(Piparkakku)mökkielämää - 14. luukku

Piparkakkutaloja tuli tänä vuonna kaksin kappalein. Minulla oli hieno visio piparkakkukylästä, mutta hahmotuskykyni tuntien ei ole yllättävää, että mitoitin mökit vähän turhan isoiksi. Sitten ne eivät mahtuneetkaan yhdelle alustalle ja ja ja... Tuli sitten parikin mökkimaisemaa.

Toiselle alustalle mahtuivat isoin mökki ja joulupukki porovaljakoineen, toiselle kaksi pienempää mökkiä ja myös metsän väkeä. Muistan, kun kotona piparkakkutalon sai syödä vasta loppiaisena, ja siihen asti se pölyyntyi ja kovettui pöydällä. Mitä järkeä siinä on? Jouluna näistä on jäljellä ehkä karkittomat eläimet...

Minusta kivoin vaihe piparkakkutalon tekemisessä on kokoaminen, E puolestaan taisi hieman pitää koristelusta. Omituista on, että minua rupesi ällöttämään karkit. Muutaman karkin jälkeen tuli hirveä hedelmähimo. Laskin syöneeni sinä päivänä yhteensä 4 omenaa, 4 mandariinia, 1 banaanin ja 1 granaattiomenan. Ja siis paljon muutakin, mutta hedelmien himo on nyt ihan hirveä. Mitään muita raskausajan ruokahimotuksia ei sitten ole ollutkaan. Olen jo tilannut mieheltä päivittäisen granaattiomenakuljetuksen synnärille, perattuna.

Mukavaa viikonlopun jatkoa! Tänään taitaa olla pizzapäivä - tuntuu siltä, että kaiken jouluisen keskellä tekee mieli vähän rikkoa kaavaa! :)

Katri

Lucian päivänä - 13. luukku

Yöllä riehunut Seija on ilmeisesti saanut aika paljon tuhoja aikaan ja aamulla vähän jännittikin, onko meillä sähköjä lainkaan. Lucian päivän kunniaksi ajattelimme leipoa pullia, mutta koska perinteiset Luciapullat (Lussekatter) rusinoineen vaikuttivat tylsiltä ja ei-niin-maukkailta, sovelsimme leipomukset Himatuikun Luciapulliksi.

Sillävälin kun ikuistin pari tilannetta perhealbumiin, ehti jauhopeukalo rullailla muutaman kasan madoiksi. Sahrami tekee pullat aika hauskan värisiksi, mutta en ole niin varma, pidänkö sen mausta pullassa. Tuskin pitäisin, jos päällisinä olisi pelkät rusinat. Me laitoimme voinokareet tietysti molempiin päihin rusinoiden paikalle ja kunnolla raesokeria.

Pieni jännitysmomentti saatiin kuitenkin aikaan, kun uuni ei käynnistynyt yöllisen sähkökatkoksen jälkeen. Pullat kohoamassa liinan alla ja lapsi odottaa aikaansaannoksiaan... Onneksi uuni odotti vain, että joku vaivautuu säätämään ajan uudelleen. Pullat teimme tällä ohjeella, paitsi puolikkaana ja kuivahiivalla.

Eikös Lucian päivä ole tavallaan myös valon juhla? Tänään olikin pitkästä aikaa edes vähän enemmän valoa, ja ehdin ottaa kuvat piparkakkutaloista. Niistä lisää huomenna!

Sitten viikonlopun viettoon - saunaan, sohvalle ja sipsikupin äärelle närästystä uhmaamaan! :)

Katri

Pieniä ja suuria toiveita - 12. luukku

Kävimme E:n kanssa ihastelemassa Turun uusittua kauppahallia. Kala- ja lihatiskit notkuivat tuoreuksia ja Sorrin hevi-puodista löysimme kotimaisia (Ahvenanmaalta) Rubinola-omenoita, joita olen syönyt reilun 2 kg viikossa. Niitä on ollut tosi harvoissa kaupoissa ja hamstrasin loput lähikaupastamme, kun ne näyttivät uhkaavasti loppuvan. Uusia ei ole tullutkaan, joten viime viikolla hihkuin Wiklundin S-marketin myyjälle tosissani, miten onnelliseksi tulin kun heidän valikoimaansa oli vaihtunut loppuneen Lobon tilalle Rubinolat! Jos jossain näet, niin maista - lupaan että ihastut ikihyviksi! Ovat parempia kuin yhdetkään ulkolaiset. En edes tiennyt, että näin pohjoisessa voi kasvaa noin makeita, rapeita ja mehukkaita omenoita...

"Äiti mun tekis niin kovasti mieli makaroonilaatikkoa!", vaikersi E sydäntä raastavasti eilen illalla. Hän on kovasti kuuluttanut olevansa lihansyöjä, eikä kuulemma välitä syödä aina vain kasviksia. :) Lapsen toiveet ovat niin pieniä ja helppoja toteuttaa... Kotiin tullessa hän marssi kuuluttamaan isälle ihmeestä "Me ostettiin jauhelihaa!!!" Siispä laitoin oikein lihamakaronilaatikon uuniin ja kyllä sitä sitten on ihmetelty! :D Hahhaa!

Joulutoiveita minulla ei suuremmin ole. Tänä vuonna olemme kotona, ja se jo pelkästään on toiveiden täyttymys. Ei edestakas ravaamista ja jatkuvaa huonoa omaatuntoa siitä, että on myöhässä seuraavasta paikasta. Oma aatto (ja pyhät) on mennyt toisten kodeissa istuessa ja edestakaisin ajaessa, haikeana ihastellessa lumilyhdyin valaistuja pihoja ja ikkunoista loistavia lämpimiä tunnelmia hämärtyvinä jouluiltoina. Lahjaksi toivoisin yhteistä aikaa miehen kanssa hieman enemmän kuin kerran vuodessa. Se on jo vähän suurempi toive. Materialistinen puoli on huomattavasti helpompi toteuttaa - olen suunnitellut tilaavani nahkaisen rannekorun. Olen etsinyt sopivaa simppeliä jo melkein vuoden ja nyt näin Marian blogissa arvottavan Beso Helsingin nahkaisen rannekorun. Haluaisin tuollaisen konjakin värisen, mutta en vielä tiedä, millä yksityiskohdilla.

Mitä toiveita teillä on joululle? Minä laitan nyt sen kohutun makaronilaatikon pöytään ja sitten alamme valmistautua päiväkodin joulujuhlaan. :) Hyvää viikonloppua!

Katri

Pikkuviemisiä - 11. luukku

Minusta on kiva viedä pieniä tuliaisia kylään mennessä, ja joulun alla ei edes tarvitse keksiä syytä! Olen menossa erääseen koulutukseen ihan työpaikkani viereen, joten käyn samalla moikkaamassa työkavereita. Ajattelin viedä jotain pientä ilahduttamaan viimeisiin työpäiviin ennen joululomaa, joten pakkasin viime viikolla leivottuja vaaleita pipareita Ikean boksiin. Meillä oli aina jotain makeaa työhuoneessa, joten uskon, että nämä tulevat syötyä...

Noita vaaleita pipareita teemme pitkin vuotta ja myös joulun aikaan, koska taatusti jossain vaiheessa iskee ähky ruskeisiin pipareihin. Nuo on muuten paljon helpompi tehdä, kuin ruskeat piparit... Laitan ohjetta tulemaan kun ehdin! Iltasella pitäisi koota se piparkakkutalo, saas nähdä miten käy! (Sunnuntai-taikinasta tehdyt palat eivät pysyneet minusta niin hyvin muodossaan, kuin viime vuonna. Silloin taisin käyttää Myllyn Parasta.)

Iloa viikkoon! :)

Katri