perjantai 29. huhtikuuta 2016

Perhevappu

Hiphei, kyllä tuntuu taas vapunaika! Kauppojen pihalla näkyi niin paljon ihmisiä, että katsoin parhaaksi vetäytyä kotiin ja syödä sekä syöttää perheelle sitä mitä kaapista löytyy, ja rynnätä ruokakauppaan vasta huomenna. Työviikon jälkeinen perjantai-ilta ei ole se houkuttavin kauppapäivä.. Olenkohan muuten käynyt lainkaan tällä viikolla kaupassa? En varmaan... Kyllä meni taas viikko aika tohinassa, ja silloin se kauppareissukin voi tuntua turhalta.
 

 
 
Olin ikionnellinen, kun asioidessani muuten hypermarketin nurkalla huomasin infotiskillä serpentiinejä ja vappupalloja - JES ei tarvitse sittenkään juosta kauppaan! :D Eskarilainen kysyi heti ensimmäisenä hänet hakiessani, että mennäänkö hakemaan vappuserpentiiniä ja ilmapalloja.. Check, sain todeta tyytyväisenä. Ei kun kotiin ja nauttimaan kauniista kevätillasta. Mies käänsi kasvimaan jyrsijän kanssa ja me istuttiin kallion päällä lukemassa ponikirjaa. Eskarilainen olisi halunnut heti sisään lukemaan eskarin kirjastosta lainaamaansa My Little Pony kirjaa, joten ulkona lukeminen oli neuvottelun tulos, jossa molemmat voittivat. Kuvittelin ehkä ammentavani kevyttä päivetystä päivän ryytyneiden meikkien läpi..
 
 

 
 
Vappuaattoon kuuluu ainakin polkupyörän metsästystä tulevalle koululaiselle ja ajateltiin mennä uimaan, jos uimahallit vaan ovat auki.. Niin ja sitten se astetta isompi kauppareissu.. Vappupäivänä on tulossa kaksi kaveriperhettä brunssille, joten pöytä venytetään ekstrapitkäksi tai ehkä yritetään löytää kuudelle lapselle jokin oma pieni seurustelupöytä.. :) Jos kelit suosivat, niin toki voisi mennä perinteiseen vapputivoliin! Mitäs teillä on vappusuunnitelmissa?
 
Hauskaa vappua kaikille! Joko se kevät voisi oikeasti alkaa tämän viikonlopun taitteesta ja voisi laittaa vaikka jo perunat maahan!
 
FB | IG
 
Katri
SHARE:

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Vuorovedoin

Kevään rutistuksena on miehen opinnäytetyö, jonka parissa aika menee nyt melko tiiviisti. Että minäkö sitä teen? No en, mutta kyllähän se vähän molempien panostusta vaatii, että arki rullaisi mahdollisimman tasapainoisena, vaikka toinen on käytännössä koko ajan työn ääressä. Nyt on minun vuoroni hoitaa kaikki kotihommat ja viihdyttää lapsia yksinäni - silloin kolme vuotta sitten rutistaessani gradua kasaan pikku kakkosen raskausaikana osat olivat toisinpäin ja muistan vieläkin miten kiitollinen olin siitä. En olisi mitenkään saanut sitä tehtyä, ellei yhteisestä sopimuksesta oltaisi mietitty, miten nämä kuukaudet vedetään. Pitkiä olivat illat töiden jälkeen yliopiston atk-luokassa, ja kyllä silloin lämmitti tulla kotiin kun tiesi ettei tarvitse alkaa vielä 'kotityöpäivää' tekemään..





Eli meillä on kaaos, kuten keittiön pöydällä näkyy. Viikonlopun reissun jäljiltäkin on vielä kasseja purkamatta ja pyykkejä pesemättä, eteisestä hiekat kulkeutuvat pitkin huushollia kun ei muka ehdi imuroida. Jostain täytyy hellittää, ja keskittyä mieluummin siihen, että ehtii lasten hereilläolon aikaan vaikka lukea ja olla heitä varten. Myöhäisillat ovat hurahtaneet kaikkien pienten kivojen kuvausprojektien parissa Lightroom-pimiössä, mutta sehän on mitä parhainta omaa aikaa... :)

Tsemppiä arkeen - Palataan taas!

FB | IG

Katri
SHARE:

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Mikä siinä silittämisessä on niin vaikeaa?

Joka aamuinen päänpyörittely vaatekaapilla... En voi laittaa tuota, en tuota, eikä tuotakaan, koska niitä ei ole kukaan vieläkään silittänyt. Mitäköhän ole odottanut? Että ne itsestään siliäisivät? Kaapissa roikkuu paitoja, joita en ole käyttänyt moneen kuukauteen. Tajuan, että tuota sinivalkoraidallista pitkää puseroakaan en ole käyttänyt vuoteen, koska en vaan ole muistanut kaivaa esiin silitysrautaa. Monet tavalliset löysät t-paidatkin kaipaavat silitystä, joten aika monta vaatekappaletta karsiutuu siitä vähästäkin valikoimasta pois kun en tänäkään aamuna ehdi silittämään. Illalla kotiin tultua en enää muista koko silitysasiaa, ja taas aamulla ollaan saman ihmettelyn äärellä.



Mietin vaan, että mikä siinä voi olla niin vaikea, hakea nyt silitysrauta ja -lauta esille ja silittää muutama paita? Laitoin kotivaatteet päälle, jonkun afternoon acoustic -soittolistan Spotifysta ja annoin mennä. Hieman rentouttavaa katsella, kun kangas siliää silmissä ja höyry häviää kuin tuhkana tuuleen! Taapero oli luonnollisesti tulossa auttamaan, mutta tajusi onneksi, että nyt ei kannata ruveta kiipeämään ja kurottelemaan.




Totesin, että ei saamattomuuteeni voi olla muuta syytä kuin se, että en vaan muista. Joka päivä päässä pyörii noin kahdenkymmenen kohdan to do-lista, niin ei siinä yhtäkkiä tule paitojen silitys mieleen. Tästä rohkaistuneena tulen ehkä käyttämään vaatevarastoani hieman monipuolisemmin... Kunnes ne ovat taas pesun jälkeen odottamassa silittäjää... Rauta ja lauta ovat niin karvalakkimalleja kuin olla voi ja ainakin kymmenen vuotta vanhoja, mutta hyvin ajavat asiansa.

Olen kuullut, että jotkut ovat oikein silitysfanaatikkoja. Ei minusta mitään himosilittäjää varmasti tule, mutta ei se ollut lainkaan niin pitkäveteistä kun muistelin! Sanokaa nyt, että muillakin on vaatekaappi vajaakäytöllä ihan vaan silittämättömyyden ansiosta?

FB | IG

Katri
SHARE:

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Sisäkasvien hoitoa ja muuta viherterapiaa

Yhteistyössä IKEA

Kohiseeko teilläkin? Meillä tuntuu kevät päivä päivältä enemmän. Viikko sitten ihmettelin, miten pihapuun oksat puhkesivat maljakossa viherhtämään ihan päivässä, ja kasvimaalle haikailen päivä päivältä enemmän. Eikö se ole ollut tapana vappuna perunoita laittaa? Naapuri meinaa, että rinne on vähän viileä, ja kuulemma kuun kiertoakin kannattaisi seurailla. Noo, me ollaan vähän suurpiirteisempiä, mutta en väitä etteikö noissa olisi perää - sen verran mahtavammin hänen kasvimaansa viime kesänäkin kukoisti!






Ennen pääsiäistä laitoimme lasten kanssa vähän siemeniä purkkeihin, ja hyvinhän niitä taimia alkoi pilkahdella! Yllätyin, kun niitä puski samasta purkista aina vaan, kunnes muistin, että lasten kylvämänä siemeniä saattoi osua vähän turhan monta samaan purkkiin. No, samapa tuo, parhaat niistä kuitenkin valkattiin ja koulittiin omiin purkkeihin. 

Tiedättekö muuten, mitä se kouliminen meinaa? Taimia ikäänkuin koulutetaan eli karaistaan kasvattamaan vahvempia juuria, eli hentoisina pikkuisina sirkkalehtien ilmestymisen jälkeen ne siirretään omaan purkkiinsa. Juuret järkyttyvät (ehkä koko taimikin) tästä siirrosta, mikä saa ne tarrautumaan entistä kovemmin uuteen kasvualustaan ja tämä koettelemus vaatii taimen kasvattamaan kunnon selkärangan tulevaa varten. Tällaisessa symboliikassa on varmasti perää - sinnikkyys palkitaan ja toiset karaistuvat, toiset ei... Viitisentoista vuotta sitten tuli muuten koulittua kyllästymiseen asti.. Sisäoppilaitoksessa, jossa kävin yläasteen, oli tapana kasvattaa kesäkukkia myyntiin, ja niitähän sitten koulittiin - tuhansia.


Vaan eipä tullut tänäkään keväänä taimista mitään muuta kuin pitkiä honteloita hujoppeja. Liian lämmintä ja liian valoisaa - silloin ne kasvavat vain pituutta, mutta eivät tanakkaa vartta eikä vahvoja juuria. Tietää siis reissua taimistolle, mutta sieltähän niitä kesäkurpitsan ja tomaatin taimia saa helposti. Mutta se paras tuli koettua ja ihmeteltyä mullasta ponnistavia taimia.





Vihreän kaipuuseen helpottavat yrtit ja tuoksukin lupaa kevään lähenevän. Näin IKEAssa näppäriä KNAGGLIG puulaatikoita, ja käsittelin sen valkokuultoöljyllä. Laatikko oli ihan kivan vaalea alunperinkin, mutta nyt se ei kellerrä yhtään, ja sopii paremmin valkoöljytylle tasolle.

ikea kevät 2016 ikea puutarha


Mutta ennenkuin päästään ulos kuopimaan ja möyhimään, on aika hoitaa huonekasvit kuntoon. Joka kevät en muista vaihtaa multia (enkä tiedä onko se tarkalleen edes tarpeen), mutta ainankin liian pieneksi käyneet ruukut yritän vaihtaa. Tänä keväänä vaihdettavia multia oli melko paljon, mutta kannatti tehdä! Viirivehkakin ryhdistyi ihan silmissä, kun vaihdoin sen tuohon mustaan veikeän muotoiseen, käsintehdyn näköiseen BIGARRÅ ruukkuun.



Kukkaruukkujen pohjalle kannattaa aina laittaa jotain salaojitukseksi. Silloin juuret pääsevät hengittämään, eivätkä ne lillu liiassa vedessä. Tämän ruukun pohjassa on reikä, mutta usein sisäruukuissa ei ole. Taittelin vielä paperin sanomalehteä ruukun pohjalle, jotta kivet eivät ropise pois. Kantapään kautta viisastuneena kehotan, että keväthommiin kannattaa varata riittävästi puutarhahanskoja. Ja ajoissa. Sitten kun ne ihanat keväiset pihakelit tulevat, niin on harmillista, kun kotoa ei löydy muita kuin miehen ylisuuria työkintaita. Hommia on ilo tehdä, kun ei tarvitse ajatella kynsien alle kasautuvia multakasoja, ja pihahommissa polttelevia nokkosia saati kaikenmaailman lieroja.

Myös kuvissa vilahtavat KRYDDNEJLIKA puutarhakäsineet ja ODLA kasvualusta IKEAsta.

Joko teillä puutarhasormet syyhyävät? :)

*Osa kuvissa näkyvistä tuotteista hankittu blogiyhteistyön merkeissä. 

FB | IG

Katri
SHARE:

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Vain toisen kanssa

Torstaina pienempi piti hakea sen verran aiemmin hoidosta, että kävin kaupassa vain hänen kanssaan. Katselimme vihanneksia ja juttelimme niitä näitä, oli hyvä fiilis jäädä naureskelemaan kun tippui kauppalappu maahan jne. Ei ollut kiire eikä niin levoton meno, kuin kahden toisiaan villitsevän kanssa... Riitti, kun kommunikoi kaksivuotiaan kanssa ilman, että tarvitsi seuraavana hetkenä kääntää kieli eskarilaisen tasolle ja huudella, missä hän mahtaa mennä. Kaiken kaikkiaan jossain vaiheessa kesken kauppareissun tajusin, että olen täällä vain yhden kanssa ja sen vuoksi kaikki tuntui tosi erilaiselta. Ihan omituista, miten sellaiseen asiaan voikin kiinnittää huomiota.

Tänään eskarilainen toivoi, että leivottaisiin jotain. Ehdotin mutakakkua, mutta hän halusi joko voimasuklaata (raakasuklaata) tai vohveleita, ja loppujen lopuksi päätyi voimasuklaaseen. Sitä ei olekaan tehty raskausajan jälkeen kuin kerran, koska minulle tuli raskausaikana siitä todella kummallinen olo... Nyt pelkkä hajukin saa minut voimaan vähän pahoin, mutta muut tykkäävät tosi paljon. 



E on oppinut uimaan nyt keväällä uimakoulussa, ja niinpä olemme käyneet uimassa melkein joka viikonloppu. Sinne hän halusi tänäänkin esittelemään taitojaan, mutta emmin ja yritin keksiä jotain muuta puuhaa kotona, koska pienempi on ollut vähän kuumeinen. Sitten hän keksikin, jos mentäisiin kaksin. No sehän oli loistoajatus! Miten minulle ei tullut mieleenkään? Olemme tottuneet tekemään kaiken niin yhdessä, että nyt ihan havahduin. Pitäisi kyllä useammin olla ihan vaan toisen lapsen kanssa keskenään. Silloin ehtii huomioida toisen ihan eritavalla, pitää korvat ja silmät vain häntä varten, ja että tarvitsee ajatellakin vain yhtä! Ihania syviä haleja, kovia rutistuksia, yhteisiä nauruja ja mikä hänestä ehkä parasta - aikaa istua uimahallin kahviossa jäätelöllä ilman hirveää hosumista ja toisen jäätelön kärkkymistä jne.. 

Kyllähän niitä hetkiä toki tulee viikonloppuisin kun pienempi nukkuu päiväunia, mutta selvästi tällainen miniretki uimahalliin oli iso juttu. Olen yrittänyt kannustaa, että sitten kun hän oppii pyöräilemään (tarvitsee vielä aimo annoksen rohkeutta, jotta uskaltaa antaa mennä), niin päästään käymään kaksin lenkillä! Viime viikonloppuna hän ehdotti että lähdettäisiin roskien keruu reissulle ja niin me lähdimme pikun päiväunien aikana kävelylle ja keräsimme kauppakassillisen roskia tienvarresta ihan kilometrin matkalta. En tiedä mistä hänelle sellainen oli tullut mieleen, mutta eihän siitä enää voinut kieltäytyä, kun aina  muistutetaan että ei saa roskata.



Hmm, molemmat lapset ovat niin äärettömän upeita, omanlaisiaan pakkauksia... Tästä päivästä viisastuneena muistan, että he molemmat ansaitsevat enemmän ihan heille omistettua aikaa. Sen oikein näkee tuikkivista silmistä, miten nauttivat.. <3

Miten teillä? Miten järjestätte aikaa vain toiselle? Onko teillä ihan joitain vakiojuttuja? Tuntuu, ettei se arjessa ole edes kovin helppoa, kun illat ovat lyhyitä ja jos kotona ollaan, niin helpolla siinä kaikki kokoontuvat aina sinne, missä tapahtuu... Hmm, nyt muistinkin että kävimme me esikoisen kanssa äiti-lapsi jumpassa silloin kun J oli vauva. Mikähän voisi olla mukava yhteinen, ehkä viikoittainenkin juttu kuusivuotiaan kanssa? Entä kaksivuotiaan kanssa? No, ehkä ihan lenkki riittäisi, mutta miten malttaisi lähteä kävelylle muuten kuin koko perheen kanssa... 

*Voi apua televisiosta tulee joku Supertähdet ja nyt mä itken täällä kun joku on menettänyt siskonsa lapsena kevättulvan kouriin.. En kestä tällaista, miten ihmiset selviävät..?!* <3<3 Ollaan yhdessä ja rakastetaan!

FB | IG

Katri
SHARE:

torstai 14. huhtikuuta 2016

Terassiprojektia 2016

Terassikelit alkavat jo kutkutella, vaikka vähän viima välillä osuu. Saimme terassin valmiiksi viime kesänä ihan elokuun lopussa, häät deadlinena, joten kauaa emme ehtineet siitä nautiskella. Nyt alkukeväästä on tarkoitus saada paljun puhdistus- ja lämmitysjärjestelmä kytkettyä, ja viimeistellä seinä paljunkin taakse, eli jatkaa heinäseiväsaitaa sinne asti. Näistä alkusyksyn kuvista hahmottaa ehkä tuon tilan, eli tuon mustan kierrätykseen lähtevän sohvan takana on nyt upotettu palju, ja sen takaseinämäksi on tarkoitus vielä laittaa aitaa. Toisella laidalla on lasi - mietityttää jo nyt, että mitenköhän epäkäytännöllinen se on.. 






Heinäseiväsaidan edustalla tulee varmaan olemaan grillauspaikka, mutta siinä on aika paljon muutenkin tilaa. Miten sen kalustaisi? Ajattelin, että grillin viereen sopisi kuin nenä päähän jokin viherseinä.. Pinterestistä jo muutaman bongasin, mutta en ihan sellaista kuin haluaisin.. Jonkun aika kevyen, siron oloisen. Tämä ylimmäinen on mielestäni todella kiva! Ruukkujen pyöreys ja sinkin struktuuri tekevät aika silmäähivelen kontrastin kelottuneen puun kanssa.

Kuva

Kuva

Kuva
Lisäksi on ollut suunnitelmissa tehdä tuohon ylätasanteen reunalle kulmaan jonkin sortin aidanne. Nythän siinä on ollut vain pihatakka ja isommissa ruukuissa syyskukkia ja havuja. Siinä voisi olla oiva paikka pienelle yrttiviljelmälle, sellainen nurkan muotoa myötäilevä istutuslaatikko on mielessäni. Toisaalta, mihin takka sitten? Alapuolella olevassa kuvassa näkyy oikealla valkoisen penkin käsinojaa, ja penkin takana on siis palju. Tässä paljun edustalla voisi olla löhöpaikka auringossa viihtyvälle. Tai miksei vaan paikka istumiseen ja ihmettelyyn.. 

Syksyllä taimialesta ostamani perennat ja hortensiat (jotka toimittivat myöhäiskesän kesäkukkien virkaa) istutin terassin viereen, heinäseiväsaidan oikealle puolelle, toivottavasti ne ovat talvehtineet hyvin, ja siihen alkaisi muodostua kiva pieni istutusalue.



Huih, näinkin hämärän kuvan löysin arkistoista! Kohta saadaan odotella aika myöhään, ennen kuin ulkona tulee näin pimeä. Lämpimät ja hämärät kesäillat, ne ovat aika harvassa.. Muistan, miten keskieurooppalainen fiilis oli viime syksynä niinä muutamana iltana istua terassilla kun heinäsirkatkin vielä sirkuttivat.. Harvinaista herkkua!

Terassikelejä siis odotellaan viikonlopulle! ;) Tällä viikolla on ollut aika ihanan lämpimiä hetkiä jo tuulen suojassa. Ja terassilämmittimethän voivat vähän jeesata, jos ei meinaa iltaan asti tarjentua...

FB | IG

Katri
SHARE:

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Kevätoksia - energiaa pihalta!

Kevät tulee kohisten, melkein voin kuulla silmujen puhkeavan! Viikonloppuna leikkasin vähän ristikkäisiä ja hankaavia oksia pienestä pihapuusta, ja pätkin niitä maljakkoon muutaman. En muista yhtään mikä se on nimeltään.. Naapuri sen tiesi.. Pitkän suipot lehdet nipuissa, ja punaisia marjoja, mutta ei missään nimessä pihlaja. Nyt onkin hyvä hetki hakea kevätenergiaa sisälle.






Ylemmät kuvat otin sunnuntaina ja jo puhjenneet silmut tänä aamuna - melkein olisi siis oikeasti voinut nähdä nopean aukeamisen! Olohuoneen sohvannurkkaan osuu aamuisin ihanasti valo, jos siis aurinko on näkyvissä heti aamutuimaan ennen seitsemää kun se kapuaa metsän takaa. Olohuoneessahan ei ole lainkaan ikkunaa, vaan käynnit kolmeen huoneeseen kolmelta seinältä. Varsin rikkonainen tapaus siis.. Tuntuu, että saimme sinne kuitenkin remontin ansiosta hieman enemmän valoa.

Nyt kuitenkin vielä pikasaunaan ja huomisen asioiden viimeistelyä ja sitten unten maille - energiaa viikkoonne! :) Onko sinulla maljakossa jotain keväistä?

FB | IG

Katri
SHARE:

lauantai 9. huhtikuuta 2016

Sisustusinto palasi!

Ei siihen vaadittu kuin yksi joutilas lauantai. Aikaa raivata eteistä ja siivota nurkkia. Vähän konittaa, kuten mies tätä konmarittamista, eli tavaran karsimista ja järjestämistä kutsuu. Vitsi miten puhdistavaa saada eteisestä talvivarusteita pois... Eteistä raivatessani tulimme siihen tulokseen, että eteisen kaappi on seuraava investointikohde. Minä näen tässä tietysti myös mahdollisuuden laatoituksen vaihtoon, tai muuten sävymaailmaan vaalentamiseen ylipäätään. Siitä ei ollut vielä puhetta, mutta mitä järkeä nyt olisi vaihtaa kaappi ja jättää lattia oranssinruskeaksi.. Täytyy alkaa lämmittelemään ajatusta miestä remontin suhteen.

Oli muuten sikälikin tuloksellinen eteisen raivaus, että löysin lapsille sittenkin välikausivaatteita! Mutisin että täytyy lähteä kaupoille, mutta ostoslista lyheni monella vaatekappaleella, kun niitä löytyi sittenkin kaappien uumenista! :D Portaikossa talvenraivauksen tulos - osa säilöön ensi talvea varten ja osa kiertoon. Jes, arkikin luistaa paremmin kun eteisessä on tilaa! Eteisen muutoksesta kirjoittelen varmaan paremmin sitten kun löydetään noihin mittoihin sopiva kaappi.






Tyttökin innostui järjestelemään, kun pyysin siivoamaan huoneestaan edes pöydän. Ajattelin että olisi sitten kiva piirrellä illalla kaverin kanssa. No, hän otti homman vähän perusteellisemmin ja alkoi ensi töikseen konittaa kyniään, eli terottamaan, karsimaan huonoja ja kaiken huipuksi järjestämään väreittäin! Hetken huokailin ihastuksesta (kyllähän tuollainen väriharmonia silmiä hivelee), mutta sitten tarjusin että tässähän tulee ilta... huoh..





Samalla innostuin laittelemaan tyttöjen huoneessa ja keittiössä pikkujuttuja uusiksi.. Tuntuu, että kevään myötä on suuri tarve raivata tilaa tasoillekin. Pastellisävyiset tulppaanit näyttävät nyt niin kivoilta, että silmä haikailee tuollaista haaleaa roosaa ruokailutilan kausiväriksi ehdottomasti.. Mies on kantanut pari päivää puita sisään ikean kassilla, kun molemmat vanhat puunkantotelineet ovat menneet rikki.. Mutta kyllä se sininen särkee silmään niin paljon että oli pakko siirrellä puut vähän nätimpään koriin! Mieshän pitää minua ihan sekopäänä ja meinaa että kai sitä nyt pari viikkoa kestäisi, kun ei enää kauaa tarvitse lämmittää. No en kestä. Järjestelen puita ihan mielellään sisustukseen sopivaksi! :D

Ruokailutilaakin tekisi kovasti mieli pyöritellä uuteen järjestykseen. Se on kumma ilmiö, että kun saa raivattua vähän ylimääräistä pois nurkista ja perussiisteyden pysymään, niin näkee enemmän muutosmahdollisuuksia ympärillään - ihan siis tämän sisustamisen suhteen. Minä en ole vielä konmarin lupaamassa elämänmuutoksessa niin pitkällä että suoranaisia ihmeitä tipahtelisi taivaalta, mutta ihan hyvä alku ehkä!

Hyvää viikonlopun jatkoa teille - minä alan valmistella vähän ruokaa iltavieraita varten! Pikkukin taitaa juuri huhuilla päiväuniltaan.

FB | IG

Katri
SHARE:

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Päivä meidän matkassa

Viime viikolla mietin, miltä mahtaisi näyttää pala meidän arjesta. Ensimmäisenä mieleeni tuli, että en mitenkään ehtisi kuvata niin paljoa kuin tilanteita olisi.. Kannustuksestanne ajattelin kuitenkin yrittää, joten tervetuloa kyytiin!

6:35 herätyskello soi, painan vahingossa viiden minuutin torkun. Olen opetellut pois sen käytöstä, ja nyt meni ihan oikeasti vahingossa. Torkahdan hetkeksi ja kuulen alakerrasta puulieden sytyttelyn ääniä ja astioiden kolinaa. Normaalisti mies herää melkein tunnin aikaisemmin ja laittaa pesiin tulet ja hoitelee tiskit koneeseen tai pois.




Menemme herättämään lapset, se on aamun paras hetki.. Unenpöpperöiset palleroiset, vielä unilämpiminä. Usein mennään vielä hetkeksi sänkyyn köllöttelemään. Tällä kertaa he jäävät isosiskon sänkyyn keskenään köllöttelemään ja menen sillä aikaa laittamaan puuron ja teeveden tulemaan.








Kun puuro ja vesi ovat kiehahtaneet induktiolla, laitan kattilan liedelle hautumaan ja teen jäähtymään, ja menen avustamaan lapsia ylös. Vaatteita päälle, hampaita pesemään jne.. Yleensä ihan vaan ylöspääsyyn ja isomman vaatteiden pukemiseen menee kymmenen minuuttia, jos hyvin käy. Kaksivuotiaan päivän ensimmäinen "mää isse, isse" tulee vessareissusta. Yhtään ei saa auttaa. Isse täytyy saada riisua vaippa, kiivetä vessanpöntölle (kyllä, se on hurjannäköistä) ja pyyhkiä. Huuto tulee, jos yrittää ystävällisesti auttaa, ja viimeistään siinä vaiheessa, kun on pakko vähän pesaista. Vaippa ei kelpaa, vaan pikkuhousut on saatava heti aamusta. 

Seuraava tahtojen koetus ja mielensä pahoitus on vaatteiden valinta, koska J haluaisi aina laittaa isosiskon vaatteet. Muistaakseni viime postauksessakin sekä paita että mekko oli valittu siskon vaatelaatikosta. Aivan liian suuret, mutta välillä voi hassutella..




Isosisko saa ennätyksellisen nopeasti vaatteet päälle ja lähdetään alaspäin. Taapero pysähtyy vaatteiden hakureissulla tekemään eilen illalla kesken jäänyttä palapeliä. (Kyllä, meillä ei todellakaan siivota leluja joka ilta paikalleen). Isosisko haluaa kirjoittaa, mikä päivä tänään on. Eskarin jutut tulevat paljon kotiin.




Puurot jäähtyvät ja sillä aikaa käymme vielä hakemassa pienemmälle vaatteet. Ne täytyy tietysti isse valita. Ei, ei, ei, ei, kun ehdotan erilaisia paitoja. Hän raahaa tuolin kaapin lähelle ja kiipeää korkeammalle, jotta ylettää itse ottamaan edes jotain.









Välillä isosisko saa auttaa, mutta  useimmiten koko hommaan saattaa mennä parikymmentä minuuttia ja parit kiukunpurkaukset, kun ei onnistu, mutta ei saa kuitenkaan auttaa. Laitan lapsille puurot pöytään ja alan tehdä itselleni leipää. Otetaan vielä vitskut eli sanasol-vitamiinit, ja lusikka täytyy tietysti isse ottaa. Ei kelpaa minun valitsemastani lusikasta. Meinaa tulla pieni kahina, että kumpi saa ensin. "Kassi", taapero vaatii kaksi lusikallista. 



Lämmitän teen mikrossa, toista kertaa. Totean, että kello on jo niin paljon, että täytyy syödä samalla kun meikkaan, joten kiikutan aamupalani yläkertaan. Samalla taapero ilmoittaa, että on jo hotkaissut puuronsa, ja haluaa lisäksi leivän. Juoksen takaisin alakertaan tekemään leivän. Isosiskokin söi jo, mutta pieniruokaisempana se kuulemma riitti, ja hän haluaisi katsoa hetken lastenohjelmia. "Äiti kiltti, semmote ihan pieni vaan? Edes puolikas? Mä lupaan että alan heti laittaa ulkovaatteita kun sä pyydät!" No okei, itselläkin on hommat ihan vaiheessa. Kiipeän ylös, vaihdan vaatteet ja totean, että nyt on jo niin kiire, että kuvailut täytyy jättää.




Sen jälkeen vartin aikana tapahtuu vielä seuraavaa:

Huutelen eskarilaiselle, että muistaahan harjata hiuksia samalla. 
Hän ei vastaa, koska on niin nauliintunut. 
Huhuilen uudestaan ja lopulta saan vastauksen joojoo
Kannustan että hienoa, kohta voidaankin laittaa kampaus
Huomaan että taapero on syönyt leipänsäkin ja aikoo sännätä olohuoneeseen. 
Juoksen alakertaan, jotta hän ei syöksyisi puuroisella ja voisella naamallaan mustaan nojatuoliin. Taapero luonnollisesti juoksee karkuun ja hihkuu - ja ehtii juuri ja juuri heittäytymään siskon viereen nojatuoliin.
Kiipeän takaisin yläkertaan laittamaan tukkaani kuntoon, ja hoitaja tulee. Tiedän siitä, että kello on 7.45 ja kohta tulee seuraavatkin hoitolapset.
J juoksee hoitajaa vastaan riemuissaan ja alkaa kertoilla pikkareista ja muista söpöistä valitsemistaan vaatteistaan, sekä yrittää kommunikoida tuliko hauva mukaan.
Huutelen E:lle että nyt pitäisi mennä laittamaan ulkovaatteita päälle.
Hän jää juttelemaan hoitajan kanssa ja tästä eteenpäin noin viisi minuuttia onkin ihan sumua. En muista mitä tapahtui ja mihin aika kului, mutta jotain epämääräistä säntäilyä, tavaroiden etsimistä, pukemisen ohjeistusta ja viisi kertaa patistamista, hiusten loppuun harjausta ja saparoiden laittoa jne...

Pääsemme lähtemään esikoisen kanssa ja noin 500 m:n päässä kotoa muistan, että eskarissa on eväsretkipäivä. Ei kun u-käännös ja etsimään reppua ja juomapulloa, sekä tekemään pieni leipä. Takapenkiltä luetellaan täytteet. Ajattelin ilahduttaa ja tein lämpimän kaakaon pulloon.



Työpäivään kuuluu tänään monenmoista - erään tapahtuman suunnittelua, opiskelijoiden ohjausta ja työssäoppimiskäyntejä. Käyn myös katsomassa tapahtumapaikan ja selvitettävien asioiden lista vaan kasvaa. Olen aika innoissani, mutta samalla aivot raksuttavat ja tekevät jonkinlaisia to do -listoja koko ajan. Kotimatkalla käyn vielä kuvaamassa eräässä kauppakeskuksessa, jossa opiskelijoitamme on osallistumassa kampanjasomistusten tekoon. 

Kotona täytyy olla 16.15 kun hoitajan työaika loppuu, ja minä olen tulossa taas liian hilkulla. Olisi pitänyt lähteä hieman aiemmin. Muut hoitoperheet tulevat vastaan juuri ennen kotipihaamme.





J ryntää syliin ja istuttaa minut heti sohvalle lukemaan kesken jäänyttä kirjaa. Hetken päästä hän menee kurkkimaan ovelle, olisiko isi ja isosisko jo tulossa. Samassa hän tarttuu sormeeni ja lähtee kuljettamaan yläkertaan. Käymme vähän rakentamassa legoja, mutta hetken päästä hän menee tutkimaan, mitä hiusvärkkejä kampauspöydän laatikosta löytyisi. 





Alamme lämmittää ruokaa, ja J luonnollisesti haluaa laittaa itse ruokansa lautaselle. Lämmitän itselleni lopun kasvispöperön (kvinoaa, porkkanaa, parsakaalia, munakoisoa, linssejä, ja kaikenmaailman mausteita) ja muille makaronilaatikkoa. Taapero maistelee heti kun silmä välttää, ja pian sisko jo tuleekin kotiin. Syömme yhdessä ja juttelemme eskarin tapahtumista. Mietimme, mitä loppuviikolla olikaan, jotta huomisaamuna äiti ei unohtaisi..

Ruoan jälkeen hörppäämme kahvit ja J menee tällä kertaa nappaamaan isiä sormesta kiinni ja vetää tekemään palapeliä kanssaan. E "lueskelee" Aku Ankkaa ja ehdotan, että voitaisi mennä sohvalle lukemaan.




Luemme Aku Ankan ja mies lähtee tekemään opinnäytetyötä kirjastoon. Pikku Kakkonen ehti jo loppua, joten lupaan että voi katsoa Peppi Pitkätossua, ja sillä välin teen huomiseksi kasvisruoan. Miehen eilen tekemään makaronilaatikkoa riittää vielä ainakin yhdeksi päiväksi. Teen täytettyjä bataatteja, sovellan Virpi Mikkosen Kiitos Hyvää! -kirjasta. Niistä tulee aina hyviä. Tässä ei ollut varmaan mitään muuta yhteistä aineosaa kuin kikherneet ja maapähkinävoi. J ei jaksa kauaa katsoa ohjelmaa, vaan tulee auttamaan - toisin sanoen mutustamaan juustoa ja ripottelee osan myös päälle.




Bataatit menevät uuniin ja käyn kippaamassa puhtaiden pyykkien vuoren olohuoneen lattialle, jotta ne tulee illalla viikattua. Päätän rauhoittaa loppuillan ja jättää kamerankin niille sijoilleen. 

Illalla vielä syödään iltapala - lapsille leivät ja itselle teetä. Mies selailee keittokirjaa ja haaveilee grillikauden avajaisista. Lapset esittävät vielä iltashown ja itsekin täytyy vähän tanssia. Mennään yläkertaan lukemaan iltasatua ja pesemään hampaita, sen jälkeen tytöt omiin sänkyihinsä ja iltaseremoniana lapin äidin kehtolaulu ja hipsutukset. J huutelee vielä muutaman kerran että haluaisi vessaan ja pari kertaahan se on vietävä, ennen kuin paljastuu juoksuttamiseksi. E huutelee ettei saa nukuttua kun toinen möykkää, mutta onneksi pian hiljenee koko sakki! 

Olen laittanut kuvat siirtymään koneelle ennen iltasadulle lähtöä, ja nukkumaan laiton jälkeen alan käydä niitä läpi ja kirjoittaa tätä juttua. Käymme miehen kanssa saunassa ja katselemme telkkaria. Pyykkivuori odottaa vieläkin lattialla, se täytyy hoidella. Mieskin on oppinut taittelemaan pystyyn, erävoitto!

Huomenna kuvio toistuu melko samana, paitsi että on isomman uimakoulu.. Tylsää, mutta ah niin tavallista. :)

Hyviä arkirumbia siis teillekin! Tätä kirjoittaessa tuli muuten heti mieleen pari ajatusta, joiden avulla saisin arjesta taas paremman otteen.. Palataan niihin!

FB | IG

Katri
SHARE:
© Tohkeissaan. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig