maanantai 14. syyskuuta 2015

Ruoasta ja sen laittamisesta - arkiarmahdus

Syksy on lähtenyt kunnolla käyntiin ja arkikin on taas saanut oman vauhtinsa. Esikoisella alkoi eskari, ja miehen opinnot työnohessa jatkuivat pitkän kesätauon jälkeen. Tuntuu, että pienempikin ehtii kahta kovempaa kuin keväällä. Varmuutta askeliin on tullut ja nyt se jo juoksee. Kiipeää ja kerkiää. En tiedä jäikö minulla kesämuudi päälle vai mikä on, kun ruoanlaitto ei oikein kiinnosta. Kesällä totesin pariinkin kertaan, että en todellakaan aio höyrytä keittiössä näillä ilmoilla, kun muu perhe kirmaa ulkona. Sitten tuli kiireet häiden ja tupareiden järjestelyjen kanssa, ja aikaakin ruoanlaittoon tuntui löytyvän entistä huonommin. Päätin, että nyt on aika tiputtaa jotain pois ja pyysin miestä tuomaan kaupasta pinaattilettuja. Ei meinannut löytää kun ei ollut pahemmin vieraillun niillä hyllyillä. Se oli pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri harppaus tälle taloudelle. Armahdus. Enää ei tarvitse ajatella, etten ole koskaan ostanut valmisruokaa, enkä osta. Mikä ihmeen periaate sekin on ollut? Tässä elämäntilanteessa on löydettävä ne pienetkin keinot, jolla vapauttaa aikaa tärkeämpiin asioihin. Viime lauantaina ostin maistatuksen uhrina itselleni aikaa ostamalla valmisaterian lapsille. Hah, eipä tarvitse laittaa lounasruokaa keskellä kauneinta syyslauantaita! No eivät ne sitä suostuneet syömään, mutta olinpahan tarjonnut. Enemmän olisi ärsyttänyt, kun olisin tehnyt tunnin lounasta ja sitten siirrellään lautasen reunasta toiseen...

Lassen Luomun pikkutomaatit hupenivat pöydältä alle tunnissa. Olivat kuulemma tooosi makeita!

Paimiolaisessa Lumo-hunajassa oli ihanan syvä maku. Täydellinen ruoanlaittoon!
heinän puutarha chilit monipuolinen valikoima
Salolaisen Heinän puutarhan chileissä oli valinnan varaa. En uskaltanut maistaa.


Tästä ruoka-armahduksestani tuli mieleen, kun pääsin alkukesästä Ruokakeskon ja Ruokatiedon järjestämille Lähiruokatreffeille, joka kokosi yhteen alueen K-ruokakauppiaita ja pientuottajia. Tapahtuman tavoitteena oli parantaa paikallisten tuotteiden tarjontaa alueen K-ruokakaupoissa ja sitä kautta myös tukea suomalaista työtä. Mikä hieno ajatus! Pientuottajilla ei ole aikaa eikä mahdollisuutta kierrellä tarjoamassa tuotteitaan kauppojen valikoimiin, eikä kauppiaillakaan sen paremmin aikaa perehtyä uusiin tuotteisiin ja lähialueen pientuottajien tarjontaan. Lähiruokatreffeillä pääsin maistelemaan jos jonkinlaisia herkkuja juustoista tuoreisiin luomuvihanneksiin. 

Pientuottajien tarinoita olisin mielelläni kuunnellut toisenkin tovin - se into ja usko omiin tuotteisiin kumpusi niin syvältä! Mietin, että ehkä minullakin on jonain päivänä jokin sellainen suuri intohimo, kuin heillä. Opin tuona päivänä ihan hirveästi kaikkea ja silmäni avautuivat taas vähän enemmän. Mietin muunmuassa, haluanko syödä espanjalaisia paprikoita, jotka veden puutteen vuoksi kastellaan ties millä sontavedellä. Heinän puutarhan chilit ja paprikat juovat samaa vettä kuin isäntä itse. 

Jokioisten Kartanon Meijerin esittelypaikalla juustohiiri sai tyydytettyä akuutin suolaisenhimonsa.

Jokioisten Kartanon Meijerin juustot ovat itselleni jotenkin kotoisia, koska olen kotoisin Jokioisten vierestä ja Jokioisten Leivän munkit ja sämpylät tulivat kovin tutuksi jo 15-kesäisenä ensimmäisessä työpaikassani huoltoasemalla. Sittemmin olen tykästynyt munkkien sijaan enemmän juustoihin, ja näistä jokioislaisista suosikkini on ehdottomasti puolikova ja vähän pähkinäinen Fuuga, jota maistelimme kymmenvuotispäivän kunniaksi (parin kuukauden takainen juttu löytyy täältä). Sain kotiinviemisiksi myös Herkkujuustolalta Metsuri-punahomejuuston, jonka juustomestari kehotti valmistamaan uunissa. Ajattelin ensin että mitä nyt hyvää juustoa sulattamaan läjäksi, mutta kyllä kannatti! Se oli niin tajunnan räjäyttävää, että olemme muistelleet tuota herkuttelua monesti. 

Kartanon Meijeri juusto fuuga, jokioisten leipä juusto

herkkujuustola punahomejuusto, juustokiekko uunissa, metsuri, juusto uunissa
Juustoa oli niin mukava syödäkin dipaten patonkia aromikkaaseen, sulaan juustoon... Usein harmittelen, kun tällaisia herkkuja ei olekaan jokapaikassa saatavilla, mutta Lähiruokatreffien tarkoituksena olikin nimenomaan tuoda tuotteita kauppiaille tutuksi. Kun seuraavan kerran harmittelet K-kaupassa jonkin tuotteen puuttuvan, niin kannattaa rohkeasti käydä kysymässä, olisiko sellaista mahdollista saada valikoimaan. Kauppiaat voivat itse päättää ison osan tuotevalikoimastaan, ja toki he haluavat tarjota asiakkaille laajan valikoiman tuotteita. Toivomasi tuote saattaa löytää tiensä monen muunkin ostoskoriin kokeilun tuloksena. Kotimaisuus ja lähiruoka tuntuvat olevan nyt hyvässä nosteessa. Edellisessä kulutuspostauksessani sivusin myös hieman vastuullisuutta ja olenkin ajatellut, että kotimaisuuden suosiminen ja pientuottajien tuotteisiin tutustuminen on meidän pieni tekomme. Olen yrittänyt muuttaa omaa kulutusfilosofiaani siihen suuntaan, että mieluummin ostan vähemmän, mutta parempaa, ja se pätee hyvin usein myös ruokaan.

Maistiaisina oli myös monenlaisia snackseja, kuten näitä Leipomo Suloiset gluteenittomia sipsejä. Gluteenittomia tuotteita on tullut paljon markkinoille viime aikoina, mutta jotenkin minulla on ollut niistä aika pahvinmakuinen mielikuva. Nämä olivat oikeasti hyviä! Rouskuvia, ja sopivasti merisuolahippuja. Tein tupareiden alkupaloiksi gluteenittomaksi vaihtoehdoksi pikkusuupaloja näille sipseille. 



pientä suolaista, alkupalaa, gluteeniton alkupala, coctail alkupala gluteeniton

Löysinpä sieltä myös uuden arkiruokaideankin - hernerouheen! Pöytyäläisella Myssyfarmilla viljellään hernettä ja rypsiä, ja tehdään myssyjä. Juu, luit oikein. En ymmärrä miten nämä liittyvät toisiinsa tai tuskin liittyvätkään. Se on juuri niin symppistä, miltä kuulostaakin. Olen tehnyt hernerouheesta muutaman kerran pihvejä, ja mies kehui niitä paljon paremmiksi kuin jauhelihapihvit. Yllätyin! Myös lapset tykkäsivät paljon, vaikka vähän olin kyllä ennakkoluuloinen koko perheen suhteen, koska itsekään en ole hirveästi välittänyt herneistä. 

hernerouhepihvit, arjen pikaruoka terveellistä, nopeaa kasvisruokaa

hernerouhepihvit
Hernerouheen käyttäminen on todellista pikaruokaa. Vesi kiehumaan, rouhe joukkoon ja annetaan hetki turvota. Sekaan voi sitten laittaa, mitä huvittaa. Joskus olen raastanut porkkanaa, mutta viimeksi en viitsinyt sitäkään. Mausteita vaan. Sitten lätkytellään pellille pieniä pihvejä. Ekalla kerralla paistoin pannulla, mutta se ei oikein luonnistunut, eikä ollut aikaakaan seisoskella lieden ääressä. Uunissa ne valmistuvat itsellään, eikä käsiäkään tarvinnut tahria, kuten yleensä kasvispihvien teossa. Myssyfarmin hernerouhepakkauksen kyljessä on ohje, ja hernerouhepihveille löytyy netistäkin muutama ohje, mutta tosiaan valmistus ei kummempia jippoja vaadi. Kaveriksi voi keittää vaikkapa pastaa ja tehdä kermaviilistä tai turkkilaisesta jugurtista kastikkeen ripauttamalla vähän suolaa, pippuria ja yrttejä mausteeksi. Yllätyin itsekin, mutta todella näistä tuli uusi pikaruokaresepti meidän keittiöön, aineksetkin ovat aina valmiina kuivakaapissa. Sehän on parasta arjen helpottamista, kun ruoka-ainekset löytyisivät valmiiksi kaapista.

Näiden ruoka-ajatusten myötä - hyvää viikkoa ja ideoita ruokarumbaasi!

* Osa tuotteista saatu yhteistyön (Ruokakeskon ja Ruokatiedon järjestämät Lähiruokatreffit) myötä tuottajilta.

FB | IG

Katri
SHARE:

14 kommenttia

  1. Yummy! Mä en ole syönyt vielä aamupalaa ja kylläpäs tuli nälkä :))

    VastaaPoista
  2. Kiitos vinkistä :) Ja ruoka-armahdusta minä kaipaisin - tai siis ruoanlaitto on tällä hetkellä yksi "tympeimmistä" hommista, johon en aikaani jaksaisi tuhlata. Ja toisaalta periaatteena on ollut etten haluaisi eineksiä/valmisruokia, mutta kyllä niitä silti käytän - ja sitten tulee muka huono omatunto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksihän siitä pitää vielä potea huonoa omatuntoa.. Ei kannata. Huonompi omatunto tulee siitä että aikaa kuluu liikaa köökissä. :) armahdetaan itsemme!

      Poista
  3. Nyt tulee paljastus; minä en ole edes ajatellut pinaattilettuja einekseksi. :D Meillä niitä syödään muusin ja puolukan kanssa joka viikko.
    Herkullisia kuvia ihanista raaka-aineista. Tuo pihvi-idea vaikuttaa niin hyvältä, että kokeilen kyllä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo miten sen ottaa! Minäkin mietin että jos myös kalapuikot ja karjalanpiirakat luetaan eineksiksi niin sitten olen ollut einestiellä jo pitkään. E pyysi joskus pinaattilettuja ja tein itse - ylläri kun ei maistunut samalle kuin päiväkodissa.. Mutta toisaalta, ei hän hirveästi välittänyt näistä kaupan versioistakaan nyt kun oli tarjolla. Odotin kai saavani vuoden äiti palkinnon. Kiva jos otat hernerouheen kokeiluun!

      Poista
    2. No joo miten sen ottaa! Minäkin mietin että jos myös kalapuikot ja karjalanpiirakat luetaan eineksiksi niin sitten olen ollut einestiellä jo pitkään. E pyysi joskus pinaattilettuja ja tein itse - ylläri kun ei maistunut samalle kuin päiväkodissa.. Mutta toisaalta, ei hän hirveästi välittänyt näistä kaupan versioistakaan nyt kun oli tarjolla. Odotin kai saavani vuoden äiti palkinnon. Kiva jos otat hernerouheen kokeiluun!

      Poista
  4. Myssyfarmin hernerouhe on aivan mahtava tuote! Nam!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, aivan verraton! Helposti proteiinia ja tosi helppo valmistaa herneistä jotain maukasta.

      Poista
    2. Kyllä, aivan verraton! Helposti proteiinia ja tosi helppo valmistaa herneistä jotain maukasta.

      Poista
  5. Pitääkin muistaa tuo hernerouhe seuraavan kerran kaupassa. Kiitos vinkistä! Kaikki arkiruokavinkit tulee tarpeeseen! Vielä kun saisi lisää motivaatiota tähän jokapäiväiseen ruuanlaittoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, meilläkin tosi paljon kiertää nyt samat, kun ei ole aikaa eikä motivaatiota mietiskellä kovasti uusia.. Mutta yhden uuden reseptin olen tässä kehitellyt bataatista hiljattain, toivottavasti pystyn julkaisemaan sen pian! :) Joo kurkkaapa, toivottavasti löytyy hernerouhetta kaupastasi!

      Poista
  6. Oikein vesi herahtaa kielelle, kun näitä herkullisia ruokakuvia katselee!
    Ihana, kun pääsit mukaan messuille, oli kiva kierrellä yhdessä maistelemassa
    pientuottajien tuotteita. Minuunkin tuo Metsuri-juusto teki lähtemättömän
    vaikutuksen, siitä on tullut meidän herkutteluiltojen päätähti. Samettisen pehmeää
    juustoa, pala rapeaa patonkia ja lasi erinomaista punaviiniä, aah, makunautinto
    on täydellinen!

    Mukavaa viikon jatkoa sulle Katri <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläpä rupesi tekemään tuota herkkujuustoa mieli.. Oi että.. Punaviinin kanssa muuten onkin varmaan todella hyvä - meillä taisi viimeksi olla valkkaria. Menee kokeiluun! :) Kiitos kun pääsin mukaan, se oli innostava ja avartava tapahtuma!

      Poista

Kiitos kun rustasit kommentin ilokseni!

© Tohkeissaan. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig