perjantai 29. marraskuuta 2013

Pikkujoulua

Yhden aikakauden loppu ja toisen alku. Suuremmassa mittakaavassa kun ajattelee, niin viimeinen työpäiväni vähään aikaan ja äitiysloman alku. Mutta pienempi, joskaan ei vähemmän tärkeä murroskohta on marraskuun vaihtuminen joulukuuhun tänä viikonloppuna! :) Laitoimme vähän lisää joulua kotiin: Ripustimme joulukalenterin, laitoimme jouluvaloja, paistoimme joulutortut ja natustimme niitä joululaulujen tahdissa.

Christmas calendar

Tuon joulukalenterin tein E:lle kolme vuotta sitten, ja nyt se on silmääni aivan liian punainen ja romanttinen... Minun teki kovasti mieli tehdä uusi, neutraalimpi kalenteri. En kuitenkaan raaskinut, kun E muisteli tätä viime vuodesta ennen kuin olin edes kaivanut esille. On mukavaa, että jouluun muodostuu perinteitä. Uudeksi jouluperinteeksi ajattelin pikkujoulupakettia ja kirjettä tontulta. Jossain vaiheessa joulukuuta kirjoitamme kirjeen joulupukille, joten voisimme tavallaan vastata tontun kirjeeseen.

wrapping

lahjapaketti

wrapping

Minun on vaikeaa tottua aikuisten lahjattomaan jouluun, koska pidän niin kovasti paketoinnista ja pakettien katselusta jo kauan ennen joulun tuloa... Jotain yhteistä perheelle tulee toki hankittua, joten ehkä sitten paketoin niitä tavallista hartaammin! :) Niin ja koska myös aikuinen tarvitsee joulukalenterin, ajattelin tehdä jotain joulukalenterin tynkää tänne blogiinkin. Täytyyhän sitä jotain tekemistä lomalla olla!

Tämä tonttu alkaa nyt kirjoittaa kirjettä Andrea Bocellin joikatessa taustalla. Huomenna saamme ystäviä kylään - paras alku äitiyslomalle, ja joulunajalle! Tunnelmallista pikkujouluviikonloppua teille!

Katri

SHARE:

tiistai 26. marraskuuta 2013

Närästää ja supistaa, myös nelivuotiasta! :)

Niin, ihana raskausajan vitsaus närästys on vaivannut jo monta kuukautta. Se tulee salakavalasti riippumatta siitä, mitä olen syönyt, mutta kuitenkin joka ilta. Olisi nälkä, mutta ei pysty syömään, kun kurkku on tulessa. Se pitää toki raskauskilot kurissa ihan kätevästi... Muistan ensimmäisestä raskaudesta, että närästys hieman helpotti silloin, kun vatsa laskeutui alemmas, mutta tässä raskaudessa vatsa ei oikeastaan missään vaiheessa ole ollut ylhäällä. Vanhan muijan löystyneet paikat... :D 

raskausmaha viimeisellä kolmanneksella

En muistanutkaan, miten vapaata riistaa raskausvatsa on kaikille ihmisille - jokaisella on tarve kommentoida sitä. Toiset sanovat, että "onpa se valtavan suuri", ja seuraava pällistelee, "miten se voi olla noin pieni". Päivittäinen (kivuton) supistelu on myös ollut kuvioissa jo ennen puoltaväliä, samoin kuin edellisessä raskaudessa. Se tuntuu minusta hauskalta! Onko se taas niin, että harjoitussupistuksilla ja synnytyksen nopealla etenemisellä olisi jonkinlainen yhteys? Muistan, että viimeksi kohdunkaula oli kypsynyt jo kuukausi ennen laskettua aikaa ja vauva oli ihan lähtökuopissa pitkään. Ehkä sen vuoksi ensimmäisen synnytys kesti vain neljä tuntia..

Aika huvittavaa, kun E:kin välillä ilmoittaa, että häntä niin kovasti närästää. Sitten hän lisää, että supistaa myös. :) On huivittavaa, miten hän yhdistelee asioita mielessään. Nauroimme vedet silmissä, kun hän yhtenä päivänä pohti supistelua: Kerran kesällä kävelylenkillä suuhuni lensi joku lentävä ötökkä ja nielaisin sen vahingossa. Ihmettelin sitä tietysti ääneen, mutta ei asiasta sen kummemmin juteltu. Sitten yhtenä päivänä viime viikolla ilman mitään aasinsiltaa hän pohti isälleen, että "Muistakko kun sillon kesällä äitin suuhun lensi joku ötökkä, niin onkohan sitä sen takia viime aikoina niin kovasti supistanut?!" Hän tietysti loogisesti ajatteli, että mahaan meni jotain eriskummallista, ja mahahan äidillä supistaa.

Parasta! Nelivuotiaalla on niin hyviä juttuja. Hauskaa viikonjatkoa! :)

-Katri
SHARE:

perjantai 22. marraskuuta 2013

Pikaista pikkusuolaista, saaristolaisleivät lohitäytteellä

Toiseksi viimeistä Perjantaita oikein isolla P:llä vietetään. Äitiysloma alkaa ensi viikolla ja epäilen, että sen jälkeen perjantaihin ei lataudu yhtä suurta tunnelmaa kuin säännöllistä viikkotyötä tehdessä. Toisaalta, ehkä silloin jaksaa nähdä enemmän vaivaa perjantairuoan eteen? Nimittäin nopealla ja helpolla linjalla mentiin tänäänkin, jotta päästiin itse asiaan - sohvalle takkatulen loimuun. E räkättää hauskoja kotivideoita ja minua naurattaa hänen hersyvä kikatus! :)

saaristolaisleipä savulohitäytteellä

savulohisalaatti granaattiomenoilla


Saaristolaisleipä ei paljoa rinnalleen kaipaa, mutta vastustamatonta siitä tulee erilaisilla täytteillä. Pienet saaristolaisleipäset ovat tosi nopea ja helppo tarjottava illanistujaisiin tai muuten vaan pikku naposteltaviksi. Tällä kertaa laitoin savulohta, koska ostin sitä salaattiakin varten.

Savulohimousse mututuntumalla:
turkkilaista jogurttia
savulohta
tuoretta tilliä
limen raastettu kuori ja puristettua mehua
hieman suolaa ja pippuria
ripaus sokeria

Tarkkoja määriä on vaikea ja ehkä turhakin antaa, koska näillä raaka-aineilla on vaikea epäonnistua. Ajattelin tehdä itsenäisyyspäivää tai uuden vuoden aattoa varten jotain samantyylisiä pikkupaloja.

Tunnelmallista perjantaita! :)

Katri
SHARE:

torstai 21. marraskuuta 2013

Sääret piiloon

Vihdoinkin valmiit ylipolvensukat, kyllä kelpaa lämmitellä! Olen aikamoinen vilukissa ja näin talven tullen vedän aina villasukat jalkaan ensimmäisenä kotiin tullessa. Ennen nukuinkin villasukat jalassa, mutta onneksi olen oppinut siitä pois! :)

ylipolvensukat

Olen himoinnut ylipolvensukkia kauan, mutta en ole löytänyt helpohkoa ohjetta kivalla kuviolla. Halusin jotain naisellista pitsikuviota, mutta en kuitenkaan liian mummomaista. Vähän myös pelkäsin ryhtyä hommaan, koska en ole neulonut esikoisen syntymän jälkeen (neljään vuoteen) mitään. Löysin kuitenkin Googlen avulla kivan kuvion täältä, ja sovelsin sukan ohjetta muuten omaan tarpeeseen. Ajattelin vielä laittaa satiininauhan ylös, tein sitä varten nauhakujan. Sukat valmistuivat yllättävän nopeasti! Ehkä siksi, että kuviota on paljon mielekkäämpi neuloa, kuin tasaista "aina oikein" -neuletta...

Täällä satoi tänään räntää ja nahkakengät saivat osansa kenkien käsittelijän huolimattomuudesta. Sitä mukavampi olikin vetää kotiin tultua lämpimät sukat jalkaan ja rentoutua hetki ennen torstaisiivouksen aloittamista. Lämmintä loppuviikkoa! <3

Katri
SHARE:

tiistai 19. marraskuuta 2013

Lämmintä, pehmeää ja mukavaa päälle

Mitä pidemmälle raskaus etenee, sitä mukavammin tekee mieli pukeutua. Mieluiten vetäisin päälleni töihin löysähkön/ laskeutuvan paidan ja neuletakin. Joudun pyörtämään puheeni raskaushousuista, kun kehuin aiemmin Mamalisciousin äitiyshousuja niiden matalamman resorin vuoksi. Loppuraskaudesta huomaan, että matalalle jäävä resori vain ryppyyntyy vatsan alle ikävästi. Toisaalta pääasia, että housut pysyvät ylhäällä ja ne eivät purista. :) Yleisesti en pidä normaalista resorista, koska se tuntuu ällöttävän paksulta peittäessään koko vatsan, mutta näin ison vatsan kanssa se tuntuu kuitenkin paremmalta vaihtoehdolta.


Tarkennus ei näköjään oikein onnistunut ja kuvasta tuli aika sumea, mutta olennainen, eli pinkeä vatsa erottuu! Hoksasin muuten, että en ole ostanut yhtäkään raskauspaitaa tai muuta yläosaa! Tuo musta ohut Vero Modan paita on yksi lemppareistani. Siinä on edessä laskokset ja sivuilla rypytykset, laskeutuu kauniisti. Ja nyt ison vatsan kanssa olen sitonut mustan kangasnauhan ylävatsalle, jotta en näyttäisi ihan tasapaksulta muumilta. Benettonin villaneuletakki on pysynyt uskomattoman hyvänä puolitoista vuotta, vaikka ostaessani epäröin villan käytännöllisyyttä.

Ai niin, päätin myös lakata piileskelemästä salanimen takana. En koskaan oikein tottunut tuohon Kaati -lempinimeen. Ajattelin myös, että ne, jotka minut tunnistavat, varmasti tietävät jo oikean nimeni. Varmaan jossain vaiheessa tulen kaapista ulos vallan, mutta tällainen asteittainen esiintulo ehkä sopii arkajalalle paremmin. :)

Mukavaa uutta viikkoa! Meillä se on alkanut aika leppoisasti ja minusta tuntuu, että jos iltaisin nököttäisin vähänkin kauemmin nojatuolissa, kotiloituisin tähän paikkaan.

-Katri
SHARE:

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Syntymäpäivä, onnenpäivä, herkkupäivä ja mitä kaikkea...

Kyllä oli ihanat 4 v. -juhlat, rakastan vieraita ja juhlatunnelmaa! Ja näyttää siltä ettei ole omena kauas puusta pudonnut, nimittäin E oli aivan tohkeissaan koko päivän. :) Aarteenetsintä oli jälleen jymymenestys, vaikka alkuun lapset olivat vähän hämillään minusta merirosvonaamarin takana. Pari kuvaa ehdin juuri ja juuri napata ennen tohinan alkamista, mutta pöydästä puuttuivat suklaakakku, pizzapalat, sekä kasvis- ja lohipiirakka. Äitini oli leiponut vielä aivan ihanan lakkabritan ja toi sen mukanaan sukulaisten synttärikahveille.







Suosikeiksi osoittautuivat marenkisuklaasuukot ja pikkumuffinssitkin tekivät hyvin kauppansa. Porkkanamuffinssien mehevän ohjeen löysin Suvi Sur le Vif -blogista, joka on muuten todella ihastuttava blogi kauniine kuvineen. Suklaasuukot sopivat pieniin tahmatassuihin oikein hyvin ja syömisen jälkeen suklaata olikin sitten vähän joka paikassa, joten ehkä mietin niiden tarjoamista ensi vuonna pari kertaa...

Väsynyt, mutta niin onnellinen sankari kuukahti yöunille alta aikayksikön, vaikka ei olisi millään malttanut mennä sänkyyn lahjojen tutkimiselta. Hän sai ensimmäisen barbinsa, ja oli siitä niin tohkeissaan... Huomenna kemut jatkuvat vielä keksitarjoilulla päiväkodin kavereille ja sen jälkeen juhlahuuma vähän laantuu ennen joulua. Ai että - se on muuten kaksi viikkoa äitiysloman alkuun ja sitten alkaakin hieman erilainen arki. Ihanaa aloittaa se jouluvalmisteluilla! :)

Vaikka oli aika tohinapäivä, on kovin rentoutunut olo - ystävien seura ja juhlat ovat parasta! <3
SHARE:

Aarteenetsintä - lastenjuhlien luottoleikki

Phuuh, nojatuoli kutsuu leipuria. Leivottavat on pääosin leivottu, joten huomenna saa ottaa aika rennosti ennen vieraiden tuloa. Ainakin nauttia sänkyaamiaista ja pelailla E:n uutta lahjapeliä. Mitenköhän on mahdollista herätä ennen aamuvirkkua, jotta voi viedä aamiaisen ja paketin sänkyyn? 

Päivällä kaivelin esiin viimevuotiset aarrejahtivihjeet inspiraation toivossa. Silloin olin käsitellyt paperit aarrekartan näköisiksi laveeramalla teepusseilla ja polttamalla reunat. Niistä tuli kyllä hienot, vaikka itse sanonkin! Minulla ei kuitenkaan ollut hajuakaan aarteenetsinnän toteutuksesta, joten lastenohjaajana työskentelevä ystäväni pelasti tilanteen keksimällä muutamassa minuutissa loistojuonen aarteenetsinnälle viimevuotiseen Peppi-teemaan sopien. 


Tänä vuonna viitseliäisyyteni ei riittänyt auttenttisten näköisten aarrekarttojen tekemiseen, joten tyydyn vain keksimään vihjeitä. Ajattelin suoriutua siitä tällä kertaa itse ja olen mietiskellyt jotain merirosvotarinaa. Aarteenetsintä olisi ihana toteuttaa ulkona, mutta ehkä on parempi pysyä sisätiloissa, kun vieraitakaan ei ole pyydetty varautumaan ulkovaatteilla.


Näissä neliöissä hyvien piilopaikkojen keksiminen ei olekaan ihan piece of cake. Oman haasteensa etsintään tuo se, että jokainen lapsi tietenkin haluaa ehtiä ensimmäisenä ryntäämään uuden vihjeen luo... Viime vuonna etsijöitä oli kaksi, nyt yhdeksän, joten mielenkiinnolla odotan, kuinka etsintä onnistuu. Nimittäin jo kahden etsijän kesken tuli mutinaa siitä, kumpi ehtii vihjeen luo ja kuka saa avata käärön..


E odottaa synttäreitään tosi kovasti, sillä 3-vuotissynttärit jouduttiin käytännössä perumaan miehen sairastumisen vuoksi. Ainoastaan naapurin tyttö ja isovanhemmat uskalsivat tulla enterorokkovaaraa uhmaamaan. Mutta mikäs siinä - herkkuja oli enemmän kuin ähkyyn tarvitaan ja E oli innoissaan saadessaan etsiä aarretta parhaan ystävänsä kanssa.

Noniin, parempi alkaa purkamaan vihjeitä paperille ennen kuin tulee aamu. Aarteenetsintä on kyllä aivan varma nakki lastenjuhlille, vai mitä mieltä te olette? Sisäinen lapseni ei meinaa pysyä housuissaan... :D Olen aivan innoissani pelkästä suunnittelusta, saati jos pääsisi itse aarrejahtiin! Siihen kai ne kaikenmaailman Survivoritkin perustuvat, seikkailunhaluun!?
SHARE:

torstai 14. marraskuuta 2013

Lastenjuhlat sunnuntaina - kaikki hanskassa toistaiseksi

Sunnuntain juhlia varten on valmistelut hyvällä mallilla. Olen kerrankin ajoissa ja olen askarrellut pitkin viikkoa. Aiemmista vuosista olen oppinut sen, että vaikka ideoita on pää täysi, niin mitään ei tapahdu ennen kuin alkaa tehdä. Yllätys yllätys! 



Pompom-ohjeen bongasin jo kauan sitten Esmeralda's -blogista ja laitoin muistiin. Ihanaa että joku on viitsinyt tehdä seikkaperäiset ohjeet! :) Niiden avulla se oli yllättävän helppoa. Lasiputeleita olen keräillyt pitkin vuotta ja popcorn-kupit askartelin No Home Without You -blogista löytämäni kaavan avulla. Liitutaulutarra oli tosi kätevää, ja valkoisella tussilla oli helppo raapustaa etiketit. Popcorn ei ilmeisesti oikein taivu lapsen suuhun, joten ne ovat E:n mukaan pokronnei. (Valitettavasti E on omaksunut vahvan Turun murteen päiväkodista...)


Ja Kartell on taas vinossa... En ymmärrä miten se aina painottuu toispuoleisesti, vaikka siihen ei juuri kajota. Mutta se kyllä toistaa ihanasti valonsäteitä. Jaksan vieläkin ihastella sitä!

Tarjottavat ovat vielä vähän auki, mutta yritän nyt pakottaa itseni tekemään päätöksiä, jotta ei tule viime hetken tuttua paniikkia. Pre-perjantaita toivottelen, kyllä on taas viikko mennyt nopeasti! 
SHARE:

maanantai 11. marraskuuta 2013

Iho tykkää

Ennen tätä aamujeni aarretta inhosin kasvovoiteita. Ne eivät imeytyneet kunnolla, meikki oli vaikea levittää tasaisesti ja tekivät ihon liian paksulti rasvatun tuntuiseksi. Minulla oli ainakin ennen sekaiho. Nyt en tiedä miksi kutsuisin sitä, koska kuivia alueita ja vastaavasti finnejä ei enää ole lähes pariin vuoteen pahemmin ollut. Uskon sen johtuvan mineraalimeikkien käytöstä, mutta mitään varmoja syy-seuraus -suhteita en voi tehdä. Mineraalimeikeistä kirjoitin aiemmin täällä.


Madaran Deep Moisture Fluidia olen käyttänyt lähes yhtä kauan kuin Barefaced Beautyn mineraalimeikkipohjaa. Aluksi, kun en oikein osannut levittää meikkipohjaa, huomasin että meikistä tuli siistimpi, kun levitin alle kosteusvoiteen. Nyt myöhemmin ei tosin ole ollut ongelmia levityksessä eikä meikin jäljessä ilman kosteusvoidettakaan. Kesällä en muistanut käyttää kosteusvoidetta lainkaan, mutta nyt talvea vasten huomasin, että iho kaipaa taas vähän kosteutusta saunan jälkeen.

Tuo fluid on siitä ihana, että se on todella kevyt ja levittyy helposti. Se on myös äärimmäisen riittoisaa- edellinen puteli riitti vuoden. Madaralla on muitakin kasvovoiteita, mutta olen kokenut tuon fluidin sopivan iholleni täydellisesti. Minä olen kosmetiikan kanssa tosi jämähtävä: kun löydän hyvät tuotteet, käytän samoja uskollisesti. En ole koskaan tehnyt heräteostoksia kosmetiikkaosastolla, hamstrannut puteleita tai testaillut innokkaasti uutuuksia (no okei entisessä elämässäni tein kosmetiikkakonsulentin hommia huvin vuoksi, silloin yritin olla vaihtelunhaluisempi). Olen ymmärtänyt että ihmisille kerääntyy kaappeihin erinäistä kosmetiikkaa, jonka kanssa sitten tuskastellaan kun purkit ja purnukat vanhentuvat, lakat kuivuvat jne. Eikä millään voi muistaa käyttää montaa erilaista huulipunaa tai luomiväriä! :) Tai toisaalta uskon että voikin, mutta tällainen tavis tekee vain perusehostuksen päivästä toiseen...

Mites te? Tunnustautuuko joku kosmetiikkahamsteriksi?
SHARE:

lauantai 9. marraskuuta 2013

Meidän koti kolmella sanalla

Sain ihanan ja niin raikkaan All I Ever Wanted Is Here -blogin Karlalta haasteen kuvailla kotia kolmella sanalla. Ajattelin jo hänen postaustaan lukiessani, että olisipa haasteellista kuvailla kotia muutamalla sanalla. Ja tosiaan, olen nyt viikon yrittänyt miettiä niitä kolmea sanaa, ja löysin kuin löysinkin kotimme punaisen langan! :)


Ensimmäiseksi tuli mieleeni KOMPAKTI, sillä kotimme on aika pieni, mutta pohjaratkaisultaan oikein toimiva. Meillä on kolme huonetta reilussa 80 neliössä, ja nyt tulevan pikkukakkosen myötä olemme alkaneet hiljalleen suunnitella seuraavaa siirtoa. Pitäisikö alkaa rakentaa? Sen suuritöisyys tähän elämäntilanteeseen ei kuitenkaan oikein houkuta. Lisäksi emme vielä tiedä, mitä kaikkea omakotitalolta haluaisimme, joten olisi ehkä hyvä ensin keräillä ajatuksia, kokemuksia ja inspiraatiota enemmän.



Toiseksi, kotona on LÄMMIN tunnelma, joka syntyy ennen kaikkea puupinnoista. Pidän yhä keittiön tammitasoista, jotka tuovat mukavasti lämpöä valkoisen rinnalle. Myös parketti (vaikkakin vanha ja kulunut) on aika samaa lämmintä sävyä. Kahteen makuuhuoneeseen vaihdoimme harmahtavan laminaatin, joka on oikein kiva, mutta huomattavasti kylmempi tunnelmaltaan. Tulevaan kotiin tiedän jo haluavani jotain vähemmän punertavaa kuin tuo parketti, mutta tänne se sopii.




Kolmanneksi kuvailisin kotiamme SEESTEISEKSI. :) Kodin haluan olevan rauhallinen turvasatama, jonka lämpöön kääriytyä iltaisin. Nautin hiljaisuudesta ja leppoisuudesta, ja vielä yhden melko rauhallisen lapsen kanssa näin onkin useimmiten. (Nyt alan epäillä, olenko unohtanut vauvavuoden kokonaan...)


Osa kodin tunnelmaa on myös piha ja sijainti. Rakastan kotimme pientä pihaa ja asuinaluetta - sitä, että kaikki on melko lähellä, mutta silti ympärillä on hiljaista ja rauhallista. Seesteisyyttä, jotain japanilaistyylistä yritimme hakea myös etupihalle. Istutuksiin olen tosi tyytyväinen, mutta aika vaikea noita valkoisia kiviä on pitää valkoisena...

Jollakin tapaa nämä kaikki kolme pointtia nivoutuvat yhteen - vaikka haaveilen tilasta ja avaruudesta tulevaan kotiin, tukevat tämän kodin kompakti koko ja lämpimät sävyt rauhallista tunnelmaa. Seesteisyys ja rauhallisuus näin pienessä tilassa tosin vaatii järjestystä, minkä vuoksi pyrin koko ajan karsimaan tavaraa ja järjestelemään olemassa olevia paikoilleen.

Haluan haastaa samaan tehtävään muutamia ihastuttavia bloggaajia, joiden blogeja olen seurannut melko pitkään ja ihastellut heidän sisustustyylejään. Nyt olisi mukava kuulla mistä on heidän kotinsa sielu ja tyyli tehty! :)

Kotoisasti kaksiossa
- Esmeralda's (jonka kirjoittajan kätevistä käsistä ovat muuten nuo ekojen kuvien betonilyhdyt!)
- Satunen
- Uusi Kuu

Kotisohvalle käperryn minä kynttilöiden tuikkeeseen ja hörppään kupillisen Blossaa! Ilahduin, kun Eeva avarsi maailmaani kertomalla blogissaan että sitä on myös alkoholittomana! Ei ehkä ihan vedä vertoja "oikealle" Blossalle, mutta on maukkaampaa kuin perusglögit.
SHARE:

Nyt se hulluus iski - joulukausi korkattu!

Pari viikkoa olen jo pidätellyt - hypistellyt joululehtiä kaupassa ja kotikomeroissa, kiertänyt pakastealtaat kaukaa torttutaikinaan törmäämisen varalta, psyykannut itseäni hokemalla kaupassa "ei kai kukaan nyt vielä glögiä osta"... Mutta enää ei pystynyt. Pinterestissä ei voi välttyä törmäämästä joulutunnelmiin ja olenkin inspiraatiokuvia vaivihkaa pinnaillut talteen.


Kauppareissulta tarttui mukaan ensimmäinen joululehti ja säästelin sitä aamuun, koska olin päättänyt aloittaa lauantaiaamun glögi-torttu -hekumoinnilla. (Piti oikein tarkistaa sivistyssanakirjasta, mitä hekumointi tarkalleen tarkoittaa: nauttia/herkutella intohimoisesti, elostella!) Joo, kyllä se tähänkin sopii.. :)


Ja olin aivan myyty jo ensimmäisillä sivuilla, nimittäin katsokaa mitä bruchettoja! Suolaisen ja makean täydellinen liitto toimii aina... Oivoi, kyllä joulukuu menee niiiin syömiseksi! Onneksi marraskuukin on vielä lähes kokonaan edessä, jotta ehtii toteuttamaan kaikki herkut ja muut.


Kahvitauko, esikoisen päiväunet ja hiljaisuus - parasta. Ääni on aika heikkona vielä, joten olen todella onnellinen kun saan olla vain hiljaa. Nyt sitä huomaa, miten paljon nelivuotiaan kanssa täytyy koko ajan kommunikoida. Kieltää, patistaa, pyytää, neuvoa, kannustaa, kehua, vastata satoihin Äääiti-huhuiluihin. Ja sitten toisaalta harmittaa kun tekisi mieli jutella miten jumpassa meni, mikä leikki on meneillään, tuletko viereen, luettaisko jotain, mutta ei uskalla rasittaa ääntä. Onneksi tämä on vain väliaikaista!

Alan pikkuhiljaa valmistella iltaruokaa ja isänpäivän aamupalaa, mutta nyt hetki vielä joululehdelle ja hiljaisuudelle! Ihanaa viikonlopun jatkoa! <3
SHARE:

torstai 7. marraskuuta 2013

Ihan hiljaa

Nyt ollaan ihan hissukseen, nimittäin ääni petti. Pieniä pihahduksia silloin tällöin, mutta pääsääntöisesti parempi olla suu supussa. Kurkunpääntulehdus, kuulemma. En muistakaan että minulla olisi koskaan ollut tällaista tautia. Ääni ei kulje, mutta muita flunssan oireita ei juurikaan ole. On omituista olla työkyvytön näillä oireilla, mutta kun ääni on työväline, niin eipä siinä oikein ole vastaansanomista.


Tänään olen loikoillut tuossa sohvan nurkassa ja suunnitellut ensi viikon tunteja, tarkistellut verkkokursseja ym. leppoisaa. Suunnitellut isänpäivän menua ja vähän testaillut uutta objektiivia (Canonin 35 mm f/2). Se tuo kyllä ihan uusia ulottuvuuksia kittiobjektiivin rinnalle. Ostimme tuon käytettynä Rajalasta.

Torstaisiivous saa nyt odottaa itseään, nimittäin täällä on liian monta keskeneräistä projektia. Mies alkoi rempata wc:tä (uudet kalusteet vain) ja uusi tiskikonekin tuli samassa rytäkässä. Ovea integroitavaan astianpesukoneeseen joudutaankin odottelemaan nyt viikko, kun Ikeasta ei enää saanut Abstrakt-sarjan ovia. Sitten tuli vielä pieni flunssa, eivätkä hommat luonnollisesti etene ihan sitä tahtia kun alkuviikosta optimistisesti ajattelimme.

Tulin tässä miettineeksi samalla sitä kritiikkiä, jota blogit usein saavat liiasta kiiltokuvamaisuudesta. Missä on oikea elämä ja sotkut? Minua se ei ole koskaan vaivannut, koska ajattelen, että ei kenenkään huusholli voi koko ajan olla tiptop. Minusta on paljon miellyttävämpää nähdä kuvissa järjestelmällisyyttä ja rauhallisia tunnelmia, ihan sama vaikka siloteltujakin. Niistä tulee hyvä fiilis - toisin kuin pyykki- ja tiskivuorista, roskankerääjämatosta ja eteishävityksestä, joita vastaan ei jaksa joka päivä taistella täällä kotona.

Mitä itse olette mieltä? Minä otan kupposen teetä ja alan neulomaan ylipolvensukkiani valmiiksi. Ja olen ihan hiljaa.
SHARE:

maanantai 4. marraskuuta 2013

Pienokaisen ekat

Olen ihmetellyt, miten hyvään jemmaan olen säilönyt esikoisen pienimmät vaatteet, kun ne eivät tule vastaan missään komerossa. (Ja välissä on muutettukin.) Tulin siihen tulokseen, että tilanpuutteen vuoksi taisin myydä kirppiksellä suuren osan, ja parempia olen jakanut lainaan sinne tänne. Saimme onneksi oikein kattavan paketin pieniä vaatteita serkultani, joten en aio kovinkaan montaa pikkunuttua hankkia upouutena. Mitä nyt muutaman söpöilyvaatteen ehkä..! :)


Vauvanvaatekuume nostaa kuitenkin välittömästi päätään, jos sattuu eksymään lastenvaateosastolle. Jokin hullu hypistelyvimma siellä iskee, erityisesti KappAhl:in newbie-malliston keskellä pyöriessä. Ota 3 maksa 2 -tilaisuus täytyi toki käyttää hyödyksi, joten valikoin (no juu, siinä meni puoli tuntia) pienelle pipon, farkut, ja housut. Puolustaudun, että homma olisi varmaan ollut helpompi, mikäli mieleisistä unisex-vaatteista olisi ollut kokoja jäljellä... Myyjä kertoi malliston olevan niin valtavan suosittu, että koot ehtivät aina loppua ennen uuden erän saapumista.

Emme tiedä varmaksi, odotammeko perheeseen pikkuveljeä vai pikkusiskoa, koska ultrissa kanta on vaihtunut molempiin suuntiin. Raskaus on ollut hyvin samanlainen kuin viimeksi, ja myös maha on mielestäni lähes identtinen. Muut ihmiset tosin ovat kovin varmoja: ilmiselvä poikavatsa, koska maha on kuin jalkapallo suoraan edessä - takaapäin raskautta ei kuulemma huomaa. Sama laulu oli viime kerralla, tosin silloin tiesimme odottavamme tyttöä. Eräs nainen veikkasi tyttöä ylähuuleni muodosta (!) päätellen. Ja kun olen maininnut närästyksestä, ovat ihmiset heti tytön kannalla.

Tässä vain pari vanhan kansan viisautta sukupuolen päättelyyn. Kiinnostaisi kuulla, mitkä ovat omituisimpia kuulemianne arvailuja syntymättömän lapsen sukupuolesta?
SHARE:

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Totaalirentoutunut - kiitos rakkaat!

Niin on kiitollinen olo, että ihan on vaikeuksia pukea sanoiksi... Tämä on taas ollut niitä viikonloppuja kun mietin, miten minä voin olla näin onnekas. Ensin ajattelin, että mitä olen tehnyt ansaitakseni kaiken tämän onnen, mutta oikeastaan en usko kenenkään ansaitsevan onnea enempää kuin joku toinen. Asiat ovat menneet niin hyvin, aina näin ei ole ollut.

Perjantaina lähdimme E:n kanssa ystäväni luo yökylään Helsinkiin katsomaan hänen uutta kotiaan. Jo pelkästään ilta ja leppoisa aamu ystävän luona riittäisivät akkujen lataukseen, mutta kaikeksi yllätyksekseni ystävät olivatkin järjestäneet lauantaille kunnon babyshowerit! :) Erityisen ihmeellistä tässä oli se, että he olivat kutsuneet myös muita Helsingissä asuvia ystäviäni koolle. Olin todella hämmentynyt ja vain paruin onnesta kun näin, keitä ovesta tulee. Yhtäkkiä pöydässä notkui mieletön brunssi, teimme haavekartat ja paransimme maailmaa olohuoneen lattialla tuntikausia. Vielä kotimatkalla junassa mietin, tapahtuiko kaikki todella. Olen niin otettu ja onnellinen näistä ihmisistä! Tänä syksynä jälleen yksi ystävä muutti Turusta Helsinkiin työn perässä, ja olen luonnollisesti kokenut tästä aikamoista haikeutta. Ihanaa huomata, että välimatka on vain kilometrejä. <3

Ja kyllä oli ihana tulla kotiin - viettää lauantai-ilta koko perhe sohvalla pakastepizzaa syöden saunottuamme ensin pääkaupungin pölyt pois. Sunnuntaiaamu oli juuri niin pitkä ja hidas kuin sen pitääkin olla, kainalo vahva ja lämmin. E:n touhut naurattivat ja "Aiti, mä oon niin onnellinen kun meillä on niin ihana perhe" -toteamus sai jälleen suolaveden kirpoamaan silmiin - tälläkin kertaa onnesta.


Koska tästä tekstistä tuli niin siirappista, valikoitui kuvituskin (viime viikonloppuna tehtyä raakasuklaata) tunnelmaan sopivaksi. :)

En lainkaan pidä sanasta voimaantunut, mutta täytyy myöntää, että se sopii tähän mielentilaan. Olo on voimaantunut, freessi ja raukea. Toivottavasti en ala käyttää tuota hirvitystermiä enempää... Kuitenkin, toivon onnellista marraskuun ensimmäistä viikkoa meille ja teille! Viimeinen kuukausi ennen äitiyslomaa pyörähti käyntiin!
SHARE:
© Tohkeissaan. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig