torstai 31. maaliskuuta 2016

Arki vie

Kuinkahan on, viekö arki minua vai minä arkea? Aikataulusta toiseen ja muistettavien lista pyörii alituiseen päässä. Töiden jälkeen kauppaan väsyneiden lasten kanssa ja se sama vanha virsi, mitäköhän syötäisiin tänään? Entä viikonloppuna? Ja vielä alkuviikonkin ruoan voisi miettiä, jotta ei tarvitsisi viikonloppuna käydä kaupassa. 




Millainenkohan olisi "päivä meidän mukana -postaus? Vaikea kuvitella, millaisia kuvia tulisi aamuhärdelleistä ja vitkasteluista ensin vaatteita pukiessa, sitten ruokapöydässä, hiusten harjaamisessa jne... Entä kaksivuotiaan "mää isse, isse!!" heittäytymiset milloin mistäkin tragediasta? Aika huvittavia tilanteita välillä... 

Viikonlopulta odotan vähän kasvatushommia ja pihaa olisi tarkoitus saada vähän kuntoon. Kohtahan sitä voi aloittaa jo terassikautta, joten paras laittaa vähän paikkoja kevätkuntoon, jotta voi sitten heti ottaa ilon irti säiden salliessa! 



Kuvituksena arkiaamujeni komentokeskus - samalla kun meikkaan tässä voin huudella kaiteen yli ruokapöytään ohjeita noniin, ota vaan seuraava lusikallinen, älä sörki toisen lautaselle, miten sujuu?, otatteko lisää maitoa?, ei, nyt ei oteta kaakaota jne jne... Hienoahan se olisi istua aamiainenkin rauhassa yhdessä, mutta kyllä arkiaamut ovat ihan toista. Siksi tykkäänkin niin kovin tuosta kampauspöydän ruuhkavuosiprintistä: Time and silence are the most luxurious things today. 

Hyviä hetkiä loppuviikkoonne - niitä hiljaisia ja rauhallisiakin! 

FB | IG

Katri
SHARE:

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

The kaluste ja pohdintoja tyylien sekamelskasta

Helou! Mites pääsiäisenpyhät? Kirjoittelin viimeksi olemattomasta pääsiäisestämme, ja sillä linjalla ollaan todella pysytty.. Käytiin vähän ihmettelemässä Heurekaa ja nukuttiin lähestulkoon kellon ympäri. Aamulla saatiin kahden tunnin keskustelu aikaan, kun eskari-ikäiset yrittivät keksiä selitystä sille, miten pöydälle oli ilmestynyt valtava pääsiäismuna täynnä pienempiä pääsiäismunia... Ihanaa huomata, että mielikuvitus lähtee vielä helposti niin valloilleen, kun sitä vähän ruokkii! 

Hei mutta asiaan - oblik.fi:n Jutta haastoi minut miettimään kotimme tärkeintä kalustetta - the mööpeliä, tai miksi sitä sitten nimittäisikään. Totesin heti haasteen saatuani Jutalle suoraan, että tästä tulee vaikea.. Todella vaikea haaste. Haasteisiin tarttuminen saattaa muutenkin usein venyä, sillä olen tottunut kirjoittelemaan fiilispohjalta. Siltä, miltä milloinkin tuntuu, ja mitä on tullut kuvattua. Haasteet ovat kyllä aivan ihania, koska silloin tulee mietittyä ja analysoitua asioita vähän tarkemmin! Ja tietysti myös siksi, että onpa mukavaa tietää, että joku on ajatellut juuri minua ojentaessaan haasteen tähän osoitteeseen! Kiitos niistä! Alitajunnassa minulla on työstettävänäni seuraavatkin haasteet, jotka paljastavat blogini tarinan sekä mikäli uskallan - #husbandtag, jossa mies vastaa kysymyksiin minusta. Ymmärrätte varmaan, miksi sen tekeminen on viivästynyt.. :)



Mutta se, miksi tämän teko on kestänyt.. Meillä on kaksi aivan ihanaa kalustetta, joista en oikeasta osaisi luopua. Muut mööpelit ovat todella vain huonekaluja. En ole koskaan ajatellut, että jostain tavarasta luopuminen olisi vaikeaa. Meillä ei ole arvokasta designia, ei tavaraa, johon olisi säästetty eikä sen koommin huutokaupoista tai nettikirppareilta löydettyjä helmiä. Kotimme kauneimmat yksilöt ovat puoli vahingossa löytäneet meille tiensä. Ne ovat aina olleet näkyvilläni, mutta ne ole aiemmin osannut niitä katsoa sillä silmällä. Oma tyyli on alkanut löytyä vähitellen. Se kulkee jossakin selkeän skandinaavisen ja pehmeän kustavilaisen välillä, olematta kuitenkaan kumpaakaan. En osaisi nähdä kotiamme puhdaslinjaisen, graafisen minimalistisena sen paremmin kuin maalaisromanttisen, koukeroisen  rönsyilevänäkään, mutta tällaisena ripauksella vanhaa höystettynä tyylien sekamelskana se on juuri meidän koti. 

Minähän ihastun hirveän helposti kaikkeen kauniiseen, kun se vaan toimii ympäristössään. Tajusin oman tyylien sekamelskani silloin, kun haaveilimme tulevasta kodistamme ja näytin aina välillä miehelle kuvia lehdistä tai blogeista... Tapansa mukaan hän aika harvasanaisesti niitä kommentoi, mutta kerran tokaisi, että hänen on todella vaikea päästä kärryille siitä, millainen koti olisi minusta kaunis. Silloin ymmärsin - välillä ihastelin täysin valkoisia koteja, välillä hillityillä väriläiskillä  ja isoilla ikkunoilla maustettuja 70-luvun koteja, välillä korkeiden huoneiden, värikkäiden kakluunien ja leveiden ikkunalautojen höystämiä puutalokoteja (joissa kuulemma vetää niin paljon että olivat pois laskuista), milloin maalaisromanttista runsautta ja milloin luonnonmateriaalein sisustettuja mummonmökkejä. Oma linja on tainnut alkaa löytyä, mutta edelleen pointtina taitaa olla se, että kaikki toimii ympäritössään. 



Nämä isovanhemmiltamme saadut kalusteet ovat olleet minulle lähes näkymättömiä ennen oman sisustustyylin löytymistä. Muistan tuon tummanruskean isomman lipaston isovanhempieni mökiltä - siellä säilytettiin pelejä ja lehtiä, mökillä kun vietettiin lapsuuden kesinä paljon aikaa. Sisällä on samat kirjavat hyllypaperit kuin aikoinaan, ja ovessa äidin nelisen kymmentä vuotta sitten liimaamat Aku Ankka -tarrat. Taisivat silloin olla kiven alla. 

Lipasto on matkannut sukuuni aina Karjalasta asti evakkojunalla, ja vaaleamman ruskea lipasto puolestaan on toisen mammani ensimmäinen omaan kotiinsa ostamansa kaluste. Nuo lipastot tuntuvat kantavan mukanaan niin voimakasta elämänkokemusta, että ne tuovat ryhdin näihin tiloihin. 

Näiden kahden mööpelin välillä en sitten pystykään tekemään paremmuusjakoa - the kalusteen jalustan jakavat meillä nämä kaksi kuningatarta.. Toisaalta, ei ole edes syytä asettaa heitä (kyllä, turkulaisittain puhuttelemme he-pronominilla myös kalusteita) napit vastakkain lainkaan...

Entä teillä? Haasteiden luonteeseen tuntuu kuuluvan se, että jaetaan ajatuksella eteenpäin, mutta mielelläni kuulisin muitakin tarinoita! Haastan mukaan ainakin Saijan, Hannan ja Sirpan, sekä juuri sinut, joka koet tämän haasteen omaksi jutuksesi!

Loppupääsiäinen kuluukin tehden puita ensi talven varalle.. Mikäs sen parempaa kuin raittiinilman myrkytys näin lomalle! ;)

FB | IG

Katri
SHARE:

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Pääsiäistä muodon vuoksi

Olen aina ollut tosi huono pääsiäisen kanssa. Rairuohot sentään muistetaan laittaa kasvamaan muiden multaisten keväthommien yhteydessä, mutta joka vuosi vitsat tehdään ihan viime tingassa ja sulkia metsästetään sitten kun ne ovat jo jokapuolelta. Onneksi eskarissa askarrellaan varmaan ihan riittämiin, itselläni kun ei ole lainkaan mielikuvitusta lasten askarteluihin. Tosin hyvä kai että oppivat sitten ideoimaan ihan itse kun antaa vaan materiaaleja. 

Joka vuosi katselen blogeja ja instagrameja inspiroituneena kaiken maailman diy-munista ja tyylikkäistä pääsiäiskoristeista, mutta siihen ajatuksen tasolle se sitten aina jääkin.. Ihastelen toisten projekteja ja samalla tajuan, että en vaan viitsi nähdä vaivaa parin viikon vuoksi. Hmph.. Tänä vuonna en ole jaksanut etsiä niitä lasten pieniä keltaisia tipujakaan esille. Viime viikolla oli kirpputorirumba ja kaksikymmentä muutakin asiaa ja tässä kaikkien konmarittamisten ja järjestelyjen keskellä ei huvita avata enää yhtäkään rojulaatikkoa.. Kuulen jo korvissani 'vuoden äiti' -palkintojen taas ropisevan..





Meille pääsiäinen on merkinnyt lähinnä pitkää viikonloppua, ja sellaisena sitä tänäkin vuonna vietämme. Nähdään kavereita ja sukulaisia, mennään maalle vetreyttämään kehoa ja mieltä ja syödään hyvin. Suklaamunien metsästystä ja ehkä etsisin ne puput ja tiput jostakin... Ne taitavat olla lasten mieleen! Jotain pientä arjesta irrallista ohjelmanumeroa ja hauskaa puuhaa, takuuvarma pääsiäislepo.

Mitäs teillä on tapana tehdä pääsiäisen aikaan? Jos vaikka keksisin joitain uusia perinteitä tähän alkukevään juhlaan!

Hyvää pääsiäisviikkoa - vaikka pääsiäinen menisi sinulla vähän yhtä varkain ohi kuin meillä! 

FB | IG

Katri
SHARE:

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Viikonloppuaamun makuuhuoneinspiraatio

Yhteistyössä Vita Copenhagen

Kutsuva messy bedroom.. Pehmoinen makuuhuonefiilis, lauantaiaamu.. Aikaa lekotella ja mietiskellä, nousisiko jo kahvinkeittoon vai painaisiko vielä hetkeksi silmät kiinni. Oletetaan, että lapset nukkuvat vielä, tai vaihtoehtoisesti tulevat kainaloon torkkumaan. Päällä pomppiminen ja kilpaa vääntäminen eivät kuulu tähän skenaarioon rauhallisesta viikonloppuaamusta... Tosin useinhan he kömpivät viereiseen huoneeseensa rakentamaan legoilla ja itse voi vielä hetkeksi torkahtaa...

vita valaisimet, vita eos höyhenvalaisin




vita eos makuuhuoneessa, makuuhuone stailausJoka tapauksessa - rentoa makuuhuonetunnelmaa haimme Anniinan kanssa näihin yhteistyössä Vita Copenhagenin kanssa toteuttamiimme makuuhuonekuvauksiin. Vita:n Eos, so called höyhenvalaisin on mielestäni yksi kauneimmista makuuhuoneen valaisimista... Herkkä, pehmeä, riittävän suuri ja näyttävä olematta kuitenkaan liian hallitseva ja raskas. Anniinan valitsema musta valaisimen johto tuo vielä tosi hyvän kontrastin ja sopii sisustuksen raameihin. Kuvat ovat siis Anniinan kotona otettuja. Oma makuuhuoneemme ei kestä päivänvaloa - odottaa remonttia lähinnä varastohuoneen näköisenä.. 

vita eos makuuhuoneessa, höyhenvalaisin, näyttävä  valaisin makuuhuoneeseen


makuuhuone stailaus, valaisin, juliste makuuhuoneessa


Meillä on Vitan Carmina lasten alakerran leikkihuoneessa (tässä postauksessa) ja reilu kuukausi sitten kuvasimme Anniinan kotona myös Vitan Clava-valaisimet. Lisää kuvia näistä stailauksista ja kuvauksista löydät mm. LEMPIvisions-sivuiltamme ja ehkä olet huomannutkin projektejamme Instassa ja Facebookissa... ;) Yhdistimme alkuvuodesta vähän voimiamme, ja nyt tuotamme yrityksille kuvia heidän markkinointitarpeisiinsa - tänäpäivänä visuaalisuus on se, mikä myy ja hyvät kuvat ovat olennainen osa mielikuvien synnyssä. Sormet syyhyävät jo seuraaviin kuvauksiin, joista mahdollisesti saatte vihiä jo tänään LEMPIn somessa, joten pysykäähän kuulolla myös siellä. Käymme Anniinan kanssa myös pyörähtämässä kädentaitomessuilla Turun messukeskuksessa... Illalla perheen kanssa kavereiden mökille rauhoittumaan, ei voisi parempaan saumaan tulla.. <3

Mahtava viikonloppu tulossa - naisenergia se on mikä jyllää, siskot!! 

FB | IG

Katri
SHARE:

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Kevään kohinaa

Valon määrä lisääntyy päivä päivältä, ja saa kaipaamaan enemmän vihreää ympärille. Ja värejä ylipäätään. Huomaan himoitsevani pastelleja, jotain hennon persikkaista tai hyvin hailukan vaaleanpunaista.. Samoin lisääntyy tarve tilalle - tekee mieli siivota ja raivata tilaa keväälle. Voin melkein jo aistia ne keväiset aamut, kun tekee mieli mennä pihalle aamukahville, vaikka hiukan vielä paleltaa. Ehkä en sentään vielä lähde viemään villamattoja pois lattiasta... Kaupassa nuo pienet valkoisen helmihyasintin alut suorastaan huusivat päästä meille. Tuomaan kevättä ja kasvuvoimaa.




Purin pari ruukkua sinisiä helmihyasintteja kavyesti erilleen toisistaan, ja laitoin ne laakeaan astiaan sisalin päälle. Sisalin ja hyasinttien väliin repäisin myös palan leivinpaperia, jotta mullat eivät varise kaikki pohjalle. Perunanarsissille taittelin paperipussin paketointipaperista. Näin se oli kivampi viedä tuliaiseksi kavereille. Ohjeet paperipussin taitteluun katsoin tästä videosta. Sopivan paperiarkin koko on ainakin minulle ihan arpapeliä, mutta soveltamalla selviää..








Pientä keväthuoltoa tuli tehtyä myös rehahtaneelle peikonlehdelle.. Nappasin oksia raa'alla kädellä ja laitoin korkeaan lieriövaasiin. Hyllyllä pari kultaköynnöksen oksaa ovat lasissa juurtumassa, ruukun sisällä piilossa. Hyllystä puheenollen, sekin kaipaisi jotain keväistä freesausta. Heti koheni, kun otin peikonpähkinäoksan pois.

Tänään on tarkoitus laittaa vähän muitakin keväthommia aluille... Viherpeukalot syyhyä! Tässä vaiheessa voi jo alkaa toivoa lumen sulavan, eikö vaan..? Kunnon hiihtokelejä tuskin kuitenkaan enää tulee.. (Juuri kun ostimme viime viikonloppuna kaikille sukset.. No, sen oli tarkoituskin olla investointi ensi talven sivakointeihin, mutta silti - olisi ollut ihan kiva päästä pari kertaa kokeilemaan kun vielä oli into päällä!)

Mukavaa sunnuntaita!

FB | IG

Katri
SHARE:

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Toiset viikot...

Toiset viikot ovat kovempia kuin toiset, kyllä sen ymmärtää
mut kovin paljon on myös itsestäs kiinni
miten tämänkin kuvan värität..

hmmm hmmmhmmmhmh...






... Stellan Aamun kuiskausta mukaellen... Kyllä tuntuu perjantai ja viikonloppu hyvältä! Viikko mennyt ihan hujauksessa - aika lailla jäniksen selässä, vai miten sitä sanotaan... Koti on ollut sellainen turvallisen sotkuinen satama, jossa on akkuja iltaisin ladattu. Lapset kirmanneet kirjaimellisesti pää kolmantena jalkana...



Odotettuna perjantai-iltana ajattelin palkita itseni paketillisella manchego-juustoa. (Tämä on se #kesäkuntoon18 -projekti...) Taktiikkaan kuului myös luvattu leffailta lapsille, mutta se houkutus toimi vain isommalle.. Pienempi halusi tulla syliin syömään juustoa, mutta sehän sopii... Ne hetket on harvassa, kun hänet saa pysymään tovin kainalossa. Vaikka sitten yhteisenä juustohetkenä.

Menneen viikon aikana olen iltaisin lueskellut elämän mullistavaa järjestelyopasta, maankuulua Konmaria. Olen puhissut tyytyväisyyttä, kun heitin kolmessa muutossa mukana roudattuja ja kymmeniä kertoja sängynaluspusseihin uudelleen järjestettyjä josvieläjoskustarvii -varatalvivaatteita ja kaiken maailman lumppuja pois kaappien täytteistä kierrätykseen. Silmissäni on haavekuva arjesta, jossa minun ei tarvitse jatkuvasti järjestellä ja kuljetella tavaroita paikalleen,  ja ylipäätään säntäillä ja etsiä milloin mitäkin. Urakka tuntuu kyllä valtavan suurelta. Ei varmaan kannattaisi tässä vaiheessa miettiä, mutta tuskastuttaa pelkkä ajatuskin tietokoneen valokuvakansioiden ja sähköpostin konmarituksesta.. Ne ovat se viimeinen koetinkivi jossain hamassa tulevaisuudessa, kun nyt saisi edes nämä näkyvät nurkat selkeämmiksi.

Voimaannuttavaa (hmm, joskus inhosin tuota sanaa, mutta ei se enää niin oksettavalta kuulosta!) viikonloppua kaikille! <3 Mitä teille kuuluu?!

FB | IG

Katri
SHARE:

torstai 3. maaliskuuta 2016

Voittaja on arvottu...

Leinikin pikkuiset puhkesivat kukkaan sopivasti juuri kun suuri pääkukka oli kuihtunut. Monesti ne eivät edes aukea, jos kukkavarressa nuppuja on... Nämä oksat olivat kyllä todella hyviä yksilöitä - kaksi viikkoa sitten ostettu. Ensimmäisen ja viimeisen kuvan kukinnot ovat poikasia, keskimmäisissä vielä muhkea pääkukinto.. En osaa päättää, kummat ovat kauniimpia kaikessa herkkyydessään..

leinikin pikkunuput, ranunculus, beautiful flowers

leikkokukat sisustuksessa, vaaleanpunainen leinikki, leinikit,



Hmm, pitäisiköhän minun paljastaa myös se arvonnan voittaja? :) Arvonnasta oltiin mukavasti kiinnostuneita ja oli ilo kuulla muutamaltakin, että onpa ihanan hyödyllinen arvonta! Tällä kertaa Random.org arpoi voittajaksi Hannen kommentillaan "Kahdella arvalla mukana! Seuraan Bloggerissa ja Facebookin kautta ja jaoin facebookissa!" Onnea!! Viestiä on tulossa, ja härveliä sitten perässä.. Kvikille vielä suurkiitos tästä hyödyllisestä arvonnasta!!





Rentouttavaa loppuviikkoa kaikille! <3

FB | IG

Katri
SHARE:

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Uusia vaiheita

Kuukausi sitten ilmoitimme esikoisen kouluun. Silloin alkoi konkretisoitua se, että yksi vaihe on päättymässä, ja samalla tästä tulee itselle jonkinlainen kehitystehtävä.. Viime viikonloppuna juhlimme yli kymmenen vuotta minua nuoremman veljeni täysi-ikäistymistä, ja kohta nuorempi siskoni valmistuu ammattiin ja aloittelee aikuiselämään. 

Olen elänyt ajatuksissani läpi näitä siirtymiä vanhemman näkökulmasta ja nähnyt asioita eri tavalla kuin ennen. Ei siitä ole kauaa, kun itse seisoin liian suuri koulureppu selässä kotipihalla, vilkutin heippoja hymy herkässä vailla tietoa siitä mitä tunteita vanhempani samaan aikaan käyvät läpi. Nieleskelivät varmaan ja yrittivät pitää itsensä kasassa, jotta en itse alkaisi jännittää. Entä murrosikä? Huh, en pysty vielä edes ajattelemaan niitä haasteita...  

lastenhuone, koululaisen huone



Luonnollisesti myös lastenhuonejärjestelyjä on tullut vähän mietittyä, kun koulun alku lähenee. Ehkä se on myös tapani yrittää valmistautua tähän uuteen vaiheeseen, vaikka tiedän, ettei ekaluokkalainen varmaan vielä omaa huonetta tarvitse. Läksyt tehdään todennäköisesti keittiön pöydän ääressä, mutta olisi kuitenkin kiva olla mahdollisuus omaan tilaan.

Tällä hetkellä molemmat lapset nukkuvat yläkerran huoneessaan, ja siellä on myös esikoisen pöytä ja niin sanotut isojen tyttöjen leikit, kuten askartelutarvikkeet ja pikkulegot. Mm. tästä syystä sitä huonetta ei kovin usein näy blogissa. Kuva norminäkymästä löytyy mm. tästä arkireality-postauksesta, mikäli joltain on päässyt tuo näky unohtumaan.. :) Huh, olipa järkyttävä näky, kun sen itsekin selasin läpi.. Ei meillä onneksi joka päivä ihan tuolta näytä! :D Laitetaan vaikka pimeän syksyn piikkiin..




Yläkerran huone on myös siitä haasteellinen, että siellä on kaksi sisäikkunaa, muttei lainkaan ulkoikkunaa, eli suoraa luonnonvaloa ei tule samalla tavalla kuin tänne alakerran huoneeseen. Mietinkin, pitäisikö koululaiselle tehdä oma huone alakertaan. Toisaalta, hän kömpii usein meidän viereen keskellä yötä ja veikkaan koulun aloituksen olevan taas sellainen isompi muutos, että yöllä tekee mieli tulla viereen. Ja se sopii, eivät ne enää teininä viereen änkeä. 



Onko jotain, mitä teidän koululaisenne pitävät tärkeänä omassa huoneessa? Tai mikä on hyväksi havaittua? Mikä turhaa?

Hei muistakaahan muuten käydä vielä osallistumassa keittiön pelastajan arvontaan, voittaja selviää huomenna 2.3!

FB | IG

Katri
SHARE:
© Tohkeissaan. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig