Kaikkien aikojen kirppis!

Huh, mikä päivä! Ylisanat eivät riitä kuvaamaan tämän päivän tunnelmia Vilkkimäen meijerillä, eli Sisustus- ja lankakauppa Kotilaiturin pihalla järjetyllä blogikirppiksellä. Väkeä oli jo ennen aloitusta niin paljon, että pelästyin olevamme myöhässä. Ihmiset olivat tulleet hyvissä ajoin katselemaan, mutta reilun pelin hengen mukaisesti sovimme, että myynti aloitetaan vasta kolmelta, kuten ilmoitettu. Kuhina oli kuin muurahaispesässä, ja hetken aikaa olimme aikamoisessa pyörityksessä myyjäkaveriksi tulleen ystäväni kanssa. 

Valokuvia ehdin napsia muutaman pari vasta kun ensimmäisen tunnin jälkeen meno hieman rauhoittui, mutta väenpaljoudesta en onnistunut saada kunnollista kuvaa. Teijan blogissa oli kivoja kuvia tapahtumasta myös, joten käykääpä sieltä tirkistelemässä! :) Lähes kaikki kirppikselle kantamani tavara sai uuden omistajan, aivan ihanaa! Vein paljon kirjoja, tekstiilejä ja koristetavaraa, annoin lehtiä ilmaiseksi ja sain myytyä mm. itselleni aivan vääränlaiset (pronaatiotuelliset) lenkkarit. Ihanaa, että joku innokas juoksija sai lähes käyttämättömät Adidakset itselleen hyvin edullisesti, ja itse sain ne pois kaapista pyörimästä. 

Tämän menestyksekkään kirppiksen seurauksena olen melko varma siitä, että perinteiselle viikkomyyntikirppikselle en enää tavaroitani vie - tällaisessa tapahtumassa tavara vaihtaa omistajaa nopeasti, eikä tarvitse joka päivä käydä siivoilemassa pöytiä. Lisäksi iloisessa markkinatunnelmassa on ihan oma fiiliksensä... Kukaan meistä ei varmasti osannut odottaa näin paljoa väkeä - autoja oli parkissa kilometri joka suuntaan ja moni kertoi tulleensa kauempaakin kurkkaamaan ihan ensimmäistä Turun alueen blogikirppistä. Tällä kerralla harmillisen moni myyjä ei päässyt paikalle, mutta ensi kerralla (sellainenhan varmasti tulee..!) meitä on luultavasti vielä enemmän! :) Tästä jäi hyvä maku!

Nyt painun suihkuun ja sitten pehkuihin.. Kaikkensa antaneena ja paljon saaneena uuteen viikkoon! :) Suuri kiitos järjestäjille Katille ja Anulle, sekä kaikille vierailijoille, joita ilman tapahtumasta ei olisi tullut näin mieletön menestys! 

Katri

Himosaunojan hairahdukset

Vitsit, että olen odottanut, koska pääsisi taas saunaan! Tällaisilla helteillä ei yhtään tee mieli saunoa kotona sähkösaunassa, ja mökkimahdollisuutta meillä ei ole ihan lähellä. Siitä on varmaan kolme viikkoa, kun olen viimeksi saunonut kotona, vaikka normaalisti saunomme joka toinen päivä. Nykyään saunomme yleensä vuorotellen, koska pienempää ei vielä voi viedä saunaan. Joskus lämmitämme saunan myöhemmin, kun molemmat lapset ovat jo menneet yöpuulle. Silloin on ihanaa hiljentyä saunan lauteille yhdessä. Onpa ihanaa, että meillä Suomessa on keksitty niin kummallinen tapa. On se varmasti muista kulttuureista tulevien mielestä todella outoa, ehkä jopa pelottavaakin - mennä nyt alasti hikoilemaan kuumaan pieneen koppiin.

Saunassa toki jutellaankin, mutta usein ollaan myös ihan hiljaa. Meillä oli lapsuuden kodissa tapana leikkiä "laiva on lastattua" saunassa, ja samaa sanaleikkiperinnettä olemme siirtäneet meidän perheeseen. (Siinä pitää siis keksiä koko ajan uusia eläimiä/lintuja/hedelmiä/a -kirjaimella alkavia sanoja, tai mitä sovitankin.) Joskus taas arvuutellaan, eli kuvaillaan esim. jotain eläintä, ja muut yrittävät arvata, mistä eläimestä on kyse. Näissä huomaa ihanasti, miten lapsi ajattelee - mitä hänelle on jäänyt muistiin esim. kirjoista ja luonto-ohjelmista ja miten hän järkeilee asioita.

Anttiloiden loppunmyyntiä on huudeltu jo vaikka kuinka kauan, mutta ei vain ole tullut mentyä, kunnes nyt eräänä tuskaisen kuumana päivänä kävimme viilentymässä tuossa läheisessä Skanssissa. Olihan siellä kaikennäköistä, mutta tuollaista saunatyynyä olen himoinnut jo pitkään, joten sellaisen ja pari laudeliinaa ostin vaihtureiksi. Olen vaan miettinyt, että miten epähygieenisiä tuollaiset tyynyt voivat olla, kun monessa on täytteenä jotain rapisevaa eikä muka saa pestä kuin 30 asteen varovaisessa pesussa..? Mutta tämä on napakkaa puuvillaa (sisällä jotain pehmeää), jonka saa pestä kunnolla 40 asteessa. Tuskin menee piloille kuudessa kympissäkään... Martta testaa. :D Oletteko te muuten saunojia? Onko teillä jotain saunaperinteitä?

Mut hei, tänään pääsen oikein mökkisaunaan! Lähdemme kotipaikkakunnalle hommiin - mies vetää uudet sähköt mökille ja alkaa korjata jotain kattoa.. Minä ja lapset visiteeraamme sillä välin ystävien ja sukulaisten luona. Kivaa! ;) Ja sunnuntaina sitten kirppistelemään, tulkaa tekin!!

Mukavaa viikonloppua!

Katri

Kätevä blogi ja nimenmuutosuutisia

No nyt alkavat blogin hyödyt tulla esiin ihan arkielämässä! Olin lähdössä tuulettamaan päätäni (eli hetkeksi yksin kävelemään kaupungille) kun mies huikkasi mitä me tänään syödään. No enpä ollut ajatellut vielä koko asiaa (kunnon kotirouva!) mutta ajattelin että jonkun kasviskeiton ainekset löytyvät varmasti ja ehdotin etsimään blogista jonkun ohjeen. Tomaattikeitosta olinkin puhunut aiemmin viikolla. Se on niin ihana loppukesän ruoka! Pulleat punaiset tomaatit, joissa on syvä auringon kypsyttämä maku... Viime vuonna kirjoittamani ohje löytyy täältä.

Ja sitten siihen varsinaiseen tämän päivän asiaan - olen vaihtanut blogin nimeä. Tästä lähtien täällä ollaan vallan tohkeissaan. Nimen keksiminen oli ehkä vaikein homma koko blogin aloittamisessa, ja se on häirinnyt minua vähän alusta asti. Kotivalossa sai ensimmäisen nimensä erään lapsuuden kirjan tantan mukaan. Kirjassa oli sellainen vanha kunnon kotihäärääjä, jota kutsuttiin himatuikuksi, eli kotivaloksi. :) Himatuikku olisi ehkä ollut asteen verran liian outo, ja kotivalo oli varattu, joten korjasin tilanteen "kätevästi" päätteellä. Mutta ei se oikein sopinut suuhun eikä päähän missään vaiheessa, joten uutta nimeä olen miettinyt pitkään. Se on muuten hieman hankalaa! Ja varsinkin kun kaikki kotiin, arkeen, elämään ja onneen liittyvät väännökset ovat jo varattuja...

Halusin nimen kuvastavan jotenkin minua ja näitä blogin juttuja, ja kun kerroin jollekin olevani niin tohkeissani viikonlopun kirppiksestä, niin tajusin nimen olevan siinä. Minä olen aina vähän tohkeissani ja innoissani jostakin, suunnittelen ja pähkäilen, ehkä joskus toteutankin jotain juttuja. Käykää muuten klikkaamassa itsenne osallistumaan tapahtuman FB-sivulle, jotta saatte maistiaisia myyntiin tulevista jutuista ja myös viime hetken tiedon, mikäli sää on kiikunkaakun.

Meidän "pikkuinen" isosisko ottaa niin isoja rohkeusharppauksia - meni telttaan yöksi takapihalle! Ja vaikuttaa ihan nukahtavan sinne ilman isiä, joka kömpii kohta yökaveriksi. Natustettiin vähän poppareita siellä kolmisin ja mietiskeltiin, miten keltaisesta maissista voi tulla valkoisia poppareita... 

Kivoja kesäiltoja ja näkymisiin kirppiksellä!

Katri

Linnakierroksella

Tiesittekö, että linnamme on niin upea? Olin käynyt Turun linnassa joskus alakouluiässä, ja muistin sen pimeänä möhkäleenä, jossa ei ole muuta nähtävää kuin kiveä, kiveä ja kiveä. Eräänä sadepäivänä (juu, aikaa tästä reissusta on kai jo kuukausi) päätimme käydä katsomassa sitä oikeaa linnaa, koska vähän aiemmin olimme käyneet Kuusistossa piispan linnan raunioilla ja E oli linnoista niin kovin täpinöissään. Kuvittelimme, että linna on tunnissa nähty, koska "eihän siellä ole muuta kuin pimeitä käytäviä". Olimme niiiin väärässä - kierroksella vierähti neljä tuntia, ja paljon jäi vielä ensi kerraksikin, sillä eri aikakausien mukaisesti sisutetut tyylihuoneet jouduimme ihan kiiruhtamaan ohi, koska kaikilla oli jo niin kova nälkä ja väsy. Samoin lasten linnan puolella olisi riittänyt tutkittavaa enemmänkin... Mutta ensi kerralla sitten! :)

Muuten olimme ennakkoluuloinemme väärässä, mutta aika pimeää siellä oli, varsinkin niin pilvisenä päivänä. Hieman harmitti, kun kameran rajat tulivat täysin vastaan - ISO-herkkyyttä ei voinut enää nostaa, koska tällä peruskameralla jo ISO 800 aiheuttaa liikaa kohinaa, ja jalustan puuttuessa en voinut pidentää valotusaikaakaan. Mahdollisimman suuri aukko oli ainoa keino saada edes melko riittävästi valoa kuviin.

Ihanan jylhä arkkitehtuuri! Miten voivat seinätkin näyttää niin upeilta, vahvoilta ja jykeviltä... Leveimmät ikinä näkemäni ikkunalaudat (tuollaiset haluan sitten uuteen kotiin), ihanan rosoista alkuperäistä pintaa, ahtaita käytäviä... Lasten mielestä kiinnostavinta linnan puolella on luultavasti vankityrmät. Nykyään Turun linnassa on paljon mielenkiintoista puuhaa lapsille. Meiltä jäi näkemättä ainakin aarrekammio ja tuonne lasten linnan puolelle päästessä olimme jo niin väsyneitä, että intoa kaiken kiinnostavan tutkimiseen ei enää paljoa ollut.

Näyttelyaarteet veivät sydämeni ihan totaalisesti... Ilmoitin luonnollisesti haluavani tuollaisen samovaarin (ai miksi?! Koska se on niin kaunis!) ja krumeluuriset kastikekulhot ja hedelmäkorin, samoin kuin valurautaisen teepannun, jossa voin sitten keitellä höyryävää teetä syksyn pimeinä iltoina... Ai niin mutta enhän edes välitä teestä. Se siitä sitten... Mutta eikö olisi tuollainen hiuskoru kaunis? :) Ehkä hieman liian romanttinen omille kutreilleni, mutta hääkampaukseen (jos sellainen joskus värkätään) olisi ihanan herkkä.

Onko Turun linna teille tuttu? Näin myöhäisherännäisenä suosittelen lämpimästi jokaiselle, vaikka ei niin kulttuurinjanoinen olisikaan. Ihanasti tuntui historian havinaa ja valitettavasti huomasin taas, miten paljon aukkoja omassa yleissivistyksessä onkaan.. Voi kun saisi takaisin sen mahdollisuuden, mikä lukiossa oli yleissivistyksen ammentamisen suhteen.. Eipä osannut sitäkään silloin arvostaa.

Mutta toivottavasti pääsette joskus käymään linnassa! 

Mukavaa viikonjatkoa! 

Katri