tiistai 7. maaliskuuta 2017

Unelmataikuutta vai itsensä johtamista?

Hei, pitkästä aikaa! Meni talviloma ja sen jälkeen vielä viikko poskiontelontulehduksen parissa. Makuuhuoneen repsottavat tapetit ja pursuavat vaatekaapit tulivat tutuiksi asuessani viikon makuuhuoneessa, muta ei ollut voimia edes suunnitella sen remonttia. En muista, milloin olisin viimeksi ollut niin kipeä, ja niin kauan... Toivottavasti tämä oli nyt tässä, seuraavan kerran sitten joskus vuoden päästä! 

Minun piti jo kauan sitten kertoa teille unelmakarttavalmennuksesta, mutta sitten tuli tätä takapakkia. Ehdotin alkuvuodesta Åblogien porukalle, josko kokoonnuttaisi porukalla vähän haaveilemaan ja kokoamaan tulevaisuuden tavoitekarttoja/aarrekarttoja. Villa Puomin Hannalla oli kontakteja Fancy Dreamin Tarja Rantakankaasen, ja päätimme luottaa hänen ammattitaitoonsa unelmakarttavalmennuksen järjestäjänä. Se olikin ihan mahtava päätös sen sijaan, että olisimme vain mututuntumalla lähteneet leikkelemään kuvia lehdistä. Aarrekarttavalmennus paljastuikin syvällisemmäksi menetelmäksi, jonka avulla on mahdollista kirkastaa omia unelmia ja tavoitteita ja alkaa tietoisesti pyrkiä niitä kohti. 

unelmakarttavalmennus, fancy dream


Meillä oli kolmen tunnin sessio Tarjan ohjauksessa, jonka aikana työstimme omia tavoitteita sekä visuaaliseen muotoon että kirjallisesti, ja teimme myös muutamia ajatusharjoitteita. Kaikki työskentelivät hyvin keskittyneesti. Tunnelma oli tosi lämmin ja inspiroiva kaikessa hiljaisuudessaan, kun jokainen oli omassa tavoitetulevaisuudessaan. Oli ihana uppoutua omiin ajatuksiin ja tuntuu, että joitain palasia loksahti paikoilleen. 

Nuorempana pidin aika pitkälti huuhaana kaikenmaailman positiivisuuspsykologiaa ja olin muutenkin tottunut ajattelemaan elämää olosuhteiden armoille. Viime vuosina olen törmännyt ihanan positiivisiin ihmisiin ja siihen ilmiöön, että omilla ajatuksilla ja asenteilla oikeasti on merkitystä. Sellaisista ihmisistä, jotka ovat aina ajatelleet näin, kuulostaa varmaan tosi kummalliselta miten joku voi ajatella niin pessimistisesti. On ollut tosi iso työ vaihtaa ajatusmalleja viime vuosien akana. Nyt pystyn jo haaveilla isosti, enää se ei tunnu naurettavalta. Ennen ajattelin "miten minä voisin onnistua kun on paljon parempia?" Nykyään osaan ajatella "Miksi en pystyisi?" sen sijaan että aiemmin teilasin haasteita "ei se kuitenkaan onnistu" -asenteella. 

Olen seurannut, kun ihmiset pyrkivät kohti unelmiaan ja iloitsevat onnistuessaan, ja siitä, että lopulta luottavat itseensä. Ja nyt ihmettelen, mistä nämä tilaisuudet tippuvat itselleni? Nyt alan uskoa siihen, että olemalla avoin omille unelmille, teen asioita ja valintoja, jotka vahvistavat tätä polkua. Olen astunut pois mukavuusalueeltani ja avannut suuni oikeissa paikoissa, ja olen tarttunut tilaisuuksiin, joista olisin aiemmin perääntynyt. Tai en olisi edes noteerannut niitä. 

omat tavoitteet, unelmat

Viime aikoina on tullut kuvattua kotona harmillisen vähän, vaikka kääntöpuolena onkin se, että oikeita kuvaushommia on alkanut tulla paljon. Tänä viikonloppuna kuvaan häät, ristiäiset sekä yhden puutalon sisustuksen, ja seuraavat illat uppoudun niiden kanssa Lightroomin syövereihin. Ja se on just parasta! Nyt alkaa oikeasti konkretisoitua se, mitä alkuvuonna unelmoin, tosi outoa! Tarja kyllä muistutti, että kyse ei ole minkään sortin taikuudesta, vaan tietoisesta mielenmuutoksesta. Hyvä oivallus oli, kun Tarja sanoi, että "Mielelle kaikki uskomukset ovat totta." Voin alkaa vahvistaa tai vaimentaa noita uskomuksia, olivat ne sitten negatiivisia tai positiivisia, mutta vapaus on minulla. 

Kiinnitin unelmakartan työpöydän yläpuolelle, jotta unelmat pysyvät kirkkaina mielissä. :) Ihanaa loppuviikkoa ja naistenpäivää! Siellä ruutujen takanakin on niin monia upeita motivaattorinaisia, jotka ovat osoittaneet, että "Varo mitä toivot, se voi toteutuu." <3

Katri
SHARE:

2 kommenttia

  1. Voi vitsi.. tätä unelmakartta-asiaa oon miettinyt. Mulla on blogiluonnoksissa teksti otsikolla Bucket list, mutta en oo vielä päässyt sitä työstämään. Mua vähän mietityttää, kun musta tuntuu, että mulla ei oo sisältöä siihen. Että onko se nyt sitte mielikuvituksen puutetta vai merkki siitä, että asiat on niin hyvin ettei tarvi enää muuta?! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kysymys! Mä olen nimittäin miettinyt myös, että entä jos en olisi hurahtanut valokuvaukseen, niin mitä mallailisin unelmakarttaan? Tunnistan tismalleen mitä tarkoitat.. Voi tosiaan olla, että tällä hetkellä olet täysin tyytyväinen ja se onkin tosi hieno homma! Jossain toisessa hetkessä sitten taas unelmakartan työstäminen voi nostaa pintaan asioita, joita toivoisi elämäänsä, mutta joita ei ole tiedostanut arkikarusellin pyörteissä..?

      Poista

Kiitos kun rustasit kommentin ilokseni!

© Tohkeissaan. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig