Valoa hämärään

Jo alkaa joulu hiipiä tähänkin huusholliin. Tällä viikolla luminen maisema vaihtui loskan kautta tasaisen vihreänharmaaksi, ja kuin vastaiskuksi harmaudelle laitoin kausivaloja esille. Lapsetkin innostuivat siivoamaan huonettaan kun kerroin, että voidaan sitten laittaa jouluvalot kun on tilaa nauttia niistä! Ehkä parasta oli kuitenkin kuulla heidän ihastelut, kun hipsivät aamulla alakertaan ja valot loistivat olohuoneen läpi melkein rappusille saakka. Olisivat halunneet jäädä tunnelmoimaan koko päiväksi, vai pitäisikö sanoa kuten trendikkäät tanskalaiset, hyggeilemään!

 

 

Tänään innostuimme tekemään jo ensimmäisen piparkakkutaikinankin, ja se on kyllä itselleni varmin keino laskeutua joulun aikaan. Neilikan, pomeranssin, kanelin ja inkiväärin kiehahtaminen siirapin joukkoon saa keittiön tuoksumaan niin hurmaavasti! Lauantaiaamuna on sitten taikina valmiina leivottavaksi...

 

 

Sytyttäkää kynttilöitä, laittakaa valosarjoja, mitä vaan tähän palanneeseen pimeyteen! :)

 

Hyvää viikonloppua!

 

FB | IG

 

Katri

Sunnuntairennot

Onko viikonloppu virkistänyt? Täällä päässä ainakin ovat vapaapäivät tehneet tehtävänsä. Aamulla makasin melkein kymmeneen asti (kyllä, kymmeneen!). Ilmeisesti oli vielä vähän univelkaa edellisen yön neljän tunnin unista... Oltiin työkavereiden kanssa katsomassa Hedbergiä ja katsastamassa Turun yöelämän uusi tulokas, Chic. Se olikin upean monipuolinen mesta, ihanan krouvit ja yhtä aikaa tyylikkäät puitteet. Juuri sellaista 30+ paikkaa Turkuun onkin kaivattu.

 

 

Pitkään vanuneen aamun morkkiksesta päätin kysyä tytöiltä että leivottaisiinko jotain. Ehdotin omenapiirakkaa tai jotain muuta nopeaa ja kaikille kelpaavaa mutta jostain saivat päähänsä, että pullaa pitäisi saada. No, pullaa ei ollakaan leivottu ainakaan puoleen vuoteen, joten sehän sopi. Onnistuin tekemään hyvän pehmeän taikinan, joten toivotaan että pullat ovat vielä huomennakin pehmeitä.

 

 

Vastapaistettu pulla on niin kertakaikkisen hyvää, että olin ihan vähällä peruuttaa joogan, jotta olisin saanut maistaa pullia uunituoreina. Itseasiassa olin ensimmäisellä varasijalla ja salaa toivoin, että sieltä ei olisi paikkaa vapautunut. Viimehetkillä päätin kuitenkin pysyä pullanhimoissani tiukkana ja lähteä paikan päälle, ja onneksi pari oli perunut tulonsa ja mahduin mukaan. Hitsi miten hyvä oli taas! Niin voimakas ja energinen olo! Ajatella, että minä, joka olen aina inhonnut kaiken maailman lihastreeniä, nautin tuollaisesta voimaharjoittelusta ja huomaan jo isoa kehitystä lihaksistossa.

 

Ja niinhän siinä kävi, että joogasta palatessa oli niin kova nälkä, että vedin kolme pullaa peräkanaa. Puolustukseksi täytyy sanoa, että ne olivat keskivertoa pienempiä. Ja sitäpaitsi, pakkohan oli maistaa kaikkia kolmea makua: korvapuusteja, voisilmällä ja vaniljatöhkällä...

Mutta nyt, rentouttavaa sunnuntai-iltaa! Tulin vaan pikaisesti huikkaamaan kuvaterveiset, ennen kuin ryhdyn käsittelemään yhden viime viikkoisen projektin kuvia.

 

FB | IG

 

Katri

Perjantaiparhaat

Viikko pulkassa, vapaafiilis ilmassa. Lapset laskevat päiviä syysloman kylpyläreissuun ja kieltämättä tuntuu ihan hienolta viettää itsekin ensimmäistä kertaa miniloma syysloman aikaan. Aika sumplimista kyllä on, kun koululaisilla on 17 vapaapäivää tänä lukuvuonna! Millä ihmiset oikein järjestävät nämä koululaisten lomat? Ja vielä pitäisi taikoa jostain päiviä kahden ja puolen kuukauden kesälomaan..

 

 

 No, se ei ole nyt tämän hetken murhe, joulun välipäiviin asti ollaan saatu jo sumplittua. Ja hyvähän se on, että koululaisilla on lomaa, kyllä lapset sitä tarvitsevatkin. Järjestelykysymyksiä ne kai ovat.. Onko näihin lomajärjestelyihin jotain kokeneempien vinkkejä? Meidän ekaluokkalainen ei ole ollut vielä lainkaan yksin, koska on kulkuongelmien vuoksi iltapäiväkerhossa siihen asti kun haetaan.

Perjantai-illoissa on aina oma minilomanalkutunnelmansa.. Vedetään löysät päälle ja syödään jotain vähän viikonloppumaista. Tänä syksynä olen kyllä oikein loistanut perjantaiemäntänä nappaamalla pari kertaa kaupasta mukaan ihan ranskalaisia ja nakkeja. Kaukana omista herkuista, mutta uskotte varmaan sen lasten tuuletuksen kun kuulevat, mitä illalla on ruoaksi?! :)

Lapset laittavat teekutsut pystyyn ja kissakin saatiin sisälle syysviimasta. Hän on ryhtynyt ihan ulkokissaksi ja tulee kyllä hienosti sisään, kun vihellellään, mutta pari kertaa on jäänyt koko yöksi ulos ja kyllä silloin on ollut vaikea nukahtaa...

 

Heikkouteni kukkiin ja kynttilöihin ei tänäkään vuonna jättänyt rauhaan, vaan hypisteltyäni noita karheita ruukkuja Maskun Mimosan kukassa tuntui, että tarvitsen niiden rouheat pinnat kotiin. Samoin tuon lyhdyn, joka on sopivan maalainen meille, mutta ei kuitenkaan liian romanttinen. Tosi kiva, että monissa kukkakaupoissa on nykyään mukavan erilainen, pieni valikoima sisustusjuttuja.

 

Ja illan tähtihetki, oman herkkukipon kanssa sohvalle ja Vain elämää. Ihan tajuttoman hyviä muuten nuo Fazerin uudet suklaapallerot, joissa on mansikkaa sisällä.

 

Oli mulla ihan muitakin juttuja jo melkein valmiina, mutta kun nämä tekstit luonnollisimmin lähtevät kuvista, ja tänään tuli napattua tällaisia, niin taas mentiin ihan höpöhöpöjutuilla... :) Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

 

FB | IG

 

Katri

Syysiltoihin

Pitäisikö jo antaa periksi syksylle? Syyskuun puolta väliä ajatellen aika hulppeat kesäkelit on tänä viikonloppuna ollut. Yökin oli vielä melko lämmin, paitsi miehen mielestä, jolle ei riittänyt makuupussia... Kohtalaisen nihkeä oli tunnelma aamulla teltassa ja laitoinkin villasukat jalkaan heti herättyäni, mutta ei mennyt kahta tuntia kun jo oli parisen kymmentä astetta lämmintä. Ihania, mutta välillä niin haasteellisia syyskelejä.

Aika vähän on tullut laitettua syksyä kotiin, mutta minä olenkin toisaalta aika perinteinen näissä jutuissa.. Kynttilöillä se on aika helppoa, sopii minulle. Hauskan nahkanaruilla kierretyn lasilyhdyn löysin maskulaisesta Mimosan kukasta, josta muuten on myös tuo pienempi harmaa ruukku. Siellä oli tosi kivoja rouheita ja rustiikkisia ruukkuja, ja vieläpä kivan edullisesti! Isompi harmaa ruukku on Kotilaiturilta, sitä olin tunnustellut jo aiemmin ja nyt lankesin. Minä olen sellainen hipelöijä. Täytyy olla pintaa ja näköä, mieluummin molempia samassa paketissa. Tuo langaton soitin on lunastanut paikkansa ihan ansaitusti meillä. Siinä on paljon parempi äänentoisto kuin puhelimessa, mutta silti voi puhelimesta ohjata soittolistaa ja äänenvoimakkuutta. Varmaan jo tosi vanhanaikainen juttu, mutta ilostuttaa meitä joka päivä. On vielä melko hyvin sisustukseen sopivakin...

Nyt niin trendikkäitä Ruska-astioita löysin Paraisilta vanhan tavaran liikkeestä, ja samaisen kyläpahasen joulumarkkinoilta, Gamla Malmens Julmarknad'eilta muuten löysin viime joulun alla tuon betonisen tyynyltä näyttävän kynttilän alusen.. Ne ovat muuten ihan must see -joulumarkkinat, kurkkaapa viime vuoden postaus markkinoilta. Voi ei, ei ollut tarkoitus alkaa tunnelmoida joulua vielä...

Vaikka olenkin ihan silkka kesän lapsi, on näissä syysilloissakin oma tunnelmansa. Minä ainakin tarvitsen tällaisia nättejä hetkiä pimeään syksyyn.. 

Rentouttavaa sunnuntai-iltaa ja hyvää uutta viikkoa!

FB | IG

Katri

Romantiikannälkään, maalaishäät

Voi mihin nämä viikot menevät! Viime aikoina olen miettinyt, miten ihmeessä ehdin aiemmin blogata useamman kerran viikossa.. Kovasti tekisi mieli nytkin, kuvia ja juttuja jää julkaisematta aivan liikaa mutta kun ei vaan kaikkea voi tehdä. Siihen olen oppinut viime aikoina nöyrtymään. On pitänyt priorisoida ja hyväksyä se, että nyt ei vaan ole aikaa eikä paukkujakaan kaikkeen mitä haluaisi tehdä..

Viime aikoina olen toisaalta saanut kuvata paljon, joten kyllä tästä tilanteesta saa myös olla tosi iloinen! Kerroinkin aiemmin, että sain kuvata ystävieni häissä muutama viikko sitten. Kysyin etukäteen varsinaiselta hääkuvaajalta, häiritseekö häntä jos minäkin kuvaisin. Nimittäin se olisi tosi tarpeellista harjoitusta... Miten muuten voisi kuvata elämänsä ensimmäisiä häitä, ellei olisi harjoitellut jonkun vaikkapa tutun häissä ilman, että tarvitsee olla ainoana vastuussa kuvista? Eihän minulla ole toista runkoakaan vielä, ja paaaljon paljon pitää kehittyä, mutta juuri sitä varten etsin tällaisia harjoitustilanteita. 

Kyselin juhlapaikalla valokuvaajalta paljon kaikenlaista ja loppuillasta rohkaistuin myös kysymään, voisiko hän katsoa kuvani ja antaa rehellistä palautetta. Vitsi miten jännitti kysyä, kun pelkäsin että haluanko tosiaan kuulla todellisen tuomion.. Mutta ilokseni palaute olikin tosi hyvää ja sain myös pari hyvää vinkkiä liittyen mm. kuvasuhteisiin sekä kontrastiin, mutta toisaalta kuvankäsittelylliset asiat ovatkin vähän enemmän tyyliseikkoja. Mutta se on ehdottomasti asia, jossa haluan kehittyä luovemmaksi. Miten saada kuviin oikea tunnelma oikeanlaisella käsittelyllä? Haetaanko  vaaleampaa, vähäkontrastisempaa ja eteeristä tunnelmaa vai vahvempaa ja ehkä dramaattistakin tunnelmaa?

Häät oli loihdittu (joo, nimenomaan varmaan taikasauvalla heilautettu) vanhaan navettaan, joka on jo muutaman vuoden toimittanut pikemminkin konehallin virkaa. Se on vaatinut lukemattomia työtunteja jo paljon aiemmin, ja oli kuulemma aika kova loppukirikin kaiken järjestelyn kanssa. Että kyllä niissä kotihäissäkin on aivan oma hommansa! Puitteet olivat aivan täydellisen rennon maalaisromanttiset ilman pitsihässäköitä. Illan hämärtyessä valonauhat ja kynttilät valaisivat krouveja seiniä ja heinäpaaleja. 

Lapsille oli tehty monenlaista nurkkausta, vipelsihän niitä mukana parisenkymmentä. Suosituin taisi olla traktorinrenkaiden ympärille tehty kaahailurata, joka oli niinikään erotettu mahtavalla heinäpaalirivistöllä. Meidän vauhtipää siellä tietty yhtenä rymyämässä... Siinä vaiheessa ei enää tarvinnut varoa vaatteitakaan kun pihassa piti luonnollisesti heti koittaa kuinka lujaa pystyy mekko päällä juoksemaan..!

Ihana kesähääfiilis tuli taas!! <3 Kunpa näitä olisi enemmän... 

Suuret kiitokset E ja J kun sain kuvata ja kiitos kaikille, jotka antoivat luvan kuvansa julkaisuun! 

Rentouttavaa viikonloppua kaikille! Me lähdemme huomenna viettämään hääpäivää ja lauantaina olisi tarkoitus mennä testaamaan sitä uutta telttaa, kun on luvattu vielä lämpimiä öitä... Voin jo niin tuntea, mikä raukeus minustakin taas löytyy sunnuntaiaamuna! :)

FB | IG

Katri