Kynttiläfiilistelyä

Pääsin vihdoin eilen hakemaan postista Esmeralda's blogista voittamani Essin itse värkkäämät betonikynttilälyhdyt. Vitsi miten ilahduttava tämä perjantaipaketti olikaan. Essi oli ajatellut homman ihan loppuun asti ja pakannut mukaan vielä kynttilätkin! Laitoin uudet kynttilät heti silmäniloksi ja sitten piti vain malttaa odottaa, että tulee pimeä ja näkee, miten lasi ja betoni sopivat kynttilänvalon kanssa yhteen.

Kastehelmi-tuikkulyhdyt olivat tyrkyllä ja toki tällainen tarjoushaukka tarttui syöttiin. Olen haaveillut näistä jo pitkään. Yksi tummanharmaa olisi kuulunut tähän joukkoon vielä ehdottomasti. Ainakin näin ilman hämärää näyttää minusta oikein kivalta - yhtäaikaa herkältä ja sirolta, toisaalta rouhealta. (Tuo rouhea särähtää aina korvaani, kun näen silmissäni Marko Paanasen toitottamassa loftista ja rouheudesta...)

Viikonloppukimpuksi valikoitui jälleen krysanteemeja, ne kun ovat sopivan pitkiä tuohon maljakkoon ja vielä kestävät kauniina kauan. Muuten lauantaihin on kuulunut temppukerhoa ja leikkipuistoilua kavereiden kanssa. Kirjastosta lainattiin E:lle uusia kirjoja ja itselle pino lehtiä. Mies lähti viettämään poikien iltaa, joten minä tunnelmoin täällä ihan itsekseni kynttilämeren keskellä!

Suuret kiitokset Essi, nuo betonilyhdyt ovat aivan ihanat! Olen vieläkin aivan ihmeissäni siitä, että oikeasti voitin arvonnassa! :) Voisin tuijotella tuota kynttilämerta loputtomiin... Kaksi kynttilänjalkaa edustavat olohuoneen pöydällä, katsotaan mihin asettuvat!

Näihin kuviin ja tunnelmiin, vaniljakynttilähuuruihin... Ihanaa viikonlopun jatkoa! :)

Lempeä tomaattikeitto ja valkosipulileivät

Syksyllä alkaa taas mieli tehdä enemmän lämpimiä ruokia. Eeva Kolun maailman paras tomaattikeitto teki minuun lähtemättömän vaikutuksen viime syksynä, ja nyt loppukesästä tomaattien ollessa parhaimmillaan on luonnollisesti pakko nauttia niistä kun vielä voi. Talvella keitto ei ole itsensä. En uskonut Eevaa, kun hän kirjoitti, että keitto tarvitsee nimenomaan punaisia kypsiä kesätomaatteja, eikä mitään kalpeita talvitomaatteja. Hirveän tomaattikeittohimon iskiessä kokeilin tätä talvella - ja todella, aivan kuin keitosta olisi puuttunut sielu, tietynlainen syvä maku. Eevan molemmat blogit (Kauhaa ja rakkautta sekä Kaikki mitä rakastin), ovat ihanaa luettavaa ja kuvat kauniita, ja hänen ruokafilosofiansakin on  hyvin lähellä omaani.

Koska olen tällä kertaa hurahtanut vuohenjuustoon, kehittelin omaa ohjetta Eevan reseptin ja Maku-lehden ohjeen perusteella. Valkoviinin kanssa keitosta tulee mielettömän hyvää, joten jos sinulta löytyy valkkaria, kannattaa ehdottomasti lorauttaa sitä joukkoon (silloin lienee paras jättää vuohenjuusto pois). Tämä keitto  valmistuu nopeasti, koska ainekset vain lohkotaan karkeasti ja jätetään kiehumaan (noin niinkuin yksinkertaistettuna...).

Ainekset:

2 valkosipulinkynttä

2 sipulia

2 porkkanaa

muutama ruokalusikallinen (loraus) oliiviöljyä

n. 1 kg tomaatteja

4 dl vettä

1 kasvisliemikuutio (tai fondia)

1-2 tl sokeria

2 rkl tomaattipyreetä

2 tl kuivattua basilikaa

n. 100 g pehmeää vuohenjuustoa

pippuria

Valmistus:

Pilko sipulit, valkosipuli ja porkkanat ja heitä oliiviöljyyn kuullottumaan. Lohko tomaatit, poista kanta ja lisää tomaatit kattilaan, kun sipulit ovat kuullottuneet. Lisää myös vesi, kasvisliemikuutio, sokeri, tomaattipyree ja basilika. Anna ainesten kiehua, kunnes porkkanatkin ovat pehmeitä, n. 15 minuuttia. Soseuta keitto sauvasekoittimella ja lisää pehmeä vuohenjuusto. Rouhi vielä mustapippuria joukkoon.

Jos et välitä vuohenjuustosta, niin lorauta desi kuohukermaa, purkillinen ranskankermaa tai muutama lusikallinen turkkilaista jugurttia täyteläistämään makua. :) Olen tehnyt aiemmin tomaattikeittoa tarkalleen Eevan ohjeen mukaan, joten sekin toimii, jos haluat koittaa! Totta puhuen, jos tulisi muutenkin juotua valkoviiniä nyt, niin olisin tehnyt tämän keiton viinillä. Viini tuo ihanan vivahteen ruokiin.

Keitto on parasta rapeiden leipästen kanssa. Paahda leivät uunissa tai leivänpaahtimessa, hiero kevyesti halkaistulla valkosipulinkynnellä ja sivele oliiviöljyä pintaan. Itse tykkään dipata leipiä keittoon, jolloin leipä hieman pehmenee keiton kosteudesta ja maut yhtyvät ihanasti! Huom., valkosipulin kanssa kannattaa olla varovainen, ensimmäisillä kerroilla hieroin sitä aivan liikaa...

Toimii tilanteessa kuin tilanteessa ja on helppo kuin mikä. Kehtaa tarjota vieraillekin! :) Nyt viltin kanssa sohvalle, heipsis!

Alkusyksyn iloja

Parasta kesän kääntymisessä syksyyn ovat omenat ja vaihtelevat säät. Aamulla oli niin viileä, että oli pakko heittää automatkalle takki päälle, mutta sisällä ja iltapäivällä on niin lämmin, että tekee mieli olla ilman päällyspaitaa. Ehkä raskaus on saanut aikaan myös sen, että en palele niin herkästi kuin ennen. Bongasin eilen hyvän videon rennon nutturan tekemiseen, ja kokeilin heti aamulla. Aika epäsopusuhtainen siitä tuli, mutta kehtasin kuitenkin lähteä töihin. Ensi kerralla voisi myös nostaa aloitusponnaria korkeammalle. Ihanaa, että jotkut viitsivät tehdä tuollaisia ohjevideoita meille tumpelommille.

Tämmöte! Taustalla torstai-siivousta odottava olohuone... Sikäli kun tuon junaradan saa purkaa.

Aiemmin tällä viikolla tein omenapiirakan. Etsin pikaisesti ohjeita, ja halusin sellaisen, johon tulee murotaikina. Katsoin ohjeen alun ja aloin vaan tehdä. Kun pohjataikina oli tehty, luin ohjeen loppuun ja tuskastuin, että ei se sitten ollutkaan ihan helppo ja perinteinen piirakka. Hermojen kanssa oli pitelemistä, kun taikinan kaulitsemisesta ei oikein tullut mitään, ja lopulta taikina repesi kokonaan, kun nostin sitä vuokaan ja täytteen päälle. Piirakasta tuli niin ruma, että ajattelin jättää sen kokonaan blogista pois, kun ei siitä voisi saada hyvää kuvaa! :)

Ulkokuori petti tälläkin kertaa. Piirakasta tuli niin mielettömän hyvä, että päätin kirjata reseptin tänne ylös, jotta muutkin voivat päästä osalliseksi tästä makunautinnosta! Oikeastaan piiras oli ihan helppo tehdä, mutta tuo tapa tehdä piirakka taikinakuoren sisään oli minulle ihan vieras ja epäilin, mahtaako se miltään maistua. Siltä varalta, että linkki katoaa bittiavaruuteen, kirjoitan tämän täydellisen reseptin kokonaisuudessaan ylös. Resepti on Maku-lehden sivuilta.

Taikina:

300 g vehnäjauhoja

200 g voita

200 g sokeria

4 kpl keltuaisia

Täyte:

1 kg omenoita

2 dl fariinisokeria

3/4 dl vehnäjauhoja

1 dl appelsiinitäysmehua

(1 rkl sitruunamehua)

1 tl kanelia

Voiteluun:

1 valkuainen

Laita jauhot, huoneenlämpöinen voi ja sokeri kulhoon, nypi seos murumaiseksi. Lisää joukkoon keltuaiset ja sekoita tasaiseksi. Laita seos muovipussiin ja siirrä jääkaappiin noin puoleksi tunniksi. Kuori omenat ja poista siemenkodat, pilko lohkoiksi. Sekoita kattilassa fariinisokeri ja vehnäjauhot, lisää omenat, appelsiini- ja sitruunamehu sekä kaneli. Sekoita ja kuumenna miedolla lämmöllä, kunnes seos kiehahtaa. Kääntele muutaman minuutin ajan ja siirrä kattila pois liedeltä.

Edit: Fariinisokeri ja jauhot kannattaa todella laittaa yhtäaikaa kattilaan, eikä sulatella ensin sokeria. Kun tein tätä piirasta uudelleen, sain kaksi erää fariinisokeri-jauhoseosta palamaan pipariksi (ja kattilat lähes pilalle), kun ajattelin, että olisi kätevämpi sulattaa sokeri ensin..

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Laita irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja voitele reunat rypsiöljyllä. Jaa pohjataikina kahteen osaan, toinen osa saa olla hiukan isompi (pohjapala). Kauli isompi taikinapala piirakkavuoan pohjaa hieman suuremmaksi levyksi. Nosta levy vuokaan ja painele paikoilleen. Jos taikina repeilee, niin painele reiät umpeen. Kaada täyte pohjalle ja tasoita. Kauli loput taikinasta levyksi ja nosta omenoiden päälle. Työntele ylimääräiset taikinareunat veitsen avulla vuoan reunojen sisäpuolelle. Paista omenapaita noin 1 t 10 min.

Ylimääräiset valkuaiset käytin marenkiin, joka sopikin täydellisesti piirakan kanssa. Olin ostanut kokeeksi myös Alpron soijavispi"kermaa", joka kumosi kaikki ennakkoluuloni! Pelkäsin sen maistuvan kummalliselle, mutta tämä tulikin korvaamaan meillä vispikermojen käytön täysin. Alpron Airy & Creamy vispautuu todella helposti, ja purkista tulee paljon enemmän vaahtoa kuin vispikermasta. Kaikkein parasta on, että tästä "kermasta" ei tule maha lainkaan turvonneeksi, ei kipeäksi, eikä edes ähky olo. Maustoin kerman sokerilla ja aidolla vaniljalla.

Marenki:

3 valkuaista

2,5 dl sokeria

Hei kohta se on taas viikonloppu, ihanaa! Viikko on hurahtanut ohi ihan hujauksessa, vaikka kyllähän sen vauhdin on saanut työpuolella tuntea luissaan. Viikonloppuna mutjuillaan oikein olan takaa. Rentouttavaa viikonloppua! (Näin kun orientoituu viikonloppuun jo torstaina, se tuntuu ovelasti pidemmältä!)

Uuden viikon alkuun Balancen ja kukkien voimin

Hektinen (työ)viikko pyörähti käyntiin ja sitä piristääkseni ostin kauppareissulta syyskimpun. Ei niitä aina kannata viikonloppuun säästellä... Ihanat ruskan värit noissa kukissa. Vähän syksyistä fiilistä tuo kotiin nyt, kun ilmatkin enteilevät jo syksyn tuloa. Kimppu on muuten ihan marketin sekoitus, mutta tökin joukkoon pari peikonpähkinän oksaa.

Parin kuukauden tauon jälkeen kävin BodyBalancessa tänään, ja se teki todella hyvää! Tunnissa parasta on se, kun kaikki jumitukset aukeavat. Eniten nautin vartalon kierroista, minulla kun on selkä aina ollut vähän jumittumaan taipuvainen. Pyöristyvä vatsa pakottaa vähän muuttamaan liikkeitä, esimerkiksi aurinkotervedyksistä jää ihanin liike (alla olevassa kuvassa) pois.

Kuva

Ihan oikeaa joogaa en ole koskaan harrastanut, mutta BodyBalancessa yhdistyy kivasti jooga, tai-chi ja pilates. Pari kertaa ohjaajan estyttyä on BodyBalancen tilalla ollut astangajoogaa, ja jotenkin minä olen aina tylsistynyt siellä... Varmasti kunnon joogatunnilla kokemus olisi erilainen, mutta näillä korvaavilla kerroilla se on jäänyt ehkä vähän puuhasteluksi. Olennaista BodyBalancessa (tai ainakin minusta toimivaa) on mietityt, kokonaisvaltaiset liikkeet, niihin sopiva rentouttava musiikki sekä loppurentoutus. Meidän salilla saa oikein viltin päälle loppurentoutuksen ajaksi, se on ihanaa! <3

Kuva

E haluaa joskus tehdä kanssani joogaliikkeitä, se on hauskan näköistä! :) Lähinnä hän liikuttelee käsiä ja hengittelee, sekä muistuttaa minua keskittymään. Olisi ihana aloittaa aamut aurinkotervehdyksillä, mutta olen niin kankea aamuisin, että ei siitä oikein saa mitään irti. Jonkin aikaa tein niin, että heräsin vartin aiemmin kuin muut ja tein pari sarjaa aurinkotervehdyksiä. Olin kuitenkin niin kireä, että en pystynyt nauttimaan niistä liikkeistä, jotka illalla tehden taas tuntuvat hyvältä. Siihen se sitten jäikin... Haaveenani on päästä joskus auringonnousuun tai -laskuun joogaamaan rannalle. Myös puistojooga kesälomalla voisi ajatuksen tasolla ajaa lähes saman asian. Onko lukijoilla joogakokemuksia?

Energistä viikkoa! P.s. kylmenevät illat tietävät takkatulen sytyttelemistä, iiiihanaa!