viikonlopulle. Nautitaan helteistä!

Lomalounaat

Kesäpäivinä en jaksa kauheasti nähdä vaivaa ruoan eteen. Ja kun hiekkalaatikko- ja majaleikkejä kummempaa ei olla touhuttu, niin minulle riittävät ruokaisat salaatit lounaaksi paremmin kuin hyvin. Tänään tosin ollaan oltu vielä rauhallisemmin, kun tyttö on vähän lämpöillyt. Salaatista tuli melko väritön, mutta herkullinen kuitenkin. Maittavan aterian jälkeen tyttö päiväunille ja itselle blogiaikaa! :)

Omaan salaattiin keräsin tammenlehtisalaatin ja kurkun lisäksi avokadoa, omenaa, halloumia, cashew-pähkinöitä ja kurpitsansiemeniä, päälle vinegretti. Lapsen annoksesta en yhtä houkuttelevaa kuvaa saanut, mutta näytti maistuvan kuitenkin...

Viimeisiä lomapäiviä vietetään (kääk, kamalaa sanoa tuo ääneen), mutta onneksi kesää on vielä jäljellä. Osa-aikainen työ on kyllä onni, sillä noin kuuden tunnin työpäivän jälkeen ehtii ja jaksaa vielä touhuta muutakin. Luulen kyllä, että ensimmäiset illat töihin ja päiväkotiin palaamisen jälkeen kuluvat kotisohvalla.

Mukavaa loppuviikkoa! 

Sadepäivän riemupuuhat, kuten korkeakiiltoisten kaapinovien pesu...

Suunnitellessamme keittiöremonttia yritin selvittää, ovatko korkeakiiltoiset kaapinovet helppo pitää puhtaiana, mutta mielipiteet vaihtelivat täysin laidasta laitaan. Toiset inhosivat niiden tahraantumista ja jatkuvaa pyyhkimistä, toisten mielestä mitään ongelmaa ei ollut. Kahden vuoden kokemuksella oma mielipiteeni on, että niissä ei näy lika kovin helposti, mutta se on hankala poistaa. Kaapinovia ei voi ohimennen pyyhkäistä roiskeista, koska pintaan jää herkästi rätin raidat. Siksi otankin silloin tällöin (liian harvoin) urakan, jolloin pyyhin kaikki ovet ensin pesuaineella, sitten vedellä, ja lopuksi kuivaan pyyhkeellä. Tällaisten isompien siivousjuttujen kanssa olen vähän tuulella käyvä - en kuuraa joulun alla paikkoja lattiasta kattoon, vaan siivoilen sen mukaan miltä tuntuu. On ihanaa saada inspiraatio siivota kaapit, pestä kylpyhuoneen kaakelit tms. toisin kuin siivota hampaat irvessä esimerkiksi joulun tai juhlien vuoksi.

Tytön mielestä parasta lomapuuhaa on majojen rakentelu ym. puuhailu kotosalla, joten käytin eilisen sadepäivän hyväkseni ja pesin keittiön kaapinovet. Mies oli öljynnyt puutasot ennen viikonloppureissuamme (ettei tarvitse haistella ikävää hajua kotona), joten nyt oli sopiva hetki siivota keittiö kunnolla. Uuni pitäisi vielä pestä, mutta odotellaan nyt sitäkin inspiraatiota jonkun aikaa! :) Toimeen ryhtyminen on huomattavasti mukavampaa kivantuoksuisten pesuaineiden kanssa. Vielä kun löytäisin hyväntuoksuista (tai edes hajutonta) uuninpesuainetta jostain. Onko vinkkejä?

Siivousurakan jälkeen on tietty paras ottaa valokuviakin. :) Olen niin tyytyväinen, että sain tämän tehtyä, kun olen pitkään katsellut pieniä roiskeita siellä täällä. Ovien pyyhkimisessä ärsyttävää on sekin, että vetimet ovat kulmikkaan terävät, ja jostain syystä satutan käsiäni niihin jatkuvasti pyyhkeillessäni. Emme tulleet ajatelleeksi vedinten terävyyttä pienten lasten kannalta, koska esikoinen osasi jo tukevasti kävellä remontin aikaan. Täytyy miettiä, josko vaihtaisimme nämä toisenlaisiin. Toisi mukavaa vaihteluakin! 

Urakan jälkeen palkitsin itseni miehen ja lapsen leipomalla suklaakakulla ja kahvilla ja lueskelin blogeja, kiitos päiväunien. Suklaakakun teko ei kuulemma mennyt ihan kuin Strömsössä, mutta kyllä se ainakin suklaiselle maistuu!

Onneksi tänään paistaa! :)