Keittiön kaunistus, vanha ovi liukuoveksi

Pitkä projekti, jonka kanssa meinasin heittää kirveen kaivoon monesti.. Jo yli vuosi saimme ajatuksen laittaa eteisen ja keittiön väliin välioven, koska eteisestä vetää aika paljon. Otin asian puheeksi ja saimmekin äidin äitini lapsuudenkodista vanhan puisen oven, aivan upean kaunottaren alkuperäisillä kahvoilla. Vanhassa navetassa on ollut tilaa säilyttää, että sikäli on ihan onni, että aiemmat polvet eivät olekaan hävittäneet kaikkea.

 

Ovessa oli kaksi maalikerrosta, ja niistä tulikin paljon suurempi haaste, kuin olisin kuvitellut. Maalia yritettiin poistaa:

- kuumailmapuhaltimella ja lastalla

- ihmeaineeksi kehutulla Nitromorsilla. Ei tullut muuta kuin kauhea haju.

- tasohiomakoneella. Sillä sain isot pinnat, mutta ei peilejä.

- rälläkällä (mikä sen oikea nimi on?), johon laitettiin pyöreä hiontalaippa kiinni, ja sen avulla sain peilien urat hiottua, mutta en kulmia ja reunoja riittävän hyvin. Kierroksia tuolla koneella on hurjasti enemmän kuin hiontakoneella, minkä vuoksi sitä ei pidetty ihan ensimmäisenä vaihtoehtona. Sillä voi saada pahaa vahinkoa niin itselle kuin hiottavalle pinnalle. Tässäkin tapauksessa hiontalaipat kuluivat vain ihan reunoilta, koska jos olisin laittanut pyöröhiomakoneen oven pintaan kiinni, olisi se tehnyt pyöreää jälkeä. Suojalasin olivat välttämättömät, sillä kone myös veisteli tehokkaasti tikkuja ja sinkoili niitä pitkin poikin.

- loppusilaus kolmiopäisellä terällä. Kuva tässä aiemmassa postauksessa.

 

Huh, lopulta hiottu! Usko loppui jokaisen kokeilun jälkeen moneksi kuukaudeksi, ja sen vuoksi projekti venyikin. Lopuksi puupinta öljyttiin vielä pari kertaa Osmo Colorin kirkkaalla puuöljyllä.

 

 

 

Päätimme kiinnittää liukuoven kiskon sisäisellä mekanismilla, eikä niillä ladonovikiinnikkeillä, joita aiemmassa postauksessakin mietin. Ne olisivat tulleet kiskon yläpuolelle, mutta pidimme vähän turhana riskinä sitä, että ovi putoaisi joskus kiskoiltaan. Ehkä epätodennäköistä, mutta ajattelimme, että jos joku lapsi esimerkiksi liian voimakkaasti heilauttaa oven jompaan kumpaan suuntaan, niin huonostikin voi käydä.

 

Liukuovikiinnikkeitä ei niin vaan löytynytkään rautakaupoista hyllystä, vaan ensin piti keksiä itse kiinnityssysteemi, ja tilata esim. Helaformilta tarvikkeet rautakauppaan. Listaan alle tarvikkeet, jos joku miettii samantyyppistä ratkaisua. Tarvikkeet löytyvät täältä. Muistaakseni mieheni soitti vielä Helaformille ja varmisti, että nämä osat sopivat yhteen ja käyvät tuon paksuiselle ovelle.

 

Tarvikkeina oli siis

- liukuovikisko 150 cm

- pyörästöt, 2 kpl

- seinäkannatin 3 kpl

 

Osat maalattiin mustalla maalilla. Onneksi kyselin teiltäkin mielipidettä mustista vai metallinvärisistä kannattimista, nimittäin on tuo musta vaan niin hyvä! Mikähän minuun oikein meni, kun harkitsin niin voimakkaasti jättää kaiken teräspinnalle?!

 

Muuten, Minna Jones'n blogissa on myös seikkaperäiset ohjeet liukuoven toteuttamiseen niiden kiskon yllä kulkevien työntöovenpyörien avulla, ja Valontalo -blogissa ohjeet simppeliin liukuovitoteutukseen. Yritin itse etsiä kovasti ohjeita, mutta tämä meidän toteutus oli loppujen lopuksi ihan vain järkeilyä miehen, rautakaupan ja Helaformin kesken.

 

 

Ai niin, ovi on kymmenen senttiä liian lyhyt! Mietimme vielä, pitäisikö ovea laskea hieman, ja tehdä esimerkiksi kynnystä peittämään rakoa. Toisaalta, tajusin heti laitettuamme oven paikoilleen, että kissamme ei pääsisi kulkemaan kylppärissä sijaitsevalle laatikolleen, jos alareunassa ei olisi rakoa. Että sikäli hyvä, että ovi on vähän tyhmän näköisesti liian matala..

 

Yläkerrassa näkyy myös uusi isompi työpöytäni, joka myös valmistui vähän aikaa sitten. Vähän jo mietin, onko koko kodissa liikaa puuta, kun pöytäkin tehtiin liimapuulevystä, mutta se kyllä tuntuu tosi mukavalta käden alla. En ole kyllä päässyt vielä lainkaan testaamaan työpöytää käytössä, koska pöydällä on kesken 500 palan palapeli. Näyttää siltä, että se jäi minun tehtäväksi, nimittäin ei ihan jaksa tuo kärsivällinen esikoinenkaan keskittyä niin ison ja pikkutarkan palapelin tekemiseen...

 

Tällaisten sisustusuutisten myötä toivotan teille ihanaa viikonloppua! Itselle on tulossa aika työntäyteinen, mutta todella innostavan kutkuttava kuvauspäivä! :) Ai niin ja menovinkki tälle päivälle: Paraisilla aivan ihanat joulumarkkinat Gamla Malmens Julmarknad. Viime vuoden tunnelmiani voit lukaista täältä. Harmittaa vähän, kun en itse pääse tänä vuonna.. Siellä on niin käsin kosketeltava joulutunnelma! <3

 

FB | IG

 

Katri

Välioviprojekti

Iisakin kirkko, se voisi kuvata tätä meidän projektia liukuovesta keittiön ja eteisen välille. Olen aiemmin kertonut ainakin blogin Facebook-sivulla välioviprojektista, ja kerron koko stoorin kaikkine vaiheineen kunhan se vihdoin saadaan paikoilleen. Nyt ollaan kuitenkin jo voiton puolella, koska hiomishomma on vihdoin saatu päätökseen. Sain nimittäin viime viikolla käsiini ihmelaitteen, jolla sain hiottua loputkin maalinrippeet oven kouruista pois ja nyt on ihan voittajaolo! En olisi oikeasti koskaan voinut uskoa, että vanhan maalin irti saaminen voisi olla niin vaikeaa.. Alla olevassa kuvassa näkyy viikonlopun nysväämiseni. Kannoin oven autotallista aurinkoiselle seinustalle, niin oli mukavampi rapsutella. Vasemman puoleinen ura on jo kulmista ja yläreunasta putsattu, oikeanpuoleisesta näkyy loppusuorani. Nämä eivät mitenkään lähteneet tavallisilla puukoilla, lastoilla, eivätkä ihmeentekevillä mönjilläkään.

 

 

 

Väliovi tulee niin tarpeeseen, sillä meidän eteisessä vetää niin että tukka heiluu päässä. Nyt kun olemme vaihtamassa eteisen kaappia, vaihdamme todennäköisesti samalla laatoituksen, ja kun kerran vedetään listat irti, niin samalla laitetaan lisäeristystä. Mies laittoi ulkovalojen ohjaukseen yhden lisäkytkimen, ja huomasi sitä asentaessaan, että kyprokin takana ei ollut mitään eristettä. Kyse ei siis ole ulkoseinästä, vaan keittiön ja eteisen välisestä seinästä. Se on vanhaa kivistä ulkoseinää, eli edellisten omistajien rakentaessa lähes koko talon uudelleen, he laajensivat taloa myös eteis- ja kylpyhuonesiivellä. Tästä eteispostauksesta (klik) hahmottaa ehkä paremmin tuon eteisen ja keittiön sijainnin. Eristämätön seinä on se, jossa on Dots-naulakot.

 

Voitte siis uskoa, että olen aika riemuissani nyt vedellyt Osmo Colorin öljyvahaa oven pintaan ja katsellut liukuovisysteemejä. Ensin halusin jotain aika krouvia ja ronskia, mustaa liukuovikiskoa ja oven päälle tulevia työntöovenpyöriä ladonovityyppisesti, mutta niitä Pinterest-kansioon kootessani sain oikeastaan jo rustiikkiannokseni jo täyteen. Liiallisen maalaisromanttisuuden ja rustiikkisuuden pelossa olen nyt kuitenkin kallistumassa ihan metallin väriseen kiskoon, ja eleettömämpiin oven päälle tuleviin heloihin. Mustia kiskoja en ole myöskään nähnyt rautakaupoissa.. Ai niin Bauhaus on kyllä vielä katsastamatta!

Kuva

 

Kuva

 

Kumpi sinusta näyttäisi paremmalta? Noissa molemmissa malleissa on tuollainen vähän krumeluurinen tuo oven päälle tuleva hela, mutta haluaisin ihan suoran. Sekin tekee ilmeestä vähän nykyaikaisemman. Meillä on niin paljon kaikkea vanhaa, että yritän vähän tasapainottaa uuden ja vanhan liittoa. Mielestäni yllättävän pienillä jutuilla pystyy vaikuttamaan kokonaisilmeeseen. Yksi vaihtoehto on, että helaa ei tule ollenkaan päälle koristeeksi, vaan työntöpyörät menevät kiskon sisään, ja oveen tuleva kiinnitys laitetaan yläreunasta oven taakse tai sisään. Se olisi kaikkein pelkistetyin. Ovi on kuitenkin jo itsessään tosi kaunis omalla puupinnallaan ja peileillään, ja vieressä oleva musta puuliesi ja valaisin tuovat tummaa kontrastia ja särmää. Pelkään kyllästyväni mustaan. Mutta onko harmaa vähän pliisu?

 

Jaaha, vielä ehdin vetämään toiselle puolelle kerroksen Osmoa ennen kuin mies tulee lentiksestä kotiin. Hyvää loppuviikkoa ja olkaahan varovaisia tiellä! Talvi taas tuli ja yllätti suomalaiset! :) 

 

FB | IG

 

Katri

Rempat 2015 - valmistuneet huoneet

Rupesin tekemään pientä vuosikatsausta. Totesin aika pian sen olevan melkoinen urakka, mutta katsotaan, saanko vuotta jotenkin hahmotettua.. Ajattelin koota näitä vähän teemoittain. Aika monta huonetta olemme saaneet jo rempattua, samoin terassi tuli rakennettua valmiiksi juuri ennen häitä ja tupareita. Linkit kyseisiin remppapostauksiin löytyvät edempää. Tämän postauksen kuvat on poimittu pääosin noista teksteistä.

Ruokailutila ennen ja jälkeen ja Olipa kerran keittiösiivous

Aula ennen ja jälkeen ja Aula uusiksi

Keittiö ennen ja jälkeen

Eteinen

Laajempia kulmia -postauksessa kuvia vähän joka huoneesta

Ensimmäisenä valmistui ruokailu-/oleskelutila, johon elämä aika pitkälti keskittyykin. Sitten ruvettiin viimeistelemään aulaa ja keittiöönkin saatiin kaikki sokkelit ym. paikalleen joskus kesällä. Olohuone on vieläkin hieman keskeneräinen... Takan viereen televisioseinälle en ole keksinyt mitään lopullista ratkaisua. Televisiotasona on pakon sanelemana joku jumalaton vahvistinpenkki, ja koska se ei välttämättä tule siihen jäämään, en ole osannut hahmottaa tuota nurkkausta muutenkaan loppuun.

Olohuone

Otimme pariovet pois tuosta olohuoneen ja ruokailutilan välistä pois silloin kun remppasimme, mutta nyt juuri haimme ne takaisin varastosta, ja ne olisi tarkoitus laittaa uudestaan paikalleen. Katsotaan, tuleeko liian tukkoiseksi, mutta pitkään on tuntunut, että siitä puuttuisi jotain...

Monta muutakin pientä rempparupeamaa otettiin ennen syyskuun alun tupareita, ja samaan syssyyn viimeisteltiin lasten alakerran ja yläkerran huoneet. 

Lastenhuoneista:

Alakerran leikkihuone: Kotinurkissa, Laajempia kulmia ja Hämäräkuvausvinkit -postauksissa

Yläkerran nukkari: Lempilukunurkkaus ja Pieniä muutoksia

Yksi parhaista jutuista mielestäni oli valmistunut terassi... Hirvittävä kesän kaipuu tuli, kun katselin noita Terassi-tunnisteen alta löytyviä kuvia... Ensi kesänä varmaan päästään paljuilemaankin! Tuonne valkoisen penkin takana olevaan nurkkaan upotettiin ennen joulua miehen suunnittelema palju, mutta siinä ei ole vielä kaikki puhdistus- ja lämmityssysteemit kiinni. Ja kansi pitää tehdä ennen kuin sinne lasketaan kertaakaan vettä.

Siinä kai se remppavuosi! Ensi vuodelle ei ole suuria remppasuunnitelmia... Katsotaan, josko rempattaisiin meidän makuuhuone, mutta ainakaan vielä ei ole sen aika. Kesällä on pakko tehdä pientä kaivuuhommaa pihalla, ja purkaa samalla vanha saunarakennus sekä mahdollisesti tehdä perustukset uudelle pihasaunalle. Joten onhan sitä jo siinäkin. Kaikenkaikkiaan olisi aika jees, jos tänä vuonna olisi esimerkiksi enemmän aikaa valokuvailuun remppatouhujen sijaan!

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

FB | IG

Katri

Remppakuume taltutettu

Vuosi sitten tähän aikaan elettiin keskellä hektisintä remppa-aikaa. Tai oikeastaan ne tiukimmat viikot olivat vasta edessä, onneksi en silloin tiennyt mitä tuleman piti. Selailin vuoden takaisia postauksia ja löysin mm. tällaisen realitypalan (ja toisenkin), joista muistui hyvin mieleen tuon ajan ajatukset. Kaiken keskeneräisyys raksalla, mutta ne kädenojennukset, joita saimme läheisiltä. Arki kotona lasten kanssa, mutta silti ne hassut pienet jutut, jotka naurattivat keskellä sotkuja.

Kävimme Åblogien porukalla viime viikolla Skanssin K-Raudassa hakemassa vähän remppainspiraatiota. Selailimme tapettikirjojen uutuuksia, ja opimme, että niissä on sittenkin joku tolkku. Tapettiviidakkoon eksyy helposti, ja alkaa tuskastuttaa pelkkä vääntö niiden suurien tapettikirjojen kanssa. Tiedätte varmaan sen hirveän ähellyksen - ulkovaatteet päällä, kymmenettä kirjaa selaamassa ja lapset tuskastelevat pitkin käytäviä... K-Raudasta voi kuulemma varata netistä ajan oikein henkilökohtaiseen neuvontaan - voi kertoa etukäteen omia ajatuksiaan ja visioitaan, ja sitten niitä on helpompi lähteä purkamaan myyjän kanssa varattuna aikana, kun hänkin on jo ennalta valmistautunut ja varannut aikaa.

K-Raudan Sini Raevaara kertoi meille mm. tapettiuutuuksista, ihanista laatoista ja lattiamateriaaleista, joista itseäni jäi erityisesti kiinnostamaan vinyylikorkkilattia. Mielikuvani vinyylistä ja korkista oli kaikkea muuta kuin kiinnostava, mutta sehän vaikuttaa oikeasti aika nerokkaalta ja käyttökelpoiselta vaihtoehdolta lattiaan! Akustinen, lämmin, miellyttävän 'pehmeä' jaloille, helppo pitää puhtaana, kestävä... Hmm.. Tosin, olen aika varma, että vaivalla laitettua puulattiaa emme tule missään vaiheessa vaihtamaan, mutta tulipa taas sivistyttyä. Omat mielikuvani vinyylistä olivat jämähtäneet jonnekin vuosien taakse.

Kauppia Juha Huunonen esitteli meille myymälän laajan valikoiman, ja toki testailimme vähän porakoneitakin. Niissä kuulemma kannattaa satsata suosiolla laatuun. Tämän voin allekirjoittaa kokemuksen syvällä rintaäänellä. Halvan laitteen säästö menee siinä, kun joutuu lauantaina lähteä uutta kunnon konetta hankkimaan juuri ennen sulkemisaikaa. Ja hermot menee kaupan päälle.

Rouvat löysivät jotain mielenkiintoista levyä keittiön välitilaan... Tuonne pitäisi kyllä mennä uudelleen tutkimaan oikein ajan kanssa. Niin paljon nimittäin huomasin aivan uudenlaisia juttuja, joita en ole tullut ajatelleeksikaan. Ja toinen juttu on se, että pitää vain mennä kysymään apua. Aivan turhaan tuhlaan omaa aikaani siihen, että pähkäilen yksinäni ja yritän selata googlesta neuvoa hyllyjen välissä. Sinikin on minua usein auttanut, kun olen pähkäillyt maalien kanssa - olen plärännyt eri värikarttoja ja vertaillut vaihtoehtoja kyllästymiseen asti. Lapset ovat hyörineet ympärillä ja aina välillä valitettavasti muutama värilastun palanen on tarttunut heidänkin mukaansa. 

Yhä enemmän kuulemma käytetään myös asennuspalveluja. Asiakkaan tarpeen mukaan selvitetään muutosten tarve, tullaan maksuttomalle arviointikäynnille ja sen jälkeen myyjä laskee, mitä toimenpiteet tulisivat arviolta maksamaan. Ellei mies olisi niin kova tee-se-itse-mies, niin tuota palvelua tulisi varmasti käytettyä paljonkin. Tällä hetkellä olen aivan ihastunut ruoan verkkokauppapalveluun, jonka idea myös on säästää omaa aikaa muihin asioihin. Pitääkin taas muistaa tehdä tilaus perjantaiksi...

Joulu näkyi kovasti jo K-Raudassakin - myymälän etuosa valjastettu kutsumaan sesonkiin. Tästä se jouluinspiroituminen taitaa alkaa.. Vähitellen joulutouhuja alkaa näkyä siellä täällä, kohta kuullaan ehkä jo ensimmäiset laulut kaupoissa! 

Jossain vaiheessa ajattelimme, että voitaisiin laittaa viimeinen remppaamaton huone (makuuhuoneemme) kuntoon ennen joulua, mutta ne ajatukset on kyllä lahjakkaasti tungettu pois mielestä. Totta puhuen ei ole vielä tullut niin kovaa remppakuumetta, että olisin tältä seisomalta innoissani tarttumassa taas siihen ruljanssiin. Ehtii sitä myöhemminkin, nyt on hyvä näin. Ja sitten kun aika on, muistan taas hyvin, mihin suunnata.

Hyvää loppuviikkoa!

FB | IG

Yhteistyössä Skanssin K-Rauta

Katri

Terassiprojekti

Kaksi viikkoa tupareihin, ja terassilla näyttää tältä..

Onhan mies sitä ihan hulluna tehnyt, mutta paljon on jäljelläkin... Terassin visiointi oli jokseenkin hankalaa, koska meistä kumpikaan ei ole kovin hyvä hahmottamaan mielessään, miltä mikäkin voisi valmiina näyttää. Jotenkin vaan aina pätkä pätkältä ollaan yritetty asioita päättää, ja miettiä miten seuraava vaihe kannattaisi tehdä, ja miltä terassi ehkä valmiina näyttäisi. Terassille tuli kokoa noin 40 m2, minkä vuoksi halusin, että terassi tulisi ehdottomasti kahteen tasoon. Ajattelin, että yhdessä tasossa terassi näyttäisi ihan tanssilattialtam, etenkin kun se tulee aika korkealle. 

Halusimme terassille paljun, ja mies halusi siitä upotettavan. Minulla oli visioissa hieman korkeammalle tuleva palju, mutta tulee tuohonkin vielä jonkinlaiset reunat. Palju on nyt eristetty, ja tällä hetkellä odottelemme merialumiinista paljun sisäosaa saapuvaksi. Samoin lasit terassille on tilattu, mutta niidenkin toimitus näyttää viivästyneen - tällä viikolla niiden piti tulla. Terassin reunalla näkyvät tolpat odottavat lasien kiinnitystä. Meidän ja naapurin rajalle tulee aita heinäseipäistä.

Tykkään ihan hulluna noista jiireistä. Näytin miehelle kuvan, että olisi kiva, jos terassin reunus olisi siististi kehystetty kahden laudan mitalta. Kulmat jiireihin jne. Hän sitten innostuikin askartelemaan niitä vähän joka paikkaan, portaita myöden. Ne ovat minusta hurjan kauniita, ja antavat terassille viimeistellyn ilmeen.

Minä olen mennyt jo vähän asioiden edelle, ja istutellut kukkia. Syyshortensia viihtyy vähän aikaa ruukussakin. Se on lempikukkiani.. Täytyy keksiä sille paikka maastakin sitten tuparien jälkeen. Raksamuijan tauko, kuvaajana eskarilainen. :)

FB | IG

Katri

Keittiö ennen ja jälkeen, Kvik Mano

Heti ensiksi on varoitettava mahdollisesta kuvayliannostuksesta. Kun keittiö kerrankin on näin siisti, oli siitä pakko napsia kuvia enemmän kuin olisi tarvinnut. Kuvat ovat parin viikon takaa, juuri ennen lomani alkua, eivätkä tasot tottapuhuen ole olleet noin tyhjiä sen jälkeen. Ainakin meillä erityisesti saarekkeen päälle kertyy jos jonkinlaista päivittäistä sälää, vaikka saarekkeen ylimmäinen laatikko onkin "sälälaatikko", jota käytetään ihan tarkoituksellisesti sälän piilottamiseen. Se kätkee sisäänsä kynät, sakset, tärkeät paperit, kauppalaput ja muut keskeneräiset asiat, avaimet, kännykät ja laturit. Niin ja tietty ne vallankumoukselliset kelmu- ja folioautomaatit, joista en olekaan muistanut postata tarkemmin. Ne vilahtavat tässä vanhassa jutussa.

Joka tapauksessa - keittiö on saanut vähän aikaa sitten sokkelit allensa, ja se rauhoitti kyllä koko ilmeen. Yllättävän nopeasti sitä tottuu kaikkeen keskeneräisyyteen, mutta kiva, kun ne ovat nyt paikallaan! Tässä kohtaa voisin sanoa, että olisi ehkä ollut viisasta ostaa myös keittiön kokoaminen ja asennus Kvikiltä. Olisi säästynyt omaa aikaa ja vaivaa ihan huimasti. Mutta nyt se on valmis ja melkein joka päivä silittelen sen vaakasuoria linjoja. :)

Keittiö tilattiin siis Kvikiltä. Olin ihastellut Manoa jo muutaman vuoden, joten sen linjakkuus mielessä lähdimme miettimään keittiön ilmettä. Pyysin tarjouksia ja kävin suunnittelemassa myös HTH-keittiötä sekä Noblessan keittiötä Silkkitimpureilla. Tässä talossa oli vain kymmenisen vuotta vanha A la Carten keittiö, mutta se ei ollut mitoiltaan ja toiminnallisuudeltaan meille oikein sopiva. Työskentelytasoa oli keittiön puolella 100 cm ja ruokailutilan puolella noin 160 cm. Ennen remonttia keittiön ja ruokailutilan välissä (tuossa saarekkeen paikalla) oli lisäksi oviaukko, joten ruokailutilan puoleista tasoa ja kaapistoja olisi ollut vaikea hyödyntää keittiötouhuissa. Koska laatikostot mekanismeineen olivat kuitenkin nykyaikaiset ja rungot hyviä, tuntui pahalta hylätä toimivaa keittiötä. Kysyinkin A la Cartelta piirrosta ja tarjousta keittiöstä niin, että vanhoja runkoja hyödynnettäisiin mahdollisimman paljon, mutta lopputulos olisi ollut liian kompromissi, yllättävän kallis, eikä sopivaa ovimalliakaan löytynyt. HTH-keittiöillä myyjä oli jokseenkin vastahakoinen muokkaamaan alkuperäistä piirrostaan uusien ideoiden mukaan, joten sen jätimme pois. Lopulta vertailimme Noblessan ja Kvikin keittiöitä, joista Noblessalla oli hyvä -40 %:n tarjous, mutta täydellistä ovimallia ei löytynyt. Lisäksi arvostin tosi paljon sitä, miten Turun Kvikillä Heidi Harkila paneutui keittiöömme ja piirsi uudelleen ja uudelleen, vaikka vanhan talon mitat asettivat aika hankalat raamit. 

Vesipiste, astianpesukone ja liesi olivat nykyisten korkeiden kaappien tilalla, eli puulieden vieressä. Puulieden ja seinän väli on 176 cm, eli siihen ei ihan mahtunut 3*60 cm runkoja. Tilassa oli siis vanhanmallinen hella/uuniyhdistelmä, sekä 45 cm astianpesukone, joka ei olisi meille riittänyt. Lisäksi lieden vieressä ei ollut lainkaan työskentelytilaa. Vastakkaiselle seinustalle olisi sitten pitänyt sovittaa jääkaappipakastin, sekä työskentelytasoa ja mahdollisesti yläkaappeja, mutta portaiden alle ei mahtunutkaan integroitavaa jääkaappia saati jääkaappipakastinta. Kaikki piirrokset näyttivät myös liian tukkoisilta tai portaiden alle olisi jäänyt kummallisesti turhaa tilaa. Lopulta keksimme siirtää vesipisteen kokonaan toiselle seinustalle. Mies rakensi keittiöön uuden puulattian, joten lattiakin oli operaatiota varten sopivasti auki revittynä. Sitten alkoikin palaset loksahdella paikoilleen. Nyt korkeina kaappeina on maksimikorkea jääkaappipakastin (koska sekä korkealle jääkaapille että pakastimelle ei olisi ollut tilaa), 50 cm leveä kuivakaappi sekä komero mm. uunille. Uunikomeroon olisi ollut nätisti integroitavissa myös mikro, mutta halusimme sen pöydälle lapsia ajatellen. Usein itsekin tulee otettua mikrosta tulikuuma kuppi ja sitten se jo tipahtaakin, mutta onneksi pöydälle. Liesituulettimeksi täytyi valita aktiivihiilisuodattimellinen, kaappiin piilotettu malli, koska poistoilmaputkea ei olisi saanut nätisti siirrettyä tuolle puolelle. 

Saarekkeen paras oivallus on mielestäni se, että nurkassa ei olekaan sellaista muka-kätevää, mutta oikeasti saakelin ärsyttävää nurkkamekanismilla varustettua kaappia. Vanhan kodin keittiössämme oli sellainen, enkä silti koskaan vetänyt liukuvia tasoja ulos, vaan ujuttelin kattiloita ja kansia hankalasti peremmälle. Nyt nurkka on hyödynnetty syvillä laatikoilla, jotka aukeavat saarekkeen toiselle puolelle. Siellä säilytän irtopohjavuokia, tarjottimia, maljakoita ja muita harvemmin tarvittavia asioita. Lisäksi siellä on muuta sälää, kuten perus askartelu- ja ompelutarvikkeita, joita silloin tällöin tarvitsee, mutta joita ei viitsisi lähteä yläkerrasta hakemaan. Nurkan laatikkojen vieressä on vain peitelevyt, jotka Manon tyylisesti näyttävät ihan laatikoilta. Manon idea on, että linjat eivät katkea, joten roskakaappi ja tiskikone ovat yhtä tunnistamattomia, kuin peruslaatikostot.

Tiskiallas on musta Silgranit -allas, joka oli kyllä hyvä valinta. Teräksinen kun alkaa niin nopeasti naarmuuntumaan. Jos jotain nyt vaihtaisin, niin hanan. Ihastuin Granan hanan linjakkuuteen ja kepeään ilmeeseen, mutta se ei ole käytössä kovin hyvä. Hanaa on vaikea avata kevyesti. Se aukeaa helposti liian kovalle, ja sitten kun yrittää esimerkiksi ottaa vettä lasiin niin hanaa täytyy heti painaa takaisinpäin hiljentääkseen virtausta. Silloin se taas menee liian hiljaiselle ja taas täytyy veivata, joten vettä roiskuu ja valuu hukkaan. Olisi vaan sekin pitänyt tilata Kvikin kautta. Kauniita hanoja heilläkin oli tilattavissa. Samoin twist-pistorasiat olivat mielestämme nappivalinta. Ne eivät vie tilaa rungoista juuri yhtään verrattuna sellaiseen ylös nostettavaan pistorasiaan, ja on mielestäni siromman näköinen.

Myös portaat saivat uuden värin ylleen. Aika homma oli vanhan maalin hiominen ja uudelleenmaalaus kolmeen kertaan. Laitettakoon tähän väliin myös kuvat vanhasta keittiöstä suunnilleen samasta paikasta. Minulla ei ole niin laajakulmaista objektiivia, kuin millä nämä Studio Fotokatin ottamat, myynti-ilmoituksessa olleet kuvat on otettu, mutta jonkin käsityksen muutoksista näistä ehkä saa. Myös valaistus meni uusiksi, kun mies poisti loisteputkilampun ja upotti kattoon kuusi lediä. Ja tuota oviaukkoa ruokailutilaan ei siis ole enää, vaan sen paikalla on saareke.

Myynti-ilmoituksessa ollut kuva keittiöstä, Kuva Studio Fotokatti

 

Myynti-ilmoituksessa ollut kuva keittiöstä, Kuva Studio Fotokatti. Nyt tällä seinustalla on korkeat kaapistot (alla kuvassa).

Ai niin ja parasta juttua en meinannut muistaakaan, kun siihen on jo ihan tottunut. Nimittäin seinän puoleiset laatikostot ovat XLarge-mallistosta, eli 68,8 cm syvät standardisyyvyden 56 cm sijaan. Vanhassa kodissamme oli Ikean 60 cm syvät rungot, joten en ainakaan vähemmän syviä halunnut, koska silloin luonnollisesti myös työskentelytasoa olisi ollut vähemmän. Nyt tasolla mahtuu työskentelemään hyvin, vaikka ainakin kahvinkeitin, ja joskus myös leivänpaahdin on edessä. Lisäksi laatikot vetävät sisään uskomattoman määrän astioita. Aluksi mietin, voivatko yläkaapit riittää, mutta niissäkin on vielä hyvin tilaa, koska astioita saa niin paljon laatikostoihin. Lautaslaatikkoon tilasin yhden sisälaatikon lisää, jotta syvyyden voi käyttää kunnolla hyväksi - harvoin samoja lautasia on niin korkeita pinoja.

Huh, muutoksia tulee koko ajan mieleen, mutta ehkä tässä ne oleellisimmat. Tai no, kävihän puuliesikin pienen modernisoinnin läpi. Kaakelit piikattiin irti ja pinta hiottiin tasaiseksi. Taitava ystävämme muurasi lieden symmetriseksi, ja lopulta se maalattiin Tikkurilan Remontti-Ässällä paperinvalkoiseksi. Pinta kestää siis hyvin pyyhkimistä, samoin kuin muuten välitilan maalaus, joka näyttää täysin samalta kuin muu harmaa seinusta. Muu seinusta on maalattu himmeällä Tikkurilan Harmonylla, mutta välitila Lujalla, joka kestää pesua hyvin. En kyennyt päättämään välitilan materiaalia, koska en keksinyt sellaista vaihtoehtoa, mikä sulautuisi seinään kauniisti välitilan jatkuessa ruokailutilan puolelle korkeaan seinään. Tämä on hyvä nyt, mutta katsotaan, jos joskus tulee jokin kuningasajatus välitilan suhteen.

Siinä se, kaikessa lyhykäisyydessään, keittiöremontin tarina. Ja luonnollisesti kokoelma remonttimuistoja, karseita kännykkäräpsyjä, mutta ihanaa, että jotain tuli sentään kuvattua. Enää ei okseta katsoa näitä kuvia, vaan jopa hymyilyttää. Siitä selvittiin, vaikka järjetön kiire tulikin.

Mieluummin katselen kuitenkin näitä jälkeen kuvia... Onnittelut, ja kiitos, jos jaksoit lukea keittiömaratoonin loppuun! Hyvää loppuviikkoa kaikille!

FB | IG

Katri