tiistai 11. elokuuta 2015

Nättejä marjoja talvellakin

Sain keväällä ahaa-elämyksen isoäidin luona. Ihmettelin, miten hänen vadelmansa kakun päällä ovat niin pulleita ja tuoreen näköisiä. Eivät lainkaan sellaisia vetisiä lössähtäneitä, jollaisia minun marjani aina ovat pakkasesta otettaessa. 

miten pakastaa vadelmat, marjojen pakastaminen


Hän sitten kertoi siihen olevan ihan yksinkertainen selitys - itseasiassa niin itsestään selvä, että luultavasti tämä on teille tuttu juttu. Mutta mikäli linjoilla on muitakin myöhäisherännäisiä kotimarttoja, niin jaettakoon tämä vanhan kansan vinkki julkisesti. 

Marjat kannattaa esipakastaa irtonaisina, vierekkäin, ennen kuin ne laittaa pakastusrasiaan tai -pussiin päällekäin. Silloin ne eivät painu ja lysähdä toistensa niskaan heti pakastuksen alkuvaiheessa, ja säilyttävät muotonsa paremmin myös sulaessa.

pakastevadelmat kotona sulatus kokonaisina

marjojen pakastus irtonaisina

Meillä oli pakastin jo valmiiksi jo aika piukassa, joten esipakastin marjoja muovikupeissa niin, että kahden kerroksen välissä oli leivinpaperi. Päivän pakastuksen jälkeen siirsin kohmettuneet marjat pakastepusseihin, joissa ne on helpompi saada mahtumaan pakastimen syövereihin. Näppärämpi martta varaa tähän myös pussinsulkijoita, jotta ei tarvitse yrittää nakkisormien kanssa vääntää pussia solmuun.

vadelmien pakastaminen ja sulatus kokonaisina, miten pakastaa vadelmat, vadelmien sulatus


Mikä onni, että omalta pihalta saa poimia tällaisia molluskoja! Ja niin makeita! Joka ilta saa poimia ison kupillisen pakkaseen auringon antaessa parastaan.Rastaat ovat käyneet tyhjentämässä viinimarjapensaita, mutta onneksi eivät ole äkänneet vadelmia. Pakastusprioriteettini on se, että pakastin täyteen pihan vadelmia ja mustikoita, ja jos tilaa jää, niin poimin vielä punaisia ja mustia viinimarjoja sen, mitä puskissa on jäljellä.

Satoisaa ja aurinkoista viikkoa!

FB | IG

Katri
SHARE:

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Hieno kirppispäivä!

Puolikas vaatekaapillinen, yksi peräkärryllinen ja muutama ikean sininen kassillinen. Siinä minun saldoni. Kiitos kun haitte meille turhiksi jääneet tavarat ja vaatteet parempaan käyttöön! Myös Hope-yhdistyksen pöydällä oli kaikki tavara vaihtanut omistajaa ja saivat vielä lahjoituksia - mahtavaa!




Tänä vuonna liikenteenohjaukseen oli panostettu, ja myös pöydät sijoiteltu paremmin. Tuntuu, että väkikin tuli paikalle tasaisemmin. Ompputikkarit olivat herkullisia - tosin jossain vaiheessa helle teki tepposet sokerille. Vanhaa tavaraa liikkui paljon, ja erityisesti juuttisäkit tekivät kauppansa. Kuulemani mukaan niitä on nyt menossa mm. matoiksi ja seinävaatteiksi - aika hyviä ideoita!

Seuraavista Kalle Mäkelän kuvaamista kuvista käy hyvin ilmi päivän leppoisa ja lämmin tunnelma. 

Kuva: Kalle Mäkelä

Kuva: Kalle Mäkelä

Kuva: Kalle Mäkelä
Suuret kiitokset erityisesti Katille, Anulle ja Marille tapahtuman pääorganisoinnista, ja koko Åblogien porukalle! Suurin kiitokseni kuitenkin teille kaikille, jotka jaksoitte lähteä kirppistohinoihin, vaikka helle helli meitä ensimmäistä kertaa aikoihin ja FB-tapahtuman mukaan 2000 muutakin oli tulossa paikalle! Kärsivällisyyttä kysyttiin, mutta tapahtuma oli mielestäni erittäin onnistunut!

Huh, nyt väsyneenä mutta aikaisin nukkumaan ja uuteen viikkoon! Kiitos vielä kerran!

Tohkeissaan on myös Facebookissa ja Instagramissa.

Katri
SHARE:

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Vintageobjektiiveja ja suotimia - löydöt kuvaajan aarreaitasta JAS Tekniikasta

Nyt löytyi sellainen palveluhelmi, etten voi olla vinkkaamatta teille, jotka vähänkin olette kuvauksesta kiinnostuneita. Olin menossa ihan muille asioille, kun huomasin vahingossa Turussa Maariankadulla kameraliikkeeltä vaikuttavan JAS Tekniikan. Olin etsinyt monesta paikasta polarisaatiosuodinta, mutta kaikkialta oli juuri oikeankokoinen suodin loppu. Ajattelin, että kurkataanpa nyt tuoltakin, vaikka nimestä päättelin liikkeen olevan jokin vain vähän valokuvaukseen liittyvä teknisten härveleiden liike (blondin vikaa?!).

jas tekniikka, vintageobjektiivit, suotimet, uv-suodin, polarisaatiosuodin, harmaasuodin


Astuin sisään ja selvisi, ettei heilläkään ollut juuri oikeankokoista suodinta hyllyssä, mutta myyjä lähti selvittämään olisiko käytettyjen osien puolella sopivaa rengasta. Heti tarjottiin kahvia ja kutsuttiin tutustumaan liikkeeseen. Tuntui, että harrastelijakin on todella tervetullut, vaikka heti ovelta näin niin suuren luokan kameroita ja objektiiveja, etten edes tiedä, mihin sellaisia käytetään. Sukelsin peremmälle liikkeeseen ja sieltähän löytyi vaikka mitä... En olisi voinut kuvitellakaan sellaista kokoelmaa vanhoja kameroita, objektiiveja, kameralaukkuja, jalustoja.. Liikkeen museokokoelmassa on muuten todella kauniita kameroita! Olisin voinut jäädä vain ihastelemaan... 

jas tekniikka, vintageobjektiivit, suotimet, uv-suodin, polarisaatiosuodin, harmaasuodin


Myyjä kolusi minulle polarisaatiosuodinta (se helpottaa ulkona kuvaamista, koska vähentää heijastumia ja tuo värien kylläisyyden paremmin esiin) käytettyjen suotimien kokoelmasta, ja hartaasti tarkisti sekä puhdisti löytämänsä Nikonin ja Hoyan laatusuotimet (heittävät kuulemma pois kaikki huonot halvat). Siinä muistin, että tarvitsisin myös UV-suotimen, suojaamaan linssiä. Olen ollut vähän hölmö, kun nyt vasta hoksasin, että UV-suotimen käyttö suojaa arvokasta objektiivin linssiä. Laadukas UV-suoja ei heikennä kuvanlaatua mitenkään, mutta halvat voivat heikentää huomattavastikin. Sen löydyttyä ajattelin, että löytyisipä vielä harmaasuodin, joka mahdollistaa kirkkaalla säällä suuren aukon ja/tai pitkän valotusajan käyttämisen, koska se vähentää kennon saamaa valon määrää. Sillä voi myös saada hienoja efektejä aikaan, kuten pehmeän sumean vedenpinnan myös valoisaan aikaan pitkän valotusajan ansiosta. Postauksen ylimmässä kuvassa polarisaatiosuodin on oikealla, harmaasuodin alempana, ja UV-suodin näkyy toisessa kuvassa kädessäni. Myös alla olevassa kuvassa näkyy zoom-objektiviin päällä oleva kirkas uv-suodin.

vanhat objektiivit, vintageobjektiivit, manuaalitarkennus


Vaihdoin ehkä muutaman sanan jokaisen myyjän kanssa, ja he kaikki olivat todella asiantuntevia. Kaikki suhtautuivat kuvaamiseen niin intohimoisesti ja osasivat vastata jos jonkinlaisiin kysymyksiini - myös niihin hölmöihin selkeästi. Katselin vitriinejä täynnä objektiiveja, ja myyjä kertoili niistä suotimen etsimisen lomassa. Kolmannen suotimen löydyttyä halusin tietää vanhoista objektiiveista lisää, koska mietin, että tarvitsisin jossain vaiheessa muitakin objektiiveja, kuin tuon Zuikon 25mm f/1.8:n. Se on kyllä todella loistava ja valovoimainen, mutta polttoväliltään ei mahdollista laajempia kulmia, eikä myöskään kauempana olevien kohteiden kuvaamista. Vanhat objektiivit olivat todella edullisia ja mietinkin, ovatko ne siis huonoja, mutta myyjä kertoi, että monet ovat itseasiassa vähintään yhtä hyviä kuin tänä päivänä markkinoille tulevat, ja niitä, sekä vintage-kameroita myydään koko ajan enemmän. Miten ilahduttavaa! Haasteena tosin on täysin manuaalinen tarkennus kiekosta säätämällä, joka on minulta vaatinut paljon opettelua. Manuaalitarkennuksen salat ovat alkaneet aueta, ja viikonloppuna koinkin pienen valaistumisen, kun tajusin, miten hienosti se toimii. Tarkennuskohde tulee kuin aavemaisesti esiin kiekkoa säätämällä. Onhan se ainakin totuttelevalle ensin vähän hitaampaa kuin sähköisen tarkennuksen mahdollistavan objektiivin kanssa, mutta aika palkitsevaakin. Kokeilepa joskus vaihtaa objektiivista tarkennus MF-asentoon ja etsiä tarkennus objektiivin kiekosta säätämällä.

jas-tekniikka



Vanhan objektiivin kanssa tarvitsin kuitenkin soviterenkaan. Se tilattiin liikkeeseen, ja jäin miettimään objektiivitarpeitani. Uskotteko, että minä joka nykyään vältän kaikkea kaupassa käyntiä ajanpuutteen vuoksi, oikein odotin että pääsisin taas käymään tuolla kuvausparatiisissa. Myyjä neuvoi ottamaan kameran mukaan, jotta voidaan kokeilla objektiiveja ja se olikin äärimmäisen tärkeää, koska sain todella hyvän perehdytyksen manuaalitarkennukseen ja ylipäätään vanhanmallisen objektiivin käyttöön. Myös aukon koko säädetään objektiivista toisesta kiekosta. Tosi mielenkiintoista! Ihanaa päästä kokeilemaan ja vähän fiilistelemään, millaista valokuvaus on vanhemmalla tekniikalla ollut. 

vintage makro-objektiivi, 50mm f/3.5

Ihastuin makro-objektiiviin ja totesin, että makrokohteiden kanssa on helpompi harjoitella manuaalitarkennusta. Esimerkiksi kukkia tähdätessä on aikaa sihtailla, milloin tarkennus on juuri kohdallaan ainakin enemmän, kuin vaikkapa liikkuvia lapsia kuvatessa. Sen lisäksi ostin pidemmän polttovälin objektiivin, jotta voisin kuvata esimerkiksi ulkona ja kauempana olevia kohteita. Sitä en ole vielä paljoa ehtinyt kokeilemaan, mutta makron kanssa olen jo harjoitellut jonkin verran. Alla oleva kuva tämänpäiväisestä mutakakusta on otettu tuolla makrolla. Tässä on ehkä vähän liian suuri aukko (f/3.5), koska tarkennuksen ollessa ylhäällä olevissa vadelmissa, on syväterävyysalue ehkä vähän häiritsevän lyhyt. Mutta - tämä on sitä kokeilemalla oppimista. Uuden linssin ja manuaalitarkennuksen opettelu on tämän hetken kehittymistehtäväni. 



Sain niin hyvää palvelua, että mietin, olenko oikeasti saanut niin hyvää palvelua ikinä, missään! Siellä kehtasin myös tunnustaa, etten ole onnistunut saamaan vastavalosuojaa objektiiviin kiinni, ja myyjähän tsekkasi senkin. No onneksi siinä oli myös hänen mielestään jännä jippo, joten ihan hölmöksi en itseäni kokenut. Itseasiassa siellä totesin vihdoin löytäneeni kameraliikkeen, jossa neuvotaan ja annetaan hyviä kuvausvinkkejä, eikä heitellä vain summittaisia arvauksia. Sellaiseenkin olen törmännyt useasti eräässä kameraliikkeessä... JAS-tekniikalla on liike myös Helsingissä. Turkulaisen kokemuksella uskallan suositella myös pääkaupungin liikettä erittäin asiantuntevaksi. 

Ai niin ja sen loistomyyjän nimi oli Valtteri. 

Aurinkoista loppuviikkoa toivottelen teille nyt, ja painun pehkuihin! 

Ai niin ja muistathan Åblogien kirppiksen? Tämän postauksen kuvat (muut paitsi kakkukuva) on otettu vanhalla kamerallani Canon EOS 1100d:llä, objektiivina valovoimainen 35mm f/2. Olen myymässä sen, ja ajattelin, josko kirppiksellä jollain olisi kiinnostusta? Mukaan tulee myös kitti-objektiivi Canon 18-55mm f/3.5-5.6 IS. Ilmoitelkaahan, jos jollakin on kiinnostusta, niin otan sen mukaan! En jaksaisi huuto.netin ilmoittelua ja odottelua.. Saa testata paikan päällä ja pikaperehdytys kaupan päälle, jos vaan myyntikiire sallii! ;)



P.s. Tohkeissaan on myös Facebookissa ja Instagramissa

FB | IG

Katri
SHARE:

maanantai 3. elokuuta 2015

Kirsikkahurmos - mutta miten näitä käytetään?

Kävin viemässä rikkaruohoja kompostikasaan ja löysin pihasaunan takaa aivan mielettömät kirsikka-apajat. Olinhan minä tiennyt, että meidän ja naapurin välinen raja on melkein kokonaan kirsikkapuista, ja keväällä ihastelin kukintaa, mutta olin jotenkin tyystin unohtanut, että sieltä oikeasti tulisi kirsikoita. Tai oikeastaan en ehkä ollut välittänyt koko puista, sillä en ole koskaan tykännyt kirsikoista. Toisaalta jos kokemukseni kirsikoista rajoittuu a) niihin kaupan kirkkaanpunaisiin säilöttyihin kirsikoihin b) torilta ostettuihin vetisiin ja hieman käyneisiin, vaikkakin komeisiin hedelmiin ja c) edellisen kodin koristekirsikkapuun tuotoksiin, niin ei ole ehkä ihmekään, että suusta on tullut mokellettua ulos muutakin kuin kiveä. Anteeksi.

mitä tehdä kirsikoista


Hieman ennakkoluuloissani siis nappasin marjan puusta, kun ajattelin, että kai näitäkin on maistettava, kun kerran tontilla kasvavat. Ja sehän oli hyvää! Olin varautunut johonkin aivan muuhun. Näitä tulikin popsittua heti muutama suoraan puusta. Mutta mitä muuta kirsikoista tekisi? Vinkkejä? Kirsikkasatoa on tulossa noin kymmenen metrin matkalta, joten aika hölmöä olisi jättää niitä puihin mädäntymään. Siispä mitä oikeasti hyvää ja syötävää olette kirsikoista tehneet?

Meillä on arki taas alkanut, ja koti on muuttunut lastentarhaksi (tosin vain kolmelle lapselle). Esikoinen aloittaa parin viikon päästä eskarin, joten hieman lomatunnelmissa ollaan vieläkin. Huomenna saan pitää pienen valokuvausillan työkavereille, täytyy ehkä valmistella pieni havainnollistava esitys... Kivaa!!

P.s. Faktojen ystävänä tarkistin, onko kirsikka hedelmä vai marja. Ote Viherpihan sivuiltaKirsikka on luumarja. Tavallisesti kirsikka luetaan hedelmäpuihin, minkä vuoksi usein puhutaan kirsikan hedelmistä. Kasvitieteellisesti oikeampaa on kuitenkin puhua kirsikan marjoista. 

FB | IG

Katri
SHARE:
© Tohkeissaan. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig