tiistai 31. joulukuuta 2013

Mennyttä muistellen

Mitä sitä nyt edellisvuotta muistelemaan, kun ensi vuosi tuo niin paljon uusia asioita ja uusi arki alkaa minä hetkenä hyvänsä..? Pikakelaus väitti, että kulunut vuosi on ollut kovin tavallinen, mutta sitten aloin oikein muistella ja hoksasin, että ei tällaisia asioita tapahdu ihan joka vuosi... Luvassa erittäin sekalainen pläjäys sekalaisia kuvia, tapahtumia ja tunnelmia!

Vuosi alkoi hieman harmaissa merkeissä, kun tammikuu toi mukanaan muistutuksen elämän ennakoimattomuudesta - kaikki ei ole omissa käsissä. Alkuvuosi oli myös töissä haastava ja stressaava, mutta ammatillisesti opettavin koko vuonna. Samaan aikaan ystäväni viimeisteli omaa graduaan nopealla aikataululla, jolloin tajusin, että se on sittenkin mahdollista saada valmiiksi! Vielä viime vuonna ajattelin jääväni "gradua vaille maisteriksi", koska työ oli imenyt mukaansa, enkä halunnut uhrata perheaikaa. Päätin kuitenkin, että se on nyt tai ei koskaan - isomman perheen ja gradun yhdistäminen olisi vielä vaikeampaa. Asetin tavoitteen huhtikuuhun, mikä tarkoitti yksinäisiä ja epätoivoisia iltoja yliopiston atk-luokassa töiden jälkeen. Kiitos kuuluu miehelleni, joka huolehti kaikesta mahdollisesta muusta tuolloin. Muun kuin työ- ja graduajan käytin siihen, että tulin valmiiseen pöytään ja sylittelin E:n kanssa. Se oli tiukka rutistus, mutta onneksi sitä ei kestänyt kuin vajaa pari kuukautta!


Palautin graduni juuri ennen varaamaamme ranta-/vesipuistolomaa. Se oli E:n ensimmäinen lentokonereissu ja kyllä sitä ollaankin muisteltu lähes joka viikko. Kevät oli ollut tiukka monella tapaa, mutta jo loman ensimmäisenä päivänä koin olevani täysin rentoutunut! Koko viikko kolmen kesken, ilman puhelinta ja nettiä ja kaiken kukkuraksi loman ensimmäisenä päivänä huomasimme odottavamme pikkusisarusta! <3



Toukokuussa yritettiin poseerata (mikälie sormien heristely taas meneillään...) Tuomiokirkon juurella ja juhlittiin valmistuvia. Raskausviikolla 7 maha pömpötti jo niin kovasti, että sain onnitteluja myös sen puolesta! Mieheni ei tunnetusti ole mikään "lahjoja", joten ostin itselleni valmistujaislahjaksi ensimmäisen kunnon laukun. :) 



Elokuussa kävimme minilomalla Pärnussa. Tällä kertaa aurinko ei hellinnyt kuin yhtenä päivänä, mutta otimme siitäkin kaiken ilon irti. E on alusta lähtien halaillut vatsaa päivittäin ja jutellut vauvalle. :)




Syksyllä hörpittiin ulkokaakaoita ja juhlittiin synttäreitä. Pitkästä aikaa tartuin myös puikkoihin ja neuloin ylipolvensukat kotipäivien lämmikkeeksi. Yllätin itseni raskauspukeutumisen saralla, kun ei tarvinnut ostaa yhtäkään raskausyläosaa.


Kaikkein parhaiten vuottamme ja arkeamme kuitenkin kuvaa viimeinen otos: In real life - kauhein kotikauhtana päällä, E:n yöpaita nurinpäin ja väärinpäin, paperit ja lehdet sohvapöydällä jne. Näin meillä pääsääntöisesti ollaan; E voisi kuunnella kirjoja vaikka kuinka kauan, ja mikäs minulla on sohvannurkassa lämmitellessä.

Vuodenvaihteessa koittavasta uudesta arjesta tämä on se, mistä eniten yritän pitää kiinni. Olen onnellinen siitä, että olen oppinut arvostamaan rauhallisia iltoja, aikaa ja arkea. Tuohon mahtuu ihan hyvin vielä käärö olkapäälle tuhisemaan ja mies jalkopäähän.

Ihanaa ja positiivista uutta vuotta kaikille! <3

Katri
SHARE:

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Synnytys pelottaa sittenkin

Ajattelin, etten voi kirjoittaa tällaisesta aiheesta blogiin, jonka olen halunnut pitää hyvänmielen paikkana... Mutta toisaalta - kun puran ajatukset sanoiksi, ehkä pelot konkretisoituvat, ajatukset jäsentyvät ja lopulta huomaan, että kaikki tulee järjestymään. Olen yrittänyt olla urhea, enkä ole antanut näille ajatuksille sijaa, koska ajattelin, ettei uudelleensynnyttäjällä voi olla mitään synnytyspelkoa. Esikoisen synnytystä en pelännyt yhtään - enhän tiennyt millainen synnytys on, millaisia ensimmäiset viikot ovat jne. Muistan, kun lapsivedet menivät yöllä ja minä oli innoissani; nyt se alkaa! (Nyt pelkään sitä hetkeä, kun tajuan että "Apua, nyt se alkaa!")

Kaikki eteni niin nopeasti, että muistot ovat yhtä kaoottista sumua. Avautumisvaihe kesti reilun kaksi tuntia, kun se normaalisti ensisynnyttäjällä kestää 8-10 tuntia. Se koko aika olikin aivan jatkuvaa tykitystä. Olin suihkussa ja luulin kuolevani sinne. Onneksi mies lähti hakemaan kätilöä, joka oli ajatellut tässä menevän vielä monta tuntia. Pääsin juuri ja juuri talutettuna kävelemään sängylle, kunnes piti alkaa ponnistamaan. Mistään kivunlievityksestä ei ollut puhettakaan.


Pelkään uutta, vielä nopeampaa syöksysynnytystä. Pelkään, että joudun lähtemään yksin synnytykseen, koska esikoisen äkillisen hoidon järjestäminen on vähän hankalaa sukulaisten asuessa kaukana. Äkkilähtö on odotettavissa, joten emme voi odottaa kotona tuntia, että joku ehtii paikalle. Olemme toki tehneet suunnitelmia yö- ja päivälähtöjen varalle, mutta silti huolestuttaa. Käytännön järjestelyt ja toisten vaivaaminen mietityttävät. Monet ovat lupautuneet tulemaan apuun, mutta kenellekään se ei ole kovin yksinkertaista, varsinkaan minuuttiaikataululla. Miten E reagoi, jos täytyy yöllä lähteä naapuriin jatkamaan unia? Toisaalta, ymmärrän tämän olevan vain järjestelykysymys ja kerran-elämässä-ongelma. Ja ennen naiset ovat käyneet vallan yksin synnyttämässä, joten hävettää rutista... Onneksi meiltä on niin lyhyt matka sairaalaan, että sinne sentään pitäisi ehtiä. Periaatteessa minulla ei siis ole syytä pelätä vauvan puolesta, mutta silti (naurettavaa kyllä) pelkään vauvan syntyvän jonnekin muualle kuin kätilöiden osaaviin käsiin.

Peloista pienin ei myöskään ole se, mitä mielelle tapahtuu synnytyksen jälkeisinä päivinä. Adrenaliinihuuruissa ensimmäisenä päivänä koin olevani jotenkin kaikkivoipainen, mutta sen jälkeen tuli totaalinen romahdus - kaikki itketti. Kätilö sanoi, että syöksysynnytyksissä mieli ei pysy aina kehon mukana, minkä vuoksi tunteet voivat myllertää vielä omituisemmin. Toisaalta kävin ylikierroksilla (en pystynyt nukahtamaan kolmeen päivään, vaikka vauva nukkui), toisaalta mieli oli herkkä kuin silkkipaperi. Olin kyllä lukenut "baby bluesista", mutta silti se yllätti, enkä haluaisi kokea sitä uudelleen. Ilmeisesti se ei kosketa kaikkia, mutta voiko siihen tietoisesti vaikuttaa jotenkin? Imetystuskat eivät ainakaan helpottaneet ensimmäisten viikkojen hormonihuuruja. Miten jokin "niin luonnollinen" asia voi olla niin vaikeaa?


Suurin toiveeni (sen lisäksi että vauva on terve) on, että osaisin olla stressaamatta imetyksestä ja nauttisin vauva-ajasta alusta lähtien. Tällä kertaa eloisa ja valoisa nelivuotias tuo oman lisämausteensa arkeen, joten uskon asioiden menevän paremmin omalla painollaan, kun en ehdi niin paljoa mietiskellä. Siis - yritän muista hengittää, rauhoittua ja luottaa asioiden lutviutuvan niin synnytyksessä kuin sen jälkeenkin.

Sellaisia syvällisiä sunnuntaipohdiskeluja blogin linjasta poiketen. Monissa blogeissa on käyty läpi edellisvuoden tapahtumia, mutta minä näköjään kertaan neljän vuoden takaisia! :)

Onko teidän tullut enemmän muisteltua kulunutta vuotta vai oletteko tehneet lupauksia ja suunnitelmia ensi vuodelle? Hyvää vuoden viimeistä viikkoa!

Katri
SHARE:

lauantai 28. joulukuuta 2013

Pesä pikkuiselle

Makuuhuoneessa täytyi tehdä pieniä järjestelyjä, jotta vauvan kehto saatiin mahtumaan samaan huoneeseen. Muuttaessamme tähän asuntoon E nukkui jo omassa huoneessaan ensin pinnasängyssä ja siirtyi pian "isojen sänkyyn", joka näkyy mm. täällä

Laitoin tuolin kehdon viereen, jotta olisi mahdollisuus hoitaa yösyötöt istuen ja sen seurauksena olisi todennäköisempää laittaa vauva takaisin omaan sänkyynsä nukkumaan. Viimeksi oli paljon houkuttelevampaa hoitaa syöttö makuulleen, jolloin oli vaarana nukahtaa itse syötön jälkeen. En tiedä, miten todennäköistä on kierähtää vauvan päälle, mutta myös E saattaa kömpiä viereemme yöllä, joten olisi turvallisempaa, jos vauva nukkuu aina omassa sängyssään.

vauvan kehto makuuhuoneessa

vauvan kehto

Viime kerralla syöttämisessä (varsinkaan imetyksessä) mikään ei sujunut luonnollisesti, ei ollut itsestäänselvää eikä helppoa. Myöskään syöttöasennoista mikään ei osoittautunut toimivaksi (se oli joka kerta yhtä säätöä), joten turha varmaan tehdä sen suurempia suunnitelmia istualteen tai makuultaan syöttämisestä. Yritän kuitenkin tehdä siitä mahdollisimman mukavaa, joten paikan täytyy olla pehmeä, viltti täytyy saada hartioille, mieluiten vielä jotkut jalkaan potkaistavat tossut. Inhoan palelemista, varsinkin yöllä...

vauvan kehto

Tuolin ja kehdon paikalla oli ennen kampauspöytäni, joka siirtyi nyt olohuoneeseen. Pöydän yläpuolella ollut peili hakee nyt vielä paikkaansa. Tuossa sillä ei ole mitään virkaa siihen asti kun vauva nukkuu huoneessamme, mutta ei se oikein sovi olohuoneeseenkaan pöydän kanssa. Katsotaan...

Kaikki loppuvuonna syntyneet kehottavat pitämään jalat ristissä vuoden vaihteen yli - välttyy kuulemma lapsi monelta "ongelmalta", mutta minulla ei ole siihen mitään näkökulmaa. Eikä vaikutusvaltaakaan - luonto hoitaa. Paikka olisi jo valmiina, joten tervetuloa pikkuinen! <3

Katri
SHARE:

perjantai 27. joulukuuta 2013

Jämäherkkui, tähteiden tuunausta jne.

Arjesta ei vielä ole tietoakaan, kun mieskin on lomalla, mutta jotain muuta kuin jouluruokaa täytyy/saa pikkuhiljaa ruveta syömään! Minulle kyllä maistuvat laatikot vielä oikein hyvin, kun aattona niitä ei juuri tule syötyä kaikkien kylmien herkkujen vuoksi...



Ruskeat keksit alkavat jossain vaiheessa tökkiä, mutta rahkojen kanssa ne menevät vielä ihan hyvin! Kuohukermaa ja rahkaa oli sattunut jäämään jääkaappiin, samoin riisipuuron kanssa syötyä karpalokiisseliä (juu ei, mokkelosoppa/sekahedelmäsoppa ei nappaa), joten niistähän syntyi kätevä välipalaherkku! Toinen piparkakkutaloista on saanut jo oikein kunnolla kyytiä. Ihanan hyvänä ja kummallisen pehmeänä se on pysynyt!


Herkullisin tapa hyödyntää juustojen, kalojen ja mahdollisten lihojen jämät on tietty lämpimät voileivät. Tein kuitenkin suolaisen piirakan, koska meille tuli vieraita poikkeamaan. Varma herkku - ei voi epäonnistua, varsinkaan jos on oikein kuohukermaa! :) Tässä lyhyesti perusohjeeni, jota voi sitten varioida sen mukaan mitä kaapista löytyy. Kerman sijaan laitan tarvittaessa maitoa ja turkkilaista jogurttia, voin voi vaihtaa margariiniin (se vasta todellisessa hätätilanteessa), täytteinä ja juustoina menee mitä vain! :)

Pohja:
100 g  voita
2,5 dl vehnäjauhoja
loraus (1-2 rkl) vettä

Kermaseos:
2 munaa
2 dl kermaa
1,5-2 dl juustoraastetta
suolaa
pippuria
tilliä (jos on kalatäyte)
basilikaa ja timjamia (jos on kasvistäyte)

Täytteet (tässä versiossa):
graavilohta
purjoa
pippurituorejuustoa

Nypi voi vehnäjauhoihin, lisää loraus vettä ja taputtele uunivuokaan. Esipaista pohjaa 225 asteessa noin 10 minuuttia. Varkaa munat rikki, lisää kerma ja mausteet, sekä osa juustoraasteesta. Laita täytteet esipaistetun pohjan päälle, kaada päälle kermaseos ja ripottele päälle loput juustoraasteesta. Paista 175 asteessa noin 30 minuuttia.

Maistuvaa viikonloppua! :)

Katri
SHARE:

torstai 26. joulukuuta 2013

Joulun jälkimainingeissa

Iltaa! Joulu on mukavasti sekoittanut unirytmin - tulee valvottua myöhään ja herättyä myöhään. Myöhäisen lounaan jälkeen on mukava ottaa päivätorkut nojatuolissa, ja taas yöunetkin siirtyvät! :) Mutta mikäs tässä, kun ei tarvitse mihinkään lähteä.

Toki minun piti lopettaa joulukalenteri numeroon 24, mutta aattoaamuna päätimme kuitenkin viettää elektroniikattoman joulun (lukuunottamatta kameraa ja radiota), joten aamun postaus jäi tekemättä, koska en ollut valmistellut mitään.



Joulukuusi sai aattoaamuna vielä muutaman koristeen oksilleen (minusta alkaisi jo riittää...). Meidän piti lähteä katsomaan joulurauhan julistusta Turun keskustaan, kun ensimmäistä kertaa vietimme joulua kotona, mutta ei sitten huvittanutkaan lähteä vesisateeseen supistelemaan. Aloimme valmistella iltaa ja odotella joulupukkia, E harjoitteli joulurunoa ja -lauluja, jotka aikoi esittää joulupukille. Voi että miten ylpeä olin lapsestani, joka ennen on ollut niin kovin arka, lymyillyt selän takana ja nyt oikein odotti pääsevänsä esiintymään, samoin kuin jumppakerhon joulunäytöksessä. Pientä jännitystä oli ilmassa, mutta hän huomasi itsekin ylittävänsä itsensä! :)





Tunnelmallisia välipäiviä! Ihanaa kun tänä vuonna joulu mahdollistaa pidempien vapaiden vieton niin monille. Synnytystä odotellessani tulin kuitenkin niin kiitolliseksi siitä, että suuri joukko ihmisiä, erityisesti terveydenhuollossa ja turvallisuusalalla, tekee joulunakin töitä, jotta me muut saamme viettää joulua läheistemme kanssa turvallisissa merkeissä. Kiitos heille!

Miten teidän joulunne ja jatkot ovat sujuneet?

Katri
SHARE:

maanantai 23. joulukuuta 2013

Lempiasioita - 23. luukku

Ajattelin, että ei meillä joulu nyt niin kauheasti näy (koska punainen ei ole vallannut kotiamme), mutta onhan niitä pienempiä tunnelmantuojia siellä täällä. Lempikoristeeni taitaa tänäkin vuonna olla tuo peikonpähkinäoksa, johon ripustin erilaisia lasisia koristeita myös viime vuonna. Muun kuin talviajan siinä on roikkunut nuo kaksi palloa, joihin saa tuikut sisään. Olen ollut vähän huono ideoimaan siihen mitään muuta roikkumaan, mutta ensi kevääksi yritän keksiä jotain uutta.

hanging birds and balls, christmas decoration

christmas decoration, hanging balls and birds

hanging glass balls and birds, christmas decoration

Tässä joulutortun ja glögin äärellä tulin miettineeksi kulunutta kuukautta. Joulukuu on ollut niin ihana ja leppoisa - on ollut aikaa olla kotona E:n kanssa, valmistautua tulevaan ja fiilistellä joulun aikaa oikein kunnolla. Voisiko parempaa ajankohtaa äitiysloman alulle ollakaan kuin joulukuu? Tosin hieman jännitystä tämä aika tuo joulunpyhiin.

Olemme ottaneet tämänkin päivän niin lunkisti, että havahdumme varmaan vasta huomenna iltapäivällä siihen, mitä pitäisi vielä tehdä ruokien eteen. On pelattu neljää lautapeliä, luettu pino vasta lainattuja kirjoja, soiteltu ja lauleltu, otettu päivätorkut, haahuiltu villasukissa, juteltu vauvalle joulusta ja kuulemma on valmisteltu jotain jouluyllätyksiäkin... Hmmm, mitenköhän maltan nukkua! Waldorfin salaatin ja joulubulgurin laitoin maustumaan, huomenna olisi silakka- ja lohirullien valmistus, kalan savustus, laatikoiden vahtiminen ja vihersalaatin teko. Juustoja ja saaristolaisleipäsiä, savukaritsaa ym. pientä pöytään nostettavaa. Keep it simple!

Tunnelmallisia joulun päiviä ja öitä! Näissä illoissakin on selvästi jotain taikaa, erityisesti jos laittaa taustalle soimaan lempi joululauluja, kuten Oh Holy Night, All I Want for Christmas is you, It's Beginning To Look a Lot Like Christmas, So This Is Christmas


Katri
SHARE:

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Virittäydytään tunnelmaan - 22. luukku

Perussunnuntai, (yöpuvut kovassa huudossa) paitsi että on neljäs adventti! Hmm, mikäköhän näiden adventtien merkitys olikaan? Taitaa mennä liian hengelliseksi, jos alkaa selvittämään. Meille se on tapa sytyttää adventtikynttilät, sekä syödä riisipuuroa ja joulutorttuja. Kokeilin muuten ekaa kertaa riisipuuroa uunissa, tuli aivan taivaallisen hyvää! Niin pehmeää, ihan toista kuin liedellä hauduteltu...

adventtikynttilät, adventtikynttelikkö, advent candles

adventtikynttilät, adventtikynttelikkö, advent candles

Huomasin, että tämä minun joulukalenterini on ollut jokseenkin iltapainoitteinen. Yleensä kai kalenterit ruukataan avata aamuisin. On ollut kuitenkin tosi mukava päivitellä jotain joka päivä. Joulukuun touhuissa on riittänyt aiheita, ja äitiyslomalla on ollut aikaakin mukavasti. E on myös ollut innoissaan kalenteristaan, eikä pahemmin ihmettele, vaikka tonttu tuo usein samoja keksejä, marenkeja ym., joita kotona on. Jännittävimpiä yllätyksiä ovat olleet kirjeet tontulta. Lisäksi kalenterista on löytynyt kiiltokuvia, tarroja ja pieniä eläimiä.

lapsen joulukalenteri

Joululaulut ovat raikanneet tänä vuonna oikein kunnolla. E on hoilottanut "kello  löi jo viisi" ympäri vuorokauden, myös Joulupukki ja Joulupuu on rakennettu alkavat tulla ulos korvista. Ei vaan, kivahan noita on soitella ja laulella kerran vuodessa! :) Virittävät joulutunnelmaan takuuvarmasti.


On ainakin harjoiteltu joulupukkia varten! Ajattelin, että ei tarvitse enää mihinkään lähteä, mutta huomenna on käytävä kirjastosta hakemassa lisää joulunuotteja. Hoksasin, että ainakin Varpunen jouluaamuna puuttuu, kun kuuntelin YouTubesta pianoversioita joululauluista. Tähän on pakko linkittää Tuomas Ojalan taidonnäyte Varpunen jouluaamuna on piano (en saanut liitettyä videota tähän, pahoittelen...)- kuunnelkaa ja tunnelmoikaa!

Tunnelmallista aatonaatonaattoa! :) Mitä pidempään pystyy joulun venyttämään, sen parempi!

Katri
SHARE:

lauantai 21. joulukuuta 2013

Pöytä koreaksi - 21. luukku

Kattaus on puoli ruokaa, vai miten se meni? Ruoka on yksi suurimmista intohimoistani, minkä vuoksi esillelaitto ja kattauskaan ei ole ihan yhdentekevää. Jotenkin ruoka maistuukin paremmalta, kun se hivelee myös silmää, vai mitä? Saman moniaistimerkityksen (mikä sana, itse keksin!) huomaa viihtyisässä ravintolassa. Makuelämys pääsee uusiin sfääreihin, kun pöydässä on jotain muuta kuin ne arkiset pakolliset jutut. Kaikkeen ei jaksa eikä ehdi panostaa, mutta pienilläkin asioilla joulupöytään istuminen tuntuu hieman juhlavammalta kuin tavallisena arkipäivänä. Valkoinen liinakin tekee näköjään ihmeitä - sattuneesta syystä se ei kuulu ihan jokapäiväiseen varustukseen...

joulupöydän kattaus, harmaa kattaus, kaunis kattaus, yksinkertainen kattaus

joulupöydän kattaus, harmaa kattaus, kaunis kattaus, yksinkertainen kattaus, arabia runo

Kokeilin miltä visioni näyttäisi käytännössä yhden ihmisen paikalla. Kastehelmituikut pääsevät varmaan somistamaan pöytää, sopivat hyvin väreihinkin. Niin ja kun siitä moniaistillisuudesta tuli puhe, niin tuoksuu muuten aika hyvältä tuollainen vasta katkaistu kanelitanko (kiitos S:lle vinkistä - luulin näiden olevan jotain tekokeppejä kun eivät pitkinä tuoksuneet miltään!). Pieni katajanoksa sopisi niin hyvin vielä tuohon servettiviritykseen, kun lautasissakin on hieman vihreää...

joulupöydän kattaus, harmaa kattaus, kaunis kattaus, yksinkertainen kattaus, arabia runo

Miltä teidän ruokapöydissä näyttää? Laitatteko jotain ekstraa? Jouluaattona ei varmaan pahemmin ehdi kuvailemaan, mutta olisi kiva nähdä inspiroivia kattauskuvia - tällaisia ihan normaaleja. Olen koonnut Pinterest-kansiooni joitain kattauskuvia, koska lehtikuvien kattaukset ovat usein niin hienoja, että omassa pöydässä tuskin tullaan sellaisia näkemään. Liian runsaista tai hienoista kattauksista on vaikea ammentaa ideoitakaan.

Lämmintä lauantai-illan jatkoa! Ulkona humisee taas niin kovaa, onneksi ei tarvitse olla liikkeellä!

Katri

SHARE:

perjantai 20. joulukuuta 2013

Keep calm & ... - 20. luukku

... have a break! Laatikot on tehty, lahjat paketoitu, kauppalista mietitty. Olen varmasti unohtanut jotain, koska viime hetken paniikkia ei tunnu tulevan. Aaton aattona on varmaan pakko ryysiä kauppaan, jotta saa kalat ym. tuoreena. Todennäköisesti laitan kuitenkin miehen asialle, vaappumiseni on jo sen verran huteraa ja kivuliasta.

valkoiset piparit, vaaleat keksit

Vieläkin on vaaleita pikkukeksejä jäljellä. Minun piti laittaa tämä ohje jo aiemmin jakoon, mutta sehän sitten jäi muiden joulupostausten jalkoihin. Laitetaan nyt kuitenkin, on sitten myöhempää varten inspiraationa tallessa. Ovat nopeita tehdä ja sopivat akuuttiin makeannälkään! :)

Vaaleat piparit:
200 g voita (pehmeää)
2 dl sokeria
1 muna
4-5 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria (tai vähän aitoa vaniljaa)

Ota voi pehmenemään huoneenlämpöön ajoissa tai pehmitä tosi varovaisesti mikrossa. Vatkaa voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää muna vatkaten. Sekoita vanilja(sokeri) ja vehnäjauhot keskenään ja lisää vaahdon joukkoon. Minä laitan jauhoja usein ihan reilusti enemmän kuin ohjeessa, koska taikina on paljon helpompi kaulita ja muotittaa, kun se on jämäkämpää. Kekseistä tulee myös rapeampia. Laita taikina jääkaappiin noin tunniksi.

Taikinaa on vaikea leipoa, jos se on liian kylmää/jähmeää tai liian lämmintä/pehmeää. Kaulitse ja leivo ensin vain puolet taikinasta (koska taikinaa ei kannata montaa kertaa pyöritellä jauhotetulla pöydällä ja lämpimissä käsissä). Juustohöylä on oiva apuväline keksien siirtelyyn! (Keksit eivät muuten leviä paistettaessa.) Jos haluat, ripottele jotain päälle, esim. Marianne/Turkinpippuri/Wienernougat -rouhetta. Paista 175 asteessa 10-12 minuuttia.

valkoiset piparit, vaaleat keksit

Pssst, vielä joulukuusikurkistus... Kerrankin ulkoa tulevasta valosta oli haittaa - oli hieman haasteellista kuvata vastavaloon ja kuitenkin joulukuusivalaistuksessa. Katsotaan, josko onnistuisin paremmin huomenaamulla ihan suosiolla hämärässä. Manuaalikuvauksen opettelu on niin kivaa, koko ajan oppii jotain ja kaikki on oikeastaan aika loogista.

koristeltu joulukuusi, joulukuusen koristeet

koristeltu joulukuusi, joulukuusen koristeet

Ihanaa viikonloppua! Toivottavasti teillä ei ole mitään kauheaa stressiä, eikä tarvitse ainakaan joululahjakaupoille enää rynnätä. Parasta on rauhoittua kotiseinien sisälle kuusen tuoksuun. :)

Katri
SHARE:

torstai 19. joulukuuta 2013

Palloja pikkukuusessa ja pikkupallo vatsassa - 19. luukku

Jo oli aikakin! Pikkukuusi koristeltu ja iso haettu, josko sen vuoro olisi huomenna. Niin oli hentoiset oksat E:n kuusessa, että omin kätösin hän ei saanut palloja ujutettua riittävän pitkälle. Yllättävän maltillisena hän halusi kuusen pitää, mutta kimallusta täytyi saada juurelle. Lisäksi hän kuorrutti pianon ja Peppi-talon hopeakimalleköynnöksillä...

pieni joulukuusi lastenhuoneessa, joulukuusen koristeet

pieni joulukuusi lastenhuoneessa, joulukuusen koristeet

Melkoisen pallon olen kehitellyt tuonne mahaankin. Nämä saattavatkin olla viimeisiä kuvia raskausvatsan kanssa, sillä kivuliaita supistuksia on päivittäin. Sairaalakassi on pakattu (tarvitseeko sinne muuta kuin vaihtovaatteita, lehtiä ja suklaata?!) ja hirvittää niin hemmetisti. Esikoisen kohdalla en jännittänyt synnytystä, mutta nyt pelottaa, kun tiedän mitä se on.


Ihmisten ilmoille lähtiessä täytyy valitettavasti vaihtaa yöhousut ja villasukat pois. Toisaalta on kyllä ihana välillä vaihtaa kotilook siistimmäksi. Viime viikon E:n jumppakerhon joulunäytökseen ja tämän viikon Panini-reissulle vetäisin Vilan luottomekon. Mekko tuntuu edelleen hyvältä päällä, mutta Mamalisciousin housujen vyötäröresori rullautuu aika ikävästi vatsan alle. Kuva lokakuulta täällä. Onneksi vatsa on kuitenkin kasvanut, vaikka kuvissa ei ehkä siltä näytä.


Olen niin tyytyväinen, että tavallinen villakangastakkini on hoitanut hommansa myös loppuraskauden aikana, eikä tarvinnut ostaa mitään raskaustakkia. Tässä Vilan hieman A-linjaisessa takissa on piilonapit ja alimmainen menee vielä hyvin kiinni. Eihän se ihan nappiinsa istu, mutta ajaa asiansa. Rajasin näköjään sujuvasti osan päästä ja jaloista pois, enkä kiireessä ehtinyt edes suoristella vaatteita. Nooo, mitäpä noista. :)

Minä odottelen vielä perunalaatikon ja marengit uunista ja painun pehkuihin kerrankin ajoissa. Mönkään taisivat muuten mennä molemmat - laatikko ei imeltynyt ja marenkia vatkasin vartin eikä vaan pysynyt kupissa. Sen sijaan huomasin roiskineeni laatikot, vaatteet, pöydän jalat ja lattian kahden metrin säteeltä valkuaisvaahdolla... Huoh, aina ei mene kuin strömsössä, mutta onneksi ei olla pahemmin siivottu! Ja laatikot voi ostaa muualta, uusia en ala tekemään.

Sellaisia tunnelmia tänne, mikäs teillä on meninki? Huomiseen! :)

Katri
SHARE:

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Lahjat paketeissa - 18. luukku

Paketointihommat hoidettu! Tosin siinä ei paljoa ollut tekemistä, olisin mielelläni paketoinut enemmänkin. Yllättävän monta pakettia kuitenkin sain aikaan, vaikka aikuisten kesken on tarkoitus viettää lahjatonta joulua. Myönnettäköön, että jotain pientä yhteistä tuli perheelle hankittua...

paketointi, wrapping, joululahjat kuusen alla

Tänä vuonna paketointiväreiksi valikoituivat violetti ja hopea. Tigerissa on ollut kivansävyisiä paketointipapereita edullisesti. Tuo on vahvempaakin kuin normipaperit, jotka tuntuvat repeävän tosi helposti. E:n kuusi on vieläkin koristelematta, ehkä huomenna? Viime vuonna E ei oikein tiennyt lahjatouhusta, joten paketit saivat koristaa kuusenalusta ihan rauhassa. Nyt kiikutin ne kuitenkin takaisin kaappiin, vaikka kovasti tykkäisin niitä katsella...

paketointi, joululahjat kuusen alla, wrapping, kauniit lahjapaketit

paketointi, joululahjat kuusen alla, wrapping

Samaan syssyyn voisi toki koristella myös varsinaisen kuusen. Muistelen, että olemme aiempina vuosina laittaneet kuusen noin viikkoa ennen aattoa. Silloin siitä ehtii nauttia monta päivää, mutta säilyy kuitenkin yleensä hyvänä loppiaiseen asti. Ajatuksissani oli laittaa kuusi sillä tavalla kauniisti isoon koriin, mutta en löytänyt tarpeeksi pientä kuusenjalkaa, ja nyt en enää jaksa lähteä kaupoille haahuilemaan mahani kanssa. Milloin teillä on ollut tapana laittaa joulukuusi?

Mukavia paketointi- ja koristeluhetkiä! Ota kuppi kuumaa viereen! :)

Katri


SHARE:

tiistai 17. joulukuuta 2013

Pikkuviemisiä 2 - 17. luukku

Aina ei mene niin kuin Strömsössä, eihän? Ainakaan silloin, kun pitäisi jotain tehdä muuhun kuin omaan tarpeeseen. Teimme/ yritimme tehdä eilen valkosuklaisia joulukarkkeja, mutta ne eivät jähmettyneetkään kunnolla. Tosin eipä näytä haittaavaan miestä ja E:ä, että suklaat täytyy kaapia lusikalla muoteista. Siispä täytyi keksiä jotain muuta ja äkkiä - minä kun heräsin tähän päiväkodin aikuisten muistamiseen vasta eilen ja huomenna on viimeinen hoitopäivä tältä vuodelta.

pikkujouluvieminen, rocky roadsit lasipurkissa

Nopein ja helpoin, ehkä myös maistuvin vaihtoehto oli kaikkien tuntemat Rocky Roadsit, Kinuskikissan ohjeella. Pientä hasardia pelkäsin näidenkin kanssa, kun suklaa meinasi hyytyä kattilaan liian aikaisin. Lopputulos on juuri niin herkullinen, kuin voi kuvitella! Minua tosin lähinnä oksetti pelkkä suklaan haju, mutta muille kelpasi. Kiitokseksi kuluneesta vuodesta E saa siis viedä pikkupurnukkalliset herkkusuklaata oman ryhmänsä aikuisille.

pikkujouluvieminen, rocky roadsit lasipurkissa

Seuraavaksi levitän paketointitarvikkeet pöydälle, laitan joulumusiikkia (varmaankin Bubléa), lämmitän glögin, nautiskelen joulutortun ja kääräisen kummilasten lahjat paketteihin. Joulukortitkin saan ajoissa postiin - huomennahan on viimeinen postituspäivä! :) Makoisia hetkiä valmistelujen keskelle!

Katri
SHARE:

maanantai 16. joulukuuta 2013

Salaatti joulupöytään - 16. luukku

Testasin eilen paistetun kampelan ja uunijuuresten kanssa salaattia, jonka eri muotoja on näkynyt paljon joululehdissä ja -kirjoissa. Pääraaka-aineina siis paahdettua punajuurta, päärynää ja juustoa. Tähän kuuluisi ehdottomasti sinihomejuusto, mutta minä korvasin sen kaapissa olleella Västerbottensostilla - ei ollenkaan huono! Salaatti sopisi oikein hyvin joulupöytään. Mies toivoi juhlapöytään salaattia, jossa olisi parmankinkkua ja viikunoita, mutta hyväkuntoisten viikunoiden saatavuus on aina vähän arpapeliä, joten tämä on varasuunnitelma.

punajuuri-päärynä salaatti

Punajuuri-päärynä -salaatti

2-3 punajuurta
(marinadiin 3 rkl oliiviöljyä, suolaa, pippuria, sokeria, timjamia)
tammenlehtisalaattia
rucolaa
1 päärynä
voimakasta juustoa
kourallinen saksanpähkinöitä
balsamicoa

Paahda ensin punajuuret: Laita kuoritut ja pilkotut punajuuret pieneen uunikulhoon ja sekoittele marinadin ainekset joukkoon. Paista uunissa 200 asteessa n. 20 minuuttia, kunnes lohkot ovat pehmenneitä, mutta jättä purutuntumaa. Jätä marinadi talteen.

Paahda saksanpähkinät kuivalla pannulla. Pilko päärynä lohkoiksi ja leikkaa juustoa pienemmiksi paloiksi. Kokoa salaatti tarjoiluvadille. Lorauta jäähtyneen marinadin joukkoon balsamicoa tai balsamiviinietikkaa ja jatka kastiketta tarvittaessa oliiviöljyllä sekä lisää mausteita, sekoita hyvin. Kaada kastike salaatin päälle vasta vähän ennen tarjoilua.

punajuuri-päärynä salaatti

Joko teillä alkaa olla jouluruoat suunniteltuna? Hain tänään ainekset peruna- ja porkkanalaatikkoon, muita meillä ei oikein syödä. Kinkkua ei laiteta (tosin anoppi taitaa sellaisen tuoda joka tapauksessa). Kalat ja salaatit voi laittaa vasta lähempänä, joten eipä tässä paljon muuta voi ennakkovalmistella. Jäädykkeen teen valmiiksi pakkaseen, joko vadelmajäädykkeen tällä ohjeella tai sitten korvaan vadelmat Mariannerouheella. Glorian Ruoka & Viini -lehdessä oli niiiin herkullisen näköinen pavlova, että kovasti himottaisi tehdä sellainen, mutta jääkaapin rajallisuus tulee vastaan. Ehkä sitten jatkopyhiksi, kun on kaappi vähän tyhjempi?

Kaikessa tohinassa kannattaa pitää mielessä muistutus lapsen suusta: "Mutta äiti jouluhan on jo!", kun minä sanon jotain "...sitten jouluna". Toki hän kokee joulun olevan täällä jo, koska ei ole tavallista avata joulukalenteria, tehdä ja syödä herkkuja niin paljoa, juoda glögiä, lukea joulusatuja, koristella paikkoja, laulaa joululauluja. Nyt on hyvä mieli - koen onnistuneeni luomaan joulun tunnelmaa kotiin. <3 Loppujen lopuksi aika vähällä, joten ei ladata sinne aattoon niin paljoa.

Kivaa ja maltillista viikkoa!

Katri
SHARE:

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Havuja ja hajamielisyyttä - 15. luukku

Kolmaskin adventti on kulunut kotinurkissa. Sen verran poistuimme takan lämmöstä, että haimme päiväkävelyllä havuja. Ja mies löysi E:lle oman pikku kuusen käydessään puunhakureissulla kotimetsissään. Vähän toispuoleinen, mutta haitanneeko tuo. Pikkukuusi on tarkoitus koristella vielä tänään - katsotaan jääkö havunvihreää pilkistämään lainkaan.

adventtikynttelikkö, tineK home tyynynpäällinnen

Adventtikynttelikköä piti vähän päivittää freshimmäksi, koska sammaleet olivat kuivuneet ruman näköisiksi. E oli kävelyllä noukkinut maahan pudonneita havuja ja pyysi saada jonkun kulhon, johon voisi tehdä pienen koristuksen, "että täälläkin olisi vähän jouluista". Hän kaivoi hienoimmat (ikivanhat ja susirumat) koristeet sängynaluslaatikoista ja sirottelee niitä nyt havuasetelmaansa. :) Se täytyy kyllä ikuistaa. Symppistä, miten lapset ottavat mallia aikuisten puuhista.

adventtikynttelikkö, tineK home tyynynpäällinen

adventtikynttelikkö, tineK home tyynynpäällinen

Pitkään himoitsemalleni TineK:n tyynynpäälliselle meinasi käydä köpelösti. Olin hypistellyt niitä jo kesällä duo-livingillä, mutta jäin miettimään, miten harmaa tyyny sopii harmaalle sohvalle. Nyt niitä oli enää yksi jäljellä ja se suorastaan huusi paikkaa sohvaltamme. 

Ehkä siinä raskausajan hajamielisyydessä on jotain perää, nimittäin tunnin päästä autolle kiiruhtaessani tajusin, että pieni paperikassi ei roikukaan enää kädessäni. Jouduin sitten soittelemaan muutamaan liikkeeseen ja juoksutin Stockmannin myyjääkin tarkistamaan naisten vessat... Olin varma, että se on lähtenyt sieltä jonkun onnellisen hyväkkään matkaan. Lopulta selvisi, että olin jättänyt sen Tigerin kassalle. Onneksi löytyi! :) Sopii harmaalle sohvalle kuin nenä päähän!

Sohva onkin ollut suosiossa tänään. Minulla on jalkapohjassa joku kramppi, ihan kuin jatkuva suonenveto, joka säteilee koko raajaan. Nyt alan kuitenkin tehdä salaattia iltaruoalle. Se voisi olla sellainen joulupöytäänkin sopiva, katsotaan kehtaako siitä vinkata täällä..!

Sunnuntaitunnelmiin! :)

Katri
SHARE:
© Tohkeissaan. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig