torstai 16. maaliskuuta 2017

Viherkylpy

Kevätauringon helliessä tulee ihan vimmattu tarve saada jotain vihreää jo. Olen hypistellyt helmililjoja ja suunnitellut (lue - lykännyt) multienvaihtoa pari viikkoa. Lainasin myös kirjastosta yllättävän inspiroivan Green Home bookin, josta olin saanut vihiä blogeista jo pitkään. Selailin kirjan ensin läpi vain kuvia huokaillen ja vasta toisella kierroksella aloin lueskella kasveista ajatuksella. Kirja tarjoaa siis silmänruoan ja vihersisustusideoiden lisäksi myös oikein hoito-ohjeita ja tuntuu olevan suosittu niin kirjakaupoissa kuin kirjastossakin, sillä jonotin opusta pari kuukautta.

vihersisustus, viherkasvit kotona
green home book viherkasvit


Ja kuinka sattuikin, että samalla viikolla olin viettämässä naistenpäivän iltaa Flörissä. En voinut vastustaa paria pientä viherkasviostosta raikastamaan kotia ja tuomaan sitä keväistä tuulahdusta. Tosin ensin pitäisi ehkä vähän siivota talven pölyjä ja raivata tilaa keväälle... Eivät ne viherkasvitkaan ihmeitä tee jos eivät saa tarvitsemaansa tilaa ympärille.

Totesin myymäläpäällikölle, että ihan kivasti tuntuu löytyvän Flöristä tuon kirjan trendikasvejakin. En ole aiemmin juurikaan välittänyt kaktuksista, mutta nyt löysin aika hauskan tanakan, harmaan vihreän. Kissa ei ole vielä käynyt kääpimässä tätä talouden ensimmäistä kaktusta...

harmaan hopea kaktus



Kiertelin viherkasviosastolla pitkän tovin ja suunnittelin sijoitteluja, mutta illan kohokohta oli varmasti sitoa kimppu itse runsaista tarveaineista. Oli anemoneja, kärhöjä, tulppaaneja, jotain ohdakkeen näköistä, sekä eukalyptusta, pistaasia ja hauskana lisänä rosmariinin oksia. Olen aiemminkin ollut kukkasidontakurssilla, mutta en vaan tajua sitä spiraaliin sitomista. Anniina-floristi selitti ja näytti sitä minulle moneen kertaan, mutta en vaan osannut nähdä, missä on se kuuluisa kolo, johon seuraavan oksan pitäisi asettua. Näytti kovin helpolta toisen käsissä, mutta omat kädet olivat ihan hellinä vartin tumpuloinnista.




 


Kotiin lähti kaktuksen lisäksi aloe ja tuo toinen hauskan näköinen. Kaikki löysivät paikkansa heti ja viikonloppuna pitäisi varmaan oikeasti vaihdella multia. Taisin laistaa siitä hommasta viime vuonnakin.

Kohta kolkuttelee jo pääsiäinenkin ovella! Krookukset ja helmililjat ovat omia suosikkejani, ja vähän olen lämminnyt perunanarsissillekin. On se kyllä kiva, että on edes jotain vihreää saatavilla tähän aikaan keväästä! Vai uskaltaako vielä puhua keväästä?! Näin etelässä ei ole enää tietoakaan lumesta, ja on kai aika epätodennäköistä, että vielä sataisi. Kerran ehdittiin hiihtämään! Hahhhaaa, ei varmaan kannata hankkia lapsille suksia joka vuosi. Keväästä puheenollen, olisikohan jo aika riisua jouluvalot  kausivalot? :)

Minä lähden astelemaan kevättä kohti entistä kevyemmissä merkeissä, jätin nimittäin kampaamon lattialle tukkaa aika määrän ja vaihdoin polkkaan!

Mukavaa loppuviikkoa ja kevättä rintaan! P.s. Aloitimme sisustusbloggaajaporukalla pienen kampanjan, jonka tarkoitus on kiittää blogien lukijoita vuorovaikutuksesta. Vaikka nykyään on helppo tykätä somessa, niin pienikin kommentti kertoo, että teksti on herättänyt jotain ajatuksia. Selailen itse blogeja paljon puhelimella, eikä silloin tule helposti jätettyä kommenttia, mutta kun tiedän, miten paljon kommentit innostavat kirjoittelemaan, yritän itsekin aktivoitua asiassa. Kommenteista tai somereaktioista muuten aina hetkellisesti havahdun myös siihen, että tätä taitavat lukea muutkin kuin äiti ja naapurit... :D Jos haluat bloggaajana itse osallistua kampanjaan, voit napata tästä Pilkkeitä -blogin Piian luoman kuvan ja lisätä sen blogiisi.



Katri

Kimppu saatu mukaanviemisiksi Flörin visiitiltä.
SHARE:

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Unelmataikuutta vai itsensä johtamista?

Hei, pitkästä aikaa! Meni talviloma ja sen jälkeen vielä viikko poskiontelontulehduksen parissa. Makuuhuoneen repsottavat tapetit ja pursuavat vaatekaapit tulivat tutuiksi asuessani viikon makuuhuoneessa, muta ei ollut voimia edes suunnitella sen remonttia. En muista, milloin olisin viimeksi ollut niin kipeä, ja niin kauan... Toivottavasti tämä oli nyt tässä, seuraavan kerran sitten joskus vuoden päästä! 

Minun piti jo kauan sitten kertoa teille unelmakarttavalmennuksesta, mutta sitten tuli tätä takapakkia. Ehdotin alkuvuodesta Åblogien porukalle, josko kokoonnuttaisi porukalla vähän haaveilemaan ja kokoamaan tulevaisuuden tavoitekarttoja/aarrekarttoja. Villa Puomin Hannalla oli kontakteja Fancy Dreamin Tarja Rantakankaasen, ja päätimme luottaa hänen ammattitaitoonsa unelmakarttavalmennuksen järjestäjänä. Se olikin ihan mahtava päätös sen sijaan, että olisimme vain mututuntumalla lähteneet leikkelemään kuvia lehdistä. Aarrekarttavalmennus paljastuikin syvällisemmäksi menetelmäksi, jonka avulla on mahdollista kirkastaa omia unelmia ja tavoitteita ja alkaa tietoisesti pyrkiä niitä kohti. 

unelmakarttavalmennus, fancy dream


Meillä oli kolmen tunnin sessio Tarjan ohjauksessa, jonka aikana työstimme omia tavoitteita sekä visuaaliseen muotoon että kirjallisesti, ja teimme myös muutamia ajatusharjoitteita. Kaikki työskentelivät hyvin keskittyneesti. Tunnelma oli tosi lämmin ja inspiroiva kaikessa hiljaisuudessaan, kun jokainen oli omassa tavoitetulevaisuudessaan. Oli ihana uppoutua omiin ajatuksiin ja tuntuu, että joitain palasia loksahti paikoilleen. 

Nuorempana pidin aika pitkälti huuhaana kaikenmaailman positiivisuuspsykologiaa ja olin muutenkin tottunut ajattelemaan elämää olosuhteiden armoille. Viime vuosina olen törmännyt ihanan positiivisiin ihmisiin ja siihen ilmiöön, että omilla ajatuksilla ja asenteilla oikeasti on merkitystä. Sellaisista ihmisistä, jotka ovat aina ajatelleet näin, kuulostaa varmaan tosi kummalliselta miten joku voi ajatella niin pessimistisesti. On ollut tosi iso työ vaihtaa ajatusmalleja viime vuosien akana. Nyt pystyn jo haaveilla isosti, enää se ei tunnu naurettavalta. Ennen ajattelin "miten minä voisin onnistua kun on paljon parempia?" Nykyään osaan ajatella "Miksi en pystyisi?" sen sijaan että aiemmin teilasin haasteita "ei se kuitenkaan onnistu" -asenteella. 

Olen seurannut, kun ihmiset pyrkivät kohti unelmiaan ja iloitsevat onnistuessaan, ja siitä, että lopulta luottavat itseensä. Ja nyt ihmettelen, mistä nämä tilaisuudet tippuvat itselleni? Nyt alan uskoa siihen, että olemalla avoin omille unelmille, teen asioita ja valintoja, jotka vahvistavat tätä polkua. Olen astunut pois mukavuusalueeltani ja avannut suuni oikeissa paikoissa, ja olen tarttunut tilaisuuksiin, joista olisin aiemmin perääntynyt. Tai en olisi edes noteerannut niitä. 

omat tavoitteet, unelmat

Viime aikoina on tullut kuvattua kotona harmillisen vähän, vaikka kääntöpuolena onkin se, että oikeita kuvaushommia on alkanut tulla paljon. Tänä viikonloppuna kuvaan häät, ristiäiset sekä yhden puutalon sisustuksen, ja seuraavat illat uppoudun niiden kanssa Lightroomin syövereihin. Ja se on just parasta! Nyt alkaa oikeasti konkretisoitua se, mitä alkuvuonna unelmoin, tosi outoa! Tarja kyllä muistutti, että kyse ei ole minkään sortin taikuudesta, vaan tietoisesta mielenmuutoksesta. Hyvä oivallus oli, kun Tarja sanoi, että "Mielelle kaikki uskomukset ovat totta." Voin alkaa vahvistaa tai vaimentaa noita uskomuksia, olivat ne sitten negatiivisia tai positiivisia, mutta vapaus on minulla. 

Kiinnitin unelmakartan työpöydän yläpuolelle, jotta unelmat pysyvät kirkkaina mielissä. :) Ihanaa loppuviikkoa ja naistenpäivää! Siellä ruutujen takanakin on niin monia upeita motivaattorinaisia, jotka ovat osoittaneet, että "Varo mitä toivot, se voi toteutuu." <3

Katri
SHARE:
© Tohkeissaan. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig