sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Introvertin tunnustukset

KIITOS! Sydämeni pohjasta, nöyrä kiitos edelliseen postaukseen jättämistänne kommenteista, tykkäyksistä ja kaikista niistä rohkaisevista reaktioista ja kommenteista myös Facebookin puolella. Olin aivan ällikällä lyöty.. En ajatellut, että kuvat niin erityisiä olisivat olleet, tai että saisin niin paljon kannustusta täysin tuntemattomiltakin ihmisiltä! Ette uskokaan miten iso merkitys sillä oli. Ajattelin, että ehkä tätä polkua todella täytyy alkaa laventaa. Omille hommille sokeutuu, mutta kun saa ulkopuoliselta palautetta, voi se saada näkemään jotain uutta itsekin.
 


 
 
Moni kommentoi, että kuvissa näkyy hetkien aistiminen ja vangitseminen. Mietin, että ehkä se introverttiuteni nyt alkaa näyttää hyviä puoliaan. Muistan, kun yliopiston alussa teimme persoonallisuustestin ja en oikein saanut kiinni luonneanalyysista. Tiedostin kyllä vähän huijaavani monivalintakysymyksissä; halusinhan olla sanavalmis, ulospäinsuuntautuva ekstrovertti. Olin nimittäin kapeakatseisesti ajatellut, että ekstrovertit pärjäävät elämässä paremmin. Viitisen vuotta myöhemmin olin varmaan henkisesti kasvanut, sillä pystyin tekemään samaisen testin rehellisin vastauksin. Kuvaus varovaisesta introvertista tuli niin lähelle, että melkein pelästyin.
 

Tutustuessani itseeni olen löytänyt introverttiudestani myös paljon hyviä piirteitä, kuten sen herkkyyden, joka ehkä auttaa aistimaan toisten tunnetiloja ja ohilipuvia hetkiä. Arvelen, että herkkyyteni on tärkein voimavarani. Nyt minun pitäisi ruokkia tätä luonteenpiirrettä, ja samanaikaisesti erottaa tämän mieluista paria, varovaisuutta kauemmaksi. Kauemmaksi pois kuiskimasta epävarmuusmantraa korvanjuurella. Olen kyllä toisaalta ylpeä jo näistä askelista, sillä en kovin mieluusti huutele julkisesti omista jutuista... Omalla Facebook-seinällä blogipostauksen jakaminen on niin kuumottavaa! Se on varmaan se perisuomalainen mitä-ne-muutkin-ajattelee -syndrooma, josta irti pääsemiseksi olen kyllä tehnyt jo vuosia töitä ja tarkoituksella liikkunut epämukavuusalueille.
 
Olkoon vuosi 2017 siis sopivasti haastava, uusia tuulia ja hyvää flow'ta tuova! Irti turhasta epäröinnistä, uskoa itseen ja tulta päin! Niin ja vähemmän sokeria ja vehnää, heh! (Pitäisiköhän nuo ja tipaton tammikuu jättää kuitenkin väliin, ettei hyvä päätavoite murru pikkurepsahduksien alle..?)
 
P.s. kuvat eivät liity aiheeseen varmaan mitenkään, vaan ovat räpsyjä lomaviikoltamme, joka meni täysin sairastupalaisina... Jos ajattelee positiivisesti, niin varmaan ollaan taas koko kevät terveitä ja sairastetaan sitten kesälomalla! :)
 
Katri
SHARE:

10 kommenttia

  1. Voi teilläkin on sairastettu! Toivottavasti olette jo terveitä! Me sairastettiin kaikki ja tauti vielä huipentui, kun poika sai antibiootista allergisen reaktion. Tänään alkaa vihdoin 1,5 viikon saiastamisen jälkeen arki. Lapsilla onneksi vielä viikko lomaa, niin ehtivät muutakin tehdä lomalla kuin maata ja katsoa telkkaria. Mukaaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mutta ei kuulosta ehkä ihan noin pahalta kuin teillä! Nyt alkaa tosin yskittää, toivottavasti ei tule taas kurkunpääntulehdus.. Syksyllä onnistuin sen jotenkin ihmeen kaupalla välttämään, vaikka tuntui jo tulevan.. Kyllä arkikin oli jotenkin taas tervetullut, kun on mennyt ihan todellakin maatessa nämä välipäivät. Hyvää alkanutta vuotta teille!

      Poista
  2. Voi teilläkin on sairastettu, sitä on nyt tosi paljon liikkeellä :(, toivottavasti alatte olla jo terveempiä! Ja samalla toivotan sinulle ja perheellesi oikein ihanaa alkanutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kuulemma. Toivottavasti selvitään näin vähällä, meillä vanhemmilla ei oikeastaan ole juurikaan ollut edes kuumetta. Kiitos, samoin teille!

      Poista
  3. Nämä sun kuvat on kyllä todella hienoja. Tykkään ihan erityisen paljon kuvista jotka voisi kategorioida "elämä"-artikkelin alle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Krisse, kiva kuulla! Minä tykkään niistä kanssa, ja joskus käytinkin paljon tuota arki-kategoriaa sellaisille postauksille, joissa enemmän näkyy se elämä. Nyt minun pitäisi toisaalta käydä aika karsinta noille kategorioille..

      Poista
  4. Ihania elämänmakuisia kuvia. Paranemisia koko porukalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Täällä on todellakin maattu koko loma! :)

      Poista
  5. Ihanaa, että olet löytänyt minäsi herkkyyden! :) Itse olen myös introvertti, vaikkakin ulospäin vaikutan varmasti sanavalmiilta, reippaalta ja aiempien töiden vuoksi olen tottunut esiintymään. Eniten introverttius häiritsee kuitenkin yrittäjäminääni, joka on liian nössö kehumaan omaa osaamista ja tuomaan taitojaan esille. En osaa vieläkään oikein myydä itseäni, joten siinä on vielä harjoittelemista.

    Paranemisia sinne ja paljon rohkeutta ja inspiraatiota vuodelle 2017! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi! Kuulostaa hyvin tutulta. Minäkin olen työssäni jatkuvasti esillä ja tykkäänkin kouluttajatyöstä, mutta huomaan kaipaavani sen vastapainoksi aika rauhallista kotielämää. Se on kyllä varmasti harjoittelukysymys, olen painiskellut aivan saman asian kanssa! Ajattele, että sinulla on erilainen "työrooli"/"yrittäjärooli", jonka takana sinun on vähän pakkokin olla itsevarmempi, ja pian huomaat, että se onkin sinulle ihan luontevaa, kun olet saanut sillä tavalla tehtyä itsellesi rohkeutta.

      Kiitos samoin sinulle, menestystä uudelle vuodelle! Näyttää muuten mielenkiintoisilta nuo sivustosi, tsemppiä kovasti!!

      Poista

Kiitos kun rustasit kommentin ilokseni!

© Tohkeissaan. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig