Feel like I'm alive - mama kesäkuntoon!

Voi vitsi! Kävin eilen ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen Zumbassa (itseasiassa taukoa on ollut reilu puoli vuotta) ja olin niiiiin liekeissä! Ohjatut jumpat ovat täysin mun juttu, erityisesti tanssiliikuntatunnit (Les Mills Sh'Bam:iin jäin myös koukkuun!). Minusta ei todellakaan ole salilla kävijäksi, koska en jaksa tehdä niitä yksitoikkoisia toistoja. Mikään ei saa minua tekemään vielä kymmenen liikettä, ja tietty ne viimeisillä voimilla tehdyt olisivat kuulemma ne tärkeimmät. Mies käy salilla, ja minäkin koitin joskus, mutta se ei vaan sovi minulle. Ei kiinnosta pätkän vertaa! (Tässä on tietysti pieni dilemma, kun haluaisin kiinteytyä, mutta inhoan lihaskunnon kohentamista kuntosaliharjoittelulla. Samoin inhoan kyykkyjä. Voiko niistä oppia pitämään?) Juoksemista olen opetellut, koska lenkille lähtö on helpommin sovitettavissa tämänhetkiseen arkeen. Sekin on minusta aika tylsää, joten olin tosi innoissani, kun pitkästä aikaa pääsin liikkumaan siten, mistä nautin.

Tähän asti liikunnan harrastamisella ei ole ollut minulle mitään muuta merkitystä, kuin kunnon ylläpitäminen. En ole halunnut laihtua (enkä koe sitä tarpeelliseksi nytkään), vaan olen halunnut sen hyvän olon fiiliksen, joka urheilun jälkeen tulee. Minulla on ollut selkäkipuja niin kauan kuin muistan, ja olen huomannut liikunnan tekevän niska-, selkä- ja hartiasärylle hyvää. BodyBalance oli pitkään ihan henkireikäni, mutta nyt sitä ei harmikseni järjestetä lähisalillani. Kun pari kuukautta sitten halusin aloittaa liikunnan taas kunnolla, järkytyin, kun salillani ohjelmat ja ohjaajat olivat vaihtuneet täysin. Kaikki edellä mainitut suosikkijumppani oli lopetettu.  :( Siihen lopahti se tarmo vähäksi aikaa. Tiedän, että jos minun pitäisi käydä salilla vaikka Turun keskustassa, niin eipä tulisi lähdettyä, koska matka-aika täytyy pysyä tosi lyhyenä.

Nyt Zumba oli saatu takaisin ohjelmistoon ja olin ihan into piukassa, vaikka pelkäsin kuolevani sinne. Juoksulenkeillä oli huomannut kuntoni romahtaneen, joten olin varma, että kuukahdan ensimmäisten sykkeenkohotusten jälkeen. Mutta yllätin kyllä itsenikin, miten hyvin jaksoin! Ohjatussa jumpassa liike vain vie mennessään, ja sitä jaksaa ihan kummasti. Ohjaajamme on kuin Duracell-pupu ja hän oli tehnyt ihan loistavan ohjelman. Koska tapani mukaan olen varsinainen perässähiihtäjä kaikkien muoti-ilmiöiden suhteen, kokeilin Zumbaakin vasta viime vuonna ensimmäistä kertaa. Olin vähän naureskellut sille salsakeikutushypetykselle, josta kaikki tuntuivat puhuvan, ja aina on hymy korvissa... Mutta ihaninta on ehkä juuri se ilo ja hauskuus! Olen/olin ehkä vähän jäykkä tuollaista "revittelyä" ajatellen, joten siihen menoon ja meininkiin antautuminen on tehnyt monella tavalla hyvää!

Tavoitteena olisi siis saada löysää vatsanahkaa pois, ryhtiä suoremmaksi ja yleiskuntoa paremmaksi. Ei mitään ylitsepääsemättömiä tavoitteita, joten aloitetaan näillä realistisilla tavoitteilla ja jatketaan siihen lihaskuntoharjoittelua vaativaan kiinteyttämisprojektiin sitten kun se alkaa kiinnostaa tarpeeksi. :) Todettakoon tähän väliin, että kesäkuntoon ei tässä tarkoita sitä mitä yleensä, nimittäin bikinikuntoon minusta ei ole varmaan enää koskaan, jollei vatsanseudulle tapahdu jotain maagista. Vaikka raskausarvet vaalenisivatkin, niin napani koki niin kovia, että siitä ei enää nättiä tule. Olen monesti miettinyt, miten epäreilua on se, että naisen keho antautuu ihan valtaville muutoksille, joista se ei välttämättä koskaan palaudu. Onhan sillä toki korvaamattoman ihania seurauksia, mutta ei se poista harmitusta oman kehon uusista omituisuuksista.

Pahin ongelmani ja vastukseni kesäkuntoon-projektissa on:

Suklaa. Olen suklaakoukussa. Miksi kahvia ei enää voi juoda ilman jotain makeaa suupalaa (paitsi aamulla)? Joka kerta onnistuessani välttämään kaupassa namiostokset, onnittelen itseäni itsekurista. :) Muuten ajattelen ruokavalioni olevan suhteellisen hyvällä tolalla, mutta herkuttelua (siis tällaisilla ylimääräisillä herkuilla) pitäisi vähentää. Muutenkin suhteeni karkkiin/jäätelöön/kekseihin on kummallinen - yritän välttää turhia lisäaineita ruoassa, ja syödä mahdollisimman puhdasta ja aitoa ruokaa, mutta sitten napistelen karkkia salaa... Shame on me... Tämän tunnustuksen jälkeen on vielä pakko laittaa kuva terveellisestä herkusta. :)

Millaisia liikkujia te olette? Puurratteko yksin salilla vai käyttekö ohjatuissa jumpissa? Onko suklaa jonkun muunkin kompastuskivi? :) 

Ilokseni muuten huomasin, että tänne on eksynyt uusia lukijoita! :) Tosi kiva, että tästä harrastuksesta on tullut vähitellen vuorovaikutteisempaa ja olen itsekin saanut tutustua niin moniin eri elämiin!

Mukavaa loppuviikkoa! On luvattu sateita meille päin, joten ehkä nyt olisi hyvä hetki pestä ikkunat sisältä, niin sitten olisi enää ulkopinnat jäljellä...

Katri

Tauluja hyllylle

Tilasin vähän aikaa sitten Emilian alekoodilla Nougatista tuon harmaan Ylva Skarpin julisteen. Harvoin minkään julisteen teksti osuu ja uppoaa kuten tuo "there's no me without you". Yhtä aikaa herkkä, mutta tilan täyttävä - ajatus jää ilmaan leijumaan. En varmasti olisi täysin tällainen ilman tuota parempaa puoliskoani, ja muistan hänenkin joskus sanoneen jotakin niin syvällistä, että olisi löytänyt itsestään uusia ulottuvuuksia kanssani. Tiedä häntä, mutta minusta se on kaunis ajatus! 

Tapani mukaan juliste joutui odottamaan harmillisen kauan lähetystötterössään paikalleen sijoittamista. Suunnitelmissa on laittaa makuuhuoneen sängynpäädyn yläpuolelle myös tauluhyllyjä, ja tuo juliste sinne. Ikea-reissu nyt vielä odottaa itseään ja samalla luonnostelen mielessäni, laittaako mustat vai valkoiset tauluhyllyt (sängynpääty on musta, tapetti valkoinen) ja mustat, valkoiset vai "hopeiset" kehykset. Mietinnässä on luonnollisesti myös se, mitä laitan julisteen kaveriksi. Minun täytyy yleensä suunnitella asiat ihan valmiiksi mielessä, ennen kuin teen mitään ratkaisuja, minkä vuoksi toteutukset venyvät usein turhan kauan.

Suuri osa näistä tauluista on makuuhuoneen taulukollaasista (tsek). Koska se miellyttää edelleen silmää tuollaisenaan, täytyy tähän kehittää uusia kuvia. Lisäksi ajattelin löytää nättejä kortteja tai printtejä kuvien tilalle, ja keksiä jotain muuta katseenkiinnittäjää kapealle hyllylle, kuin kuvia.

Näihin kuviin en hirveästi asetellut tauluja, mutta jotenkin tuo ensimmäinen vaihtoehto miellyttää silmää enemmän, vai mitä? Mitä muuta (pientä ja "ohkaista") hyllylle voisi laittaa, kuin tauluja? 

Kiitos vinkeistä taas jo etukäteen!

Katri

Puuhommissa

Olen löytänyt itseltäni muutaman syväunta uinuneen lihaksen. Ihan kuin kirjoittaisin jonkun muun käsillä, nimittäin tällä tavalla sormeni, ranteeni ja käsivarteni eivät ole aikoihin olleet kipeät. Viikonloppu vierähti siis puusavotan parissa miehen äidin kotipaikalla. E oli työnjohtajana ja J ilmoitti kahvitaukojen tarpeesta. :) Voi miten ihana elämys se taas olikin kaupunkiin tottuneelle entiselle maalaiselle! Hiljaisuus, metsän ja halkojen tuoksu, sirkkelöintipurun ja koivuntuohien tuntu...

E ajoi traktorin isin sylissä metsään, ja oli siitä niin rinta rottingilla! Paluumatkalle mies kannusti minua traktorin puikkoihin, ja pakkohan siihen oli uskaltautua, kun en kehdannut jänistääkään E:n nähden. Hieman olivat opit unohtuneet nuoruusvuosista, mutta kaikki meni sikäli hyvin, että en ihan osunut peräkärryllä mökin kylkeen oikaistessani vähän turhan paljon sisäkurvissa. (Juu, yläasteella Anna Tapion Koulussa, sisäoppilaitoksessa, opeteltiin ajamaan traktoria, lypsämään lehmiä, siivoamaan sekä oikeaa sikalaa että poikien asuntolaa, nostamaan perunoita, myymään kesäkukkia ja kutomaan kangaspuilla. Ihan hyödyllisiä oppeja varmaan, mutta ehkä se varsinainen anti siitä koulusta on tuolla korvien välissä elämänkokemuksena... Oi niitä aikoja.) 

Haimme metsästä miehen ja muiden talvella harventamia puita, ja sirkelöimme ja halkaisimme ne traktorin perään laitettavan ruuvihalkaisijan avulla (juu en tiedä oikeita termejä) polttopuiksi.  Mun lempparihommaa on se ruuvilla halkaisu - se on jotenkin terapeuttista nähdä, kun kuiva puu rouskahtaa kevyesti halki tai tuoreempi puu roiskauttaa nestettä halkaisukohtaan. Tässä hommassa jos missä, näkee heti kättensä jäljet (ja tuntee luissaan myös)! Ja kun puuhommat alkoivat E:ä kyllästyttää, niin löytyi sieltä ihan kiitettävän kokoinen "hiekkalaatikkokin".

Täytyy sanoa, etten ehkä ihan edustavimmillani ole näissä kuvissa pihkaisissa työvaatteissa! :D Miehen armeijatakki (ei tuo suomileijona kuulu ihan lempikuoseihin) ja naturelli punakkuus päällä... Kun huolehdin dödöä mukaan niin mies naurahti "juu ihan hyvä, ettei hyttyset häiriinny meidän hikoilusta..". 

Ilmeisesti saimme jonkin asteisen ulkoilmamyrkytyksen, nimittäin aamulla nukutti niin vietävästi ja kipeiden lihasten ansiosta sängystä nousu vaati tuplaponnisteluja. Saa nähdä, onko minusta huomenna siihen kauan odottamaani zumbaan..

Pää rentoutuneena ja lihakset hapoilla uuteen viikkoon! :D

Katri

Kivat kesäpaidat

Vappujuhlista selvitty? Totesin taas, että onpa kiva olla perheellinen, jottei tarvitse enää raahautua tihkusateessa haalarit päällä Vartiovuorenmäelle piknikille. :D No joo, olisihan niitä muita vaihtoehtoja ennenkin ollut, mutta jotenkin asenne oli silloin se, että Vappuna hillutaan ulkona, oli keli mikä hyvänsä. Aattona kävimme sirkuksessa (taitaa jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi ainakin kyseisen firman esityksistä). Olisin kuvitellut, että siihen hintaan esiintyjät olisivat edes yrittäneet näyttää iloisilta ja nauttivan itsekin esiintymisestä. Varsinkin tirehtööri (käsittääkseni paikan omistaja) oli kaikessa apaattisuudessaan aivan väärässä hommassa. Ja minusta ihmisten pitäisi pystyä tekemään sirkusesitys ilman eläimiä.. En käsitä sitä, että eläimiä (tässä tapauksessa poneja ja kameli) raahataan sirkuksen mukana kiertämään pientä kehää ja tekemään typeriä yksinkertaisia "temppuja". Kaikkein eniten ehkä jäi nyppimään se kaupustelu. Meininki oli kuin kanarian turistirysissä, kun esiintyjät ryntäsivät tyrkyttämään niitä ylihintaisia vilkkuvia muovihärpäkkeitään joka välissä, jopa ennen kuin väliaika alkoi.. 

Illalla vain saunoimme ja herkuttelimme juustoilla, ja vappupäivää vietimme laiskoissa merkeissä oman kodin seinien sisällä. Köllöteltiin milloin missäkin, pelailtiin lautapelejä ja tutkittiin uusien kotien tarjontaa jokakoti.fi:ssä. Vasta illalla kävimme kävely- ja pyöräenkillä, kun aurinko tuli esiin. E opettelee polkemaan isommalla pyörällä ja onneksi viime kesän pyöräkammo on hälventynyt. Nyt hän ilmoittaa selkä suorana, että ei tarvitse pitää kiinni työntöaisasta, jonka laitoimme kiinni varmuuden vuoksi. 

Löysin vähän aikaa sitten kivan paidan lämpeneviin säihin, ja törsäsin saman tien kahteen. Olen muutaman kerran ostanut samaa vaatetta kahdessa värissä, kun olen jonkun tosi ihanan löytänyt. Nykyään (viimeisten kahden vuoden aikana) ehtii vaateostoksille niin harvoin, että tämä taktiikka on koettu aika toimivaksi. Ja joka kerta olen ollut oikeassa jo kaupassa - niitä tuplasuosikkeja on todella tullut käytettyä! Eikä vähiten kahden ostamisen perusteluissa painanut se, että tuon päällä olevan liehuhelman ansiosta tämän kanssa on aika kätevää hoitaa vauvan ruokinta. Siihen tarkoitukseen sopivia vaatteita ei ole ihan helppo löytää, enkä kuitenkaan koko kesää haluaisi kuljeskella samoissa kotikauhtanoissa. :)

Nämä olivat ihan minun tyylisiä! Korallin väriin olen ihastunut jo pari vuotta sitten ja tajusin juuri, että ne paidat, joita olen ostanut kaksi samanlaista, ovat yleensä olleet juuri korallinvärinen ja valkoinen. Valkoinen on aina ihana ja varma valinta, mutta koska käytän aika vähän värejä ja koralli sattuu sopimaan silmään, on siitä tullut minun vaatekaappini väripilkku. (Onpas muuten tullut taas kohinainen tuosta ensimmäisestä kuvasta.. Ei varmaan olisi kannattanut kuvata vastavaloon. Ihanaa kun alkaa vähitellen kirkastua, niin tulee valokuvaamisestakin helpompaa!) 

Me lähdemme tänään treffaamaan yläastevuosien parasta ystävääni ja hänen lapsiaan Pälkäneelle, ja sieltä sitten matkaamme yöksi miehen äidin kotipaikkaan keskelle metsää Urjalaan. Huomenna on tarkoitus tehdä puuhommia, joten ehkäpä aloitan tämän "mama kesäkuntoon" -projektini riuskalla polttopuusavotalla. Sunnuntaina olen varmaan niin jumissa, etten pääsekään kauan odottamaani Zumbaan, joka alkaa taas maanantaina.. Noo, katsotaan!

Mitäs viikonlopun suunnitelmia teillä on? Vietättekö pitkiä vapaita? Tänä vuonna kyllä osuu aika kivasti näitä juhlapyhiä (myös joulunaikaan) maanantaista perjantaihin työskenteleville..

Nyt mä laitan ison vaihteen päälle ja alan pakkaamaan! Kivoja vapaita! 

Katri