perjantai 11. syyskuuta 2015

Kuluttajaminä

"SÄ ET IKINÄ OSTA MULLE MITÄÄN!!", karjui esikoiseni minulle kädet valkoisena puristuksissa, raivokas uhma silmissään viime syksynä erään raivarin keskellä. Sellaista ei oltu kuuna päivänä nähty, ja olin niin neuvoton kuin voi vanhempi olla. Kaveri oli värittänyt My Little Ponyn värityskirjaan jotenkin "väärin", ei mallin mukaisesti, ja sekös sai pikku perfektionistin ratkeamaan. Kaiken kiukun keskeltä lopulta kumpusi kysymys siitä, että jos lempivärityskirja tulee täyteen, niin ostaako äiti uutta? Nuo sanat kaikuivat mielessäni pitkään, ja mietin, olenko tosiaan antanut lapselleni sellaisen käsityksen, että en koskaan ostaisi hänelle mitään.



Kaikki mitä halusin -blogin Karla pohti omaa kuluttamistaan jokin aikaa sitten ja haastoi minut mukaan, minkä johdosta tämä tapahtumasarja tuli uudelleen mieleeni. Pohdin kulutusta aika paljon, joten tämä oli oikein mielekäs, vähän syvällisempi haaste. Pidän itseäni aika kriittisenä ja harkitsevana kuluttajana. Välillä liiankin kriittisenä, koska analysoin usein tosi pitkään, miten paljon oikeasti tarvitsen tavaraa, kuinka kauan se todennäköisesti olisi minusta kiva, ja millä eri tavoin tai missä eri paikoissa sitä voisi käyttää. Tämä johtaa usein siihen, että hankinnat venyvät ja jotkut asiat seisovat keskeneräisinä. Toisaalta - hirveän usein ei tule tehtyä virhehankintoja, joten parempi kai niin. Minulla on kausia, jolloin olen kuluttamisen suhteen tiukempi, toisinaan taas höllempi. Olen huomannut, että hölläyskausia selittää usein kiire - en jaksa enkä ehdi vertailla, vaan ostan pienemmällä harkinnalla. Myös kriteerini vaihtelevat - välillä olen tosi tarkka ekologisuuden suhteen, mutta sitten tulee niitä kausia, kun en vaan jaksa miettiä kaikkia valintoja ekologisuuden ja eettisyyden näkökulmasta (hävettää..). Toisinaan edullisuus painaa kupissa enemmän ja toisina kausina taas haluan satsata ajattomuuteen ja laatuun.


Suhteeni designiin on pohdituttanut minua paljon viime aikoina, varmasti blogimaailman ja instagramin kuvatulvan ansiosta. Täytyy myöntää, että vielä muutama vuosi sitten en olisi tunnistanut ainuttakaan design-tuotetta, mutta kummasti niihin silmä tottuu, kun joka paikassa vilisee. Ja totta, monet design-tuotteet ovat todella kauniita ja ajattomia. Silti, tänäkään päivänä en ole hirveän suuri design-fani lähinnä siitä yksinkertaisesta syystä, että olen liian pihi käyttämään tavaraan niin paljoa rahaa. Toki mietin näissäkin asioissa aina vaihtoehtoja ja kokonaisuutta, hintaa ja ajattomuutta. Esimerkiksi Artecnican Phrenat eivät olleet hirvittävän kalliit, mutta ihanan erilaiset valaisimet. Ehkä ostopäätöksessä niiden suhteen painoi myös hieman design? Olisinko pitänyt niitä niin hyvinä vaihtoehtoina ilman design-valaisimen leimaa? Allekirjoitan myös sen, että monessa tapauksessa ajattomaan designiin satsaaminen tulee halvemmaksi, kuin mahdollisesti heikkolaatuisempien ja ajan trendien mukaisten edullisempien tuotteiden hankinta, mutta olen selkeästi itse jonkinlaisessa välivaiheessa. Arvostan suunnittelijoiden osaamista ja työtä todella paljon, enkä toisaalta osta kopiotakaan, ellen osta aitoa. (Hups, tajusin juuri että simpukankuorivalaisin meiltä kyllä löytyy, kymmenen kertaa halvempana kuin aito Verner Panton.. Kerta kiellon päälle näköjään.)

Kuten totesin aiemmin, niin analysoin kulutustarpeitani tosi paljon ja kyseenalaistan itseäni myös sen suhteen, miksi haluan jonkun tuotteen. Haluanko sen, koska muka tarvitsen vai haluanko, koska muillakin on? Tai liittyykö tuotteeseen jonkinlaista statusarvoa, joka vetää puoleensa? Monet designtuotteet ovat tietynlaisia statussymboleja, kuten toki myös vaikkapa merkkilaukut. Ihmisethän selittelevät hankintojaan järkisyillä, kuten laatuun ja ajattomuuten satsaamisella, mutta sisäinen ääni huutaa niitä tunnesyitä, kuten vaikka arvokkuutta ja tietynlaista elämäntilannetta ja -tyyliä korostavia tekijöitä (ja tunnesyyt lopulta ratkaisevat pelin). Tietty nämä statussymbolit vaihtelevat kullekin sen oman ympäröivän yhteisön mukaan - toisille ne ovat lastenvaatteita, toisille lemmikkeihin liittyviä asioita, yksille etelänmatkoja ja joillein aikaa ja mahdollisuutta vain olla.



Yksi suurista kulutuskysymysmerkeistäni on ollut Artekin String Pocket -hylly, joka lienee jo kaikille tuttu. Pari vuotta sitten en voinut käsittää, mikä siinä metallihäkkyrässä on niin hienoa. Ja nyt se näyttää silmääni erittäin täydelliseltä - sirolta, linjakkaalta, ajattomalta ja yksinkertaiselta. Mitä on tapahtunut? Onko makuni muuttunut, vai olenko aivopessyt itseni ajattelemaan, että se on hieno ja tyylikäs, koska kaikki niin kehuvat ja se näkyy joka kymmenennessä kuvassa? Olen puoli vuotta miettinyt olohuoneeseen hyllyä, ja ollut jo pari kertaa hankkimassa Stringin, mutta sitten joku ääni huutaa olkapäällä, että "varo ähkyä!". Minulle tulee nimittäin helposti ähky blogikliseisiin. Esimerkiksi niin täydellisenä, kuin pidinkin Pandora-mattoa meille, en sitä kuitenkaan hankkinut juuri ähkyn pelossa. Varmaan kaksi vuotta sitten ajattelin sitä ensimmäisen kerran ja se olisi kyllä ratkaissut täydellisen maton etsinnän. Uskon, että tykkäisin siitä vieläkin, jos olisin sen hankkinut..

Aloitin tämän postauksen kirjoittamisen jo kolme viikkoa sitten, ja arvatkaapa mikä meillä nyt keikkuu olohuoneen seinällä? Stringihän se. Juuri niin sirona kuin arvelinkin, mutta myönnetään, että yllättävän hankala sille on mitään laittaa, kun välit ovat aika matalat. No, kyllä minä jotain keksin nyt kun on taas aikaa katsella nurkkia sillä silmällä. Alempi kuva kuvastaa suhdettani kuluttamiseen hyvin, sillä vaikka olen kovin tarkka monissa asioissa ja vältän heräteostoksia, niin sitten saatan kuitenkin ostaa jotain hölmön kallista, kuten vaikka jotain tosi hyvää suolaa tai oliiviöljyä. Ruoalla revittely on kyllä selkeästi yksi sellaisista minulle hyvän mielen tuojista, johon vähäisiä lanttejani joskus myös tuhlaan, vaikka se ei olisi järkevää.

string pocket design hylly, kuluttaminen design järkevää




Miten postauksen alku liittyy ajatuksiini ja mitä haluan opettaa lapsille kuluttamisesta? Jo varhain päätin, että haluaisin opettaa lapset ymmärtämään, että tavaran saaminen ei ole tärkeää. En halunnut, että ostamisesta tai tavaran saamisesta tulisi lapsille tärkeä juttu, vaan että he arvostaisivat yhdessäoloa ja olisivat kiitollisia siitä mitä on. Ajatus lahjoja mankuvista ja kiittämättömistä lapsista ahdisti. En ole halunnut tehdä numeroa lahjojen saamisesta enkä palkita tavaralla, jotta lapset eivät yhdistäisi esimerkiksi hyvin käyttäytymistä tavaraan, vaan oppisivat pitämään sitä itseisarvona. Tai edes arvostamaan muita asioita enemmän kuin tavaraa. Lasten kasvaessa olen luonnollisesti huomannut, että eiväthän ne olekaan niin helppoja asioita, kuin vauvavuosina ihanteitaan ajatteli. Mielestäni ostan lapsille ihan riittävästi asioita, yllätyksiäkin silloin tällöin, joten esikoisen kiukun kulminoituminen siihen jos äiti ei ostakaan, vaivasi mieltäni paljon ja laittoi taas miettimään kasvatus- ja kulutuskysymyksiä. Tämä on itselleni ristiriitainen asia, koska kuluttaminen pitää talouden rattaat pyörimässä. En ajattele, että ihmisten pitäisi vähentää kuluttamista. Sen sijaan olisi hyvä miettiä kuluttamisen syitä ja merkityksiä itselle, erityisesti jos tuntuu että ostamisesta tai shoppailusta on tullut jonkinlainen pakonomainen himo ja kerta toisensa jälkeen huomaa ettei onni tullutkaan kauppakassien mukana.




Kun luen tätä postausta uudelleen, mietin, olenko osannut lainkaan pukea sanoiksi ajatuksiani kuluttamisesta. Pääasia on minusta ehkä ajatella omaa kuluttamistaan kriittisesti - mihin asioihin kulutan ja miksi. Esimerkiksi minä haluaisin kuluttaa enemmän ulkona syömiseen ja matkusteluun. Kyllä, rahaa palaisi enemmän kuin oliiviöljyputeleihin, mutta muistot säilyisivät kultaakin kalliimpina. Tässä elämäntilanteessa vaan ei ole kovin helppoa käydä ulkona syömässä, ja matkustelukin vaatisi liikaa järjestelyjä näin mukavuuden haluiselle ihmiselle.





Häitä suunnitellessamme meillä oli ensimmäisenä selvää, että valokuviin haluamme satsata. Emme halunneet suuria juhlia ja yhden päivän härdelliä, vaan pienen tilaisuuden ja valokuvat muistoksi. Onneksi saimme hyvin lyhyellä varoitusajalla aivan huippu valokuvaajan, Petra Veikkolan. Omaan FB:n uutisvirtaani on tullut muutamia hääkuviamme ja joka kerta on meinannut sydän pysähtyä - miten on onnistunutkaan taltioimaan kuviin niin suuria tunteita! Oi miten odotankaan, että saamme pian kaikki potretit ja kuvat vihkimisestä... Selvästi oli hyvä päätös satsata huippuvalokuvaajaan ja jättää joitain muita asioita toteuttamatta. Valintoja valintoja, sitähän se kuluttaminen on..

Mitä ajatuksia kulutuskysymykset teissä herättävät? Minusta tuntuu, että minun oli aika vaikea määritellä itseäni kuluttajana... Ehkä oma kuluttajaminäni tosiaan hakee vielä muotoaan, koska en ole hirveän vahvasti mitään mieltä. Seilaan omien, joskus hölmöjenkin ihanteiden, järkisyiden ja tunnesyiden ristiaallokossa ja yritän selitellä kulutusvalintoja itselleni milloin mitenkin.. Olisiko vaikkapa Katjalla (Nainen talossa), T:llä (Idis & Interiööri), S:llä (Beauty of Life), Sonjalla (Aaltoja) ja Suveliinalla (Fallen For An Old Chair) joitain ajatuksia?

Aurinkoista viikonloppua! Upeaa alkusyksyä on nyt luvattu, ihanaa!

FB | IG

Katri
SHARE:

12 kommenttia

  1. Hyvä kirjoitus! Paljon samoja ajatuksia itselläkin.

    Kiitos haasteesta :) Otan mielelläni vastaan, mutta nyt voi mennä hetki toteutuksessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Ja hei no worries, palaa aiheeseen jos ehdit! :) Minulla käy usein niin, että ajatuksia alkaa heti tulla haasteeseen ja pyörittelen niitä kauan, mutta sitten toteutus jää kuitankin, paitsi jos on tosi mehukas aihe. :)

      Poista
  2. Kirjoituksesi oli jälleen huippu pohdintaa. Kiitos haasteesta. Tartuin varmasti. Repesin nauramaan, kun kirjoitit String-hyllyn saapuneen. Mutta se todellakin kestää aikaa. Meillä on niitä kaksi ja toinen onkin seilannut muutaman vuoden sisältä työhuoneesta keittiöön eli jokapaikan hylly =) Mua rupes kyllä myös niin naurattamaan kuneilen juurikin astuin, mitä kolmen kassin kanssa kun postista olin hakenut. Oen tilannut ainakin viisi takkia sovitukseen kylmempiä kelejä varten. Toki onneksi olen siinä järki-ihminen, että vain yksi takki jää ja muut palautetaan takaisin kauppaan =) =) =) Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, välillä on mukava analysoida syvällisemminkin kuin vain kirjoittaa kuulumisia tai pintaraapaisuja sieltä täältä.. Hehee, näin siinä tosiaan kävi Stringin kanssa. Olin yrittänyt oikein metsästämällä etsiä jotain muuta hyllyä, mutta ei vaan osunut silmiin muita siroja kauniita. Mutta olen kyllä ihan samaa mieltä tuosta, että varsinkin pocket on niin kätevän kokoinen, että varmasti tulee löytämään aina paikkansa jostain.. Ja hei minä myös niin inhoan tuota palauttelua! Siksi jätän viime tippaan kaikki kausihankinnatkin kun en jaksa lähteä kaupoille, enkä toisaalta viitsi tilailla paljoa sovitukseen.. Mutta nyt olen onneksi vähän siihen oppinut.. Eihän sitä muuten tulisi hoidettua edes niitä pakollisia hankintoja! On se siis ihan järkevää, tilata viisi ja kokeilla kaikki! :)

      Poista
  3. String on ollut omalla haavelistalla myös. Ei siinä mitään, onhan se varmasti hyvä ostos ja kestää vuosia, Ivaikka se nyt onkin kaikilla jo melkein:) Itse harkitsen ostoksia, varsinkin kalliimpia ja isompia. Mielellään ostan jotain klassikkoja, mutta niissä on usein hinta korkea ja sitten kun oma mieli muuttuu ja tekeekin mieli sitten jotain eri sävymaailmaa. Varsinkin hyllyt ovat sellaisia huonekaluja. Onneksi klassikot ovat aina arvon säilyttäviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Aikku ja kiitos pohdinnastasi! Minäkin yritin kauan metsästää joitain muita vaihtoehtoja, mutta ei vaan löytynyt muuta sellaista siroa ja kaunista ja vielä ok-hintaista.. Ja uskotko, että nyt juuri olen sitten bongannut kaksikin kivan erilaista, kuitenkin siroa hyllyä! Ei ole totta! Noo, mutta uskon tämän tosiaan kestävän aikaa ja muuttuvia makuja myös 20 vuoden päästä..

      Poista
  4. Meillekin kuvat olivat tärkeämpiä. Lakkasin esim. kynteni itse, jätin kasvohoidot ja muut välistä, pidettiin myös kukkaostokset minimissä joten saimme satsattua hyvään kuvaajaan. Ja olimme kyllä tyytyväisiä. Tosin, häistä tulee tammikuussa kolme vuotta eika kukaan ole kehittänyt niitä vielä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Ansku! Juu minäkin vedin vähän sieltä ja täältä oikoiseksi - hieman jännitti mm. kun en mennyt koekampaukseen ollenkaan, mutta ei näköjään tarvinnut.. Tuttu kampaaja sai täysin kiinni siitä, että halusin boheemin, hieman huolettoman kiharakampauksen. Voi ei, luulen että meillekin käy juuri noin kuvien kanssa, ellen ihan heti hoida niitä kehitettäväksi! Ajattelin, että laittaisin vieraskirjaan muutamia kuvia, joten tulisikohan niitä sen varjolla kehitettyä nopeammin?! :) Mutta onhan niitä aivan ihana selata suurikokoisina tietokoneeltakin.. <3

      Poista
  5. Mä huomaan paljon samoja piirteitä itsessäni kuluttajana. Olen melko pihi, pohdin pitkään ja tarkkaan tarvitsenko todella tuota tuotetta ja pidänkö siitä vielä muutaman vuoden päästä. Yritän siis ostaa kestäviä tuotteita, tosin joskus shoppailuhuumassa (joka iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta joskus harvoin) ostan vaan sen kummempia miettimättä.

    String-hyllyt :D Mä olen ollut ostamassa sellaista meille varmaan jo neljä kertaa. Joka kerran olen lyönyt jarrut päälle, että en halua sortua "blogikliseeseen" ja päädyn etsimään jotain muuta ratkaisua. Vielä en ole sellaista löytänyt, mutta tiedän ja toivon, että tulen sen löytämään. En luovuta, enkä aio kolmen viikon päästä (toivottavasti!!!) sanoa, että no menin ja ostin Stringin :D:D:D Saa nähdä, onko meillä kuukauden päästä String-hylly. Onhan se kaunis ja sopii moneen huoneeseen, mutta mä yritän keksiä jotain muuta :) Pidä mulle peukkuja pystyssä :D

    -Anu
    http://timanttiablogi.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, kuulostit niin multa!! Aivan täysin! Varsinkin tuon String-pohdinnan kohdalla, ja tunnistan myös tuon kummallisen shoppailuhuuman. Sellaista tapahtuu myös minulle joskus. Sitten selitän sitä sillä, että tulee niin harvoin käytyä kaupoilla että pakko hoitaa muutama "hankinta" sitten kerralla.. :D

      Ja voi kuule tuon Stringin kanssa.. Nyt kannattaa kyllä pitää silmät aukin, nimittäin voitko uskoa, että nyt ihan viikon sisällä olen bongannut parikin kivan näköistä, erilaista hyllyä! Toinen oli sellainen pyöreä, jossa on yksi hylly, ja toinen oli muistaakseni Finnish Design Shopin lehdessä. Siinä oli oikeassa ylänurkassa paikka esim. viherkasville, siis tavallaan lokero vaikkapa ruukulle. Sekin olisi ollut potentiaalinen vaihtoehto.. Mutta yritän pitää sulle peukkuja! :) Tosin - en ole kuitenkaan katunut hylly-hankintaa, joten eiköhän se tule paikkansa lunastamaan vielä vuosienkin päästä!

      Poista
  6. Raha-asiat ovat aina mielenkiintoisia aiheita. Kiitos haasteesta. Minähän tartuin siihen heti innolla ja tuotos on luettavissa täällä:
    http://nainentalossa.blogspot.fi/2015/09/raha-asiaa.html

    Nyt on pakko mainita, että sinun postauksesi kuvat ovat jälleen kerran hurmaavia. Ihan kaikki!
    Olen huomannut itsessäni, että aineettomaan tuhlaaminen tekee onnelliseksi ja mielelläni törsäisinkin kaikenlaisiin elämyksiin enemmän. Minun lompakkoani suojelee aika hyvin se, että en kauheasti seuraa sisustusvillityksiä ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vitsit sä olit tosiaan nopea! Varmaan ennätys! Tajusinkin postauksesi alkua lukiessani, että varmaan siksi sinä vaikutit oikealta kohteelta tähän haasteeseen kun olitkin itse kirjoittanut aiheesta taannoin.. Mutta kiva että löysit uuden kulman asiaan! Hei ja ihana kuulla, kommenttisi kuvista. <3 Mukavaa, että niitä on kiva katsella. Niihin on usein ilo palata itsekin! :) Sinun kulutuspostauksesi oli kyllä niin hyvä.. Ja totta, että kodin juttuihin menee paljon rahaa, mutta onneksi pikkuhiljaa vähemmän, kun paikat alkaa olla kalustettu. (toivottavasti.)

      Poista

Kiitos kun rustasit kommentin ilokseni!

© Tohkeissaan. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig