lauantai 30. toukokuuta 2015

Kymmenen yhteistä vuotta

Tajusin tässä yhtenä iltana miehen tokaistessa jotain syvällistä, että se oli muuten 10 vuotta sitten koulujenpäätöshulinoissa, kun perhosia lenteli vatsassa enemmänkin. Merkkejä oli ollut ilmassa kauan, mutta rohkeutta avata suu puuttui molemmilta. Olin kerännyt kaiken rohkeuteni ja muutaman rohkaisevan alle, kun vihdoin kehtasin sanoa ääneen sen, mitä oli tekstareissa ja katseissa vihjailtu. Muistan niin elävästi tuon hetken kaverin luona eteisessä, kun mies vastasi hymyillen jotain epämääräistä olevansa aika ihastunut sellaiseen ihanaan punatukkaiseen tyttöön... Ja voi elämä kun sisällä kouraisi! Ne sekunnit kun ajattelin miten nolo olin! Miten mä uskalsin edes ajatella että se haluaisi mut oikeasti? Kuinka mä voin olla näin nolo? Miten mä pääsen täältä pois!? Kunnes tajusin, että hetkonen, mullahan on (oli) punaiset hiukset, ja tuo ilme ehkä tarkoittaa jotain...

juustot kotona, Herkkujuustolan metsurin punahomejuusto Kartanon meijerin fuuga

juustotarjotin ja hedelmät kotona punahomejuusto

Hmm, siitä se sitten lopulta roihahti - joku, joka oli vuosia kytenyt. Ihastuminen oli tunnustettu ja kimpassa oltu ensimmäistä kertaa jo ala-asteella, mutta sitten tuli satoja kilometrejä ja useita vuosia väliin, kunnes työpaikka toi taas yhteen... Tiedättehän mitä niistä sanotaan? Hiiteen hölmöläisten puheet! Monet hyvät rakkaustarinat ovat saaneet alkunsa työpaikkaromanssista. :) No vakavasti. Kyllä minä olen sitä mieltä, että sen oikean tunnistaa, vetovoimasta. 

Kymmenen vuotta. Sehän tuntuu ikuisuudelta ainakin meille melko nuorille. Toisaalta, toivottavasti on useita kymmeniä vuosia vielä edessä. Täytyy olla realistinen - varmasti vaikeitakin vuosia on tulossa. Olemme siitä onnekkaita, että meillä ei ole ollut oikeasti vaikeita aikoja. Toki pitkään suhteeseen mahtuu joitakin suvantovaiheita, jolloin parisuhde ei niin ole kukoistanut - silloin kun tein kahta työtä ja kahta tutkintoa, se aika toista lasta odottaessamme ja viime syksyn remontti. Olen tosissani miettinyt, että mitä jos alkaa jotain kolmenkympin kriisiä pukkaamaan? Tai jos toinen sairastuu tai muuta vastaavaa? Nostan todella hattua niille, jotka selviytyvät yhdessä, ja menevät yli oikeasti vaikeista ajoista.





Vetovoimakaan ei pysy itsellään yllä. Uskon, että se lähtee arkipäivän teoista ja siitä, miten toiselle puhuu. Ehkä sitä kutsutaan myös kunnioitukseksi? Muistan jo kymmenen vuotta sitten miettineeni, että sitten kun alkaa puhua toiselle halventavasti, ollaan huonolla tiellä. Se on ollut sellainen sanaton sopimus välillämme, ja ehkä myös syy siihen, että oikeasti vaikeita aikoja ei ole lähtenyt syntymään, vaikka tilaisuuksia kymmenen vuoden aikana olisi varmasti ollut.

lämmin juustokiekko, Herkkujuustolan metsuri, punahomejuusto, helppo herkku illanistujaisiin.
juustoja kahden kesken, homejuusto ja gouda emmental Kartanon meijerin Fuuga, Castello Blue, Herkkujuustolan Metsuri

Koska olemme paatuneita herkuttelijoita, halusimme juhlistaa kymmentä yhteistä vuotta luonnollisesti juustojen äärellä. Olin kuvailemassa Lähiruokatreffeillä, jossa pienet tuottajat pääsivät esittelemään tuotteitaan K-kauppiaille, ja sain pari juustoa maisteluun. Mäntyviilussa kypsytetty punahomejuusto Metsuri oli aivan taivaallisen hyvää... Siis kertakaikkiaan - suljin silmäni ja mietin, milloin viimeksi olen syönyt jotain niin täydellistä! Maistoin juustoa kylmänä tilaisuudessa, mutta Herkkujuustolan juustomestari Peter Dörig suositteli koittamaan juustoa myös lämpimänä, joten niin tein. Se olikin todella hyvä veto, nimittäin söimme koko kiekon yhdeltä istumalta... Kastoimme maalaisleipää valuvaan juustoon ja muuta ei sitten olisi tarvittukaan. Taivas aukeni.

Näistä lämpimänä nautittavista juustoista tuli meidän uusi hitti. Pari-kolme tuollaista erilaista homejuustokiekkoa uuniin ja ystävät kylään - helppoa, tajunnanräjäyttävän hyvää ja kivan erilaista herkuttelua. Juusto mäntyviiluineen korkeareunaiseen astiaan, ja 200 asteeseen noin 15 minuutiksi. Mäntyviiluinen kuori teki muuten mielettömän upean pehmeän aromin juustoon... Toisena herkkujuustona oli Kartanon meijerin Fuuga, goudaa ja pehmeää pähkinäistä aromia havaittavissa. Tuon tyyppinen juusto on aina varma valintani, jos haluan juustoja ostaa, enkä jaksa vertailla (tai Manchego, ahhh...). Täydellinen punaisen hillon ja rapean keksin kanssa, tässä Jokioisten leivän Fiilislastun kanssa. Sen lisäksi juustotarjottimella oli Castellon Blue -juustoa, joka on mukavasti pehmeämpi koostumukseltaan ja maultaa, kuin perinteinen Valion Aura.

pientä suolaista illan istujaisiin, helppo ja näyttävä kaunis herkku juustosta

Näissä eilisillan muisteloissa lauantai-iltaa viettämään, kivaa viikonlopunjatkoa kaikille! Ja pitäkäähän toisianne hyvänä! <3

*Osa tuotteista saatu maisteluun blogin kautta.

FB | IG

Katri
SHARE:

perjantai 29. toukokuuta 2015

Sisustusmietteitä haasteen merkeissä


Sain Idis & Interiööri -blogista hauskan haasteen, joka on kutkutellut mielessä jo jonkin aikaa. Olin juuri vähän aikaa sitten vastannut seitsemän kysymyksen haasteeseen, joten tämä jäi hetkeksi kehitteille. T:n blogia suosittelen lämpimästi kurkkaamaan - hänen tekstinsä ovat ilahduttavia lukea, sellaisia pilke silmäkulmassa kirjoitettuja. Minua aina huvittaa hänen luonnehdinta itsestään - elämäntapatouhuaja. Loistava kuvaus, sopii aika hyvin itseenikin. Varastaisin tuon tittelin jos kehtaisin. :)

1. Oletko sisustajana rauhallisen harkitseva vai sorrutko heräteostoihin? Kenties jotain näiden väliltä?
Olen tosi harkitseva sisustusasioissa, koska en jaksa ylimääräistä tavaraa. Siksi mietin aina todella kauan hankintoja ja muutoksia. Olen myös jotenkin huono suunnittelemaan kokonaisuutta pienissä paloissa. Minulla täytyisi heti olla valmis suunnitelma ja kaikki hankittavissa yhdellä kertaa, koska en osaa hahmottaa, miten eri asiat sopivat yhteen. Inhoan palauttelemista, minkä vuoksi en tee sisustusostoksia kovin herkästi. Vasta, kun olen miettinyt, missä eri tiloissa tai tarkoituksissa tuotetta voi käyttää vuosienkin päästä, ja olen vakuuttunut tuotteen tarpeellisuudesta ja monikäyttöisyydestä, hankin sen. Mutta tästä on kyllä haittaakin, koska siksi monet paikat ovat pitkään keskeneräisiä.

aula lasikaide tamminen käsijohde viherkasveja ryhmässä

2. Ajaako esteettisyys koskaan/joskus käytännöllisyyden ohi?
No ajaa, hyvin usein! :) Miehen mielestä melkein aina. Olen kuulemma visuaalisesti vaativa. Onneksi nykyään löytyy paljon myös esteettisesti kauniita ratkaisuja arkisiin juttuihin.

3. Jos olisit joku huonekalu, mikä olisit?
Hmm, haluaisin tietysti olla siro, kaino ja vieno tuoli, kuten tuo aulassa nököttävä wieniläistuoli, mutta olenko sittenkin möhkömäinen nojatuoli?


wieniläistuoli puun värinen ja 50-luvun kaappi vanha liinavaatekaappi

sessak bukya simpukankuorivalaisin korkeassa tilassa


4. Mitä näet, kun olet kotisi lempipaikassa?
Pellon ja metsänreunan ruokailutilan ikkunoista. Silloin istun keinuvassa nojatuolissa, jossa on tällä hetkellä valkoinen nojatuolin päällyste peittämässä sinikirjavaa kuosia. Edelliset omistajat jättivät tuolin tänne, ja se on kyllä varmasti maailman mukavin nojatuoli... Keinuu, pyörii ja on upottavan muhkea..



5. Kumman kaa (sisustamaan): Innon Marko vai Lomanin Teuvo? :D
Kyllä mä varmaan Markon kanssa lähtisin, kun se tykkää niin kovasti kaikesta rouheesta, kuten minäkin!


6. Mihin Euroopan kaupunkiin lähtisit sisustusostoksille jos saisit ilmaisen matkan?
Tämä on kyllä minulle aika vaikea, koska en ole matkustellut erityisen paljoa, enkä oikein tiedä hyviä reissukohteita varsinkaan sisustusostoksille... Paitsi hetkonen, Kööpenhaminasta on tainnut tulla sellainen skandinaavisesta tyylistä pitävien sisustajien mekka. Se olisikin mukavan lähellä viikonloppureissuksi. Ja nyt täytyy keksiä, miten myyn ajatuksen miehelle... Mitäs muuta kiinnostavaa köpiksessä on kuin sisustusliikkeet? No joo, ehkä ihan irtiotto kahden kesken riittäisi syyksi pikkureissulle. :)



7. Minkä sisustusjutskan toisit tuliaiseksi miehellesi?
Jaa'a, olisi aika erikoista, jos toisin sisustustuliaisen, kun hän ei välitä lahjoista, eikä tuliaisista lainkaan. Joku valaisin ehkä, kun hänen täytyy se kuitenkin kytkeä..? :) Oikeasti hän arvostaisi varmaan jotain vanhaa juttua, ehkä jotain vahingossa löytynyttä. Kuulostaapa omituiselta...


Nyt teen kyllä niin, että kopioin T:n loistavat kysymykset ja laitan haasteen niine hyvineen eteenpäin seuraaville ihastuttaville sisustajille, jotka ovat minulle verrattain uusia tuttavuuksia:

Nanna - Luumutar 
Sanna - Syvältä
Johanna - Sisustusunelmia


Kesä tulee, joten jos ei innosta napata haastetta juuri nyt, niin voit palata siihen vaikka vasta syksyllä! Jos silloinkaan.. :) Up to you!

valkovahattu puulattia osmo colot valkoöljy

Meillä on tänään pieni suuri juhlapäivä, mutta siitä ehkä sitten huomenna. :)

Leppoisaa viikonloppua toverit!

Katri
SHARE:

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Väritin itseni flowhun - aikuisten värityskirjat

Kiirettä pukkaa näin keväällä varmaan sielläkin? Kaikenlaista deadlinea, kevätjuhlaa, kesäsuunnitelmia, asioiden järjestelyä jne. Pitäisi muistaa sitä ja tätä, soittaa tuonne ja vastata siihen sähköpostiin, varata aika kampaajalle ja muistaa mennä sinne... You name it. 

väritys rentouttaa värittäminen aikuiset värittävät kuvia

Siksipä päätin antaa mahdollisuuden aikuisten värityskirjoille. Olen kuullut että ihmiset ympäri maailman ovat niihin hurahtaneet, ja Suomessakin kuulemma monesta kirjakaupasta kaikki myytiin heti loppuun. Kehuvat, että on kovin rentouttavaa, ajatuksia selkiinnyttävää ja koukuttavaa. Olen itsekseni tuhahdellut, että milloin minulla muka olisi aikaa väritellä, mutta kun näin nämä pienet väritettävät kortit, tunsin ihan vastustamatonta vetoa saada tihrustaa ornamenttimaisia kuvioita terävillä lyijykynillä! Ajattelin oitis, että kyllähän jokaisen pitää ehtiä istua ja värittää. Ei aina tarvitse näyttää niin tehokkaalta. Sitä paitsi pieni luova tauko tekee tutkitusti hyvää. Näin sieluni silmin, kuinka hartiani laskevat jännityksestä ja totaalirentoudun pikku värityskirjani parissa. 

Tässä Johanna Basfordin kirjasessa on 20 A5-kokoista väritettävää postikorttia. Aika kiva idea! Minä tällaisena rationalistina pystyin siis perustelemaan itselleni värityskirjan hankkimisen sillä, että voisin lähettää näitä kortteja ystäville... Kummallista, miten ihminen tarvitsee aina jonkun järkevän syyn hankkiakseen itselleen jotain mukavaa. Voin sitten joulun aikaan raportoida, että eipä ole tullut kortteja läheteltyä...

värittäminen rentouttaa

aikuisten värityskirja johanna basfor vykort postikortit


Kävin töiden jälkeen kaupassa ja minun oli pakko kuluttaa vartti, kunnes kotimme tyhjenee taas päivähoitotarkoituksesta kodiksi, joten kaivoin meditointitarvikkeeni esiin ja otin siis ensimmäisen värityshetkeni kaupan parkkihallissa. Kyllä, edellytykset flow'lle olisivat voineet olla paremmatkin... Mutta täytyy sanoa, että pystyin kyllä sulkemaan koko nuhjuisen parkkihallin ympäriltäni, kun värittelin tarkasti kukkia ja kiekuroita. Mieleeni pompahteli joitain työasioita, mutta järjestelin niitä mielessäni samalla kun suunnittelin, värittäisinkö seuraavan kukan terälehdet tumman- vai vaaleanpunaisella. 

väritys rentouttaa väritysbuumi

Nyt ymmärrän vallan hyvin, miksi ihmiset hurahtavat näihin - saa jotain konkreettista aikaan, ja samalla ajatukset voivat vaellella vapaasti. Aivan eri asia, kuin räplätä älypuhelinta! Tämä mahtuu sopivasti laukkuunkin, joten seuraavalla kerralla, kun joudun jotain odottelemaan, saatankin kaivaa värityskirjan puhelimen sijaan. 

Joko sinäkin olet hurahtanut?

Luovia taukoja sinunkin loppuviikkoosi! :)

Katri
SHARE:

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Raparperi-iloja

Heissulivei helluntai! Kylläpä olivat raparperit riehaantuneet edellisviikon sateiden ja muutaman lämpimän päivän ansiosta. Ehdotin E:lle, että voitaisiin leipoa raparperipiirakkaa J:n päikkyjen aikana, jota seurasi luonnollisesti noin vartin ruikutus että miksei tehdä omenapiirakkaa. En mä halua tehdä raparperipiirakkaa kun mä haluan tehdä omenapiirakkaa! Ei yllättänyt yhtään. Tälle vaiheelle lienee tyypillistä, että jokaikisestä asiasta on laitettava vastaan ja koitettava, kuka päättää. No, menihän sekin sitten lopulta ohi ja kyllähän se ilo sitten irti lähti, kun päästiin tositoimiin.

raparperi rhubarb


lapset puutarhatöissä äidin kasvimaalla raparperin alla pikku puutarhuri raparperi hauskaa puutarhurointi


Raparperien avulla sai hyvät alkuvauhdit lentoon lähtöön. :) Muistin tehneeni viime kesänäkin sitruunamarenkitorttua, joten sen tyyppistä raparperipiirakkaa lähdin tavoittelemaan näistä kesän ensimmäisistä raparpereista. Hyvänkuuloisen ohjeen raparperimarenkipiirakkaan löysin Maku-lehden sivuilta (klik reseptiin).


raparperimarenkipiirakka paras reseptiparas raparperipiirakka resepti hyvä ohje erilainen raparperipiirakka
Alkukevään raparpereista irtoaa enemmän nestettä, joten kannattaa minusta keitellä raparperin vähemmässä vedessä. Ja tärkeintä on muistaa odottaa, että piirakka on riittävästi jäähtynyt. Minä en tälläkään kertaa malttanut, joten täyte valui ulos sisältä heti kun sitä leikattiin. Mutta eipä se tuottanut ongelmaa, me söimme tuon yhdeltä istumalta! Takuulla hyvää siis ainakin! Oli loistokelit juoda ensimmäiset viralliset terassikahvitkin, helluntai laittoi parastaan. 

Näillä eväillä onkin mukava aloittaa uusi viikko. Viikonloppu on ollut mukavan tapahtumantäyteinen, mutta silti ollaa ehditty relata ja vaan olla. Iloista toukokuun viimeistä viikkoa!

Katri

Tohkeissaan on nyt myös Facebookissa. Jos haluat saada uusia postauksia ja muita paloja aikajanallesi, niin klikkaa tästä Tohkeissaan-blogin FB-sivulle.
SHARE:

perjantai 22. toukokuuta 2015

Viikonlopun etukäteishehkutukset

Tässä saunasta jäähdytellessäni ajattelin tulla moikkaamaan vielä teitä ennen yöunia ja viikonlopun touhuja. Edessä on vaihtelun vuoksi ihanan erilainen viikonloppu. Huomenna pääsen parhaassa työkaveriseurassa shampanja-tastingiin Naantalin Viinijuhlille ja lauantaina saamme ystävämme yökylävieraiksi! Ihana, epätyypillisen tapahtumarikas viikonloppu! Täällä ollaan ihan kesätunnelmissa jo, nimittäin tämän päivän paisteen lisäksi aurinko lupaa järjestää mahtavat puitteet myös huomisille juhlille! Jesjes!


Ilta-aurinko paistoi niin kauniisti, että testailin vähän uutta kameraani myös ulko-olosuhteissa. Huomaan aivan selvän eron värientoistokyvyssä verrattuna vanhaan kameraani. Touhuleista tuli napsittua kuvia niin paljon, että päätin koostaa niistä kollaasit. Aiemmin tein kollaaseja lähinnä sen vuoksi, että kuvat olivat niin huonolaatuisia (kohinaisia tai epätarkkoja), että pienessä koossa kollaasissa se ei pahasti häirinnyt silmää. Nyt niitä voi puuhailla ihan kuvatulvaa vähentääkseen tai muuten vaan kikkaillakseen. :) Kollaaseja tykkään tehdä netin ilmaisohjelmalla Picmonkeyllä, koska sillä voi tehdä monenlaisia kollaaseja joustavasti.



Koivut toivat jo juhannuksen mieleen (siihenkin on enää kuukausi!) ja mustikoita näyttää tulevan paljon pienelle metsäiselle pläntillemme. Narsissit ja tulppaanitkin ovat parhaassa kukassa ennen kesäkukka-aikaa. Ihanaa, kun vihertää ja kaikki kasvaa! Aurinkoista viikonloppua toivon teille ympäri Suomea! 

Katri

Tohkeissaan-blogi on nyt myös Facebookissa. Jos halua saada blogin päivityksiä omalle aikajanallesi, klikkaa tästä. Instagramissa tavataan nimimerkin @katriah -takana!
SHARE:

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Ihan uus ihanuus - kokemuksia Olympus OM-D E-M10 -mikrojärkkäristä

olympuksen mikrojärjestelmäkamera kokemuksia


Olen kyllä ihan myyty... Olympuksen mikrojärkkärit tuntuvat siis oikeasti olevan todella hyviä. Olen suunnitellut jo vuoden uuden kameran hankintaa, mutta en ole kyennyt päättämään, siirtyäkö mikrojärkkäreihin vai päivittääkö Canonin runko uudempaan ja huomattavasti parempaan kuin vanha 1100D:ni. Minua vaivasi pitkään se käsitys, että eivät nuo mikrojärkkärit voi olla niin hyviä kuin oikeat järkkärit, mutta kun jatkuvasti törmäsin ylistäviin arvosteluihin OM-D ja PEN-sarjan kameroista, niin pakko se oli alkaa uskoa. Kuulemma myös monet ammattilaiset ovat vaihtaneet raskaan, useita kiloja painavan kalustonsa mikrojärkkäreihin. Erityisesti E-M1 ja EM5 MarkII ovat vakuuttaneet ammattilaisetkin.

EDIT: Tätä arvostelua käydään lukemassa usein, joten katson tärkeäksi ilmoittaa, että 01/16 lähtien olen kuvannut Nikon d750:llä, eli sen jälkeiset kuvat eivät ole Olympuksella otettuja.

olympus om-d m5 vai m10


Miksi päädyin hankkimaan om-d e-m10:n?

Minun budjettini ei sallinut ihan noiden huippumallien hankkimista, joten mietin M5 ja M10 välillä. M5 oli nyt todella hyvässä tarjouksessa Rajalassa uuden täyden kennon MarkII-mallin tultua markkinoille, joten päädyinkin aluksi tilaamaan sen. Sitten tajusin, että siinä ei olekaan langatonta wi-fiä, jonka ehdottomasti halusin. Aloin tutkia asiaa tarkemmin, koska luin M10:ssä olevan wi-fi, mutta M5:ssä puolestaan oli parempi 5-akselinen kuvanvakain (M10:ssä 3-akselinen). Luin vertailuja ja vertailimme kameroiden teknisiä ominaisuuksia Rajalan myyjän kanssa. Kysyinpä näiden mallien keskeisistä eroista vielä Olympuksen FB-sivuillakin, ja lopulta vakuutuin siitä, että M10 ei ainakaan huonompi ole M5:n verrattuna. M5 mallia on myyty todella paljon, minkä vuoksi sitä on paljon kehuttu, ja luulin sen olevan parempi. 5-akselisesta kuvanvakaimesta on hyötyä erityisesti videokuvauksessa, mutta sillä ei ole minulle juurikaan merkitystä. Lisäksi M5:ssä on sääsuojaus, jota sitäkään en pitänyt suuremmassa arvossa kuin wi-fi-ominaisuutta. Täältä voit lukea ammattilaisen näkemyksiä om-d e-m5:stä ja e-m10:stä

Halusin nimenomaan OM-D sarjan kameran, koska niissä on etsin, toisin kuin esim. PEN-sarjalaisissa. Nyt olen kuitenkin huomannut, että en kuvaa etsimen kautta koskaan, vaan isolta ja tarkalta takanäytöltä, joten ihan hyvin olisin voinut päätyä PEN-sarjalaiseenkin, jos olisin näitä ensin testaillut. Kamera istuu käteen paremmin kuin uskoin, siitä saa hyvin tukevan otteen. Kaksi säätökiekkoa oikealla kädellä ovat huippukätevät - toisesta säädän valotusaikaa ja toisesta aukkoa. 

kaunis bokeh olympus mikrojärjestelmäkamera objektiivi , hyvä objektiivi kaunis pehmeä tausta

Hyvä, valovoimainen objektiivi

Canonissani olen käyttänyt lähes pelkästään kiinteän polttovälin valovoimaista linssiäni (35 mm f/2), joten tiesin haluavani sellaisen myös uuteen mikrojärkkäriin. Siksi en halunnut ostaa sellaista pakettia, johon automaattisesti kuuluisi se perusobjektiivi (Zuiko 14-42mm f/3.5, tai Canonilla vastaava yleinen kittilinssi 18-55mm f/3.5). Ajattelin, että hankin sitten hyvän, valovoimaisen zoomin jossain vaiheessa. 

Tämä Zuikon 25mm f/1.8 piirtää todella kaunista jälkeä. Suuri aukko (eli pieni f-luku, tässä tapauksessa 1.8) mahdollistaa kauniin bokeh:n, eli taustan sumentumisen. Kittiobjetiiveissa suurin aukko on yleensä jotain f/3.5, joten niillä ei ole mahdollista saada niin kaunista pehmeää taustaa, eli lyhyttä syväterävyysaluetta.

kuvat kamerasta kännykkään langaton wi-fi olympus omd em10


Sisäänrakennettu wi-fi > kuvat kännykkään parilla painalluksella

Olin ihastellut arvosteluissa ja blogiteksteissä sisäänrakennettua wi-fiä, joka tähän kameraan kuuluisi. Se vaikutti älyttömän kätevältä, ja sitä se todella onkin! Saan kuvat kännykkään ja esimerkiksi instaan (siellä ollaan - @katriah) parilla painalluksella, ilman että kuvia täytyy kierrättää koneen kautta. Näpäytän vain kosketusnäytöltä wi-fi-kuvaketta, ja odotan pari sekuntia, että se yhdistyy puhelimeeni. Puhelimen ja kameran synkkaus tehdään vain ensimmäisellä kerralla, ja se tapahtui kuin itsestään. 

Lisäksi pystyn ohjaamaan kameraa puhelimella. Kamera voi siis olla vaikkapa pöydällä, ja minä säädän asetukset puhelimesta sekä painan laukaisunappia. Ja sitten suoraan jakelukanaviin tai vaikkapa sähköpostiin, huikeaa! 



Erityisen ihastunut olen kameran kosketusnäytöllä kuvaamiseen. Lapset ovat niin nopeita liikkeissään, että heitä kun jahtaa kameran kanssa, niin on kätevä napauttaa vain kameran näyttöä juuri siitä kohtaa, mihin tarkennuksen haluaa, ja kamera ottaa kuvan samantien. Olen aivan innoissani siitä, miten hyviä kuvia saan lapsista nyt, kun voin käyttää suurempia ISO-herkkyyksiä sekä hyvin nopeita suljinaikoja. Kuvista tulee kirkkaita, kohinaa ei näy, ja nopeat suljinajat varmistavat tärähtämättömät kuvat. Wau, olen mykistynyt.

Näihin kuviin ja tunnelmiin tällä kertaa. Tästä kamerasta riittäisi juttua vaikka kuinka, mutta päätettäköön tämä nyt tähän. Tästä eteenpäin kuvaan kaikki kuvani tällä helmellä - niistä voitte sitten päätellä, onko hyvä kamera vai ei.. :) 

Mukavaa loppuviikkoa, kuvaillaan taas!

Katri

EDIT: Tätä arvostelua käydään lukemassa usein, joten katson tärkeäksi ilmoittaa, että 01/16 lähtien olen kuvannut Nikon d750:llä, eli sen jälkeiset kuvat eivät ole Olympuksella otettuja.
SHARE:

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Iloinen väreistä

Sunnuntai-iltaa! Kävimme tänään nuoruudenmaisemissani Pälkäneellä kummitytön ristiäisissä. Pitkillä ajomatkoilla oli aikaa verestellä muistoja yläasteajoista - lähdin 13-vuotiaana yläasteelle sisäoppilaitokseen (Anna Tapion Kouluun Aitooseen), ja se olikin aikamoinen elämänkoulu. Kaikennäköistä muistui mieleen tuolla matkalla... Voi niitä aikoja. Toiset hyviä ja toiset ei-niin-hyviä muistoja. Mutta sellaistahan se nuoruus kai on.

Joka tapauksessa, pikkuinen oli supersuloinen tuijotellessaan minua silmiin seremonian aikana. Jotenkin hän rauhoittuikin kun kuunteli kuiskutustani. <3 Äkkiä sitä unohtaa, miten pieniä ne vauvat ovat. Iloa toivon pienen polulle! Mielettömän kaunis päivä oli, aurinko helli meitä matkalaisiakin. Muutaman kuvan nappasin kotoa aamusella, kun ihmettelin sellaista värihehkua, jota en ole tullut huomanneeksi ennen. Hedelmistä, kukista ja viherkasveista tuleekin yllättävän paljon väriä tuon senkin lisäksi. 

väriä sisustuksessa

ruokailutilan sisustus sisustuskuva ihmisiä vanha senkki sisustuksessa


Näiden kuvien pointti on oikeastaan myös kertoa, miten innoissani olen uudesta kamerastani Olympuksen Om-d e-m10:stä... Se toistaa värit aivan mielettömän hyvin! Näille kuville ei ole tehty mitään kuvankäsittelyä, paitsi suoristus. Tästä upeasta kamerasta on niin paljon kerrottavaa ja hehkutettavaa, että se on kokonaan toisen postauksen aihe.

valoisa ruokailutila valoisia sisustuskuvia olympus om-d e-m10


Aurinkoa toivotaan myös uudelle viikolle! Rentouttavaa sunnuntai-iltaa!

P.s. blogia voit seurata myös Facebookin, Bloglovinin tai Instagramin kautta.

Katri
SHARE:

torstai 14. toukokuuta 2015

Parhaat vohvelit - vichypohjaiset

Eka kunnon kesäpäivä meillä täällä Etelä-Suomessa, ihanaa! Jos ei nyt pientä tuulta lasketa, niin ihan olisi voinut ajatella kesän tulleen. Ilman päällysvaatteita touhuttiin pihalla koko päivä. Grillattiin ja meinattiin optimistisesti syödä ja vielä paistaa vohvelitkin ulkona, mutta kyllä niitä kelejä saadaan vielä odotella - sen verran kylmäksi kävi tuuli illemmalla. Mutta vohveleita paistettiin joka tapauksessa, kun sellainen älli päivällä tuli. 

kesän paras jälkiruoka lasten mieleen vohvelit


Vohvelit ovat kyllä ihan parasta kesäherkkua! Meillä on ollut pitkään tapana tehdä vohvelit vichyyn, silloin niistä tulee ihanan rapeita. Kerran tein vohvelit ihan liian suolaisiksi, ehkä siinä kyseisessä vichyssä oli liikaa suoloja... En tykkää vichyistä yhtään, enkä edes tiedä onko niissä eroja, mutta kannattaa tosiaan suolan laittamisen kanssa olla vähän varovainen. Joka tapauksessa, tässä tulee ohje:

vohvelit ohje vichyvohvelit vohvelit vichyyn tehtynä


Riko munat vispilällä, lisää joukkoon vichy. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja suola keskenään, ja vispaa ne nesteen joukkoon. Lisää lopuksi sulatettu voi ja hieman sokeria halutessasi. Anna taikinan turvota puolisen tuntia. Olen hionut ohjetta muutaman kerran, ja nyt viime kesänä onnistuin saamaan määrät mielestäni ihan kohdilleen

Tällä ohjeella tuli muistaakseni noin 10 vohvelia. Teen aika ohuita, jotta taikina ei tursua vohveliraudan väleistä, ja vohveleista tulee varmasti rapeita. Sitten niitä pystyy syömään vaikka käsin pala kerrallaan. Paistajahan luonnollisesti söi lennossa... Se oli ihan hyvä taktiikka siinäkin mielessä, että ei tullut laskettua, kuinka monta vohvelia oikeasti söi, kun kädestä hävisi parilla puraisulla jatkuvasti yksi sydänruutu... :)



Myös pienin herkkuhiiri pääsi käsiksi vohveleihin, melkein vauhkoontui saatuaan maistaa ekaa kertaa, eikä uutta vohvelia ollut heti valmiina. <3 

Toiset viettelevät pidempiä vapaita, toiset piipahtavat huomenna töissä ja toisille tämä pyhä oli aivan samanlainen arkipäivä kuin muutkin... Mukavaa ja herkullista loppuviikkoa joka tapauksessa kaikille!

Ai niin - olet varmaan kuullut, että Blogilista lopettaa? Tohkeissaan-blogia voit seurata myös esim. Facebookin, Instagramin, Pinterestin tai Bloglovinin kautta, tai Bloggerin avulla klikkaamalla blogin oikean sivupalkin lukijapaneelia. Lämpimästi tervetuloa teille uusille lukijoille!

Katri
SHARE:

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Kotinurkissa

Ihana sade, tuuli ja pauhu. Ujeltaa ja tuiskuaa, ovikoriste kopisee oveen. Sohva kutsuu viltin alle lämpimään. Linnoittaudutaan siis kotiin. Nyt olisi niin kiva laittaa kynttilöitä palamaan... 

lastenhuoneen sisustus vita carmina pendant lamp




Vieläkö teiltä muuten onnistuu hulahulavanteen pyöritys? Kokeilin toissapäivänä ja sehän oli ihan uskomattoman työlästä! Muistan, kun hulavannetta nuorena pyöritettiin ihan kevyesti satoja kierroksia putkeen - lantiolla, niskassa, ja juostiinkin samalla, kun nilkoissa pyöritettiin. Lantionvatkaus oli todella haasteellista nyt kun koitin... Oli aika herätys, kun huomasin, ettei se niin vaan luonnistukaan. Vuosia ja kankeutta tullut, sehän kuuluu asiaan. Tosin nyt on olo taas kevyt, virkeä ja vetreä, jumitukset poissa ja ajatuskin kulkee, nimittäin ehdin tänään joogaan ja kyllä se vaan niin on mun juttu.





Mozart meillä viritteli sulosointuja.. :)

Leppoisaa helatorstain iltaa! 

Katri
SHARE:

maanantai 11. toukokuuta 2015

Koti kuntoon uuteen viikkoon

Heippa! Taas on tynkäviikko. Menen kyllä perjantaina töihin, mutta jotenkin se yksi vapaapäivä keskellä viikkoa antaa ekstravirtaa jo heti alkuviikkoon. Täytyy käydä hankkimassa multaa, siemeniä ym. puutarhatarvikkeita torstaiksi, jotta voi vapaapäivänä puuhastella pihahommien parissa. Toivottavasti perunatkin olisivat itäneet kunnolla siihen mennessä.

Sain äitienpäivälahjaksi kaksi puuta, jotka pitäisi istuttaa pikimmiten. Puut ovat miehen sukulaisten taimistolta, kuulemma tädin miehen suvun löytämä sireenin sukuinen lajike. Niistä on sitten alettu varttamalla jalostaa uutta lajiketta, Tammelan kaunotarta, joka kukkii kuulemma valtoimenaan sireenin lailla. Aika kiva muisto kotipaikkakunnasta, ne kaksi puuta.

olohuone sisustus scandinavian interior skandinaviske interiör

Äitienpäivänä meille kulkeutui myös lempikukkani, hortensia. Hortensioita olisi ihana laittaa pihallekin! Ne voisivat muuten menestyäkin tässä metsäisessä pihassa, kun tykkäävät happamasta maasta. Hortensia vaati arvoisensa kohtelun ja laitoin sen isompaan ruukkuun - se kun janoisena kaverina vaatisi muuten jatkuvasti vettä. Se sai minut vaihtamaan mullat kaikille viherkasveillekin, ja kylläpä oli kiva järjestää huusholli kukkien hoidon jälkeen. Kaikki näytti taas vähän raikkaammalta. Ja tosiaan, vain vähän aikaa. ;)

olohuoneen ajaton sisustus persoonallinen maanläheinen

artecnica phrena2 pendant lamp korkeassa tilassa

Hyvää uutta viikkoa kaikille, maanantaikin jo selätetty! Meillä ei taideta tänä yönä paljoa nukkua - J tekee poskihampaita ja nyt tekee kyllä todella kipeää... Tekee niin pahaa hänen puolestaan. Nukahti jo kerran, ja taas sama alusta... 

Öitä!

Katri
SHARE:

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Viikonloppu lapsen kuvaamana

Tilasin torstai-iltana uuden kameran, enkä malttaisi millään odottaa sen saapumista. Ihan hölmönä seurasin jo perjantaina lähetystunnusta jatkuvasti, jos posti jotenkin ihmeen kaupalla olisi kuljettanut sen pakettiautomaattiin alle vuorokaudessa. No juu, odottavan aika on pitkä, ja varsinkin kameran ollessa kyseessä, on tämä odotuksen määrä melkein sietämätöntä...

Annoin E:n ottaa muutaman kuvan sillä kohta vanhalla kamerallani, ja hän jäi aivan koukkuun huomattuaan, miten kivoja otoksia kunnon kameralla sai. Siitä lähtien hän onkin kulkenut kamera kaulalla ja napsinut viikonlopun aikana satoja kuvia... Huomasin, että hän alkoi vähän sommitellakin. Mietti, miten saisi samaan kuvaan tekemänsä korurasian ja croissantit. ;) Seuraavat kuvat ovat siis esikoiseni (5v) otoksia tältä viikonlopulta.

















Laitoin asetuksiksi ISO400, f/2.0 ja valotusajaksi 1/160s, jotta käden epävakaus ei tärähdyttäisi kuvaa niin paljoa. Aika hauskoja! Tosin tässä oli vain murto-osa - aikamoinen läpikäyminen oli. :) Näistä kuvista huomasin, että täytyy antaa E:n kuvailla enemmänkin, nimittäin lapsen ottamissa kuvissa näkyy arki kaikkine sotkuineen, toisin sanoen elämä. Vaikka en niitä täällä julkaisisi, niin jää mukavia muistoja siitä, miten ne lenkkarit jäivät aina juuri niille sijoilleen, lastenhuoneen lattia oli kirjavanaan legoja, keittiönpöytä täynnä kokkaustarvikkeita ja kikatus raikasi.

Iloista uutta viikkoa toverit!

Katri
SHARE:
© Tohkeissaan. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig