Pikkusuolaista - tortillarullat

Jenni kyseli juhlapostauksen suolaisista rullista. Ne olivat ihan tortillapohjille tehtyjä tosi helppoja pikkusuolaisia. Jos minulta kysytään, voisin tarjota juhlissa pelkästään pikkusuolaista naposteltavaa. Sunnuntain vieraat olivat kuitenkin pitkälti sitä sukupolvea, joka päivitteli kaikenmaailman mozzarellojen ja pestojen olemassaoloa (kun perunakin on ihan kelpo syötävää), joten ehkä ihan hyvä, etten sen paremmin lähtenyt revittelemään tällä kertaa. Niitä tulevia tupareita ajatellen olen sitten suunnitellut päästäväni sisäisen kulinaristini irti joko pienten coctail-palojen tai salaattibuffan muodossa. 

Taisinkin juhlapostauksessa päivitellä, kun aina tulee kiire... Mutta mihinkäs sitä ruokafriikki bloggaaja karvoistaan pääsisi - aina löytyy aika ottaa pari räpsyä. :) Tortillarullat valmistuvat hetkessä. Levitä tortillalle pestoa, tuorejuustoa tai muuta tahnaa. Lado vain puolikkaalle tortillalle täytettä, jotta se ei tursua liikaa ja pysyy vielä kiinni. Kääri rullalle ja laita kelmu tiukasti ympärille. Siirrä jääkaappiin vähintään pariksi tunniksi. Leikkaa parin sentin paloiksi ja asettele tarjolle. Nämä pysyivät yllättävän tiukasti rullalla, mutta olin varautunut laittamaan coctailtikun läpi.

Toisissa rullissa täytteenä oli pestoa, mozzarellaa ja aurinkokuivattua tomaattia ja toisissa chilituorejuustoa, jäävuorisalaattia sekä chorizoa. Ajattelin täytteeksi myös savulohitahnaa tai graavilohta ruohosipulituorejuuston päälle, mutta niitä sitten vaikka ensi kerralla. Näitähän voisi keksiä vaikka mitä! 

Hmm, sitten kehittelemään muita ideoita pikkusuolaisiksi.. Pinterestin syövereihin selailemaan? 

Perintökaapin paikka

Tanssasin eilen illalla senkin kanssa ruokailutilassa tovin jos toisenkin. Olisin mielelläni katsellut sitä ihan joka seinällä, mutta ongelmaksi tuli ruokailutilan muu kalustus. Senkki näytti ehkä parhaimmalta tuota pehmeän harmaata seinää vasten, mutta ruokapöydän sijoittelu tuli vähän hankalaksi, jos senkki olisi sillä seinällä. Silloin ruokapöytä tulisi paljon keskemmälle ruokailutilaa tehden sen ahtaamman ja sekavamman oloiseksi.

Toinen vaihtoehto oli vastakkainen seinä ruokailutilan toisella puolella nojatuolien vieressä. Siellä se jäi kuitenkin vähän pimentoon ja sen paikalla olleelle valkoiselle tasolle ei löytynyt ainakaan vielä paikkaa. Niinpä päädyin lopulta sijoittamaan senkin keskelle ruokailutilaa. Siinä se yhdistää erilliset tilat mukavasti, mutta toisaalta jakaa ne selkeämmin eri puoliksi. Vähän mietin tuota kirjavuutta harmahtavien nojatuolien ja kovin kellertävän lipaston kanssa, mutta ei se nyt niin paljoa silmään pistäkään kuin olisin luullut. Senkki on sikälikin loistavalla paikalla, että tuossa se osuu silmään melkein joka paikasta, ja sitähän tekee mieli katsella. 

Saimme siis mammaltani tupaantuliaislahjaksi senkin, jonka hän on hankkinut ensimmäiseen omaan kotiinsa yli 60 vuotta sitten. Voitte uskoa, että olin siitä kovin tohkeissani! Vetimet voisin siihen vaihtaa, mutta en ainakaan vielä lähde hiomaan enkä lakkaamaan uudelleen. Mielenkiintoinen juttu on kaapin oven sisäpuolen merkinnät, joita mamma on laittanut ylös. Suuria ja pieniä virstanpylväitä, kuten päivä, jolloin hän on tullut kaapin kanssa miehensä kotiin ja päivän, jolloin pojaltaan lähti ensimmäinen hammas, tai kun tyttärelle ostettiin takki. Tarinoita, arvostan... Pyysinkin, että hän vielä kirjoittaisi sen, kun antoi kaapin meille. 

Kaunis ja arvokas, kiitos kiitos kiitos!

Ja taas juhlittiin!

Huh, olipa taas kemut! Tupa täynnä ihmisiä ja puheensorinaa. Omalla tavallaan juhlat ovat aika raskaitakin, mutta kyllä minä niin niistä tykkään! Meille on muodostunut hyvä työnjako äitini kanssa - hän aina huolehtii kahvinkeitosta ja minä saan keskittyä ihmisiin! Parasta! :) Olisipa tylsää, jos ei ehtisi kenenkään kanssa kunnolla pysähtyä, kun koko ajan pitäisi kaadella kahvia ja ladata jo uutta pannullista. Tällä kertaa myös ulkoistin melkein kaikki herkut. Mies oli opintoreissulla lauantai-iltaan asti ja lauantaita vietimme ystävien kanssa, joten en oikein olisi missään välissä ehtinyt paljoa leipoakaan. Yleensä kaikki kysyvät, mitä voisivat tehdä ja tuoda, mutta tällä kertaa jostain syystä kukaan ei kysynyt. Niinpä otin itse ohjat käsiini ja kysyin haluaisiko anoppi tuoda taas juustokakun ja äiti britakakun. :) Suolaiset piirakat olin tehnyt lauantain päiväuniaikaan, sunnuntaiaamuna käärin vain tortillarullat. Perinteiset karjalanpiirakat uuniin ja munavoi tekeille, silti meinasi tulla kiire. Pöytäliinan silittämistä, eteisen raivaamista, pihan hiekoitusta, pöydän kattamista, tiskien laittoa jne., on sitä silti kaikkea, mitä ei tule ennakoitua. Ja oma kuontalokin pitäisi saada kuntoon! 

Tänään meille kotiutui myös uusi mööpeli, jolle mallailin heti illalla paikkaa. Sain mammaltani tupaantuliaislahjaksi hänen 17-vuotiaana ensimmäiseen kotiinsa hankkimansa lipaston. Sovitin sitä tietysti jo joka seinälle, mutta vielä hakee paikkaansa. Mamma ei meinannut käsittää, miten haluaisin vanhan ja kolhiintunen, hänestä ruman ja kulahtaneen kaapin kotiini. Mutta se on juuri sitä, mitä olen ruokailutilaan kaivannut. Lämpöä, kontrastia ja elämää. Paljon olisi siitä kirjoitettavaa, mutta jätetään ensi viikkoon jotakin.. Yhtä täpinöissäni olen tästä vanhasta radiosta, oi mikä kaunotar! Ihmettelivät, mitä sillä teen, kun ei siitä mitään kuulukaan. Sanoin, että ei tätä olekaan tarkoitus kuunnella vaan katsella. ;)

Katselimme vieraiden kanssa pienen remppakoosteenkin, jotta pystyimme selvittämään, mitä täällä oikein on tapahtunut. Mikä on vanhaa osaa, mikä uutta, ja mitä seiniä me vielä kaadoimme. Oli aikamoista katsoa remppakuvia parin kuukauden takaa, vaikea kuvitellakaan sitä todellisuutta, mikä täällä vallitsi vain pari-kolme viikkoa ennen muuttoa. Täytyykin laittaa teille jossain vaiheessa remppakuvia. 

Mutta nyt, pitkän päivän päätteeksi saunaan ja rentoutumaan uuden viikon alkuun! 

Iloista ystävänpäivää ja kiitokset päiväkotiin!

Ystävänpäivä ovella, ja isommalla neidillä viimeinen päiväkotipäivä. Neljän yhteisen vuoden kunniaksi ja ystävänpäivänteemaan sopien veimme ryhmän aikuisille pienet muistamiset. Loppukevään E onkin kotosalla pikkusiskon ja erään toisen perheen lapsen kanssa. Löysimme siis oikein mukavan lastenhoitajan kotiin! Hän on ollut jo parina päivänä kolmisen tuntia, ja hienosti on mennyt. J ei vierastanut lainkaan, hoitaja ansaitsi luottamuksen heti hymyllään ja lempeällä otteellaan.

Aika paljon paperinpyörittelyä on ollut tähän lastenhoitajan palkkaamiseen ja yksityisen hoidon tukeen liittyen. Kunhan kaikki tästä alkaa kunnolla rullata, niin kirjoitan varmasti jonkun koosteen selvitettävistä asioista. Me ainakin koimme, että tässä on monia tosi epäselviä asioita. Niitä on sitten selvitelty Kelan ja toisen perheen kirjanpitäjän kanssa. Meille on tullut täytenä yllätyksenä, että tällainen lastenhoitajan palkkaaminen on taloudellisestikin järkevää. Itse asiassa tämä järjestely tulee jopa halvemmaksi kuin kahden lapsen kunnallinen päivähoito. Mutta asiasta lisää sitten kun olemme taas vähän viisaampia, eli kun on tullut eteen kaikki palkanmaksuun ja tukiin liittyvä mahdolliset ongelmat. :) 

Iloista ystävänpäivän aikaa teille kaikille ja kiitos ihanille lukijoille, kun käytte täällä ja jätätte välillä merkkejä käynnistänne. Keskustelu on tämän homman suola! <3 Blogi hiljenee pariksi päiväksi, kun saamme tänään yökylävieraita ja huomenna ystäväperheen iltaa viettämään. Ajattelimme tehdä taas simpukoita (kuten Instassa pari viikkoa sitten vilahti) ja pastaa, ja sitten ennakkoluuloisille pikkuerän carbonaraa. Tosin ennakkoluuloisillekin piilotetaan pari simpukkaa annokseensa. ;) Olin itsekin ennakkoluuloinen, koska simpukat kuulostavat ja näyttävät niin niljakkailta, mutta taas kannatti heittää olettamukset olan yli. Ainakin tästä linkistä löytyy ohje noihin Gullichenien gratinoituihin sinisimpukoihin. Ohje on alunperin Safkaa2-kirjasta.

Katri