Väri-ilottelua ja kirppismietteitä

Viime päivinä on kovasti ollut värikäs olo. Liekö tämä kevät laittanut hormonit hyrräämään ja sekoittanut päänkin väreistä! :) Olen pukeutunut enemmän väreihin, syönyt värikkäämmin ja laitoin jopa pariksi päiväksi vaaleanpunaisen kaitaliinan pöydälle! Sitten kyllä palasin ruotuun ja laitoin turvalliset harmaat takaisin. Pääsevät ruoan väritkin paremmin oikeuksiinsa...

E:n askartelema istutuslaatikko pääsi tietenkin aitiopaikalle pöytään, jotta siitä voi napsia versoja lautaselleen. Tosin taitavat versot jäädä koristeiksi, koska eivät kuulemma oikein maistuneet... Ihanan symppishän tuo kuitenkin on! Kyllä sitä sitten kannettiinkin kotiin kuin silkkihansikkain. Pikku sormin aseteltu herneet tarkasti kunnon taimiväleillä! :)

Ruoaksi tein niin ihanan väristä kasvisbulguria, että se oli pakko kuvata! Silmät olisivat taas syöneet enemmän kuin vatsa veti, mutta hyvähän se on, että jäi seuraavallekin aterialle. Aineksina kaikkea mitä kaapista löytyy, mutta ilman kurkumaa ei tule kaunista keltaista kaunista väriä, eikä ilman jeeraa ihanaa intialaistyyppistä makua.

Viikkokin alkaa taas olla paremmalla puolellaan. Mukavaa, että on viikonloppu edessä. Miehellä on ollut pitkiä työpäiviä, jolloin myös meillä tytöillä on arki ollut vähän väsyttävämpää. Ekstratouhua viikon aikana oli kirpputoripöydästä, jota kävimme järjestämässä välillä parikin kertaa päivässä. Täytyy kyllä oikein ääneen ihmetellä, miten ihmiset voivat heittää kaiken hujanhajan! Kurjinta on ensin iloita siitä, että pieneksi jäänyt lähes käyttämätön mekko näyttää menneen kaupaksi, ja parin päivän päästä huomaa sen palautuneen paikalleen, mutta silloinkin myttyyn lattialle. Enkä ymmärrä, miksi joku avaa avaamattomassa pakkauksessa olevan parin euron pussilakanasetin ja heittää levälleen pitkin pöytää huomattuaan sen olevan ihan samanlainen, kuin pakkauksen päällä olevassa kuvassa... Välillä turhauttaa, miksi nähdä vaivaa, vaikka toisaalta en haluaisi roskiinkaan heittää hyvää vaatetta ja tavaraa. Voisin ihan hyvin lahjoittaa nuo jonnekin, mutta kun en oikein tiedä minne voisi viedä esimerkiksi astioita ja sisustustavaraa. Ja voiko vaatteita viedä/antaa jonnekin muualle kuin Uffille tai pelastusarmeijalle?

On siinä vaan oma hommansa. Pari kassillista jouduimme kantamaan takaisin, mutta saa nähdä, sainko pienen matkakassan aikaiseksi. Nämä värit kyllä virkistävät tosi paljon, niistä saa ihanasti virtaa. Samoin kuin vauvan naurusta, jota olemme saaneet kuulla viime päivinä ensimmäisiä kertoja. Sellaista ihanan pulputtavaa ja hersyvää! :)

Hersyvää viikon jatkoa teillekin!!

Katri

Lomakuumetta

Matkakuume on noussut tasaiseen tahtiin ja taitaa huidella jo lähempänä 40 astetta. Asiaa ei yhtään helpota se, että koko ajan joku on matkalla, tulossa sieltä tai vähintään suunnittelee reissua. Ystävät ihan oikeassa elämässä, ja blogitutut ne vasta matkustelevatkin - Katja lähti Barcelonaan, Karla  tuli Teneriffalta, Jenni kävi Dominikaanisessa, mitä nyt äkkiseltään tuli mieleeni. Kummahan se olisi, jos yhtään ei kutkuttaisi itsekin päästä reissuun...

Mietimme, että alkukesästä voisi lähteä johonkin pieneen reissuun. Niinpä bongailin halpoja lentoja ihan minne vaan ja majoituksia siitä läheltä, kunnes olin surffannut itseni niin syvälle suohon, että en enää tiennyt, mistä aloitin. En edes muistanut, mitä kaikkea pikku kartoitukseen kuuluu. Ensiksi löytyy edulliset lennot, sitten täytyy selvittää millainen kohde on, löytyykö sopivaa majoitusta lentojen väliin jne... Hetken näpyttelyn jälkeen selviää, että hotelli on täynnä valittuna ajankohtana ja taas täytyy veivata lentoja. Muutaman illan pyörittelyn jälkeen olen aivan sekaisin vaihtoehdoista ja ennen kaikkea sekaisin siitä, mitä me oikeastaan haluamme lomalta. 

Ennen riitti, kunhan oli lennot (mahdollisimman halvalla tietenkin). Majoituksella ei niin ollut väliä, koska emmehän me siellä kuhnisi. Lomalla kierreltiin pitkin kaupunkia aamusta alkaen, syötiin milloin ja missä sattuu ja tehtiin mitä huvittaa. Tänä päivänä arvostamme lomassa jotain ihan muuta. Viime kevään reissumme Turkkiin vesipuistohotelliin oli aivan täydellinen, vaikkakin juuri sellainen, jolle en koskaan uskonut lähteväni. Muutama vuosi sitten en nimittäin voinut käsittää sitä, että joku lähtee ulkomaille, eikä poistu all inclusive -hotellin alueelta kertaakaan. Mutta voi jestas se oli ihanaa! Aamulla heti valmiiseen pöytään ja sen jälkeen altaalle, kohta käynti vesipuistossa, jonka jälkeen lounaalle jne. Vaihtelun vuoksi saattoi käydä kuntosalilla tai juoksemassa kauniilla hotellin alueella, sadepäivänä taas kylpylässä tai spa:ssa.

Helppous, mukavuus ja rentoutuminen menee nyt lomalla kaiken edelle ja vaikuttaa kaikkiin valintoihin. Hotellilla on oltava vähintään lämmitetty lastenallas, mutta mieluiten useampia vesiaktiviteetteja lapsille. Perhehotelli takaa myös sen, että nelivuotiaalle on leikkiseuraa. Lomalla en halua kuluttaa aikaa ruoanlaittoon, joten huoneistohotelli ei nyt houkuttele. Ja niin paljon kuin rakastankin ruokaa ja haluaisin joka kerta syödä eri ravintolassa, pelkään, että romanttiset iltakävelyt ruokapaikkaa etsiessä muuttuisivat väsyneiden matkaajien päätymiseen lähimpään mäkkiin. :D Ruoka oli viimeksikin hyvää, vaikkakaan ei mitään makujen sinfoniaa. Ne ruokailut ovat sitten erikseen, vaikka täällä kotimaassa. 

Kiertely, shoppailu ja nähtävyydet eivät myöskään kuulu yhtälöömme rentouttavasta lomasta lasten kanssa, joten alkaa näyttää siltä, että samantyylinen loma olisi edessä tänäkin vuonna. Aika paljon houkuttelisi lähteä rantalomalle nyt, kun J on vielä pieni. Hänellä on aina eväät mukana, uni maistuu, eikä hän liiku vielä päättömästi. Hiukan on siis oma lehmä ojassa... Ehkä se "tehdään joku pieni reissu" onkin vaihtumassa kunnon rantalomaan, joka täyttää kaikki lomakriteerit tässä elämäntilanteessa. Kun kerran lähdetään, niin lähdetään kunnolla, jottei kenenkään tarvitse kiristellä hampaita. :)

Onko ruutujen toisella puolella matkakuumetta mitattavissa? Millaisia matkaajia te olette?

Aurinkoista päivää taas kaikille! Kunhan saan keiton tulille, ajattelin korkata riipputuolikauden kahvikupin kanssa - lämmittää nimittäin aurinko niin ihanasti takapihalla!

Katri

Helmiterkut

Viikonloppu alkaa taas niin aurinkoisissa merkeissä! Aamulla pikkupakkasessa lähdin villakangastakki päällä liikenteeseen, ja nyt uudelle kierrokselle saakin lähteä nahkatakissa! Tämän viikonlopun jälkeen viskaan kyllä lopullisesti talvivaatteet säilytykseen. Tuntuu naurettavalta kulkea villakangastakissa, kun kuitenkin aurinko lämmittää jo niin paljon. Mutta minkäs teet, kun vilukissa mieluummin näyttää hölmöltä kuin palelee! 

Valkoiset helmililjat ovat niin herkkiä... Siihen asti, kun kukat avautuvat kunnolla ja varret vanuvat rumiksi lörtöiksi. :) Nautitaan näistä nyt!

Meillä on mukavan spesiaali viikonloppu tiedossa, sillä saamme molempina päivinä vieraita ja yökyläilijöitä. Tiedossa ainakin siskon kanssa shoppailua, pastanveivaamista ja maailmanparantamista hyvän ystävän kanssa. :)

Aurinkoista viikonloppua!!

Katri

Kaudenvaihtorumbaa

Meillä on pari viikkoa vallinnut jatkuva kaaos, joka vain siirtyy paikasta toiseen häviämättä kuitenkaan minnekään. Se on sitä, kun jo pari viikkoa sitten suunnittelin peseväni talvikamppeet säilytyskuntoon, mutta keleistä johtuen olen kuitenkin ryhtynyt hommaan vasta osittain. Samaan syssyyn tuli tietenkin pakonomainen tarve päästä eroon tavarasta, joten varasin kirppispöydän ja nyt niitä epämääräisiä kippoja ja kappoja, pieniä vaatteita ja omituisia koriste-esineitä on joka paikassa. On ollut vaikea tarttua mihinkään ja hommat seisoo. Tai tarkemmin ajatellen tartun koko ajan uuteen asiaan ja vanha jää kesken... Kuten alan ommella nappia paremmin kiinni talvitakkiin ja huomaan samalla siinä olevan nyppyä, minkä seurauksena päätän putsata kaikki nyppyyntyneet vaatteet heti. Ostin talvella tuollaisen kätevän kapistuksen, nypynpoistajan! Muutama vuosi sitten naureskelin, miten kukaan voi tarvita tuollaista. Kaikenlaista sitä ihmisille saadaankin myytyä!

Niin on kuulkaa näppärä kapistus! Kyllähän tämä varmaan kuuluu joka naisen työkalupakkiin, mutta hehkutan nyt kuitenkin, jos siellä vielä on joku muukin ihmekapistuksesta tietämätön nyppyvaatteiden kanssa tuskailija. Akryyli se suurin nypyn aiheuttaja kai on, mutta villaneuleeseenkin nyppyä oli hieman kertynyt. Surrutteluun tulee himo, ja kohta vaate on kuin uusi! :) Ällöttävässä havainnekuvassa ovat pitkävartiset lempisukkani toinen käsiteltynä ja käsittelyä odottava. 

Hintaa OBH Nordican laitteella on vaivainen kymppi, joten käsittely pidentää vaatteiden käyttöikää aika helposti. Note-to-self: ohjeissa selvästi kehotetaan käyttämään laitetta vain tasaisille pinnoille. Ohjetta kannattaa noudattaa, jotta ei joudu parsimistouhuihin. Sain useammankin reiän aikaiseksi noihin sukkiin, ja jouduin sitten samaan syssyyn opettelemaan parsimaan! Eikä ollut ihan helpointa villasukanparsimista noin ohuen neuleen korjaaminen... Mitä opimme? Lue käyttöohjeet ja noudata niitä.

Noniin, pidemmittä jaaritteluitta menen jatkamaan kirppiskamojen hinnoittelua, jotta ei mene ihan yöhön tämä touhu. Huomenna meillä saatetaan saada lattia näkyviin! :) 

Touhukasta loppuviikkoa! Kyllä kevenee koti ja mieli, kun saa turhaa rojua nurkista!

Katri