Muistinpas, että ennen joulua ostamani matto on ehkä vähän joissain kuvissa vilkkunut, mutta sen paremmin en ole siitä kertonut. Loviisan Aitan joulunavajaisissa bongasin yhdestä perimmäisestä nurkasta ihan meidän näköisen maton. Kuvio pompahti heti silmääni ja herätti mielenkiintoni vähän erilaisena, sillä olin pitkään etsinyt harmaa-valkoista mattoa, jossa olisi vähän jotain kuviointia. Tulen aika nopeasti allergiseksi sellaisille tavaroille, joita näkyy jokapaikassa (vaikka kyllähän meiltäkin niitä löytyy..). Esimerkiksi nämä kuuluisat viimevuosien
blogimatot (kuten
Annon Pandora ja
Latu, sekä
Elloksen Ekeby) ovat kaikki mielestäni tosi kauniita, mutta en pysty ostamaan niitä, sillä pelkään kyllästyväni niihin heti. Niissä täyttyy moni täydellisen maton kriteeri, joten uskotte varmaan, miten vaikea on sitten yrittää löytää joitain vastaavia, mutta ei kuitenkaan ihan samanlaista.
Meillä on sopivasti melkein kaikki huoneet sen kokoisia, että perus 160*230 cm -kokoinen matto käy moneen huoneeseen. Niinpä mattoja on helppo vaihdella ja kierrättää huoneesta toiseen vuodenajan ja vaihtelunhalun mukaan. Kesällä siirrän varmasti taas olohuoneen paksun villamaton (
Annon Pampula) yläkertaan. Tämän voisikin muuten sitten ohuempana vaihtaa olohuoneen lattiaan. Viime kesänä olohuoneen lattialla ei tainnut olla mitään, ja huone vaikutti vähän kolkolta.
Matto on Svaneforsin ja kokoa 170*230cm, joka on itseasiassa vielä parempi, kuin 160 cm. Se kymmenen senttiä tuo kummasti lisää. Ottaa pahasti silmään, jos matto on liian pieni. Mies ei voi ymmärtää.. Minä kyllä huomaan, jos joku on pari senttiä vinossa tai vaikka taulujen välillä epäsymmetrinen väli. Se on kuulkaa rankkaa puuhaa, kun sovitellaan tauluja seinälle - mies hivuttelee ohjeiden mukaan melkein kolmikätisesti yhtä taulua pari senttiä oikealle, sentin ylös, sitten puoli senttiä sittenkin vasemmalle, ja alapuolella olevan taulun yläreunaa linjaan vieressä olevan kanssa... Onko jollain muilla mittoihin liittyviä neurooseja?! :) Nämä ovat taas näitä kolmannen maailman ongelmia... Hävettää.
Olipa siis hyvä löytö - sopii moneen paikkaan ja on napakan oloinen. Ei pitänyt mitään ostaa, kuin mennä vaan joulunavajaisia fiilistelemään, mutta kun kerran pitkään etsitty matto löytyi, niin täytyihän se autoon kammeta...
Korkean tilan hassuista ikkunoista tulvii niin ihanasti valoa sisään. Välillä heittävät kauniita varjoja pitkin seiniä. Kevättä oli ilmassa vielä muutama päivä sitten, ennen tätä lumipyryä. Jo pääsee laskemaan - Hiphei talvi!
Katri
