Perjantaiparhaat

Viikko pulkassa, vapaafiilis ilmassa. Lapset laskevat päiviä syysloman kylpyläreissuun ja kieltämättä tuntuu ihan hienolta viettää itsekin ensimmäistä kertaa miniloma syysloman aikaan. Aika sumplimista kyllä on, kun koululaisilla on 17 vapaapäivää tänä lukuvuonna! Millä ihmiset oikein järjestävät nämä koululaisten lomat? Ja vielä pitäisi taikoa jostain päiviä kahden ja puolen kuukauden kesälomaan..

 

 

 No, se ei ole nyt tämän hetken murhe, joulun välipäiviin asti ollaan saatu jo sumplittua. Ja hyvähän se on, että koululaisilla on lomaa, kyllä lapset sitä tarvitsevatkin. Järjestelykysymyksiä ne kai ovat.. Onko näihin lomajärjestelyihin jotain kokeneempien vinkkejä? Meidän ekaluokkalainen ei ole ollut vielä lainkaan yksin, koska on kulkuongelmien vuoksi iltapäiväkerhossa siihen asti kun haetaan.

Perjantai-illoissa on aina oma minilomanalkutunnelmansa.. Vedetään löysät päälle ja syödään jotain vähän viikonloppumaista. Tänä syksynä olen kyllä oikein loistanut perjantaiemäntänä nappaamalla pari kertaa kaupasta mukaan ihan ranskalaisia ja nakkeja. Kaukana omista herkuista, mutta uskotte varmaan sen lasten tuuletuksen kun kuulevat, mitä illalla on ruoaksi?! :)

Lapset laittavat teekutsut pystyyn ja kissakin saatiin sisälle syysviimasta. Hän on ryhtynyt ihan ulkokissaksi ja tulee kyllä hienosti sisään, kun vihellellään, mutta pari kertaa on jäänyt koko yöksi ulos ja kyllä silloin on ollut vaikea nukahtaa...

 

Heikkouteni kukkiin ja kynttilöihin ei tänäkään vuonna jättänyt rauhaan, vaan hypisteltyäni noita karheita ruukkuja Maskun Mimosan kukassa tuntui, että tarvitsen niiden rouheat pinnat kotiin. Samoin tuon lyhdyn, joka on sopivan maalainen meille, mutta ei kuitenkaan liian romanttinen. Tosi kiva, että monissa kukkakaupoissa on nykyään mukavan erilainen, pieni valikoima sisustusjuttuja.

 

Ja illan tähtihetki, oman herkkukipon kanssa sohvalle ja Vain elämää. Ihan tajuttoman hyviä muuten nuo Fazerin uudet suklaapallerot, joissa on mansikkaa sisällä.

 

Oli mulla ihan muitakin juttuja jo melkein valmiina, mutta kun nämä tekstit luonnollisimmin lähtevät kuvista, ja tänään tuli napattua tällaisia, niin taas mentiin ihan höpöhöpöjutuilla... :) Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

 

FB | IG

 

Katri

Ennevvanhaammaalla

Perunannostotalkoot vanhaan malliin, loistoidea! Äiti kai kylvi perunoita vähän suuremmalle läänille ihan sen vuoksi, että saadaan syksyllä viettää perinteikkäät perunannostajaiset. Silloin muinoin oli kyllä perunat isompia, matojakin pellossa... Miehetkin väkevämpiä. Ja miten sitä ruukataan päivitellä niitä vanhoja hyviä aikoja... 

 

Ajattelin ensin, että varmaan siitä edellisestä kerrasta on joku kymmenisen vuotta, kunnes tajusin, että voidaan lähteä kahdestakymmenestä.. En olekaan siis enää parikymppinen. Miten tässä näin pääsi käymään?

 

 

Vuosien takaisia muistoja heräsi monista pienistä jutuista, kuten jo heti saapuessamme paikalle tädin vaaleanpunaisen takin loisteesta. Takki on kuulemma yhtä vanha kuin minä, Tallinnasta. Veikkaan että Mustamäen torilta. Tuo perunannostoasento pylly pystyssä käsi toiseen jalkaan nojaten. Siihen on hyvä tukeutua toisen käden pöyhiessä muhevaa multaa ja pottujen kopistessa pärekoreihin. Miten turvalliselta tuoksuu multapölyn sekoittuminen traktorin polttoaineen katkuun... Se tuoksuu tekemisen meiningiltä.

 

Silloin muinoin perunasouvi oli niin pitkäpiimäistä hommaa, että me lapset keräsimme matoja lasipurkkeihin kun alkoivat perunat kyllästyttää. Tosin perunaakin oli monta kertaa enemmän kuin nyt, koko suvun vuoden tarpeisiin. Pitkä perunasouvi jaksettiin sen voimalla, että mamman veli ajelutti traktorin perään kiinnitetyn reen kyydissä rallia pelloilla ja metsäteillä. Ja tämä oli kuulemma ollut myös aiemman sukupolven motivaattori, joten tiettävästi nyt vietiin kolmatta sukupolvea kyydissä. Oli se reki kyllä kamalasti pienentynyt.. Samoin kuin tuvan puuliesi, joka ennen muinoin oli valtava möhkäle jota piti vähän varoakin. Joku oli kutistanut ikiajan paikallaan nököttänyttä oranssia jakkaraakin. 

 

 

 

Isä haki myös vanhimman polven paikanpäälle kotipaikalleen tunnelmoimaan, muistavat kuulemma lopun elämäänsä. <3 Äiti sisaruksineen oli nähnyt niin paljon vaivaa, lämmittänyt pirtin ja tehnyt ruoat parikymmenpäiselle pataljoonalle, syötiin ja muisteltiin. Oli muuten aika paljon mukavampi sukutapaaminen kuin ne perinteiset pönötysjuhlat! Perunasato jäi niin pieneksi, ettei tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa, mutta päivän pointti oli varmaan muutenkin kaukana perunasadosta. Mekin pääsimme koko perhe reen kyytiin. Mutkissa piti oikein pitää molemmilla käsillä laidoista kiinni ja puristaa jaloilla lapsia lähemmäs! :D

 

 

 

Aina kun missä tahansa yhteyksissä tulee puhe yhteisöstä, minulle tulee mieleen nämä perunannostotalkoot. Ihan aina, enkä muista olenko missään muuten kokenut niin suurta yhteisöllisyyttä. Silloin kun asetuimme tänne Turun seudulle, mietin paljon jäävätkö lapsemme paitsi sellaisesta yhteisöllisyydestä, jossa suku on lähellä ja kantaa. Sehän tuntuu puhuttavan tänä päivänä laajemminkin, kun ihmiset muuttavat koulutuksen ja työn perässä kauas synnyinsijoiltaan. Ehkä siksi tykkään tästä meidän kylästä niin paljon. Eihän tämä kylä sukua tee, mutta minulle on jotenkin tärkeää, että on olemassa sellainen kyläyhteisö, jossa toisten elämästä ja lapsista ollaan kiinnostuneita. Sellaisella hyvällä tavalla.

 

Kaiken kaikkiaan, kyllä taas muistui, että perinteet ovat tärkeitä! Lapset odottivat perunannostoa kovasti, ja nyt he sitä vasta odottavatkin, kun tietävät mitä se oikeasti tarkoittaa. Ennakkoajatus oli varmaan samaa kuin omalla pikku kasvimaallamme, kuokkimista ja löytämisen iloa.

 

Rentouttavaa sunnuntaita ja viikonlopun jatkoa!

 

FB | IG

 

Katri

Words are empty

When words are most empty, tears are most apt

Max Lucado

 

Tänään

en löydä sanoja.

En ole löytänyt vähään aikaan.

Hiljaisuus on hyvä.

Ei niin suureen suruun ole sanoja.

Siihen pohjattomaan suruun, jota läheisimmät läpi käyvät. Miten tyhjältä osanotto kuulostaa... Miten suurelta kaikkien heidän tuska tuntuu sydämessä... En voi olla ajattelematta, mitä jos tämä tulisi lähemmäs. Olisinko osannut rakastaa, kiittää, ja sanoa tarpeeksi? Tai olisinko osannut olla kiitollinen jokaisesta hetkestä?

 

Sanotaan, että päivistään ei kukaan tiedä. Miten pelottava ajatus se onkaan.

 

At times our own light goes out and is rekindled by a spark from another person.

Each one of us has cause to think deep gratitude of those who have lightened the flame with us.

Syysiltoihin

Pitäisikö jo antaa periksi syksylle? Syyskuun puolta väliä ajatellen aika hulppeat kesäkelit on tänä viikonloppuna ollut. Yökin oli vielä melko lämmin, paitsi miehen mielestä, jolle ei riittänyt makuupussia... Kohtalaisen nihkeä oli tunnelma aamulla teltassa ja laitoinkin villasukat jalkaan heti herättyäni, mutta ei mennyt kahta tuntia kun jo oli parisen kymmentä astetta lämmintä. Ihania, mutta välillä niin haasteellisia syyskelejä.

Aika vähän on tullut laitettua syksyä kotiin, mutta minä olenkin toisaalta aika perinteinen näissä jutuissa.. Kynttilöillä se on aika helppoa, sopii minulle. Hauskan nahkanaruilla kierretyn lasilyhdyn löysin maskulaisesta Mimosan kukasta, josta muuten on myös tuo pienempi harmaa ruukku. Siellä oli tosi kivoja rouheita ja rustiikkisia ruukkuja, ja vieläpä kivan edullisesti! Isompi harmaa ruukku on Kotilaiturilta, sitä olin tunnustellut jo aiemmin ja nyt lankesin. Minä olen sellainen hipelöijä. Täytyy olla pintaa ja näköä, mieluummin molempia samassa paketissa. Tuo langaton soitin on lunastanut paikkansa ihan ansaitusti meillä. Siinä on paljon parempi äänentoisto kuin puhelimessa, mutta silti voi puhelimesta ohjata soittolistaa ja äänenvoimakkuutta. Varmaan jo tosi vanhanaikainen juttu, mutta ilostuttaa meitä joka päivä. On vielä melko hyvin sisustukseen sopivakin...

Nyt niin trendikkäitä Ruska-astioita löysin Paraisilta vanhan tavaran liikkeestä, ja samaisen kyläpahasen joulumarkkinoilta, Gamla Malmens Julmarknad'eilta muuten löysin viime joulun alla tuon betonisen tyynyltä näyttävän kynttilän alusen.. Ne ovat muuten ihan must see -joulumarkkinat, kurkkaapa viime vuoden postaus markkinoilta. Voi ei, ei ollut tarkoitus alkaa tunnelmoida joulua vielä...

Vaikka olenkin ihan silkka kesän lapsi, on näissä syysilloissakin oma tunnelmansa. Minä ainakin tarvitsen tällaisia nättejä hetkiä pimeään syksyyn.. 

Rentouttavaa sunnuntai-iltaa ja hyvää uutta viikkoa!

FB | IG

Katri