Mineraalimeikeillä hyvä iho?

Maanantaita!

Heti viikon alkuun hieman pohdintoja kosmetiikasta... Tutustuin luonnonkosmetiikkaan ja mineraalimeikkeihin pari vuotta sitten tuttavan suosituksesta. En ollut lainkaan ollut kiinnostunut luonnonkosmetiikasta aiemmin, koska en vaan "törmännyt aiheeseen", enkä ollut kyseenalaistanut kosmetiikan kemikaaleja. Kuitenkin kun hän selvitti minulle muutamia perusasioita ja perehdyin hieman aiheeseen, alkoi luonnollisempi vaihtoehto houkutella.

En varmasti olisi tutustunut näihin mineraali-ihanuuksiin koskaan, jos en olisi käynyt liikkeessä "koemeikissä". Olin tottunut käyttämään "nestemäisiä" meikkivoiteita, jotka levitettiin sienellä, joten olin todella skeptinen mineraalimeikkien suhteen - miten pelkkä hieno jauhe voisi levittyä iholle tasaisesti ja peittää ihon virheet ja punakkuuden? Varsinkin ennen minulla oli todella punoittava iho, ja erityisesti poskilla oli paljon näppyjä.

En tiedä, onko luonnonkosmetiikan käytöllä ollut merkitystä näppyjen ja punoituksen radikaaliin vähenemiseen, mutta en keksi sille muutakaan selitystä. Barefaced Beauty:n mineraalimeikit ovat 100 % luonnonkosmetiikkaa. Niissä ei käytetä mitään kemikaaleja, parabeeneja, öljyjä, alkoholia, talkkia, eikä esim. synteettisiä väriaineita. Tavallisissa meikkivoiteissahan on mm. synteettisiä öljyjä, jolloin iho ei pysty hengittämään kunnolla. Ja jos meikkivoiteessa on öljyä ja vettä, on lisäksi on pakko käyttää emulgaattoreita, jotta nämä sekoittuvat keskenään ja vielä säilöntäaineita säilyvyyden parantamiseksi. (Luonnonkosmetiikassakin on toki voidemaisia meikkipohjia > silloin öljyt, emulgaattorit ja säilöntäaineet ovat luonnollisia.) Lue lisää esim. Jolien sivuilta, erityisesti kohta Mitä eroa on luonnonkosmetiikalla ja tavanomaisella kosmetiikalla?, joka selvittää asian kattavasti. Itse en ole mikään asiantuntija.

Luonnollinen mineraalimeikkipohja on siis nerokasta! Ei tarvita mitään ylimääräistä, ainoastaan louhittua mineraalia. En tiedä, miten se on mahdollista, mutta minulle on riittänyt se, että meikki toimii. Aluksi minulla oli vaikeuksia levittää meikkipohja kabukilla (tuolla isolla sudilla). Silloin meikki jäi epätasaiseksi eikä pysynyt iholla kunnolla. Onneksi kyse oli vain omasta harjaantumattomuudestani ja kävinkin liikkeessä näyttämässä ongelmaani ja saamaan kädestä pitäen opastuksen meikkipohjan levitykseen. Muuten - en olisi pystynyt valitsemaan oikeaa sävyä pelkän värikartan avulla, joten visiitti liikkeeseen oli ehdoton. Greenlipsiltä saa myös tilattua pieniä testikokoja, jos ei pääse käymään paikan päällä.

Kuva

Käytän sekä mineraalimeikkipohjaa, että päälle huiskittavaa viimeistelypuuteria. Monen mielestä viimeistelypuuteria ei tarvitse, koska meikkipohja pysyy kiiltämättömänä ilmankin, mutta minusta se viimeistelee meikin kivasti. Se on kuin ohut huntu pohjan päälle. Lopuksi BareFace Beautyn mineraaliposkipunaa, joka antaa ihanan hehkun kasvoille. :)

Tavallisella kosmetiikalla en ikinä saanut näin tasaista, pysyvää ja luonnollista pohjaa. Iho ei näytä pakkeloidulta, mutta silti virheet peittyvät tehokkaasti. Jos on tarve, niin mineraalimeikkipohjaa on äärimmäisen helppo korjata - sen kun levittää uuden kerroksen meikkipohjaa päälle ja meikki näyttää taas uudelta. Näin olen tehnyt, jos olen lähtenyt illalla ulos, mutta esimerkiksi työpäivän aikana meikkiä ei tarvitse ikinä korjailla.

Siis jos joku vielä epäröi luonnollisten mineraalimeikkien kanssa, niin kehotan ehdottomasti testaamaan. Oikeastaan en keksi mitään syytä olla kokeilematta! Satsaa kuitenkin myös kabukiin ja opettele tekniikka - tavallisella "puuterihuiskulla" et pysty levittämään mineraalimeikkipohjaa siististi.

Tulipa raapustettua, ja paljon jäi varmaan vielä kertomatta.. Ehkä joskus saan aikaiseksi tehdä ennen-jälkeen kuvat? Jos testaatte näitä, niin jakakaahan kokemuksia kommenteissa!

Reipasta alkavaa viikkoa! Heh, itse juuri stoppasin kuntosalin kuukausimaksun, että ei paljon reippailla... Pelkään jumppakäyntien jäävän nyt aika vähälle, kun jatkuvasti supistaa, vaikkakaan ei kivuliaasti onneksi.

Messuja ja mutinoita

Olin saanut töiden kautta liput Turun kirjamessuille edullisesti, joten lähdimme pyörähtämään Messukeskuksessa. Hengenravintoa antoisampaa oli kuitenkin muilla osastoilla, nimittäin samaan aikaan järjestettiin ruoka- ja viinimessut. E oli ihan huumassa siitä maistiaisten määrästä, ja kuunteli kiinnostuneena kaikki myyntipuheet! :) Muutamia hyviä messutarjouksia oli, joten jotain tarttui mukaankin.

Näistä messuostoksista kiinnostavimpia ovat nuo JusThai soijasuikaleet, jotka kuulemma ovat suomalaista alkuperää, ei-geenimuunnellusta soijasta valmistettuja. Esittelijät kertoivat, että soija kasvatetaan Suomessa, mutta näitä ei myydä lainkaan kotimaassa, vaan kaikki viedään ulkomaille. Siis mitä ihmettä? Aion ottaa yhteyttä tuonne JusThaille, sen verran jäi asia mietityttämään. En aina ymmärrä ruoantuotantoa... Minkä ihmeen takia Laitilassa valmistettuja soijasuikaleita ei olisi järkevää myydä Suomessa? No joo, sitten oli yllättävän vähän muhkuraisia luomumaa-artisokkia hyvään hintaan, joten ensi viikolla luvassa maa-artisokka keittoa. Kirjapuolelta tarttui mukaan pari kirjaa E:lle. Tuo kartasto on varmaan ihan hitti parin vuoden päästä, jääköön vielä kaapin perukoille odottelemaan.

Edit 11.10., JusThailta vastattiin: "Olemme pahoillamme että messuilla saitte väärää informaatiota, geenimanipuloimatonta soijaa ei kasvateta Laitilassa vaan soijakonsentraatti prosessoidaan ja tuotteistetaan Uudessakaupungissa, niiltä osin tuote on valmistettu siis Suomessa ja se saa käyttää Hyvää Suomesta -merkkiä." Myyvät kuulemma tällä hetkellä soijatuotteita vain tukkupakkauksina Suomessa ja ovat aloittaneet kehitystyön, jotta voisivat myydä soijavalmisteita jatkossa myös kuluttajapakkauksissa Suomessa.

Kaunis syyssunnuntai sai arvoisensa päätöksen, kun laitoimme päivälliseksi kuhaa. Kalan paistuessa ehdin räpsäistä pari kuvaa. Parhaan kotimaisen kalan kanssa yksinkertaiset lisukkeet - uuniperunaa kasvistäytteellä ja kesäkurpitsa-munakoiso-halloumi -tornit toimivat ihan hyvin. Jokin rapu-juttu olisi ollut täydellistä, mutta odotellaan nyt viimeinen kolmannes vielä...

Kalatiskillä meinasi muuten taas epätoivo iskeä: toitotetaan, että odottavien äitien (kuten muidenkin) pitäisi syödä paljon kalaa - ei kuitenkaan mielellään Itämeren kaloja. Jäljelle jäivät Kupittaan Citymarketin valikoimasta kuha, siika ja hauki, joista jälkimmäistä pitäisi välttää. Siikakin oli Itämeressä kasvatettua. Nyt ei ollut valikoimassa tonnikalaa eikä pangasiusta, mutta niidenkin syöminen olisi epäeettistä. Silakat ovat olleet "kiven alla" viime aikoina, vaikka toisaalta yli 17 cm pitkiä silakoita ei muutenkaan pitäisi syödä... :) Niin että mitä kalaa sitten voisi syödä? Ehkä ei tarvitsisi niin kauhean tarkkaan miettiä kaiken maailman suosituksia, mutta välillä tekisi mieli nauraa näille ravinto-ohjeistuksille, jotka ovat keskenään niin ihanan ristiriitaisia.

Okei, nyt aivot narikkaan. Vatsa on kuitenkin ravittu ja mieli levännyt ensi viikkoa varten. Hyvää viikkoa!

Enchiladas kasvistäytteellä

Perjantain pikaruoaksi valikoitui tällä viikolla Enchiladasit (vai miten se pitäisi taivuttaa?). Näihin Tex Mex -juttuihin oli aluksi kovin vaikea keksiä kasvistäytteitä, joten siksi vinkkaan ainakin meidän mielestä helposta ja hyvästä täytteestä. Katselin äsken Googlen kuvahaulla, miltä Enchiladojen pitäisi näyttää... Ehkä emme sittenkään puhu samasta asiasta, olkoon nämä rullat jonkin sortin kevytversio! :)

Täyte:

Pilko munakoisoa, kesäkurpitsaa, paprikaa, sipulia ja valkosipulia sopivasti. Kuullota ensin sipuli ja valkosipuli (halutessasi myös chiliä), ripottele joukkoon jeeraa (juustokuminaa). Lisää sitten kasvikset paistumaan ja mausta yrttisuolalla ja pippurilla. Laita joukkoon pari ruokalusikallista tomaattisosetta sekä pilkottua tomaattia. Tarkista maku ja lisää mausteita tarvittaessa.

Lusikoi täytettä tortillalettujen päälle ja laita kasvistäytteen päälle tuorejuustoa oikein kunnolla ja fetaa. (Tähän toimisi varmasti hyvin myös aurinkokuivattu tomaatti ja oliivit.) Kierrä tortilla kiinni ja ripottele vahvaa juustoraastetta päälle. Paista uunissa 200 asteessa sen verran, että juusto sulaa.

Näistä riitti sopivasti meille lauantain lounaaksikin. E:n temppukerhon jälkeen on aina kova nälkä, joten olipa taas hyvä, että kotona oli ruokaa valmiina. 

Pitäisiköhän sitä itsekin mennä päiväunille, kun tuli tosiaan herättyä aamulla ennen viittä? Tänään on vielä luvassa E:n kaverin syntymäpäiväjuhlat, joten virtaa ja melunsietokykyä täytyy ehkä vähän keräillä...

Aamulla anivarhain

Huomenta!

Mies heräsi ennen viittä aamutouhuihinsa ja lähti koulureissulle Valkeakoskelle. (Lauantaina kouluun? Juu, hän opiskelee HAMK:in aikuislinjalla.) Kellon soittoon havahduin minäkin, ja sen jälkeen ei uni enää maistunut. Olin mennyt jo kymmeneltä nukkumaan, joten olinhan sentään jo normaalit 7 tunnin unet nukkunut.

Pyörin tunnin sängyssä ja kuuden aikaan luovutin. Ajattelin, että onpa ihanaa kun voin kynttilän valossa lueskella ja hörppiä kahvia E:n vielä nukkua tuhistessa, mutta hän heräsikin askeliini... Ensimmäisenä herätessään hän tuuletti oikein olan takaa vapaapäivää! :) Voi miten iloinen lapsikin on vapaasta aamusta! Seuraava asia oli tietenkin, voiko katsoa lastenohjelmia, mutta päätimme kuitenkin lueskella ensin ihan rauhassa sohvalla vilttien alla.

Sytyttelin olohuoneen täyteen kynttilöitä ja laitoin takkaan tulen. Miten turvallinen ja lämpöinen kotipesä onkaan... Rakastan aikaisia viikonloppuaamuja. Sen jälkeen kun E on alkanut nukkua kunnon yöunia, ei ole yhtään haitannut, jos aamuyöstä ei enää nukuta. Viikonloppuna kun ei kuitenkaan tarvitse olla kovin skarppina.

Ei meillä täällä muuta, leppoisaa lauantaiaamua kaikille! :) Mutjuilkaa ja myyssatkaa!