Finnieni taltuttaja - mineraalimeikkipohja

Olen varmaan monta kertaa hehkuttanut tätä mineraalimeikkipohjaani, mutta taas uuden purnukan ostaessani tajusin, miten kauan edellinen purkki kesti, 10 kk! Se on siis paitsi luonnollisen peittävä, myös todella riittoisa. Toki tänä äitiyslomavuonna en ole ihan joka päivä meikannut, mutta kyllä melkein aina sipaisen edes meikkipohjan, koska aikaa se vie 3 minuuttia, ja olo on heti freesimpi kun punoitus, tummat silmänaluset ja näpyt ovat peitossa.

Taidan olla aika kaavoihin kangistunut, mutta miksipä sitä parasta vaihtamaan. Olen käyttänyt tätä Barefaced Beautyn mineraalimeikkipohjaa (sävyä Gracious) nyt neljä vuotta. Jos valittu sävy ei olisi sopinut enää kesällä päivettyneelle iholle, olisin voinut sekoittaa saman pohjasävyn hieman tummempaa sävyä joukkoon, mutta sille ei kuitenkaan ole ollut tarvetta. Jotenkin tuo meikkipohja sulautuu omaan ihoon aina niin hyvin. Mitään rajoja ei jää, ja se on todella kevyen näköinen. Tavallaan kuultava, mutta silti hyvin peittävä. Tosi vaikea selittää, koska en itsekään ymmärrä, miten se toimii ja miten mineraalijauheen peittävyys voi olla mahdollista...

Ostan kaiken kosmetiikkaani turkulaisesta Greenlipsistä, koska heillä on loistava palvelu ja mieletön asiantuntemus. Siellä alunperin tutustuinkin luonnonkosmetiikkaan. He tekivät minulle testimeikin näillä tuotteilla, kun en uskonut, että pelkkä puuterimainen jauhe voisi peittää kasvojeni laikukkuuden. Sieltä kun ostaa, ei tarvitse itse tuntea kaikkia kosmetiikan kiemuroita, ainesosaluetteloita ja luonnonkosmetiikkasertifikaatteja, koska he tuntevat INCI-viidakot ja ottavat valikoimiin vain huipputuotteita, joita ei löydy joka paikasta. Ja ei, tämä ei ole maksettu mainos! :) Ihan itse olen niin tyytyväinen, että olen löytänyt luottoliikkeen ja luottotuotteet - säästää kummasti aikaa, vaivaa ja vääriä ostoksia, siten myös rahaa.

Myös kabuki (tuo "sivellin") on ollut sama alusta lähtien, se onkin pysynyt tosi hyvänä! Vaikka hävettää kyllä myöntää, että en muista pestä sitä läheskään niin usein kuin kuulemma pitäisi. Kabuki on ihan ehdoton mineraalipohjan levitykseen. Aluksi en oikein osannut käyttää sitä, sen paremmin kuin jauhemaista meikkipohjaakaan, mutta nyt ajatus jonkun rasvaisen voiteen levittämisestä sienellä naamalle tuntuu todella ällöttävältä. BFB:n mineraalimeikkipohja on 100 % luonnollinen. Ei öljyjä, ei vettä, ei talkkia eikä väriaineita. Ja kun ei ole niitä, ei tarvita ylimääräisiä kemikaaleja emulgointiaineiksi, säilöntäaineiksi, ja muiksi paranteiksi. Nerokasta! Iho hengittää hyvin tällaisen kevyen öljyttömän meikkipohjan alla. Ennen minulla oli varsinkin poskissa ja otsalla paljon finnejä (ne tulehtuivatkin helposti), mutta sen jälkeen kun aloin käyttää mineraalimeikkejä, finnitkin katosivat jonnekin. Toki niitä ajoittain tulee, mutta hyvin vähän... 

Onko teillä joitain ehdottomia lemppareita? Luottokosmetiikkaa? Jotain, mikä totaalisesti yllätti tai helpottaa arjen kauneudenhoitorutiineja?

Kaikki kosmetiikkaa käsittelevät juttuni löytyvät muuten tuolta tunnisteen luonnonkosmetiikka alta tai tästä klikkaamalla. Mutta kuten sanottu, kosmetiikka ei ole ominta leiriäni, koska käytän lähes aina samoja tavallisia tuotteita! :)

Mukavaa loppuviikkoa ihanaiset! 

Katri

Helppoa ja halpaa arkiruokaa kalasta? - Manteliseiti

Löysinpä tällaisen luonnoksista... Kuvat on otettu jo joskus kolme viikkoa sitten, mutta on tätä tullut syötyä sen jälkeenkin. Meillä pyörii liian samat ruoat viikosta toiseen. Ei ehdi miettiä kauppalistaa saati sitä, mitä tekisi seuraavaksi ruoaksi, joten aika pitkälle pärjää, kun on niitä perus raaka-aineita aina kotona. Meillä uudeksi perusraaka-aineeksi on tullut pakastekalafileet. Ainakin Findus myy sekä turskaa että seitiä ihan fileinä, eikä vain kuivina puristettuina kalapaloina. Bongasin ne pakastealtaasta, kun tein J:lle soseita, nyt hän toki syö jo samaa ruokaa kuin me. Kilohinnassa ei hirveän suurta eroa ole, ostatko palana vai fileenä, mutta maku ja tuntu on ihan eri. Näistä pakastekalafileistä tulee myös parempi kalakeitto, kuin paloista tai kuutioista, jos ei ihan tuoretta kalaa ole saatavilla ja sopivaan hintaan. (Turska on muuten hyvä kala. Sitä ostan usein tuoreena keittoihin ja paistettavaksi, kun on usein 12-15€/kg. Pari-kolme filettä maksaa siis noin 7 euroa riippuen koosta, mutta on vielä ihan ok hinta verrattuna vaikkapa kuhaan tai siikaan.)

Mantelinen uunikala

400 g pakastekalaa, seiti- tai turskafileitä

suolaa ja tilliä

2 dl kermaa

0,5 dl korppujauhoja tai murustettua leivänkänttyä

1 luomusitruunan raastettu kuori 

puolikkaan sitruunan mehu (tai jos tykkäät niin kokonaan!)

1/2 tl suolaa

2 tl tilliä

ripaus pippuria

mantelilastuja

Ota kala sulamaan hyvissä ajoin ennen ruoanvalmistusta. Sekoita korppujauhot kermaan, ja mausta se sitruunamehulla, suolalla, tillillä ja pippurilla. Raasta sitruunankuori joukkoon. (Sitruunoiden kuorissa on hirveä määrä torjunta- ja pintakäsittelyaineita, siksi suosin luomusitruunoita varsinkin silloin kun käytän kuorenkin.) Laita kalat uunivuokaan, purista vähän sitruunamehua ja ripottele kevyesti suolaa ja tilliä pintaan. Sekoita osa mantelilastuista kerman joukkoon, kaada kermaseos kalojen päälle ja ripottele loput mantelilastuista kuorrutteen päälle. Paista uunissa 200 asteessa puolisen tuntia. Herkkua varsinkin perunamuusin kanssa! :)

Tältä se näytti ennen uunia.

Syömme kalaa ainakin pari kertaa viikossa, mutta alkaa tulla korvista ulos, kun aina tekee samoja ruokia. Mitä keksisi kalakeittojen, janssoninkiusauksen, tonnikalapastavuoan (resepti täällä, ja vitsi muistinpa tuon samassa postauksessa vilahtavan marenkipiirakankin!), lohipastan ja tämän mantelikalan lisäksi? Kalapihvit ovat vähän työläämpiä, mutta niitä voisi tehdä joku päivä pakkaseen valmiiksi. Ja tietty paistaa fileitä ihan sellaisenaan, kuten tänään niitä kehumiani turskafileitä ja muusia...

Mitä teillä kokataan kalasta? 

Tuorein valaisinihastus - Vita Carmina lastenhuoneeseen

Saatiinhan se paikoilleen, vieläpä ennätysajassa! Usein tällaisiin projekteihin menee monta viikkoa ennen kuin tulee tartuttua toimeen, mutta tiedä sitten mikä meihin meni.. Ai niin se oli se deadline, kun toinen lastenhoitokuvioon osallistuva perhe oli tulossa käymään (tsekkaamaan, voiko täällä lapset leikkiä) ja piti saada kummallisesti kenollaan keikkuva valaisin vaihdettua. Onneksi on deadlineja, vai mitä?

Reality - moottorisaha (!) ja legot pitkin, ja tietty molemmat haluaisivat yhtä aikaa syliin ja soittamaan. :)

Ja mikä siinä sitten oli niin vaikeaa, yhden lampun asennuksessa? Korkeus tässä huoneessa, kuten myös ruokailutilassa on noin 6 metriä, joten asennusta varten täytyi kantaa sisään ja koota valtavat rakennustelineet. Lisäksi olin tilannut valaisimen ilman sähkökalusteita, koska emme olisi tehneet normaalinpituisella johdolla mitään, joten sopivat sähkökalusteet ja ripustusketjut piti hankkia myös. Nyt kun olen Liisan opastuksella perehtynyt valaistukseen ja polttimoihin (kelvineihin, lumeneihin ja watteihin), tuotti oikeanlaisen polttimon valinta myös hieman päänvaivaa. Liisa vinkkasi, että lastenhuoneessa olisi hyvä käyttää täyden spektrin päivänvalolamppua, joten lueskelin asiasta hieman, ja tulin ylipuhutuksi täyden spektrin päivänvalolampun hyödyistä. Voisin niistä joskus varmaan kirjoitella, jos asia on teillekin yhtä vieras, kuin minulle aiemmin?

Tilasin tämän Vitan uutuusvalaisimen Carminan Kajaanin Valomaailmasta, samoin kuin ruokahuoneen Artecnica Phrena -valaisimet. Ne näkyvät mm. tässä jutussa, mutta yritän joku päivä ottaa kuvan valo päällä. (Carminaa kuvatessa taisin tajuta, miten saan valaisimen kuvattua valo päällä ilman, että valaisin ylivalottuu...) Alunperin minun piti hankkia lastenhuoneeseen Vitan Silvia, jota Liisa ehdotti, mutta kun näin Valomaailman FB-sivuilla uutuuden, Carminan, näin sen heti sopivan moneen tilaan. Se on mukavan pehmeä muotokieleltään, ei niin terävä kuin Silvia. Silvia jäi kyllä kutkuttelemaan, ja on harkintalistalla lasten yläkerran huoneeseen. ;)

Valomaailmassa oli mielestäni yllättävän laaja valikoima kauniita valaisimia. Löysinpä design-valaisinten joukosta monta iki-ihastustanikin. Olen jo monta vuotta sitten puhunut miehelle, että makuuhuoneen valaisimeksi haluaisin Tord Boontjen Ikaruksen ja jonnekin (ihan sama minne), Garlandin. Se on niin herkkä, siro ja kaunis. Garland tarvitsee kuulemma usein kaksi varjostinta näyttääkseen riittävän runsaalta... Mutta tosiaan vielä ovat toivelistalla, ehkä sitten joskus, kun (jos) saamme makkarimmekin rempattua.

Onko teillä jotain valaisinhaaveita? Kärsiikö joku muu ylipäätään valaisinhulluudesta? Mistä olette löytäneet kauniita valaisimia? Minusta tuntuu, että kaikissa kaupoissa on sama valikoima, eikä mikään oikein meinannut sytyttää tätä valaisinintoilijaa.. Mutta voih, näitä jaksan tuijotella! <3 

Pullapäivä

Eipä ole pullaa tullut leivottua sitten sen vappuisen munkkiepisodin (klik)... Mistä lie perjantaina iski akuutti pullanhimo, ja lähestyvä laskiainen antoi viimeisen syyn kaivaa pitkästä aikaa yleiskone esiin. Nöpön aamu-unien aikaan ehdimme hyvin leipoa pullat rauhassa, syömäänkin muutaman. Juu, siis söin kolme (!) uunituoretta pullaa, ja kyllä tuli paha olo... Väsytti, turvotti, päätä särki. Että on siinä hiilaripöhössä varmaan jotain perää. :/ Mutta uunituoreinahan ne ovat ihan parhaita. Ei niitä seuraava päivänä enää niin ilolla tule syötyä.

Meillä oli tänään varsinainen pullapäivä, kun E:llä oli Lahjan Tyttöjen juhlanäytös, ja esityksen nimi oli Pulska Pulla. :) Nimi saa kuulemma lapset aina nauramaan. Esitys oli hieno, äiti oli ihan pakahtua ylpeydestä, kun pikkuneiti veti niin komean loppuasennon - toinen polvi maahan, kädet kattoon, selkä suoraksi ja suupielet lavan reunoille asti hymyyn! <3 Siellä se säkenöi, rohkelikkoni!