Perjantaiparhaat

Viikko pulkassa, vapaafiilis ilmassa. Lapset laskevat päiviä syysloman kylpyläreissuun ja kieltämättä tuntuu ihan hienolta viettää itsekin ensimmäistä kertaa miniloma syysloman aikaan. Aika sumplimista kyllä on, kun koululaisilla on 17 vapaapäivää tänä lukuvuonna! Millä ihmiset oikein järjestävät nämä koululaisten lomat? Ja vielä pitäisi taikoa jostain päiviä kahden ja puolen kuukauden kesälomaan..

 

 

 No, se ei ole nyt tämän hetken murhe, joulun välipäiviin asti ollaan saatu jo sumplittua. Ja hyvähän se on, että koululaisilla on lomaa, kyllä lapset sitä tarvitsevatkin. Järjestelykysymyksiä ne kai ovat.. Onko näihin lomajärjestelyihin jotain kokeneempien vinkkejä? Meidän ekaluokkalainen ei ole ollut vielä lainkaan yksin, koska on kulkuongelmien vuoksi iltapäiväkerhossa siihen asti kun haetaan.

Perjantai-illoissa on aina oma minilomanalkutunnelmansa.. Vedetään löysät päälle ja syödään jotain vähän viikonloppumaista. Tänä syksynä olen kyllä oikein loistanut perjantaiemäntänä nappaamalla pari kertaa kaupasta mukaan ihan ranskalaisia ja nakkeja. Kaukana omista herkuista, mutta uskotte varmaan sen lasten tuuletuksen kun kuulevat, mitä illalla on ruoaksi?! :)

Lapset laittavat teekutsut pystyyn ja kissakin saatiin sisälle syysviimasta. Hän on ryhtynyt ihan ulkokissaksi ja tulee kyllä hienosti sisään, kun vihellellään, mutta pari kertaa on jäänyt koko yöksi ulos ja kyllä silloin on ollut vaikea nukahtaa...

 

Heikkouteni kukkiin ja kynttilöihin ei tänäkään vuonna jättänyt rauhaan, vaan hypisteltyäni noita karheita ruukkuja Maskun Mimosan kukassa tuntui, että tarvitsen niiden rouheat pinnat kotiin. Samoin tuon lyhdyn, joka on sopivan maalainen meille, mutta ei kuitenkaan liian romanttinen. Tosi kiva, että monissa kukkakaupoissa on nykyään mukavan erilainen, pieni valikoima sisustusjuttuja.

 

Ja illan tähtihetki, oman herkkukipon kanssa sohvalle ja Vain elämää. Ihan tajuttoman hyviä muuten nuo Fazerin uudet suklaapallerot, joissa on mansikkaa sisällä.

 

Oli mulla ihan muitakin juttuja jo melkein valmiina, mutta kun nämä tekstit luonnollisimmin lähtevät kuvista, ja tänään tuli napattua tällaisia, niin taas mentiin ihan höpöhöpöjutuilla... :) Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

 

FB | IG

 

Katri

Ennevvanhaammaalla

Perunannostotalkoot vanhaan malliin, loistoidea! Äiti kai kylvi perunoita vähän suuremmalle läänille ihan sen vuoksi, että saadaan syksyllä viettää perinteikkäät perunannostajaiset. Silloin muinoin oli kyllä perunat isompia, matojakin pellossa... Miehetkin väkevämpiä. Ja miten sitä ruukataan päivitellä niitä vanhoja hyviä aikoja... 

 

Ajattelin ensin, että varmaan siitä edellisestä kerrasta on joku kymmenisen vuotta, kunnes tajusin, että voidaan lähteä kahdestakymmenestä.. En olekaan siis enää parikymppinen. Miten tässä näin pääsi käymään?

 

 

Vuosien takaisia muistoja heräsi monista pienistä jutuista, kuten jo heti saapuessamme paikalle tädin vaaleanpunaisen takin loisteesta. Takki on kuulemma yhtä vanha kuin minä, Tallinnasta. Veikkaan että Mustamäen torilta. Tuo perunannostoasento pylly pystyssä käsi toiseen jalkaan nojaten. Siihen on hyvä tukeutua toisen käden pöyhiessä muhevaa multaa ja pottujen kopistessa pärekoreihin. Miten turvalliselta tuoksuu multapölyn sekoittuminen traktorin polttoaineen katkuun... Se tuoksuu tekemisen meiningiltä.

 

Silloin muinoin perunasouvi oli niin pitkäpiimäistä hommaa, että me lapset keräsimme matoja lasipurkkeihin kun alkoivat perunat kyllästyttää. Tosin perunaakin oli monta kertaa enemmän kuin nyt, koko suvun vuoden tarpeisiin. Pitkä perunasouvi jaksettiin sen voimalla, että mamman veli ajelutti traktorin perään kiinnitetyn reen kyydissä rallia pelloilla ja metsäteillä. Ja tämä oli kuulemma ollut myös aiemman sukupolven motivaattori, joten tiettävästi nyt vietiin kolmatta sukupolvea kyydissä. Oli se reki kyllä kamalasti pienentynyt.. Samoin kuin tuvan puuliesi, joka ennen muinoin oli valtava möhkäle jota piti vähän varoakin. Joku oli kutistanut ikiajan paikallaan nököttänyttä oranssia jakkaraakin. 

 

 

 

Isä haki myös vanhimman polven paikanpäälle kotipaikalleen tunnelmoimaan, muistavat kuulemma lopun elämäänsä. <3 Äiti sisaruksineen oli nähnyt niin paljon vaivaa, lämmittänyt pirtin ja tehnyt ruoat parikymmenpäiselle pataljoonalle, syötiin ja muisteltiin. Oli muuten aika paljon mukavampi sukutapaaminen kuin ne perinteiset pönötysjuhlat! Perunasato jäi niin pieneksi, ettei tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa, mutta päivän pointti oli varmaan muutenkin kaukana perunasadosta. Mekin pääsimme koko perhe reen kyytiin. Mutkissa piti oikein pitää molemmilla käsillä laidoista kiinni ja puristaa jaloilla lapsia lähemmäs! :D

 

 

 

Aina kun missä tahansa yhteyksissä tulee puhe yhteisöstä, minulle tulee mieleen nämä perunannostotalkoot. Ihan aina, enkä muista olenko missään muuten kokenut niin suurta yhteisöllisyyttä. Silloin kun asetuimme tänne Turun seudulle, mietin paljon jäävätkö lapsemme paitsi sellaisesta yhteisöllisyydestä, jossa suku on lähellä ja kantaa. Sehän tuntuu puhuttavan tänä päivänä laajemminkin, kun ihmiset muuttavat koulutuksen ja työn perässä kauas synnyinsijoiltaan. Ehkä siksi tykkään tästä meidän kylästä niin paljon. Eihän tämä kylä sukua tee, mutta minulle on jotenkin tärkeää, että on olemassa sellainen kyläyhteisö, jossa toisten elämästä ja lapsista ollaan kiinnostuneita. Sellaisella hyvällä tavalla.

 

Kaiken kaikkiaan, kyllä taas muistui, että perinteet ovat tärkeitä! Lapset odottivat perunannostoa kovasti, ja nyt he sitä vasta odottavatkin, kun tietävät mitä se oikeasti tarkoittaa. Ennakkoajatus oli varmaan samaa kuin omalla pikku kasvimaallamme, kuokkimista ja löytämisen iloa.

 

Rentouttavaa sunnuntaita ja viikonlopun jatkoa!

 

FB | IG

 

Katri

Syysiltoihin

Pitäisikö jo antaa periksi syksylle? Syyskuun puolta väliä ajatellen aika hulppeat kesäkelit on tänä viikonloppuna ollut. Yökin oli vielä melko lämmin, paitsi miehen mielestä, jolle ei riittänyt makuupussia... Kohtalaisen nihkeä oli tunnelma aamulla teltassa ja laitoinkin villasukat jalkaan heti herättyäni, mutta ei mennyt kahta tuntia kun jo oli parisen kymmentä astetta lämmintä. Ihania, mutta välillä niin haasteellisia syyskelejä.

Aika vähän on tullut laitettua syksyä kotiin, mutta minä olenkin toisaalta aika perinteinen näissä jutuissa.. Kynttilöillä se on aika helppoa, sopii minulle. Hauskan nahkanaruilla kierretyn lasilyhdyn löysin maskulaisesta Mimosan kukasta, josta muuten on myös tuo pienempi harmaa ruukku. Siellä oli tosi kivoja rouheita ja rustiikkisia ruukkuja, ja vieläpä kivan edullisesti! Isompi harmaa ruukku on Kotilaiturilta, sitä olin tunnustellut jo aiemmin ja nyt lankesin. Minä olen sellainen hipelöijä. Täytyy olla pintaa ja näköä, mieluummin molempia samassa paketissa. Tuo langaton soitin on lunastanut paikkansa ihan ansaitusti meillä. Siinä on paljon parempi äänentoisto kuin puhelimessa, mutta silti voi puhelimesta ohjata soittolistaa ja äänenvoimakkuutta. Varmaan jo tosi vanhanaikainen juttu, mutta ilostuttaa meitä joka päivä. On vielä melko hyvin sisustukseen sopivakin...

Nyt niin trendikkäitä Ruska-astioita löysin Paraisilta vanhan tavaran liikkeestä, ja samaisen kyläpahasen joulumarkkinoilta, Gamla Malmens Julmarknad'eilta muuten löysin viime joulun alla tuon betonisen tyynyltä näyttävän kynttilän alusen.. Ne ovat muuten ihan must see -joulumarkkinat, kurkkaapa viime vuoden postaus markkinoilta. Voi ei, ei ollut tarkoitus alkaa tunnelmoida joulua vielä...

Vaikka olenkin ihan silkka kesän lapsi, on näissä syysilloissakin oma tunnelmansa. Minä ainakin tarvitsen tällaisia nättejä hetkiä pimeään syksyyn.. 

Rentouttavaa sunnuntai-iltaa ja hyvää uutta viikkoa!

FB | IG

Katri

Kotihiiren lauantaimyyssi ja ekat joulukoristeet

Hiljainen päivä - lapset olivat yön mummilla. Minulla oli pikkujoulut ja mies koulureissulla. Olivat aamulla heränneet talveen ja peuhanneet koko aamupäivän lumihangissa. Täällä sadan kilometrin päässä ei ole lumesta tietoakaan.

Kotolaisena olen lämmitellyt pesiä ja hipsutellut villasukissa. Lueskellut lehtiä ja syönyt sohvalla. Kuunnellut chillailusoittolistoja Spotifysta ja poltellut kynttilöitä. Hetkeksi ryhdistäydyin ja imuroin. Mies lähetti kuvan matkalaisista, takapenkillä molemmat untenmailla. <3 Laitoin pannukakkutaikinan turpoamaan. Oli jo kova ikävä. 

Viikolla kävin kurkkaamassa uudistuneessa Kotilaiturin liikkeessä, josta hankin ekat joulukoristeet, ihanat valkoiset savisen tuntuiset (ehkä ihan oikeastikin savesta tehdyt). Samoin ostin tuollaisen pitkään himoitsemani yksinkertaisen lasipöntön - se tulee vaihtamaan sisuksiaan varmasti jo joulun alla useaan otteeseen. Nyt laitoin jo pitkäksi venähtäneen amarylliskimpun siihen, pysyy hieman paremmin tuettuna ja toi aika kivasti raamit tuolle muutenkin superkauniille kimpulle. Kotilaiturilla juhlitaan muuten avajaisviikonloppua juuri nyt, huomenna klo 12-16 siellä pääsee mm. Photobooth-kuvaukseen!

Lempeää lauantai-iltaa teille ihanaiset! Ja lämpöisesti tervetuloa uusille lukijoille! Ihanaa, kun käytte täällä jakamassa iloja ja mietteitä!

FB | IG

Katri

Perjantaikeittiö

Äärilaidasta toiseen mennään näköjään, kun katsoo tuota edellistä postausta. :) Kiitos muuten kovasti hauskoista kommenteistanne - ne lämmittivät minua kovasti. Ilmeisesti näiden sotkujen näkeminen on aina yhtä yllättävää. Kuvista kun saattaa saada sellaisen mielikuvan, että ikäänkuin se vain järjestelisi paikkoja tai asettelisi sohvatyynyjä koko ajan. 

Saimme vihdoin valittua hääpotretit, ja minun pitikin niitä vähän vilauttaa täälläkin (en tajua miten joku valokuvaaja (Petra) voi olla niin hyvä!!), mutta kun olen tottunut fiilispohjalta kirjoittelemaan, niin nyt mennäänkin tämän illan tunnelmilla..

Olisikohan pitänyt varoittaa kuvatulvasta? Sain nimittäin aikamoisen kuvausinspiraation, kun saatiin siivottua. Kyllä täytyy sanoa, että tyhjä keittiön pöytä levittää lähes välittömästi sellaista selittämätöntä rauhaa ympärilleen. Torstaisiivous on ollut vain kaukainen ihanne pitkään, niin tälläkin viikolla. Olin eilen Loviisan Aitan joulunavajaisissa, jonka tunnelmia ehkä bongasitte jo blogin FB-sivulta tai instasta. Tulin myöhään kotiin ja oikeastaan vasta tänään töistä tullessani huomasin, millainen hävitys eilisen aikana olikin riistäytynyt. No, kuulemma oli ollut hauska ilta, sehän on pääasia. Askartelukamoja keittiön pöydällä ja sen alla, roolivaatteita vähän joka huoneessa ja ilmeisesti myös yksi huonekasvi oli saanut kyytiä, kun oli multaa ja lehtiä vaalealla villamatolla. Jesjes. 

Sitä paremmalla syyllä - ihana aloittaa viikonloppurauha puhtailta pöydiltä! Viikonloppuna onkin taas keittiö kovilla, kun on tarkoitus juhlia esikoisemme kuusivuotissynttäreitä. Pikkukavereita tulee sunnuntaina aamupäivällä ja sen jälkeen sukulaisia. Vähän jännittää juhlien kohtalo, kun sankari on vähän valitellut mahaansa - tiedä sitten, johtuuko vain jännityksestä, vai onko tosissaan jotain pöpöä. Siksi en ole oikeastaan laittanut vielä tikkua ristiin koko juhlien eteen (tarkemmin ajatellen se on tekosyy, en vaan ole viitsinyt). Tällä kertaa mennään vähän vähemmällä höösäämisellä. En vaan ole jaksanut suunnitella sitä ja tätä - teemaa, koristeita, tarjoiluja, ohjelmaa... Uskon, että ihan hyvät juhlat tulee silti. Neiti on varmaan ihan tyytyväinen kuitenkin, kun saa valita juuri sellaiset prinsessalautaset kuin haluaa ja räiskyvän väriset valmiit viirit tai muut koristeet. Kuulemma kaikki frousenit käy ainakin. Ja onginta pitää olla.

Toivottelen hyviä viikonloppuja, ja otan pienen niskaotteen itsestäni. Yritän saada edes kauppalistan tehtyä. Se on ihan hyvä alku! Tai ehkä kuitenkin vasta huomenna.. Kuuntelen Vain elämää -soittolistaa ja käyn blogikierroksella! :)

Tässä suosikkini kauden hiteistä - aiemmin en oikein tuntenut koko Sannia, mutta kesän irtiotto Ruisrockiin miehen kanssa muutti koko asian. Aina, kun kuulen Sannin biisejä, minut valtaa sellainen kesäinen kepeys. Aurinko paistoi täydeltä terältä, poljettiin kakspäällä kohti festaria ja saavuttiin keskelle hyväntuulisen Sannin keikkaa. Oltiin kesäpäivä vapaita kuin taivaanlinnut.

FB | IG 

Katri

Lempilukunurkkaus

Miten nämä viikot juoksevat? Tuntuu, että joulua kohti viikot vierivät aina vaan nopeammin.. Joulun alla meillä on ollut tapana laittaa pieni talvinen maisema tyttöjen huoneeseen jonkun lipaston päälle. Tänä vuonna se tehtiin niin aikaisin, että on jo ehditty purkaa ja tehdä uudelleen parikin kertaa. Eläimet lähtevät välillä kävelemään ja löytyvät milloin mistäkin...

Minulla on ollut monta vuotta nuo samat tarvikkeet käytössä - pieni pala jotain valkoista kangasta, sitten sellaista kovempaa kuitukangasta, jota myydään askartelukaupassa käsittääkseni kaitaliinakäyttöön, ja hämähäkinseittiä. Lakanamytyn ja napakamman kuitukankaan avulla talvimaisemaan saa muhkeutta. Niiden päälle laitan pienen paristoilla toimivan valosarjan, ja päälle vielä sellaista pumpulintapaista hämähäkinseittiä. Siihen voi sitten viritellä pieniä lyhtyjä tai vaikka eläimiä, pari vuotta sitten laitoimme erilaisia pieniä peuroja, mutta niitä ei enää löytynyt (kas kummaa..).

Varsinkin meidän esikoinen on oikea lukutoukka.. Jo pienenä hän olisi kuunnellut kirjoja toisensa perään tuntitolkulla. Muistan, kun hän istui sylissä ja nousi hakemaan uutta kirjaa, niin hän toisella kädellä yritti kurkottaa taaksepäin ja varmistaa, ettei lukija vaan ehdi nousemaan omille asioilleen sillä välin kun hän käy hakemassa uuden kirjan.. Iltasadut taitavat olla päivän kohokohta, minkä vuoksi teimme pienen nurkkauksen iltasatuhetkille. Minä olen tainnut lapsena haaveilla prinsessakatoksesta, sillä jotenkin se veti minua puoleensa ihan vastustamattomasti. Nämä ovat niitä juttuja, joita on turha yrittää selittää.. Tottakai tytöt tarvitsevat prinsessaverhon..

Isojen lattiatyynyjen päälle on helppo rojahtaa ja saa silti hyvän lukuasennon. Taljoja tuntuu löytyvän nykyään joka lähtöön, tämä iso valkoinen on Kotilaiturilta. Jättityynyistä vaalean TineK:n päällisen löysin Nougatin alesta kesällä ja harmaa on jo vanha H&M:lta. Paristoilla toimivat kynttilät jäävät yöksi tuikkimaan lyhtyihin, mutta valosarja saa sammua yöksi. Tuo meidän pienempi elohiiri ei malttaisi asettua varmaan lainkaan valosarjojen hämyyn..

Sinne taisivat nukahtaa, yläkerta on hiljentynyt. Rentoa perjantai-iltaa ja kauniita unia! <3

FB | IG

Katri

Callunahullun syyskoti

Kylläpä niitä on eksynyt sisäänkin! Callunoita nimittäin. Nuo pieniruukkuiset ovat aika somia jos minne. Aloe on pysynyt hengissä, ehkä olen onnistunut kastelemaan sitä riittävän vähän. Ehkä kolme kertaa puolen vuoden aikana. Se, jos mikä on helppo kaveri viherpeukalolle.

Kynttilöitä palaa, vaikka mies muistuttelee niiden haitallisuudesta... Onko se nyt oikeasti niin vaarallista? Tuntuu hullulta, että pitäisi luopua kynttilöiden polttelusta. Eivät ne paristoilla toimivat nyt ihan samaa asiaa aja, paitsi joissain lastenhuoneiden lyhdyissä, tai sellaisissa, jotka eivät tarkemmin osu silmään.

Hiphei sitä on taas kohta viikonloppu! Pyhäinpäivän viikonloppuun on kaikenlaista mukavaa tiedossa.. Huomenna päästään ystävien mökille yöksi, ja lauantaina pitäisi mennä oikein kylätansseihin paikalliselle maamiesseurantalolle! :) Hihii, mitäköhän sinne kuuluu laittaa päälle? Me ollaan varmaan taas aika koominen näky, kun minä vien ja mies vikisee. 

Iloista syysviikonloppua siis teillekin! 

Ja hei, tervetuloa teille uusille lukijoille, joita on eri kanaviin ilmaantunut! Muistattehan, että blogia voi seurata kätevästi myös Facebookin, Instagramin ja Bloglovinin kautta. :)

Katri