Elämää suurempia

Olen ollut lähes äänetön koko illan, ohjannut lapsia käsimerkein ja välillä joutunut taputtamaan käsiä vähän kovempaakin yhteen. Kurkunpääntulehduksesta tuntuu tulleen jokavuotinen riesa... Aina pienen nuhan jälkeen tauti eskaloituu siihen, että ääni menee jossain vaiheessa. Nyt yritän vain olla hiljaa, jotta tärkein työvälineeni olisi kunnossa taas alkuviikosta... Kuitenkin, tässä hiljaa itsekseni miettiessä muistin, että Katja haastoi minut pohtimaan vähän suurempia ja syvällisempiä.. Hänen pohdintansa ovat aina niin syvällisiä ja aitoja, mutta kuitenkin hauskoja ja helposti samastuttavia, että vaikea tässä on yrittää samoihin sfääreihin päästä. Tai oikeastaan eihän se ole tarkoituskaan - kiitos Katjalle kovasti, haasteet ja toiveet teiltä ilahduttavat aina!

Mistäkö olen kiitollinen juuri nyt?

Näitä hetkiä varten kamera on aina keittiön tasolla käyttövalmiina. <3

Ehkä vastaus on vähän ennalta arvattavissa: näistä nakeroista... Tuovat iloa ja valoa harmaan ja kaamoksen keskelle. Ihan kuin heihin kaamos ei vaikuttaisi mitenkään. Voiko se olla mahdollista? Onko kaamosväsymys vain psykologinen juttu? Joka päivä kiitän siitä, että meitä on kaksi niin hyvää toisillemme. Että toinen ajattelee toisen puolesta.

Olen myös äärimmäisen kiitollinen siitä, että olen saanut niin paljon niin nuorena. Toisaalta ei mikään ole tullut kuin manulle illallinen, välillä on ollut ehkä turhankin monta rautaa tulessa yhtä aikaa. Olen myös todella helpottunut ja kiitollinen siitä, että meillä molemmilla on töitä. 

Tuolinraahaja taas elementissään. Reviiri laajentuu keittiöstä olohuoneeseen. Kun ei pääse etenemään, vaikka kuinka lykkää, niin on pakko riuhtoa matotkin syrjään.. <3 Touhuli.

Terveys, sitä ei ehkä osaa arvostaa riittävästi ennen kuin jotain vakavaa tapahtuisi. Joka viikko jonkun kysyessä ollaanko oltu terveitä, mietin näitä pikkujuttujakin että luojan kiitos, olemme olleet tosi terveitä. Ennen lapsia luin kauhulla niitä juttuja, että lapset sairastavat keskimäärin kahdeksan flunssaa vuodessa. Häh? Lapset ovat olleet flunssassa ehkä kerran vuodessa. Olen ollut kipeä viimeksi raskausaikana, ja silloinkin tässä samassa taudissa, joka ei edes kuumeeksi ylly, mutta vie äänen. 

Ja hei mitä näistä pikkuflunssista - tuntuu naurettavalta edes puhua niistä terveyteen liittyen. Olen niitä ihmisiä, jotka liikuttuvat jo pelkästään lukiessaan toisten sairastumisesta... Hatunnosto kaikille, jotka hoivaavat vakavasti sairasta lastaan, puolisoaan tai muuta läheistään... <3 Terveydestä, jos mistä olen niin kiitollinen, mutta ehkä niin helpolla päässyt, etten osaa siitä tarpeeksi edes nauttia.

Mitä haluaisin muuttaa tai tehdä toisin elämässäni, jos voisin?

Näitä katumuskysymyksiä olen aina välillä miettinyt ja pyöritellyt - katuisinko jotain? En ole mitään suuria mokia tehnyt, mutta totta puhuen nuorena tuli sooloiltua ehkä vähän turhan jänniä juttuja. Yläasteikäisenä sisäoppilaitoksessa - kai siellä nyt jotain väkisinkin tulee häröiltyä. Taitaa pitää paikkansa se sanonta, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Niiltä ajoilta kadun joitain asioita niin paljon, että haluaisin unohtaa. Toivon, että omat lapset säästyvät.

Entä mikä on elämän tarkoitus?

Tähän minun on kyllä nyt pakko lainata omaa miestä, kun hän sen niin hyvin muotoili.. Oli kuulemma työpaikan pikkujouluissa tullut keskustelua näinkin syvällisistä ja oli loksauttanut suut koko pöydältä.. Että kun panostaa siihen, että läheiset on onnellisia, niin melko varmasti siitä onnellisuudesta pääsee itsekin osalliseksi. Elämä on paljon simppelimpää ja kaikki ovat tyytyväisempiä, kun on pystynyt määrittelemään ihan ydinlähipiirin sekä läheisimmät sukulaiset ja ystävät, ja panostaa näihin ihmissuhteisiin ensisijaisesti. Muutkin ovat toki tärkeitä, mutta ruuhkavuosissa ei mitenkään pysty hanskaamaan kaikkea, eikä olemaan kaikille ja kaikkialla läsnä ja se jos mikä uuvuttaa. Silloin tällöin huomaan, että jotkut ihmiset (kuten mieheni) ovat oikeasti omaksuneet ajatuksen tee toisille niin kuin tahdot itsellesi tehtävän ja elävät sen mukaan. Kyllä minä itsekin siihen pyrin, mutta haluaisin kyllä olla parempi ihminen. Ihmisenä kasvu voisi olla ensi vuodelle sellainen pieni tavoite...

Huh, joskus nämä haasteet ovat aika isoja pohdintoja! Kuka uskaltaa tarttua? Saa napata! En uskalla haastaa ketään, koska näissä joulutohinoissa se voisi kuitenkin unohtua jonnekin pöytälaatikoihin. :)

Hyvää viikonloppua, toivottavasti pysytte terveinä!

FB | IG

Katri

Kuluttajaminä

"SÄ ET IKINÄ OSTA MULLE MITÄÄN!!", karjui esikoiseni minulle kädet valkoisena puristuksissa, raivokas uhma silmissään viime syksynä erään raivarin keskellä. Sellaista ei oltu kuuna päivänä nähty, ja olin niin neuvoton kuin voi vanhempi olla. Kaveri oli värittänyt My Little Ponyn värityskirjaan jotenkin "väärin", ei mallin mukaisesti, ja sekös sai pikku perfektionistin ratkeamaan. Kaiken kiukun keskeltä lopulta kumpusi kysymys siitä, että jos lempivärityskirja tulee täyteen, niin ostaako äiti uutta? Nuo sanat kaikuivat mielessäni pitkään, ja mietin, olenko tosiaan antanut lapselleni sellaisen käsityksen, että en koskaan ostaisi hänelle mitään.

Kaikki mitä halusin -blogin Karla pohti omaa kuluttamistaan jokin aikaa sitten ja haastoi minut mukaan, minkä johdosta tämä tapahtumasarja tuli uudelleen mieleeni. Pohdin kulutusta aika paljon, joten tämä oli oikein mielekäs, vähän syvällisempi haaste. Pidän itseäni aika kriittisenä ja harkitsevana kuluttajana. Välillä liiankin kriittisenä, koska analysoin usein tosi pitkään, miten paljon oikeasti tarvitsen tavaraa, kuinka kauan se todennäköisesti olisi minusta kiva, ja millä eri tavoin tai missä eri paikoissa sitä voisi käyttää. Tämä johtaa usein siihen, että hankinnat venyvät ja jotkut asiat seisovat keskeneräisinä. Toisaalta - hirveän usein ei tule tehtyä virhehankintoja, joten parempi kai niin. Minulla on kausia, jolloin olen kuluttamisen suhteen tiukempi, toisinaan taas höllempi. Olen huomannut, että hölläyskausia selittää usein kiire - en jaksa enkä ehdi vertailla, vaan ostan pienemmällä harkinnalla. Myös kriteerini vaihtelevat - välillä olen tosi tarkka ekologisuuden suhteen, mutta sitten tulee niitä kausia, kun en vaan jaksa miettiä kaikkia valintoja ekologisuuden ja eettisyyden näkökulmasta (hävettää..). Toisinaan edullisuus painaa kupissa enemmän ja toisina kausina taas haluan satsata ajattomuuteen ja laatuun.

Suhteeni designiin on pohdituttanut minua paljon viime aikoina, varmasti blogimaailman ja instagramin kuvatulvan ansiosta. Täytyy myöntää, että vielä muutama vuosi sitten en olisi tunnistanut ainuttakaan design-tuotetta, mutta kummasti niihin silmä tottuu, kun joka paikassa vilisee. Ja totta, monet design-tuotteet ovat todella kauniita ja ajattomia. Silti, tänäkään päivänä en ole hirveän suuri design-fani lähinnä siitä yksinkertaisesta syystä, että olen liian pihi käyttämään tavaraan niin paljoa rahaa. Toki mietin näissäkin asioissa aina vaihtoehtoja ja kokonaisuutta, hintaa ja ajattomuutta. Esimerkiksi Artecnican Phrenat eivät olleet hirvittävän kalliit, mutta ihanan erilaiset valaisimet. Ehkä ostopäätöksessä niiden suhteen painoi myös hieman design? Olisinko pitänyt niitä niin hyvinä vaihtoehtoina ilman design-valaisimen leimaa? Allekirjoitan myös sen, että monessa tapauksessa ajattomaan designiin satsaaminen tulee halvemmaksi, kuin mahdollisesti heikkolaatuisempien ja ajan trendien mukaisten edullisempien tuotteiden hankinta, mutta olen selkeästi itse jonkinlaisessa välivaiheessa. Arvostan suunnittelijoiden osaamista ja työtä todella paljon, enkä toisaalta osta kopiotakaan, ellen osta aitoa. (Hups, tajusin juuri että simpukankuorivalaisin meiltä kyllä löytyy, kymmenen kertaa halvempana kuin aito Verner Panton.. Kerta kiellon päälle näköjään.)

Kuten totesin aiemmin, niin analysoin kulutustarpeitani tosi paljon ja kyseenalaistan itseäni myös sen suhteen, miksi haluan jonkun tuotteen. Haluanko sen, koska muka tarvitsen vai haluanko, koska muillakin on? Tai liittyykö tuotteeseen jonkinlaista statusarvoa, joka vetää puoleensa? Monet designtuotteet ovat tietynlaisia statussymboleja, kuten toki myös vaikkapa merkkilaukut. Ihmisethän selittelevät hankintojaan järkisyillä, kuten laatuun ja ajattomuuten satsaamisella, mutta sisäinen ääni huutaa niitä tunnesyitä, kuten vaikka arvokkuutta ja tietynlaista elämäntilannetta ja -tyyliä korostavia tekijöitä (ja tunnesyyt lopulta ratkaisevat pelin). Tietty nämä statussymbolit vaihtelevat kullekin sen oman ympäröivän yhteisön mukaan - toisille ne ovat lastenvaatteita, toisille lemmikkeihin liittyviä asioita, yksille etelänmatkoja ja joillein aikaa ja mahdollisuutta vain olla.

Yksi suurista kulutuskysymysmerkeistäni on ollut Artekin String Pocket -hylly, joka lienee jo kaikille tuttu. Pari vuotta sitten en voinut käsittää, mikä siinä metallihäkkyrässä on niin hienoa. Ja nyt se näyttää silmääni erittäin täydelliseltä - sirolta, linjakkaalta, ajattomalta ja yksinkertaiselta. Mitä on tapahtunut? Onko makuni muuttunut, vai olenko aivopessyt itseni ajattelemaan, että se on hieno ja tyylikäs, koska kaikki niin kehuvat ja se näkyy joka kymmenennessä kuvassa? Olen puoli vuotta miettinyt olohuoneeseen hyllyä, ja ollut jo pari kertaa hankkimassa Stringin, mutta sitten joku ääni huutaa olkapäällä, että "varo ähkyä!". Minulle tulee nimittäin helposti ähky blogikliseisiin. Esimerkiksi niin täydellisenä, kuin pidinkin Pandora-mattoa meille, en sitä kuitenkaan hankkinut juuri ähkyn pelossa. Varmaan kaksi vuotta sitten ajattelin sitä ensimmäisen kerran ja se olisi kyllä ratkaissut täydellisen maton etsinnän. Uskon, että tykkäisin siitä vieläkin, jos olisin sen hankkinut..

Aloitin tämän postauksen kirjoittamisen jo kolme viikkoa sitten, ja arvatkaapa mikä meillä nyt keikkuu olohuoneen seinällä? Stringihän se. Juuri niin sirona kuin arvelinkin, mutta myönnetään, että yllättävän hankala sille on mitään laittaa, kun välit ovat aika matalat. No, kyllä minä jotain keksin nyt kun on taas aikaa katsella nurkkia sillä silmällä. Alempi kuva kuvastaa suhdettani kuluttamiseen hyvin, sillä vaikka olen kovin tarkka monissa asioissa ja vältän heräteostoksia, niin sitten saatan kuitenkin ostaa jotain hölmön kallista, kuten vaikka jotain tosi hyvää suolaa tai oliiviöljyä. Ruoalla revittely on kyllä selkeästi yksi sellaisista minulle hyvän mielen tuojista, johon vähäisiä lanttejani joskus myös tuhlaan, vaikka se ei olisi järkevää.

Miten postauksen alku liittyy ajatuksiini ja mitä haluan opettaa lapsille kuluttamisesta? Jo varhain päätin, että haluaisin opettaa lapset ymmärtämään, että tavaran saaminen ei ole tärkeää. En halunnut, että ostamisesta tai tavaran saamisesta tulisi lapsille tärkeä juttu, vaan että he arvostaisivat yhdessäoloa ja olisivat kiitollisia siitä mitä on. Ajatus lahjoja mankuvista ja kiittämättömistä lapsista ahdisti. En ole halunnut tehdä numeroa lahjojen saamisesta enkä palkita tavaralla, jotta lapset eivät yhdistäisi esimerkiksi hyvin käyttäytymistä tavaraan, vaan oppisivat pitämään sitä itseisarvona. Tai edes arvostamaan muita asioita enemmän kuin tavaraa. Lasten kasvaessa olen luonnollisesti huomannut, että eiväthän ne olekaan niin helppoja asioita, kuin vauvavuosina ihanteitaan ajatteli. Mielestäni ostan lapsille ihan riittävästi asioita, yllätyksiäkin silloin tällöin, joten esikoisen kiukun kulminoituminen siihen jos äiti ei ostakaan, vaivasi mieltäni paljon ja laittoi taas miettimään kasvatus- ja kulutuskysymyksiä. Tämä on itselleni ristiriitainen asia, koska kuluttaminen pitää talouden rattaat pyörimässä. En ajattele, että ihmisten pitäisi vähentää kuluttamista. Sen sijaan olisi hyvä miettiä kuluttamisen syitä ja merkityksiä itselle, erityisesti jos tuntuu että ostamisesta tai shoppailusta on tullut jonkinlainen pakonomainen himo ja kerta toisensa jälkeen huomaa ettei onni tullutkaan kauppakassien mukana.

Kun luen tätä postausta uudelleen, mietin, olenko osannut lainkaan pukea sanoiksi ajatuksiani kuluttamisesta. Pääasia on minusta ehkä ajatella omaa kuluttamistaan kriittisesti - mihin asioihin kulutan ja miksi. Esimerkiksi minä haluaisin kuluttaa enemmän ulkona syömiseen ja matkusteluun. Kyllä, rahaa palaisi enemmän kuin oliiviöljyputeleihin, mutta muistot säilyisivät kultaakin kalliimpina. Tässä elämäntilanteessa vaan ei ole kovin helppoa käydä ulkona syömässä, ja matkustelukin vaatisi liikaa järjestelyjä näin mukavuuden haluiselle ihmiselle.

Häitä suunnitellessamme meillä oli ensimmäisenä selvää, että valokuviin haluamme satsata. Emme halunneet suuria juhlia ja yhden päivän härdelliä, vaan pienen tilaisuuden ja valokuvat muistoksi. Onneksi saimme hyvin lyhyellä varoitusajalla aivan huippu valokuvaajan, Petra Veikkolan. Omaan FB:n uutisvirtaani on tullut muutamia hääkuviamme ja joka kerta on meinannut sydän pysähtyä - miten on onnistunutkaan taltioimaan kuviin niin suuria tunteita! Oi miten odotankaan, että saamme pian kaikki potretit ja kuvat vihkimisestä... Selvästi oli hyvä päätös satsata huippuvalokuvaajaan ja jättää joitain muita asioita toteuttamatta. Valintoja valintoja, sitähän se kuluttaminen on..

Mitä ajatuksia kulutuskysymykset teissä herättävät? Minusta tuntuu, että minun oli aika vaikea määritellä itseäni kuluttajana... Ehkä oma kuluttajaminäni tosiaan hakee vielä muotoaan, koska en ole hirveän vahvasti mitään mieltä. Seilaan omien, joskus hölmöjenkin ihanteiden, järkisyiden ja tunnesyiden ristiaallokossa ja yritän selitellä kulutusvalintoja itselleni milloin mitenkin.. Olisiko vaikkapa Katjalla (Nainen talossa), T:llä (Idis & Interiööri), S:llä (Beauty of Life), Sonjalla (Aaltoja) ja Suveliinalla (Fallen For An Old Chair) joitain ajatuksia?

Aurinkoista viikonloppua! Upeaa alkusyksyä on nyt luvattu, ihanaa!

FB | IG

Katri

Sisustusmietteitä haasteen merkeissä

Sain Idis & Interiööri -blogista hauskan haasteen, joka on kutkutellut mielessä jo jonkin aikaa. Olin juuri vähän aikaa sitten vastannut seitsemän kysymyksen haasteeseen, joten tämä jäi hetkeksi kehitteille. T:n blogia suosittelen lämpimästi kurkkaamaan - hänen tekstinsä ovat ilahduttavia lukea, sellaisia pilke silmäkulmassa kirjoitettuja. Minua aina huvittaa hänen luonnehdinta itsestään - elämäntapatouhuaja. Loistava kuvaus, sopii aika hyvin itseenikin. Varastaisin tuon tittelin jos kehtaisin. :)

1. Oletko sisustajana rauhallisen harkitseva vai sorrutko heräteostoihin? Kenties jotain näiden väliltä?

Olen tosi harkitseva sisustusasioissa, koska en jaksa ylimääräistä tavaraa. Siksi mietin aina todella kauan hankintoja ja muutoksia. Olen myös jotenkin huono suunnittelemaan kokonaisuutta pienissä paloissa. Minulla täytyisi heti olla valmis suunnitelma ja kaikki hankittavissa yhdellä kertaa, koska en osaa hahmottaa, miten eri asiat sopivat yhteen. Inhoan palauttelemista, minkä vuoksi en tee sisustusostoksia kovin herkästi. Vasta, kun olen miettinyt, missä eri tiloissa tai tarkoituksissa tuotetta voi käyttää vuosienkin päästä, ja olen vakuuttunut tuotteen tarpeellisuudesta ja monikäyttöisyydestä, hankin sen. Mutta tästä on kyllä haittaakin, koska siksi monet paikat ovat pitkään keskeneräisiä.

2. Ajaako esteettisyys koskaan/joskus käytännöllisyyden ohi?
No ajaa, hyvin usein! :) Miehen mielestä melkein aina. Olen kuulemma visuaalisesti vaativa. Onneksi nykyään löytyy paljon myös esteettisesti kauniita ratkaisuja arkisiin juttuihin.

3. Jos olisit joku huonekalu, mikä olisit?
Hmm, haluaisin tietysti olla siro, kaino ja vieno tuoli, kuten tuo aulassa nököttävä wieniläistuoli, mutta olenko sittenkin möhkömäinen nojatuoli?

4. Mitä näet, kun olet kotisi lempipaikassa?
Pellon ja metsänreunan ruokailutilan ikkunoista. Silloin istun keinuvassa nojatuolissa, jossa on tällä hetkellä valkoinen nojatuolin päällyste peittämässä sinikirjavaa kuosia. Edelliset omistajat jättivät tuolin tänne, ja se on kyllä varmasti maailman mukavin nojatuoli... Keinuu, pyörii ja on upottavan muhkea..

5. Kumman kaa (sisustamaan): Innon Marko vai Lomanin Teuvo? :D
Kyllä mä varmaan Markon kanssa lähtisin, kun se tykkää niin kovasti kaikesta rouheesta, kuten minäkin!

6. Mihin Euroopan kaupunkiin lähtisit sisustusostoksille jos saisit ilmaisen matkan?
Tämä on kyllä minulle aika vaikea, koska en ole matkustellut erityisen paljoa, enkä oikein tiedä hyviä reissukohteita varsinkaan sisustusostoksille... Paitsi hetkonen, Kööpenhaminasta on tainnut tulla sellainen skandinaavisesta tyylistä pitävien sisustajien mekka. Se olisikin mukavan lähellä viikonloppureissuksi. Ja nyt täytyy keksiä, miten myyn ajatuksen miehelle... Mitäs muuta kiinnostavaa köpiksessä on kuin sisustusliikkeet? No joo, ehkä ihan irtiotto kahden kesken riittäisi syyksi pikkureissulle. :)

7. Minkä sisustusjutskan toisit tuliaiseksi miehellesi?

Jaa'a, olisi aika erikoista, jos toisin sisustustuliaisen, kun hän ei välitä lahjoista, eikä tuliaisista lainkaan. Joku valaisin ehkä, kun hänen täytyy se kuitenkin kytkeä..? :) Oikeasti hän arvostaisi varmaan jotain vanhaa juttua, ehkä jotain vahingossa löytynyttä. Kuulostaapa omituiselta...


Nyt teen kyllä niin, että kopioin T:n loistavat kysymykset ja laitan haasteen niine hyvineen eteenpäin seuraaville ihastuttaville sisustajille, jotka ovat minulle verrattain uusia tuttavuuksia:

Nanna - Luumutar 
Sanna - Syvältä
Johanna - Sisustusunelmia


Kesä tulee, joten jos ei innosta napata haastetta juuri nyt, niin voit palata siihen vaikka vasta syksyllä! Jos silloinkaan.. :) Up to you!



Meillä on tänään pieni suuri juhlapäivä, mutta siitä ehkä sitten huomenna. :)

Leppoisaa viikonloppua toverit!

Katri

Viime aikojen lempparit ja syvälliset

Onpa viikonloppu sujahtanut.. Perjantai-iltaa vietimme työkavereiden kanssa juhlien aamun pikkutunneille asti, lauantai ja sunnuntai taas menivät lasten kavereiden synttäreiden merkeissä. Jotain pientä muuta ehdimme myös puuhailla, mutta käytännössä se jäi siihen perus pyykinpesuun, pelailuun, majojen rakennukseen ja taas siivoamiseen.

Katja muisti minua mukavalla haasteella muutama viikko sitten, kiitos kovasti ihanalle naiselle kauniissa talossa! Huomasitteko sanaleikin? ;) (Kääk - kun menin etsimään Katjan postausta aiheesta, huomasin, että siitä onkin vierähtänyt pari kuukautta! Minne nämä viikot hurahtavat?) No, anyway, pitkään tämä on siis ollut mielessä. Joten ihan ei nyt mennä tämän viikon ihanilla asioilla, mutta jospa kokoan joitain viime aikojen hyviä juttuja.

Ihan ekaksi tähän pääsee kevät! Kevät ja vihreä, jota toistaiseksi on näkynyt enemmän sisällä kuin ulkona. Erityismaininnan ansaitsee myös Annon Pompula villamatto, jonka ostin hyvällä alella Kodin1:stä. Vielä on ihan kiva tassutella lämpimällä villamatolla, mutta kohta on varmaan aika vaihtaa matotkin kevyempiin. 

Tuo lattiatyyny on muuten oikein minun ja mieheni kommunikoinnin ruumiillistuma - järjestellessään paikkoja mies aina heitti sen sohvalle, ja minä puolestaan viskelin lattialle. Kerran taas siirtäessäni tyynyä lattialle tuhahdin artikuloiden, että "tämä on lattiatyyny", johon mies repesi ihan täysin nauramaan. Että mistä ihmeestä hän olisi voinut tietää, lattiatyyny? Mikä ihme on lattiatyyny?? Sitten me yhdessä nauroimme lattiatyynyä ja minä taas havahduin, että ei pidä olettaa toisen lukevan ajatuksia. Viime viikolla kun olin turhautunut jatkuvasti minun niskaani kaatuvaan arjen organisointiin ja samaan aikaan mies mietti milloin menisi salille, koin etten jaksa avautua taas ja päätin olla hiljaa mutisemisen sijaan. No, se oli entistä huonompi, koska mieheni ei ole sen parempi ajatustenlukija kuin minäkään. Eikä kuulukaan olla. Lauantaiaamuna oli taas niin ihana herätä kotona ja halia, että mietin vaan, miksi tuhlasin edellispäivän tuon ihanan katsetta vältellen? Pyydettyäni anteeksi hiljaisuuttani kerroin, mikä harmitti ja ymmärsin, että ei toinen tarkoittanut olla välinpitämätön. Ei hänelle vain tule mieleen, että pitäisi käydä läpi lasten kevätvaatteet, hankkia uudet pieneksi jääneiden tilalle, sulloa talvivaatteet säilytykseen, järjestää leikkitreffejä lapsille, hankkia synttärilahjat kavereille, tarkistaa että on kuivat ulkovaatteet huomiseksi, käydä kaupassa, valmistaa ruoka ja salaatti seuraavaksi päiväksi, hoitaa lastenhoitajan palkanmaksu, selvittää mitä kaikkea mihinkin pitäisi tilittää jne. jne. Kyllä hän perus arkiaskareita hoitaa, mutta niiden organisointi on minun kontolla. En haluaisi koko ajan pyytää, mutta en sulata sitäkään, että minun pitäisi kaikki hoitaa. Aiemmin, kun olemme tästä puhuneet, mies on pyytänyt minua listaamaan hoidettavia asioita, koska ei vaan tule ajatelleeksi, mitä kaikkea pitäisi tehdä. Ja se on ihan ymmärrettävää - mistä hän voisi tietää, olenko käynyt kaupassa ja miettinyt, mitä tehdään ruoaksi? Hyväksi todettu työlista pitäisi taas ottaa käyttöön, mutta jotenkin tunsin itseni ihan hölmöksi kirjoittaessani listaa ihan perus päivän hommista... Hänestä se oli hyvä ratkaisu, koska ei haluakaan että minun pitäisi hoitaa kaikki ja tekee kyllä mielellään, kunhan huomaisi mitä tarvitsee tehdä. Tiedän, että tämä on varmaan taas yksi pienimmistä murheista, mutta luultavasti vastaavat tilanteet aiheuttavat välillä mielipahaa monessa perheessä. Tiedättekö sen, kun tuntuu, että kaikki on omassa päässä? Sitten turhauttaa, kun toisella on muka aikaa aamulla katsoa aamu tv:tä samalla kun minä yritän lennossajuodun aamukahvin lomassa laittaa itseni, lapset ja kodin valmiiksi, että heillä on täällä helppo aloittaa päivä hoitajan kanssa.

Mutta siis miten tämä avautuminen liittyy viikon hyviin asioihin? Siten, että olipa hyvä taas ottaa etäisyyttä asioihin ja nähdä, että tämä asia on vain kommunikointiongelma, joka on ennenkin saatu toimimaan. Uusi arki minun töihin paluun jälkeen vaatii myös taas hieman totuttelemista. Perjantai-illan maailmanparannuksen jälkeen muistin myös, että voin itse vaikuttaa siihen, miten asioihin suhtaudun. Elämä on koetellut kovemminkin, ja nämä nyt ovat naurettavia harmistuksia. Voin suhtautua niihin yhtä ratkaisukeskeisesti, kuin muihinkin asioihin niin menneisyydessä kuin tulevaisuudessakin, työssä ja ihmissuhteissa.

Mitäs muita ilonaiheita viime ajoilta keksisin? Näiden kilpaa konttaavien lasten lisäksi? :) No hei, keittiöni, siihen olen ihan rakastunut! Aamuaurinko paistaa ja valo tulvii pitkälle iltaan. Ruoanlaittokin on niin paljon mukavampaa, kun saa kunnon valossa häärätä. Kaikenmaailman siemenet ovat taas suurinta herkkua. Niitä tulee myös syötyä enemmän, kun ne ovat valmiiksi käden ulottuvilla. Niitä pitäisi kyllä kuulemma säilyttää jääkaapissa, mutta veikkaan, että sinne jäisivät.

Vasemmalta alkaen auringonkukan-, kurpitsan-, hampun-, ja seesaminsiemeniä, sekä cashew-pähkinöitä.

Jos vielä jostain hehkuttaisin, olisi se ehdottomasti ystävät, vaikka nyt ei ole aiheeseen sopivaa kuvaa. :) Olen niin onnellinen, että minulla on muutama hyvä ystävä ja joukko muita ihania ympärilläni. Niin ja maailman parhaat työkaverit! Se on muuten suuri rikkaus - heidän kanssaan kun saattaa viettää jopa enemmän valveillaoloaikaa kuin omien perheenjäsenten. Toisten ystävien kanssa on tullut enemmän kilometrejä väliin, mutta henkistä välimatkaa onkin kurottu umpeen. E:n vauvavuoden aikana hukuin hetkeksi jonnekin vauvakuplaan, mutta onneksi löysin sieltä tieni takaisin myös ystäväksi...

Viime aikojen iloista haluaisin haastaa kertomaan myös uudet tuttavuuteni Suvelinan Fallen For An Old Chair -blogista, Minnan Mingaliina's:sta, sekä Mannaryynin Pesäpuusta. Joko sinä olet tutustunut näihin ihaniin?

Hyvää viikkoa ja iloja! :)

Katri

14 asiaa minusta, maratooni luvassa

Sain taannoin hauskan haasteen Åblogeihin hiljattain liittyneestä Fallen for an old chair -blogista (käykääpä kurkkaamassa kekseliäitä ideoita ja mielenkiintoisia yksityiskohtia sisustuksessa) sekä viime viikolla kauniiden kuvien Eloisat-blogin Riikalta. Kiitos molemmille kovasti, näitä on aina hauska, mutta haastava miettiä! Onneksi en ehtinyt toteuttaa aiemmin saamaani haastetta, nimittäin nyt oli hyvä syy vastata molempien seitsemään kysymykseen. Huomasin myös, että tässä digipaastoiluni aikana viikonvaihteessa blogiin on liittynyt uusia lukijoita - tervetuloa teille kaikille! :) Mutta koska tästä postauksesta tuli muutenkin pitkä kuin nälkävuosi, niin aloitetaan: 

1. Kolme ensimmäistä mieleesi tulevaa adjektiivia, jotka kuvaavat sinua? Näiden ei tarvitse olla kuvaavimpia, mutta ekana mieleen tulevat.

Empaattinen, rauhaa rakastava, malttamaton

2. Mitä teet kun haluat oikein hemmotella itseäsi?

- Suunnittelen viikonlopun koti-iltaan jotain spesiaalia. Ostan tarvikkeita hyvää ruokaa varten, päästyäni kotiin vaihdan lököt päälle, laitan musiikkia ja kaadan tilkan ruoanlaittoviiniä. :)

3. Saavutus tai asia, josta vielä haaveilet?

Se olisi aika saavutus, jos 20 vuoden päästä voisin todeta onnistuneemme kasvattamaan lapset fiksuiksi nuoriksi aikuisiksi, joilla on mielipiteitä, haaveita ja uskoa itseensä sekä taito ottaa muut huomioon. Pinnallisempana tavoitteena voinee pitää sitä, että ikuisena opiskelijana haaveilen suorittavani vielä toisen korkeakoulututkinnon, ekonomiksi. Opiskelin kauppatiedettä sivuaineena aika paljon, mutta tällä hetkellä tutkintovaatimukset ovat sellaiset, että ihan alusta pitäisi aloittaa – ei nappaa. Jos voisi aloittaa suoraan maisterivaiheesta (kuten monilla muillla aloilla yhden tutkinnon jälkeen) en edes epäröisi. Mutta ehkä sitten, kun lapset ovat isompia!

4. Teetkö heräteostoksia vai harkitsetko aina tarkaan ostoksesi?

Harkitsen kyllä tosi tarkkaan. Rahan menoa enemmän mietin nykyään sitä, tarvitsenko tätä todella, koska en jaksa ylimääräisiä nurkissa pyöriviä tavaroita. Tavaran hävittäminen on loppujen lopuksi aika vaikeaa, varsinkin nyt omakotiasujana kun jätteiden kierrätyskin pitää maksaa ihan itse! J Menee ihan turhaa aikaa siihen että järjestelee täysiä kaappeja kotona ja miettii miten minkäkin voisi kierrättää ja mikä on pakko laittaa kaatopaikkajätteeseen. Sitten kun sitä roinaa ei tule vietyä kierrätykseen, ne pyörivät nurkissa.

Teen kyllä myös heräteostoksia, sitä ei voi kieltää. Olen huomannut tekeväni nykyään heräteostoksia sen vuoksi, että ei ole aikaa vertailla ja harkita. Ehkä kerran kolmessa kuukaudessa tulee mentyä lasten kanssa muualle kuin ruokakauppaan, ja sitäkin harvemmin yksin ostoksille, koska aina on tärkeämpää tekemistä enkä oikeastaan ole tarvinnut mitään. Lasten kanssa shoppaillessa hädin tuskin ehtii sovittamaan, ja yksin ei tule lähdettyä, joten silloin harvoin kun käyn, tulee ostettua aika pienellä harkinnalla. Olen ymmärtänyt, että jos en nyt osta, niin seuraavaa mahdollisuutta ei tule. Ennen vertailin eri liikkeiden hintoja paljonkin ja tutkin verkkokauppoja, mutta enää ei ole aikaa. Ehkä sitä rahaakaan ei sitten mene, kun ei ehdi käydä kaupoilla sen paremmin kuin surffata verkkokauppojakaan.

5. Yksi tavara, josta et voisi luopua?

Vaikea kysymys.. En koe, että mikään tavara olisi sellainen, jonka menettäminen tuottaisi suurta mielipahaa. Kihlasormus ehkä on sellainen, jonka perään oikeasti voisin surkutella. Ja puuliesi, ehdottomasti! Ilman sitä olisi enää vaikea elää.

6. Asia, joka ilahduttaa huononakin päivänä?

Kyllä se on se, kun lapset tulevat lähelle ja nostavat kädet pystyyn – syliin!

7. Ollako vai eikö olla, ja mitä?

No jaa... Olen viime aikoina miettinyt, ollako täällä blogimaailmassakin ihan omalla koko nimellä. Monissa muissa sosiaalisen median kanavissa olen omalla nimelläni, joten ennen pitkää koko nimeni on yhdistettävissä myös tämän blogin kirjoittajaan. Twitterissä olen muuten nimimerkillä @alihkat ja Instagramissa @katriah (En tietenkään tajunnut luoda samoja nimimerkkejä joka paikkaan...). Twitter ja LinkedIn ovat ammatillisemman minäni profiileja, ja tämä blogi ja Insta puolestaan sitä vapaa-ajan minää. Kysymys kuuluu, onko siitä jotain haittaa, että koko nimelläni löytyisi helposti myös tämä vapaa-ajan blogini? Tätä täytyy vielä miettiä. Jokuhan voi ajatella, että kaikesta tällaisesta pinnallisesta blogitouhusta kärsii ammattiuskottavuus, mutta asia voi olla myös toisinpäin ja monilla aloilla onkin - blogin kirjoittamisesta > kuvaamisesta ja kuvankäsittelytaidoista, tietotekniikan ja sosiaalisen median osaamisesta, yhteistöistä sekä verkostoitumisesta on hyötyä myös monissa töissä. 

8. Mitä ajattelit tänä aamuna ensimmäiseksi kun heräsit?

Jessus, mikä yö. Ilmoitin miehelle, että jos hän katsoi kelloa silloin kun lapset tulivat viereemme, niin älä kerro, en halua tietää, sillä valvoin melkein koko yön sen jälkeen. Pienempi väänsi ja ähisi, ja sitten kun hän oli vihdoin nukahtanut, niin isompi aloitti mutisemaan kun on ahdasta, mutta ei kuitenkaan halunnut mennä omaan sänkyyn. Sitten pienempi luonnollisesti heräsi siihen mutinaan... Oh god, kyllähän nämä yöt joskus helpottavat, eikö niin?

9. Miten palkitset itsesi hyvin tehdystä työstä?

Ennen minulla oli tapana ostaa perjantaikimppu, mutta se tapa on nyt kotiaikoina vähän jäänyt. Toki sitten jos on isommasta jutusta kyse, niin tähän pätee kohta 2 > rauhassa kokkailu ja illan istuminen. Ja ihan itsen onnittelu on usein riittävä palkinto "Järkeilinpä tuon asian hyvin!".

10. Mikä saa sinut hyvälle tuulelle?

Miehen hymy, johon jaksan ihastua aina uudelleen.

11. Oletko tehnyt uuden vuoden lupauksia? Jos olet niin mitä lupasit?

En koskaan tee varsinaisesti mitään lupauksia, jotta ei sitten tarvitse soimata itseään lupauksen rikkomisesta, mutta tänä vuonna kyllä suunnittelin vähentäväni mutisemista kotihommista. Tarkoituksena oli löytää takaisin se positiivinen minä, joka oli kadonnut jonnekin remppaväsymykseen. Nyt pari kuukautta tätä vuotta takana voin todeta, että olen kyllä ihan hyvällä tiellä. Tätä pitäisi kyllä ehkä kysyä myös mieheltä, mutta olen ollut aistivinani sellaista kokonaisvaltaisesti parempaa virettä rankan syksyn jälkeen!

12. Haaveiletko jostain suuresta tai pienestä?

Ainahan haaveita on, sellaisia maailmaasyleileviä varsinkin, mutta jos nyt en lähde niitä tilittämään, niin pihasauna on kyllä haavelistan kärjessä. Tontilla on vanha pihasauna, ja päätimme heti alkuun, että se remontoidaan täysin, ympärivuotiseen käyttöön. Sen jälkeen remppaisimme kylpyhuoneen niin, että puramme pienen saunan ja teemme kodinhoitotilan. Täällä ei nimittäin ole kodinhoidolle lainkaan tilaa. Ainoastaan pesutorni siinä samassa kylpyhuoneessa, jossa on wc, sauna, yksi suihku ja pesutorni. Ei tilaa kaapille, hyllylle jne., ja yksi 1,5m2:n suihku on todettu vähän ahtaaksi neljälle ihmiselle. Varsinkin, kun yksi on täysin vahdittavissa oleva, kävelemään opetteleva liukastelija...

13. Onnistunein ja epäonnistunein (jos on) sisustusmuutos/päätös/tyyli?

Onnistunein on varmaan se, että aloin rohkeammin yhdistää uutta ja vanhaa. Epäonnistunein on olohuoneen seinämaalin väri (kalkki) ja struktuuriseinä. Tai no, ne voisivat olla ihan ok, jos valaistus olisi toinen. Nyt on tarkoitus laittaa vähän pehmeämpää tunnelma- ja kohdevalaistusta sekä seinille jotain, jotta tila ei olisi niin kolkko. Sen sijaan ruokailutilan seinän (joka jatkuu yläaulaan ja keittiöön) lämpimän harmaa väri on ollut ihan kymppi, mutta siitä kiitos kuuluukin Sisustustoimisto Huoneen Liisalle.

14. Mielummin uusi vai vanha?

Kyllä tähän varmaan täytyy sanoa vanha, vaikka toki riippuu asiasta. Nyt haluaisimme löytää tv-tason, mutta kaikki myytävät vaikuttavat liian joltain. Ajatuksissa on tehdä tv-taso itse vanhasta ovesta, mutta näissä omissa kyhäilyissä on aina monta vaaraa... Katsotaan ja kehitellään...

Ja mitäs minä sitten kysyisin seuraavilta haastekoitokseen joutuvilta? Yritin keksiä vähän haastavia, toivottavasti uskallatte silti tarttua. ;)

1. Millaisia asioita lykkäät tuonnemmaksi?

2. Mikä on ollut elämäsi paras päätös?

3. Millaisia elämänohjeita viljelet?

4. Miten ilahdutat ystävääsi?

5. Millainen on unelmaviikonloppusi?

6. Mikä on mielenkiintoisin paikka, jossa olet käynyt?

7. Onko sinulle jotain suunnitelmia tulevalle kesälle? (kesämielellä jo, katselin äsken kesäkuvia..!)

Haasteen haluaisin lähettää tällä kertaa seuraaviin blogeihin:

Sirpalle huikeasti uudistuneeseen, upeiden kuvien blogiin Designed by Sm

Jennille aidon tuplailon ja diy-ideoiden -blogiin, 2xILO 

Sonjalle lapsiperhearjen kiemuroihin, Aaltoja

Marrulle arkea kauniisti kuvaavaan Varvikossa-blogiin

Iloa loppuviikkoonne!

Katri

Ystävänpäivän ylläri ja ilahduta bloggaajakaveria

Rakkausviikko? Iltasanomat oli sellaisen kehitellyt... Imelää... Mutta toisaalta paatuneen pessimistin korviin myös edellinen kirjoitukseni saattoi olla vähän liian imelä. Voin kuvitella, että itse olisin muutama vuosi sitten pyöritellyt silmiäni moiselle. Mutta nyt - mieluummin vähän turhan pinkit kuin mustat lasit silmillä. Kyllä siinä positiivisen ajattelun voimassa taitaa jotain perää olla... Ja eiväthän ne aamut aina niin kultaisia ole (varsinkaan se pukemis- ja uloslähtövaihe puurohärdellin jälkeen), mutta ne samat tutut ja turvalliset elementit löytyvät yleensä joka aamusta. Niitä kun muistaisi arvostaa, niin kokisin olevani tosi rikas. 

Meillä suomalaisilla tuntuu istuvan aika tiukassa vanha sanonta "kell' onni on, se onnen kätketköön", ja niin minäkin ajattelin ennen. Vaan miksi sitä pitäisi jotenkin peitellä, että on onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä? Keneltä se on pois, että toisella on hyvä olla ja se näkyy? En minäkään pröystäilystä tykkää, se onkin eri asia, mutta ei tyytyväisyyttään, onnistumisiaan tai hyvää oloaan aina tarvitse vähätelläkään, eihän? Nöyryys on hyve, mutta monilla meillä se nöyryys on niin sitkeässä, että ei kehtaa olla niin tyytyväinen elämäänsä kuin haluaisi. Tavallisempaahan on valittaa ja vähätellä, kun joku kuulumisia kysyy.

Näin ystävänpäivän alla blogeissa on kiertänyt teemaan sopivasti Ilahduta bloggaajakaveria -haaste. Yllätyksekseni minäkin olen saanut tämän haasteen kahdelta kadehdittavan positiiviselta bloggaajatoverilta, nimittäin Kaisalta Aslan ja Kaplan -blogista ja Lumimäellä -blogin Hoo:lta. Tämä Tipulasta alkunsa saanut haaste onkin kiva piristys alkuvuoteen, ja sattui minulle juuri parahiksi juuri ennen ystävänpäivää. 

Helsinkiläinen ystäväni kertoi bonganneensa Hakaniemen kauppahallista pienen sisustus- ja lahjatavaraliikkeen Lahjaduo, josta kuulemma varmasti pitäisin, koska valikoimassa on mm. Uashmama-pussukoita. :) (No nehän ovat mitä kätevimpiä kaikkeen säilytykseen ja koristukseen! Oletteko muuten löytäneet jostain suomalaisesta verkkokaupasta jo niitä isoja Uashmama-pussukoita, joissa on kantokahva? Vakrerom:in Insta-kuvasta bongasin sellaisen, mutta en ole vielä nähnyt missään myynnissä..) Kävin tietty heti kurkkimassa mikä liike on kyseessä ja FB-sivuilta bongasin nämä ihastuttavat kirje-kynttilät, vai miksi näitä kutsuisi? Tämä näyttää ensin tavalliselta kortilta, mutta sisällä onkin vähän erilainen tervehdys - palamattomasta paperista taiteltu pussukka, jonka sisään laitetaan kynttilä. Herttaista! Ja minä kun tykkään vähän raffimmasta tyylistä, niin rypistin paperia vähän, taas tuli tuikulle uutta ilmettä. Kukapa ei rakastaisi saada ihka oikeita kirjeitä? Tänä päivänä sellainen on aika harvinaista, joten ilahduin tosi paljon, kun posti kiikutti minulle pikkukirjeen. Lahjaduo lähetti näitä minulle kaksi, joten toisen tietty laitan eteenpäin jollekin blogikamulle. Hyvä kiertämään! :) Kiitokset Lahjaduolle ihanasta ylläristä, toivottavasti tämä ilahduttaa uutta omistajaa yhtä paljon kuin minua! 

Kaikkien tosielämän ystävien lisäksi tahtoisin ehdottomasti ilahduttaa näitä kahta neitoa, jolta haasteen sain, mutta koska on mukavaa, että haasteet liikkuvat eteenpäin, jaan sen tällä kertaa kolmeen inspiroivaan, hyvänmielen blogiin.

Oilille, joka puurtaa väitöskirjaa Saksassa ja ilahduttaa meitä kirkkailla kuvillaan - Ajatuksia Saksasta

Jennille, joka sisustaa heidän itse rakentamaansa kotia tosi kauniiksi - Puolimatkassa

Katjalle, jolla on aina terävä kynä ja pilke silmäkulmassa - Nainen Talossa

Ilahduta bloggaajakamua -haasteen säännöt ovat seuraavanlaiset:

Kerro haasteen säännöt ja haasta mukaan valitsemasi bloggaajat.

Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastebostauksen blogissaan, 

laita ilahdutusasia vireille.

Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla - esim. postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekemää. 

Ilahduttaa voit myös vaikka kommentin tai sähköpostin välityksellä, kaikki keinot ovat sallittuja ja sopivia! :)

Mukavaa uutta viikkoa, vaikka rakkausviikkoakin, jos oikein haluaa hempeäksi heittäytyä! 

Katri

Lemppareita, Top 5 -haaste

Samalla kun viime viikkoina yritin organisoida tavarasäilytystä järkevämmäksi, järjestellä kaappeja ja roudata tavaraa kirppikselle, pohdin tätä Ajatuksia Saksasta blogin Oililta saamaani haastetta. Kiitos kovasti, tässä olikin haastetta! :) Tämä on lojunut ajatuksen tasolla ja luonnoksissa jo jonkin aikaa mahdollisesti siksi, että olen mahdoton jahkailija (olen niitä, joille iskee aina annoskateus), enkä näköjään osaa kovin helposti listata asioita. Teen kyllä erinäisiä muistilistoja jatkuvasti (kännykän OneNote -sovellus on oikea käteni), mutta top vitosten erottelu ei näköjään ollutkaan ihan helppoa. Postauksesta tulikin pitkä kuin nälkävuosi, joten onnittelut, jos jaksat lukea loppuun asti! :D

PARASTA KODISSANI

Pohjaratkaisu. Kotimme on mukavan kompakti, mutta ei tylsä. Olemme katselleet isompaa kotia, ja monissa varsinkin uusissa omakotitaloissa pohjaratkaisut ovat tehoneliöiden vuoksi ehkä vähän tylsiä.

Keittiö. Iso ja toimiva keittiö on meille tosi tärkeä. Ruokaa on helppo laittaa, kun tilaa on tarpeeksi. Seuraavassa kodissamme toivottavasti on vielä isompi keittiö!

Takka. Takkaan minulla on vähän ristiriitainen suhde. Rakastan sen tuomaa lämpöä ja tunnelmaa, mutta inhoan sen aiheuttamaa tuhkapölyä. Hormin ja takan yhtymäkohdassa on reikä (ilmeisesti siitä vapautuu lämpöä, tuo ei ole varaava), josta pöllähtää pientä tuhkapölyä aina kun lisää puita. Voitte kuvitella, miten turhauttavaa pölyjen pyyhintä on, kun uusi tuhkapölykerros sataa päälle heti, kun olen pyyhkinyt tasot. Tasot vielä ovatkin helppo homma, mutta kirjojen ja taulujen kanssa kärsivällisyyttäni koetellaan enemmän. Tästä samasta syystä meillä ei ole valkoisia sohvia eikä valkoista mattoa...

Sijainti. Asuinalueellamme on ihanan vehreää, hiljaista ja rauhallista, mutta silti olemme lähellä Kaarinan keskustaa ja matkaa Turkuun on vain 10 minuuttia. Uuden kodin etsinnässä haastellisinta on löytää kiva koti toivomaltamme alueelta..

Piha ja terassi. Kevään tultua takapiha on ehdoton suosikkipaikkani kotona. Oma piha on tullut meille niin tärkeäksi, että olisi tosi vaikeaa sopeutua kerrostaloelämään. Yksi uuden kodin kriteeri onkin, että siinä olisi kunnon piha terasseineen, tai mahdollisuus rakentaa sellainen. Monilla asuntoalueilla omikotitalot on rakennettu niin vieri viereen, että monella rivitalopihalla on enemmän yksityisyyttä kuin näillä pihoilla. :(





KOSMETIIKAN LUOTTOTUOTTEENI

Kuva kertoo kaiken. Tai no, siinä on yksi liikaa. Jos joku pitäisi jättää pois, se olisi huultenrajauskynä. Tämä kosmetiikkakombo on ollut käytössäni melkein kolme vuotta (paitsi tuoksu), enkä näe mitään syytä muutokseen. Ostan tosi vähän kosmetiikkaa, koska käytän samoja hyväksi havaittuja tuotteita.

Barefaced Beauty:n mineraalimeikkipohja ja viimeistelypuuteri tekevät ihon luonnollisen tasaiseksi ja virheettömäksi. Olen kirjoittanut niistä ennenkin Luonnonkosmetiikka tunnisteen alle.

En voisi elää ilman poskipunaa, se tuo ihanasti eloa kasvoille. Tässäkin luottotuotteeni on mineraaliposkipuna Barefaced Beautyltä.

Couleur Caramelin huultenrajauskynää käytän nykyään aika harvoin, mutta silloin kun laitan, tulee heti skarpimpi olo. En osaa käyttää huulipunaa, joten tuollainen nuden sävyinen kynä ja kevyt huulikiilto piristävät ilmettä sopivasti, mutta huulet eivät näytä laitetuilta.

Hiusmuotoilussa luotan edelleen Osikseen, koska - no, se vaan pitää niin hyvin!

Uskon löytäneeni täydellisen tuoksun itselleni. D&G:n n:o 3 L'impératrice:n tuoksutteluun en varmaan kyllästy koskaan. :) Se on sopivan pehmeä ja naisellinen, ei liian kirpeä ja kuitenkin sopivan rento ja mieto.

PARHAAT RUOKANI

Kotitekoinen tuorepasta. Ostin pari kuukautta sitten viime kesästä asti haaveilemani pastakoneen, ja en voisi tyytyväisempi olla! Olemme veivanneet sillä pastat jo monta kertaa, eikä se minusta niin kovin vaivalloista ole.. Ja kiva ohjelmanumero varsinkin viikonloppuisin! Suosikiksi taisi yltää simpukkapasta, johon teimme gratinoidut sinisimpukat Safkaa-kirjan ohjeella. Tuorepasta tosin on tajuttoman hyvää ihan simppeleiden raaka-aineiden kanssa...

Salaatit
Tarviitseeko tätä perustella? :) Rakastan sitä, kun salaatissa on paljon kaikkea - suolaista juustoa/kalaa, makeaa hedelmää, rouskuvia siemeniä ja kirpsakkaa kastiketta jne...

Sitruunarisotto
Ennen en voinut käsittää, miten joku tilaa ravintolassa risottoa, siis aivan kuin riisipuuroa... Mutta kun pääsin makuun, siitä tuli lempiruokiani! Risotossa yhdistyvät usein kaikki rakastamani raaka-aineet: sipuli, sitruuna, oliiviöljy, valkoviini, parmesaani ja tuoreet yrtit.

Kasvishässäkät

Vakioruokaani on mitäkaapistalöytyy. Siihen pilkotaan sipuleita ja juureksia tai kasviksia, paistetaan pannulla tai höyrytetään ja lisätään tölkkipapuja. Kasvisten kylkeen keitetään bulguria, linssejä, kvinoaa tai pastaa ja koko komeuden päälle raastetaan juustonkannikoita tai tyhjennetään fetajuuston jämät ja ripotellaan vielä siemeniä. Harmi, että E:lle nämä hässäkät eivät maistu, joten aika usein meillä tehdään kahta ruokaa.

Spagetti ja jauhelihakastike
Ja edellisestä tulikin mieleeni E:n lempiruoka, joka maistuu takuuvarmasti. Ihanaa nähdä pieniruokaisen lapsen syövän kolmatta lautasellista. :)

ARKEANI ILAHDUTTAVAT

Aamuhalit. Jos illalla onkin tullut mentyä nukkumaan vähän harmissaan, niin viimeistään aamulla hymyilyttää, kun havahtuu haliin. Aamuhalit ovat kyllä nyt jääneet harmillisen vähälle, kun mies on lähtenyt niin aikaisin töihin.. E tulee aina aamulla kainaloon ja pienempi torkahtaa yleensä vielä meidän viereen. Päivä alkaa köllöttelyjen jälkeen hyvin! :)

Siisti koti. Kotihan ei ole koskaan tuntia kauempaa siisti, jos olemme kotona... Silti koen tärkeäksi järjestää tavaroita varsinkin keittiöstä ja olohuoneesta, koska niissä sotku tai siisteys hallitsevat yleisilmettä. Siisteys on siis ihanne, mutta mahdotonta tässä tilanteessa, koska en viitsi koko ajan kävellä rätti kädessä ja kuljettaa tavaroita paikoilleen. Pitäisi jämäkämmin opettaa E:kin siivoamaan vanhoja leikkejä pois, viimeistään illalla.. Mutta jos nukkumaan meno on jo venynyt, niin ei jaksa enää siivousrumbaa.

Kukat. On ihanaa, jos kotona on kukkia. Kesäkukkakauden alettua olen mahdottomimmillani. Joka kerta kaupassa käydessä pitäisi saada lisää kesäkukkia, mutta ruukut eivät riitä! :D

Siskokset. Lasten yhdessäoloa on ihana katsella. He tuijottavat toisiaan ja vaihtavat hymyjä, "juttelevatkin" jo jotain. Meidän lapsilla on aika iso ikäero, mutta toivottavasti he löytävät yhteisen sävelen.

LEMPIESINEENI

Tätä miettiessäni tajusin, että lempiesineeni ovat arkisia käyttötavaroita, jokapäiväisen elämän ilostuttajia. Olen muutenkin huono kiintymään esineisiin, eikä minulle tuota tuskaa viedä tavaraa pois (ainoa ongelma on se, miten kaiken kierrättäisi järkevästi). Ja meillä ei ole (harmi kyllä) mitään vanhoja kauniita huonekaluja, joihin voisinkin kiintyä. En tajua sitä, että kaikki pitäisi säästää... Niitä jos vaikka joskus tarvii -juttuja on loppujenlopuksi aika vähän (yksi sellainen on massiivitasojen ylijäämäpalat - niistä juttua myöhemmin!). Eikä näissä neliössä voi säilöä kaikkea mahdollisesti tarpeellista. Noniin, asiaan... :)

Lifefactoryn vesipullo. Niin hullulta kuin se kuulostaa, yksi lempiesineistäni on vesipullo. :D Kyllästyin muovipullorumbaan, koska tuntui tyhmältä ostaa pullotettua vettä, ja kun en juo limsoja, niin pieniä pulloja ei muuten vaan ilmaantunut käsiin. Vaikka tuntui älyttömältä maksaa parikymppiä vesipullosta, on se jo maksanut itsensä takaisin (ja säästänyt luontoa!). Se kulkee/kulki mukana töissä, jumpissa, vaunulenkeillä ja hiekkalaatikolla, ja on aina sängyn tai sohvan vieressä. Usein laitan siihen lopun smoothien, jos en aamulla jaksa juoda kaikkea.

Leivinlauta. Pappani tekemä leivinlauta kuuluu tälle listalle ehdottomasti. Sen päällä on helppo vaivata pastataikina, pyöritellä sämpylät ja pullat, kaulita pitsataikina, leipoa piparit... Meillä on kotona aina ollut leivinlauta, joten en aiemmin edes tajunnut, että jonkun mielestä leipominen on työlästä (kun täytyy tyhjentää iso ala pöytää, kauliminen on vaikeaa, tulee jauhosotkua ym.). Tuo pysyy pöydän reunaa vasten hyvin paikallaan ja on helppo rapsuttaa ja harjata puhtaaksi. Kestää kuvakouraisemmankin matamin käsittelyä!

Furlan laukku. Tämä on niitä harvoja tavaroitani, joihin liittyy tunnearvoa. Ostin sen itselleni valmistujaislahjaksi, ja muistan edelleen sen helpotuksen ja ylpeyden (kyllä, tunnustan) kun sain gradun valmiiksi. En olisi ikinä uskonut tekeväni sitä... Nuorena ajattelin, että yliopisto on paljon fiksumpien ihmisten paikka, mutta onneksi olin väärässä. :)




Uashmama pestävät paperipussit. :) Kyllä! Niin näppäriä ja vielä nättejä. Niihin voi laittaa ruukullisia kukkia ja yrttejä, leipää, croissantteja, hedelmiä, leluja... You name it! Lähtee vesipesulla puhtaaksi ja reunaa on niin paljon, että voi muotoilla haluamaansa korkeuteen.

Kamera. (Pitipä miettiä kauan näitä kahta viimeistä!) Järkkärin hankintaa mietimme kauan, mutta päivääkään en ole katunut kameraan satsaamista. Kuviin tulee ihan erilaista syvyyttä, ja esim. juhlissa otetuista tilanne- ja muotokuvista huomaa eron hyvin. Ostimme tämän Canonin 1100D:n käytettynä huuto.netistä siltä varalta, että innostus lopahtaa tai en tajua, miten sitä käytetään. Kuvaamisen opettelu on ollut ihanaa äitiyslomalaisen puuhaa, pientä uutta haastetta.


Tästähän tulikin varsin sekalainen kokoelma asioita ja kuvia! Osa kuvista on vanhoja, aiemminkin täällä nähtyjä, mutta halusin kuitenkin vähän kuvittaa listauksiani. Tämä oli varsin mukava haaste, vaikka sitten jouduinkin vähän miettimään niitä ihan must have -lemppareitani. ;)

Koska muiden tekemiä listauksia on niin kiva lukea ja niistä voi saada hyviä vinkkejä, haluaisin laittaa tämän vielä eteenpäin. Tarttuisivatko siis Ulriikka, Minna, Katja, Maija ja Pia tähän haasteeseen, eli listaisitte omat top vitosenne seuraavista aiheista:

- Luottovaatteeni
- Mieluisimmat kotityöt
- Hyödyllisin sovellus puhelimessani
- Parhaat kauneudenhoitoniksini
- Kauneimmat yksityiskohdat kodissani


Mulla on hirveä munkkihimo... Täytyy tehdä huomenna ihan pieni taikina, jotta ne tulee syötyä paistotuoreina.. Millaisia vappusuunnitelmia teillä muuten on?