torstai 27. lokakuuta 2016

Pieni ilahdutus miehelle - arvonta

Kuulkaa nyt on käynyt niin, että on ihan kokonaan jäänyt pöytälaatikkoon yksi mielenkiintoinen tapaus! Vinkkasin taannoisessa postauksessa pienestä lahjasta, jonka olin miehelle hankkinut. Meillä ei ole tapana ostella lahjoja toisillemme juuri koskaan (myönnän, aiemmin pahoitin siitä vähän mielenikin, mutta tulin siihen tulokseen, että mieluummin muuten priimaa ja ei lahjoja kuin toisin päin), joten en oikein keksinyt tilannetta, miten antaisin tuon pienen lahjan. Hääpäivä oli ja meni, enkä halunnut aloittaa mitään hääpäivälahjaperinnettä, ja miehen syntymäpäivänkin unohdin taas. Laitoin sen sitten vaan yhtenä aamuna aamiaispöytään. Sitä ennen lahja oli ollut pöydällä puolitoista viikkoa paperipussissa, eikä ollut kukaan mennyt mitään tonkimaan. En ymmärrä, en minä pystyisi olla urkkimatta jonkun pienen paperipussin sisään..

korttikotelo saarni miehen lompakko



Jo elokuussa bongasin Myllyn kauppakeskuksessa uuden liikkeen, Saarni Gentlemen's Boutiquen joka erottui yläkerran aukiolla edukseen. Spontaaniin tapaani aloin ihastella putiikin pitäjälle upeaa liikettä ja kuulin samalla yrityksen tarinan. Sonja oli päättänyt perustaa laadukkaita ja yksilöllisiä miesten tuotteita myyvän putiikkinsa siksi, ettei löytänyt miehelleen Tuomolle koskaan vaatteita ja lahjoja. Kaikki tuotteet hankintaan euroopasta suoraan pieniltä valmistajilta, ja jo heidän löytämisessään on ollut suuri työ.. Vau mitä päättäväisyyttä ja rohkeutta!

Se oli varmaan se nahan, villan ja muiden aitojen materiaalien himo, joka minut veti liikkeeseen, vaikka en omaa miestäni ihan gentlemanniksi luonnehtisikaan. Tuli ihan vastustamaton tarve mennä hypistelemään italialaisia nahkalaukkuja, yksilöllisen mielenkiintoisia ja upeilla leikkauksilla tehtyjä vaatteita, sekä kaikkea pientä tilpehööriä, kuten välineitä klassiseen parranajoon ja miesten koruja. Arvatkaa, että harmitti, kun ei ollut kameraa mukana! Jo liike itsessään on näkemisen arvoinen. Sonjan mies rakentaa esillepanotelineet ja hyllyt. Tosi makeita rakenteita ja silmäähiveleviä esillepanoja!
 

korttikotelo saarni miehen lompakko gro


Iskin silmäni silloin vastatulleisiin Gro korttikoteloihin, ja muistin samalla, että miehen nahkainen korttikotelo on venynyt jo aivan muodottomaksi. Niin löysäksi, että sen täytyy aina olla tupaten täynnä, jotta tärkeät kortit eivät putoa pois. Tai oikeastaan en tiedä, iskinkö silmäni korttikoteloon, vai tuohon ihanaan pakkauslaatikkoon, joka on vähintään yhtä taidokkaasti tehty kuin kotelokin.

En löytänyt netistä mitään tietoa korttikotelosta, joten laitoin Sonjalle viestin ja hän kertoi hankkineensa ne tsekkiläiseltä Audrius Vaškevičius'lta, yhden miehen pajalta. Voin ihan sieluni silmin nähdä hänet hiomassa mahonkikotelon pinnasta aina vaan sileämpää ja pehmeämpää.. Tämä oli ihan sellainen win win -ostos. Minä kyllä löydän paikan tuolle pakkaukselle. Mies oli ensin hämmentynyt, koska olisi kuulemma ihan hyvin pärjännyt vanhan rutkun kanssa (samoin voisi sanoa meidän autopolitiikasta..), mutta ilahtui kovasti ja uusi kotelo tulee kuulemma heti käyttöön! Tiedän, että ei vaan olisi raaskinut itse ostaa..



Samalla keksimme Sonjan kanssa, että nythän olisi oikein sopiva aika järjestää pieni arvonta tässä isänpäivän kynnyksellä, ja joululahjojakin toiset kaukaa viisaat jo hankkivat. Ja voihan sitä lahjoa muuten vaan, kuten minä tein. ;) Sonja lupasi siis arpoa yhden käsintehdyn mahonkisen korttikotelon (pakkauksineen tietty) jollekin, joka haluaa läheistään ilahduttaa pikkulahjalla!

Säännöt ovat seuraavat:
- kommentoi postaukseen (tai Facebook-julkaisuun), ketä haluaisit ilahduttaa aina tarpeellisella korttikotelolla JA
- tykkää joko Tohkeissaan -blogin tai Saarni Gentlemen's Boutique'n Facebook-sivusta
- Saat 2 arpaa, jos tykkäät molemmista Facebook-sivuista! Mainitsethan tuplamahdollisuutesi kommentissa
- Anonyymit, muistattehan jättää sähköpostiosoitteenne!
- Arvonta päättyy la 5.11.

Onnea arvontaan ja oikein hyvää loppuviikkoa kaikille!

FB | IG

Katri
SHARE:

tiistai 25. lokakuuta 2016

Uudistumisen tarvetta

Syksyssä on aina jotain uudistumisen intoa.. Kun päivät lyhenevät, ja aamulla on vähän tahmeampaa päästä liikkeelle, niin samaan aikaan tekee mieli saada enemmän aikaiseksi. Jotain näkyvää ja konkreettista. Blogiakin tekisi mieli uudistaa, ainakin ulkoasua. Hankalaa vaan, kun meinaavat nämä myöhäisillan tunnit lasten nukkumaan menon jälkeen loppua aina ihan kuin seinään.
Rakastan lehtien haravoimista. Se on niin selkeää, omien kättensä jäljet näkee heti. Erittäin hyvää hyötyliikuntaa ja vastapainoa työlle. Lehtiä haravoidessa on aikaa miettiä niitä seuraavia projekteja, vertailla vaihtoehtoja ja haaveillakin. Oli sitten kyse pienistä kotiin liittyvistä asioista tai isommista suunnitelmista ja tavoitteista.
Pitkästä aikaa olen saanut eteenpäin myös kodin laittoon liittyviä asioita. Olen saanut melkein valmiiksi välioven keittiön ja eteisen välille, ja viikonloppuna kävimme katsomassa Ikeassa uutta kaappia eteiseen. Harmi vaan, että kaappien korkeudet ovat 201 cm ja 236 cm, ja meidän eteisen korkeus on 231,5 cm. Ei ollut varaa madaltaa sokkeliakaan, joten kartoitetaan nyt vielä, että mitä maksaisi paikallisella puusepällä teettämällä. Samalla vaihdetaan eteisen laatoitus oranssin ruskeasta johonkin vähemmän ruskeaan. Vaikka tietenkin ruskea on nyt sitten tekemässä kuulemma suurta paluuta harmaan voitokkaan kauden jälkeen!
Nyt, jatkan yläkerran työpisteen suunnittelua. Kävimme jo hakemassa jalat, mutta pöydän kansi on vielä mietinnässä. Paksu vanerilevy näytti niin makeelta, mutta mietin onko jo liian puista, kun lattiakin on puuta. Jos laittaisikin valkoisen laminoinnin päälle, mutta sivuprofiilissa näkyisi vanerin kerroksellisuus?

Hyvää syksyistä viikkoa kaikille!
FB | IG
Katri
SHARE:

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Sunnuntairennot

Onko viikonloppu virkistänyt? Täällä päässä ainakin ovat vapaapäivät tehneet tehtävänsä. Aamulla makasin melkein kymmeneen asti (kyllä, kymmeneen!). Ilmeisesti oli vielä vähän univelkaa edellisen yön neljän tunnin unista... Oltiin työkavereiden kanssa katsomassa Hedbergiä ja katsastamassa Turun yöelämän uusi tulokas, Chic. Se olikin upean monipuolinen mesta, ihanan krouvit ja yhtä aikaa tyylikkäät puitteet. Juuri sellaista 30+ paikkaa Turkuun onkin kaivattu.
 



 
Pitkään vanuneen aamun morkkiksesta päätin kysyä tytöiltä että leivottaisiinko jotain. Ehdotin omenapiirakkaa tai jotain muuta nopeaa ja kaikille kelpaavaa mutta jostain saivat päähänsä, että pullaa pitäisi saada. No, pullaa ei ollakaan leivottu ainakaan puoleen vuoteen, joten sehän sopi. Onnistuin tekemään hyvän pehmeän taikinan, joten toivotaan että pullat ovat vielä huomennakin pehmeitä.
 


 



Vastapaistettu pulla on niin kertakaikkisen hyvää, että olin ihan vähällä peruuttaa joogan, jotta olisin saanut maistaa pullia uunituoreina. Itseasiassa olin ensimmäisellä varasijalla ja salaa toivoin, että sieltä ei olisi paikkaa vapautunut. Viimehetkillä päätin kuitenkin pysyä pullanhimoissani tiukkana ja lähteä paikan päälle, ja onneksi pari oli perunut tulonsa ja mahduin mukaan. Hitsi miten hyvä oli taas! Niin voimakas ja energinen olo! Ajatella, että minä, joka olen aina inhonnut kaiken maailman lihastreeniä, nautin tuollaisesta voimaharjoittelusta ja huomaan jo isoa kehitystä lihaksistossa.
 
Ja niinhän siinä kävi, että joogasta palatessa oli niin kova nälkä, että vedin kolme pullaa peräkanaa. Puolustukseksi täytyy sanoa, että ne olivat keskivertoa pienempiä. Ja sitäpaitsi, pakkohan oli maistaa kaikkia kolmea makua: korvapuusteja, voisilmällä ja vaniljatöhkällä...

Mutta nyt, rentouttavaa sunnuntai-iltaa! Tulin vaan pikaisesti huikkaamaan kuvaterveiset, ennen kuin ryhdyn käsittelemään yhden viime viikkoisen projektin kuvia.
 
FB | IG
 
Katri
SHARE:

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Huuruissa

Näissä jooganjälkeisissä hyvänmielenhuuruissa on taas löytynyt niin paljon syitä iloon. Syvään iloon! Oli ihana tulla lämmitettyyn kotiin ja napata kirmaavat lapset syliin, tehdä herkkuruokaa ihan vaan itselle ja käydä samalla läpi päivän touhut toisten syödessä jo iltapalaa. Sängyn vierellä silittelin tavallista pidempään ja kuiskin miten kovin rakastan, vaikka aina ne ihmettelevät miksi puhun samoja aina... Eikä poskiakaan saisi niin kauheasti pussata.. Ystäväni ponnisti eilen maailmaan kolmannen lapsensa, ja ajatukset ovat kovasti pyörineet elämän ihmeessä. Olen muistellut sitä kamaluutta ja ihanuutta, joka syntymän ympärillä pyörii, ja niitä pyöreitä pehmeitä muotoja joista vauvat on tehty... Älkää nyt käsittäkö väärin, nämä huurut eivät ole sen paremmin hormoonihuuruja kuin enteitäkään! :) Ehkä vain myötäelämistä, ja hyvänmielenaatoksia..

lapsikuvaus kaarina

vauvakuvaus turku, edullinen valokuvaus kaarina
puolivuotisvalokuva, puolivuotias, valokuvaus turku, vauvakuvaus edullinen


Kaiken kukkuraksi törmäsin näihin supersuloisiin kuviin siirtäessäni tämän päivän kuvia kamerasta koneelle.. <3 (Pääsin tänään töissä kuvaamaan meidän opiskelijoiden tuotoksia erääseen kirjaan, ihanan erilaista!) Mutta siis babykuvat ovat alkusyksynä meillä otettu, kyseessä on kummitytöistämme tuorein ja sinisilmäisin... Hän oli juuri täyttänyt 6 kk, joten tarkoituksena oli ottaa puolivuotiskuvat, joissa tuon ikäinen olisi elementissään. Liikkeelle lähdössä, kaikkea kohti pitää kurotella ja oli asia mikä hyvänsä, niin suuhunhan se menee..



vauvakuvaus turku, edullinen lapsikuvaus, puolivuotiskuvaus, puolivuotisvalokuva


Hiiiih! Tähän pitäisi nyt saada sellainen hymiö jolla silmät säkenöi sydämiä! 

No joo, nyt yritän rauhoittua, mutta tämän hyvän fiiliksen yritän kyllä säilyttää loppuviikkoon. Odottelen, kun mies tulee lentopallosta ja päästään saunaan. Sitä ennen palaan hetkeksi arkisiin askareisiin ja tyhjennän tiskikoneen, raivaan eteisen ja katson aamun vaatteet valmiiksi. Tai no, viimeinen voi olla jo liikaa ennakoitu, ei kuulu luonteeseen.. Hyvää loppuviikkoa!

FB | IG

Katri
SHARE:

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Työpisteen muodonmuutos

Joskus on niin kiva nähdä oma kotinsa ihan toisella tavalla. Niin helposti jumiutuu tuttuihin juttuihin, eikä edes näe, miten voisi asioita uudistaa. Minun on tarkoitus tehdä ihan kunnon työpiste itselleni yläkertaan, koska ruokapöytä kuvienkäsittelypaikkana kahden näytön kanssa ei vaan oikein toimi enää kun tätä hommaa on suhteellisen paljon. Aion hankkia tai tehdä sinne isomman ja syvemmän työpöydän, ja samalla siirtää meikkauspisteeni jonnekin muualle. Tällä hetkellä siis yläkerran työpiste toimittaa siis enemmänkin "kampauspöydän" virkaa. Tästä aiemmasta postauksesta voi kurkata, mikä on pöydän todellinen tila nyt ennen kuin saan syvemmän työpöydän.
 
työpiste stailaus

työpiste stailaus, lempivisions tuotekuvaus

työpiste stailaus ja kuvaus, tuotekuvaus, julistekuvaus, laatikkokauppa
 
Teimme Anniinan kanssa vähän aikaa sitten pari stailausta ja kuvausta meillä (näitä LEMPIvisionsin projekteja), ja en olisi millään halunnut purkaa meidän työpisteellä vallinnutta harmoniaa! Yleensä työnjakomme menee niin, että Anniina hoitaa tavaroiden pyörittelyn ja sen stailausosuuden, minä osallistun siihen jonkin verran ja katson, miltä asiat näyttävät linssin läpi mistäkin kuvakulmasta, ja tietty hoidan kuvauksen ja kuvien käsittelyn.
 
laatikkokauppa, työpiste stailaus, puinen kynäpurkki

työpiste stailaus pastellisävyt

 
 
Olemme saaneet tehdä monien tilojen stailauksia Laatikkokaupalle, ja tuntuu, että uusia ideoita laatikoiden käyttöön tulee koko ajan! Työpisteellä näkyy myös toisen asiakkaamme, Imageroad'n tuotantoa, tuo taulu seinällä ja kortti mustalla muistitaululla. Tällä hetkellä työn alla on hieman erilaisia tuotekuvia, nimittäin työvaatteita! Kyllä, luitte oikein, haasteita otetaan vastaan ja niihin vastataan!
 
Tätä työpistettä ennen olimme samana päivänä tehneet lastenhuoneen, joka olikin vähän isompi projekti, mutta niin ihana tehdä myös! Siitäkin stailauksesta löytyy kuvat LEMPIvisionsin galleriasta. Ja tiheämmin päivittyvät LEMPIn Instagram ja Facebook, jos haluatte seurailla projekteja.. :)
 
Mukavaa sunnuntaipäivää!
 
FB | IG
 
Katri
SHARE:

lauantai 15. lokakuuta 2016

Aamiaispannarit

Syyslomahan on hyvä hetki tehdä aamusta vähän spesiaalimpi.. Viime sunnuntain kuvissa vilahti pannukakkuja ja ohjetta toivottiin, joten päätin laittaa sen heti jakoon etten unohda. Julkaisuhetkellä me taidamme olla hotelliaamiaisella, mutta kyllä nämä pannarit vetävät aika hyvin vertoja.. :)
 
 
Resepti on siskoltani, joka aina välillä kotona teki aamiaiseksi pikku pannukakkuja. Meinasin muuten kehittää itselleni pienen kolmenkympin kriisin, kun tajusin, että siitä on melkein viisitoista vuotta aikaa.. Tai oikeastaan olin tähän järkytykseen herännyt jo aiemmin tällä viikolla kun meinasin ajaa ojaan kuullessani radiosta mainoksen, että Radio Suomipop on viihdyttänyt suomalalaisia jo viidentoista vuoden ajan. Muistan sen ajan, kun suomipop oli uusi, koska kävin viikonlopputöissä huoltoasemalla ja siellä soi Suomipop. Siis 15 vuotta!! Puolet elämästäni! Ei hyvänen aika.. Silloin kolahti. No, en usko että tästä sen suurempaa kriisiä minulle aiheutuu. Koen kuitenkin saaneeni enemmän kuin olisin voinut toivoa, näin nuoreksi. On se vaan aina yhtä hätkähdyttävää pysähtyä hetkeksi ajattelemaan ajan kulua.
 
amerikkalaiset pannukakut ohje, aamiaispannukakut, pancakes

amerikkalaiset pannukakut ohje, aamiaispannukakut, pancakes
 
 
No pitemmittä löpinöittä, ohje tulee tässä:
 
Amerikkalaiset pannukakut // Pancakes n. 15 kpl
 
2,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
(1 tl kanelia, jos laitat omenaa)
1/3 dl sokeria
1/2 tl suolaa
1 muna
2 dl maitoa
2 rkl sulatettua voita
 
(1-2 raastettua omenaa)
 
Sekoita kulhossa ensin kuivat aineet, sitten lisää maito, muna, voisula ja vielä halutessasi raastettua omenaa. Paista parin ruokalusikallisen kokoisia pikkupannukakkuja pannulla.
 
amerikkalaiset pannukakut ohje, aamiaispannukakut, pancakes

amerikkalaiset pannukakut ohje, aamiaispannukakut, pancakes
 
Kannattaa paistaa kaikki heti, koska muuten on vaarana, että ne hupenevat paistotahdissa, ja jäät itse ilman.. Herkullisia viikonloppuaamuja!
 
FB | IG
 
Katri
SHARE:

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Vaatteiden ostamisen vaikeus - ja helpotus

Minä olen ihan toivoton vaateasioissa.. Tai ehkä ei voi sanoa toivoton, koska se vaikuttaisi siltä että asialle ei pystyisi tekemään mitään. Sanotaan pikemminkin, että se vaan on alue, joka ei jaksa minua kiinnostaa. Haluaisin kyllä olla pukeutumisesta kiinnostunut, ja totta puhuen usein mietin, että ehkä jopa pitäisi olla, ainakin työlookista.

capri collection naantali


Olen ehkä jollain tapaa löytänyt oman makuni, mutta toisaalta olen kuulemma liiankin kriittinen sen suhteen, mikä minulle sopii ja mikä muka ei. Kuvittelen näkeväni rekistä tai ihan vaan paitaa olkapäistä roikottamalla, että ei se kuitenkaan sovi. Tarvitsisin varmaan oikein pukeutumisneuvojan konsultaation. Ehkä jopa pikemminkin henkilökohtaisen vaateshoppailijan, kuten eräs työkaveri minulle tuhahti kun valitin, että en ehdi enkä jaksa lähteä vaatekaupoille. Hän ihmetteli, miksi en sitten tilaa verkkokaupoista, mutta tyrmäsin senkin sillä, että olen päivittäin paljon koneella muutenkin töissä, ja iltaisin kuvien käsittelyn ja myös tämän blogin merkeissä. Verkkokauppojen ongelma minulle on lisäksi se, että valikoimaa on liikaa. En jaksa sitä loputonta selailua, ja varsinkin siellä tyrmään kaikki pelkän kuvan perusteella. 

cc naantali

Jos jostain, niin ajastani olen tarkka, enkä halua kuluttaa sitä haahuillen kaupoissa, enkä toisaalta selaillen loputonta kuvavirtaa erilaisista vaatteista, joista en osaa kuitenkaan nähdä, miten ne sopisivat muiden vaatteiden kanssa. En osaa hahmottaa, mikä sopii yhteen, ja varsinkin kengät tuottavat minulle päänvaivaa. Jätän esimerkiksi ostamatta hameita, koska en osaa ajatella millaisten kenkien kanssa ne sopisivat. Arvostan nykyään tosi paljon palvelua ja kysyn yleensä apua jo ennen kuin minulle tullaan sitä tarjoamaan. Se säästää aikaa hurjasti! Hyvässä liikkeessä myyjä ehdottaa minulle sellaisia vaihtoehtoja, joita en olisi itse kokeillut, ja sovituskopissa hihkun ilosta löytäessäni jotain erilaista ja minulle sopivaa.

Teija oli taas "catwalkilla" kuin kotonaan

cc naantali, vaateliike naantali


Pari viikkoa sitten lähdin mukaan Åblogien iltaan naantalilaiseen vaateliikkeeseen, Capri Collectioniin ihan siitä syystä, että olisi tilaisuus saada inspiraatiota ja vinkkejä, ja oikeasti pakko antaa hetki sille vaatekaapin miettimiselle ja täydennyksellekin. Kukaan ei edes uskoisi, miten vähän housuja minulla on, joten mustat housut olivat ainakin hankintalistalla... Kurkin vähän CC:n sivuja ja vaikutti ihan mukavasti minun tyyliseltä, klassiselta, mutta kuitenkin myös rennolta. Kiinnostusta herätti entisestään samoissa tiloissa oleva Kukkakauppa Kastanja, joka lupasi meille pienen sidontaopastuksen. 


kummituspuu

Ilmeisesti muidenkin ongelma on se, että vaatteita katsotaan vain rekissä ja todetaan, että njaa, ei näytä oikein miltään eikä ainakaan minulle sovi, sillä meille oli järjestetty oikein muotinäytös! Näimme kymmenisen erilaista asua upeiden naisten päällä, ja minähän otin tilanteesta heti kopin ja sovittelin muotinäytöksen jälkeen niin innoissani, etten meinannut muistaa napata mitään haukattavaa! Löysinkin itselleni alla olevassa kuvassa näkyvän kietaisutakin, ja ylimmässä kuvassa Anniinalla näkyvän mustan hihattoman paidan. Lisäksi valkoisen paidan ja ne mustat housut, joissa on kivat nahkaiset yksityiskohdat sisäreiden saumoissa ja taskuissa vähän ilmettä. Kietaisutakki on muuten Kukkakauppa Kastanjan omistajan Tanja päällä. Upeita ja rohkeita yrittäjänaisia molemmat, Miia (ylimmässä kuvassa Anniinan kanssa) ja Tanja! Nyt huomaan, että Tanja kyllä kantaa tuon takin paljon upeammin kuin minä, ei uskoisi samaksi takiksi!! :D Täytyypä oikein kietoa se kunnolla seuraavalla kerralla..

kukkakauppa kastanja, cc naantali

capri collection naantali, vaatekauppa


Napakymppi reissu siis minulle! Sain viettää kivaa iltaa ja tuli tehtyä ne ostokset pitkästä aikaa, eikä tarvinnut haahuilla pitkin kauppoja. Huomasin, että CC:n vaatteissa on usein joku pieni juju, josta vaatteeseen tulee vähän ilmettä, esimerkiksi leikkaus tai jokin erilainen yksityiskohta. Sekin on yksi syy, miksi niin harvoin ostan vaatteita, kun en jaksa syttyä niistä samanlaisista vaatteista, joita on joka ketjuliike pullollaan. Illan lopuksi oli vielä tilaisuus päästä kuvattavaksi oikein ammattilaiskuvaajan linssille uudet kuteet päällä, mutta enhän minä kehdannut mennä... Mikä siinäkin on, ettei osaa lainkaan olla luontevasti kameran toisella puolella??



kukkakauppa kastanja naantali
Sinä syyskuisena iltana oli vielä mukavan lämmin, kun lähdimme myöhään kohti kotia juuri oikeiden ostosten kanssa. Totesin, että täytyy varmaan alkaa aina välillä töistä lähtiessä poiketa Naantalin kautta, vaikkei ole sitten mitenkään kotimatkan varrella, sillä siellähän saa samalla sekä viherterapiaa, että vaatekriisit selätettyä.. Mikä olisi hei parempi viikonlopun alku, kuin hakea perjantaikukat ja saman oven takaa jotain pientä kotiin tai päälle? Virkistävää, jotain erilaista, ihana myymälä!

Meillä alkoi muuten syysloma! Lähdetään vähän kylpylöimään pariksi päiväksi, ihan tähän kotikaupunkiin, mutta tuntuu kyllä ihan lomalta jo pelkkä ajatuskin. Hyvää loppuviikkoa teillekin!

FB | IG

Katri
SHARE:

maanantai 10. lokakuuta 2016

Buustia kerrakseen

Nyt en tiedä mitä minulle on tapahtunut, mutta alkaa taas olla virtaa! Tämä omituinen vireystila on aiheuttanut monenlaisia lieveilmiöitä ja ihmetystäkin kanssaihmisissä... Liekö osuutta eräänlaisilla vitamiinivalmisteilla, tai sitten vain lumevaikutusta, mutta aivan sama minulle. Pääasia, että virtaa löytyy. Älkää kysykö mitä vedän, sillä en kehtaa vielä kertoa. Nimittäin olen jo kuullut hihittelyjä asian suhteen aina kun on tullut puheeksi että mistä se energia nyt kumpuaa...

perheblogi, sunnuntaiaamiainen


Joka tapauksessa, en ole vähään aikaan laittanut edes kunnolla viikonloppuaamiaista. Puurot ja leivät, ja sohvalle teekupin kanssa, siihen olen kyennyt ennen kuin olen saanut koneen käyntiin. Nyt heräsin virkeänä (ja herään muuten arkiaamuisinkin virkeämpänä) ja tuli heti sellainen fiilis että voisi leipoa jotain. Selasin Maku-lehtiä ja sain ajatuksen omenapannareista, joita sitten teinkin siskoni legendaarisella ohjeella sillä aikaa, kun lapset katsoivat aamuohjelmia. Mies vielä nukkui, ja pöytää kattaessani muistin, että ehkä voisin antaa nyt tuon pikkulahjan, jonka hankin jo kuukausi sitten mutta olen vain unohtanut antaa. Laitoin lautaselle ja se herättikin hämmennystä ihan sopivasti... Lahja oli kyllä paperipussissa keittiön pöydälläkin pari viikkoa, mutta ei mitään mennyt tonkimaan..
sunnuntaibrunssi kotona, sunnuntai aamiainen pannukakut, amerikkalaiset pannukakut, vaahterasiirappi
Laatikon sisällöstä lisää myöhemmin.. Boxi itsessäänkin oli niin nätti että aion kyllä ottaa sen omaan käyttöön! Pannukakut upposivat kuin kuumille kiville, ja katsellessani lautasille valuvaa vaahterasiirappia varasin itselleni viimeisen letun, jotta saan siitä kuvan. :) E kysyi jo, että koska niitä pannukakkuja saisi seuraavan kerran..
Jostain pinnan alta olen löytänyt myös kokkausinnon taas! Ostin syksyn alussa Maku-lehden, jonka kansi huusi kasvisruokaekstraa ja innostuksissani ostin myös seuraavan lehden. Olen selannut reseptit monta kertaa vesi kielellä ja tehnyt viikkoruokalistaa, ja nyt päätin, että edes yksi uusi resepti viikossa otetaan kokeiluun. Tartuin jopa lehtimyyjän tyrkkyyn kun hän Makua kauppasi pikkujoulunumero edellä ja lupasi vielä Unelmien Joulu-lehden kylkiäsiksi. Kyllä siinä muijaa vietiin...







Päivän ruoka ei kyllä liittynyt ruokalehti-inspiraatioihini, vaan oli sitä tuttua ja turvallista viikonloppuruokaa, kalaa ja lisukkeita. Turska on helppoa laittaa ja edullista kuhaan ja siikaan verrattuna. Perunamuusi on tietty aina yhtä herkkua.. Minä aina haaveilen, että kattilan pohjasta kauhaisemalla löytyisi vielä oikein kunnon voisulakohta.. Nyt kysymys voisi kuulua, miksi en vaan laita sellaista voisilmää, minähän sen muusin melkein aina teen! :) :)
Sunnuntai antoi ihan parastaan, oli aikaa touhuta pihalla ja olla vaan. Tyhjensin muuten kellarinkin puuskissani! Peräkärryllinen turhaa tavaraa, osa jo edellisten omistajien ajoilta. Nyt sinne mahtuu sisään kunnolla, ja vähemmät tavarat on järjestetty hyllyille. Tuota en todellakaan olisi uskonut tapahtuvan. Seuraavaksi on vuorossa autotalli, jotta sinne jatkossa mahtuisi edes toinen auto...
Illan tullen kävin vielä joogassa, ja voi miten vahvaksi ja energiseksi tunsinkin itseni! Se on ihan huima tunne, kun tajuaa kehittyneensä sekä fyysisesti vahvemmaksi, että pääsevänsä myös mentaalisesti syvempiin tiloihin. Olen käynyt nyt jonkin aikaa Turun keskustassa Pure Movella, ja joka kerran jälkeen tekee mieli huudahtaa niille opettajille kiitokset ihan loistavasta tunnista! Aika usein olen kyllä sanonutkin, kiitos ei pahene vaikka sitä jakaa... Salissa on melkein aina lisälämmittimet päällä ja asteita reippaasti yli 30, joten hiki virtaa sen verran, että täytyy kotona aina pyyhkiä kunnolla. Nyt ostin myös ihan joogapyyhkeen, vaikka sisäinen Marie Kondoni mutisikin, tarvitsenko todella joogalle omaa pyyhettä. Mutta kyllä, se on juuri joogamaton kokoinen, ja pyyhkeen pohjassa on nystyrät, jotta se pysyy paikallaan maton päällä. Hikiset kädet eivät pidä matolla ilman pyyhettä, ja on ikävää jos joutuu keskittymään otteen pysymiseen eikä harjoitukseen..
No huh, tekstiäkin tuli niin että hengästyttää! 
Energiaa teillekin uuteen viikkoon! Ai niin, älkää nyt hämääntykö julkaisuajankohdasta ja pelätkö että olen ihan maanisena jo aamuyöllä kirjoittelemassa, postaus on ajastettu aamuun, kun meni sen verran myöhään kirjoittelu. :)
FB | IG
Katri
SHARE:
© Tohkeissaan. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig