Ensilumen iloja

Aivan epätodellisen kaunis päivä oli eilen! Aurinko paistoi täydeltä terältä, ensilumi maassa ja nurmikko törrötti rapsakkana läpi ohuen, mutta lasten mielestä aivan riittävän lumikerroksen alta. Aika harvoin tulee ulkona kuvattua, mutta ei olisi kyllä lainkaan huono ajatus. Kaikkea mielenkiintoista silmään osuukin, kun yrittää katsoa asioita vähän eri perspektiivistä. Niinhän se on muutenkin, mutta tässä valokuvauksessa vielä ihan konkreettisestikin.

Huomaan ehkä kamera kädessä myös asioita, joihin en muuten kiinnittäisi huomiota. Lumikiteet olisivat varmaan muuten upean näköisiä makro-objetiivilla kuvattuina.

Yllättäen leikkimökki on taas suuressa suosiossa viileämpien ilmojen myötä. Kesällä lapset eivät oikein viihtyneet leikkimökkileikeissä, koska siellä oli niin kuuma. Öljymaalasin kesällä leikkimökin sisältä valkokuultoiseksi. Aiemmin se olin ihan keltaisella hirsipinnalla, ja tilaa tuntuu ainakin tulleen lisää. Kalustusta ei vielä ole nimeksikään, mutta tarkoitus on laittaa ainakin hyllyjä kauppaleikkiä varten.

Olin jotenkin kuvitellut, että leikkimökki on kesän juttu, mutta taisin olla ihan väärässä. Mukavaa, että tulee käyttöön talvellakin! Olin muuten koonnut koko kesän ajan kauppaleikkiä varten kaikkia tyhjiä pahvipakkauksia ja teipannut niitä kasaan, säilyttänyt muovikassillista tyhjiä pahvipakkauksia eteisen kaapissa ja siirrellyt kassia hartaasti edes takaisin pienissä neliöissä. Kesä meni, ja leikkimökin öljyäminen valmistui viimeisellä lomaviikollani, eikä niitä hyllyjä tietenkään raaskittu lyödä vastamaalattuihin seiniin. Viikko sitten rupesin polttamaan pahvipakkauksia pesissä, kun totesin, että nyt riittää tämä pakettien siirtely. Ajattelin, että en varmasti odota ensi kesän leikkimökkileikkeihin. No, nythän niille olisi ollut kysyntää talvellakin, en vaan ajatellut että leikkimökissä voisi leikkiä talvellakin! Niin, saahan niitä sitten taas kerättyä ja teipattua uusia...

Ihanaa, pitkä sunnuntai edessä! Toivotaan samanlaista valoannosta!

FB | IG

Katri

Talven äänet

Lasten kikatus pulkkamäessä, lumen narskunta kengänpohjissa,

 tasainen nuhanenien niiskutus. 

Luistinten heleä kirskunta jäällä, tömpsistä kun kaaduttiin, 

ja pulkan liu'unta juuri ja juuri lumettuneessa rinteessä.

Talven parhaita ääniä...

Pakkasta vain kymmenen asteen pintaan, aurinko paistaa ja luntakin on tullut kunnolla - mahtavaa! Tosin kylän paras rinne on jo niin kulutettu, että heinät puskee läpi... :)

Iloista talviviikonloppua!

P.s. Voit seurailla myös Facebookissa ja Instagramissa!

Katri

Pakkaspäivän ihana valo

Miten matalalta paistava valo voi olla niin kaunis? Pimeän syksyn jälkeen valo on niin tervetullutta.. Vieläpä kaunein, matalalta paistava valo... En muuten ymmärrä, miten tuolla ihan pohjoisessa ihmiset kestävät sen ajan, kun aurinko ei nouse ollenkaan..

Vielä kun maassa oli hentoinen lumipeite, en malttanut olla ottamatta kameraa mukaan lähtiessämme paistamaan nakkeja läheisille linnanraunioille. Sanoja ei taida nyt löytyä sen enempää, kuvat kertokoon olennaisen... Tuo valo vaan oli niin kertakaikkisen ihastuttava, että yritin saada sen avulla vangittua tunnelman pikkupakkaspäivän retkellä..

Kuusiston Linnanrauniot on meidän vakioretkipaikka.. Siellä on niin mykistävän kaunista, mielenkiintoinen tarina, ja aina uutta löydettävää. Ja tuleehan siellä aina käytyä muistelemassa tähtihetkiä samassa "huoneessa", jossa meidät vihittiin.. Linnanrauniot on todella kiva retkikohde myös talvella. Lapset tykkäävät remuta raunioilla ja leikkiä jos mitä keskiaikaisia huvituksia sillä aikaa kun hiillos valmistuu. Yleensä siellä on valmiina puita liiterissä, mutta meillä oli omat puut mukana varmuuden vuoksi, onneksi... Väsyneet ja nälkäiset lapset, ei hyvä yhdistelmä...

Kirpeitä pakkasia ja lunta on kuulemma tulossa lähiaikoina oikein kunnolla, jiiiihaa!! Tai no, talon lämmittämisen kannalta se ei ole ihan niin kivaa.. Mutta pökköä pesään vaan ja villasukkia jalkaan niin eiköhän se kestetä - kiva kun talvi on vielä talvi edes hetken verran!

FB | IG 

Katri

Pikkuilo kattaukseen ja poimintoja viime joululta

Heippa! Päivät juoksevat, mutta mistäköhän minuun saisi vauhtia? Tai no, vauhtia on ehkä ollut, mutta ei oikeisiin asioihin. Joulukuusta ei saatu tänäänkään sisälle, sen sijaan vähän pipareita tehtiin taas. Bongasin 2xIlo -blogista tosi hyvän vinkin pikkuviemisiksi - käykääpä kurkkaamassa, jos vielä on jotain mietinnässä! Kaikkea jonninjoutavaa, mutta ah niin tarpeellisen turhaa sitä tuleekin touhuttua näinä lyhyinä iltoina ennen joulua, kuten istuttua iltapalalle syömään simpukoita.. Mies tietää, miten vaimon saa relaamaan - hoitaa vaan ruokaa pöytään niin istuuhan se!

Pöydän kattausta mietin jo loppusyksystä, kun juttu Kotiblogit -lehteen oli tekeillä, ja silloin bongasin Salonki & Sisustus Akkunasta kivat pienet tikut. Niihin voi laittaa hauskasti paikkakortin - vaikka eipä niitä pienen porukan kesken tarvita muutakuin silmäniloksi. Sen vuoksi kehittelin ajatusta vielä hieman pidemmälle ja ajattelin, että niihinhän voisi kirjoittaa jokaiselle jonkin pienen ilahduttavan viestin! Hymy huulille siis! :)

Jouluruoka on osittain vieläkin avoinna.. Meillä on ilo saada molempien perheet meille viettämään joulua, joten joulupöytä katetaan isommalle porukalle. Hmmm, onko meillä astioita tarpeeksi? Noo, eripariastiat ovat ihan jees.. Harvoin sitä muuten tarvitsee niin paljoa samanlaisia lautasia. 

Tosi mukavaa, että kukin on luvannut tuoda jotain, joten meidän ei itse tarvitse tehdä kaikkea. Mies kävi tänään hankkimassa lihat, ja on luvannut hoitaa sen puolen. Kuulemma savulammasta ja graavattua karitsaa kahdella tavalla - hmm, mielenkiintoista.. Minä mietiskelen sitten tapani mukaan sitä salaattipuolta ja muita kylmiä ruokia, ja katselinkin, että viime vuoden joulusalaatissa oli paahdettua punajuurta, homejuustoa, parmesaania, pinjansiemeniä ja balsamicoa - se voisi olla tänäkin vuonna aika varteenotettava vaihtoehto!

Viime joulu oli ensimmäinen tässä kodissa... Takana oli rankka pari kuukautta rempan parissa, ja olimme kaikki niin helpottuneita kovan urakan päättymisestä! Siitä, että koko ajan ei painannut seuraava homma päälle. Sitten menikin aika kauan, ennenkuin remppakärpänen puraisi uudelleen.. Viime jouluna oli myös lunta, mutta ei minua kyllä haittaa tämäkään. Joulumieli tulee muutenkin, ja ehkä juuri siitä, että olen päästänyt irti kaiken suuremmasta valmistelusta. Joo, olen varma, että se joulupaniikki iskee taas kuitenkin viimeistään aatonaattona, kun tajuan unohtaneeni tai lykänneeni jonkin muka olennaisen asian hoitamisen.. Ne ovat niitä sarjassamme "kuka huomaisi, jos jättäisinkin silittämättä pöytäliinan"? Onneksi se on ihan chic jättää ryppyiseksi.

Rauhaisaa joulunaikaa toverit! 

FB | IG

Katri