keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Sadepäivän riemupuuhat, kuten korkeakiiltoisten kaapinovien pesu...

Suunnitellessamme keittiöremonttia yritin selvittää, ovatko korkeakiiltoiset kaapinovet helppo pitää puhtaiana, mutta mielipiteet vaihtelivat täysin laidasta laitaan. Toiset inhosivat niiden tahraantumista ja jatkuvaa pyyhkimistä, toisten mielestä mitään ongelmaa ei ollut. Kahden vuoden kokemuksella oma mielipiteeni on, että niissä ei näy lika kovin helposti, mutta se on hankala poistaa. Kaapinovia ei voi ohimennen pyyhkäistä roiskeista, koska pintaan jää herkästi rätin raidat. Siksi otankin silloin tällöin (liian harvoin) urakan, jolloin pyyhin kaikki ovet ensin pesuaineella, sitten vedellä, ja lopuksi kuivaan pyyhkeellä. Tällaisten isompien siivousjuttujen kanssa olen vähän tuulella käyvä - en kuuraa joulun alla paikkoja lattiasta kattoon, vaan siivoilen sen mukaan miltä tuntuu. On ihanaa saada inspiraatio siivota kaapit, pestä kylpyhuoneen kaakelit tms. toisin kuin siivota hampaat irvessä esimerkiksi joulun tai juhlien vuoksi.


Tytön mielestä parasta lomapuuhaa on majojen rakentelu ym. puuhailu kotosalla, joten käytin eilisen sadepäivän hyväkseni ja pesin keittiön kaapinovet. Mies oli öljynnyt puutasot ennen viikonloppureissuamme (ettei tarvitse haistella ikävää hajua kotona), joten nyt oli sopiva hetki siivota keittiö kunnolla. Uuni pitäisi vielä pestä, mutta odotellaan nyt sitäkin inspiraatiota jonkun aikaa! :) Toimeen ryhtyminen on huomattavasti mukavampaa kivantuoksuisten pesuaineiden kanssa. Vielä kun löytäisin hyväntuoksuista (tai edes hajutonta) uuninpesuainetta jostain. Onko vinkkejä?



Siivousurakan jälkeen on tietty paras ottaa valokuviakin. :) Olen niin tyytyväinen, että sain tämän tehtyä, kun olen pitkään katsellut pieniä roiskeita siellä täällä. Ovien pyyhkimisessä ärsyttävää on sekin, että vetimet ovat kulmikkaan terävät, ja jostain syystä satutan käsiäni niihin jatkuvasti pyyhkeillessäni. Emme tulleet ajatelleeksi vedinten terävyyttä pienten lasten kannalta, koska esikoinen osasi jo tukevasti kävellä remontin aikaan. Täytyy miettiä, josko vaihtaisimme nämä toisenlaisiin. Toisi mukavaa vaihteluakin! 


Urakan jälkeen palkitsin itseni miehen ja lapsen leipomalla suklaakakulla ja kahvilla ja lueskelin blogeja, kiitos päiväunien. Suklaakakun teko ei kuulemma mennyt ihan kuin Strömsössä, mutta kyllä se ainakin suklaiselle maistuu!

Onneksi tänään paistaa! :)
SHARE:

Aamupostaus terassilta

Ihana auringonpaiste heti aamusta! Kun näin auringonsäteet makuuhuoneen ikkunasta, halusin nauttia herkkuaamiaisen terassilla. Onhan tämä melkolailla viimeisiä kesäloma-aamuja. Olin aamu-uneni läpi pyytänyt miestä laittamaan croissantit uuniin ja kahvin tippumaan ennen töihin lähtöään, mutta olin eilisen Zumban jäljiltä niin kankea, ja yöherätysten vuoksi niin tööt, että en jaksanutkaan nousta seitsemän jälkeen. E:llä on vähän lämpöä, ja luultavasti sen takia hän heräsi monta kertaa yöllä milloin pahaan uneen, milloin janoon tai kuumuuteen.




Täytin kuitenkin croissantit meille. E:lle maistui tomaatti-pesto yhdistelmä, itselle laitoin tuorejuustoa ja hunajamelonia, molemmissa juustona manchegoa, joka tuntuu vain paranevan vanhetessaan! :)


Ihanan aurinkoinen kesäpäivä tulossa! Voisin laittaa etupihaa ja sisäänkäyntiä vähän kuntoon... Tosin lapsesta ei taida tänään olla ulkoilijaksi, joten taitaa tulla palapelipäivä. :) 
SHARE:

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Pärnun loma

Vietimme pitkän viikonlopun Pärnussa. Viime kesänä siellä käydessämme ilmat suosivat meitä todellisella helteellä. FB-päivitysten mukaan täällä Suomessa on ollut kunnon helteet, mutta valitettavasti ne eivät yltäneet Pärnuun asti... Aurinko ilmestyi lauantai-iltana, kun sunnuntai-aamuna me lähdimme kotiin. Pärnu on siitä kurja lomakohde, että ilman rantakelejä siellä ei oikeastaan ole mitään tekemistä.


Perjantaina kävimme Tervise Paradiis -kylpylässä, ja muuten vietimme aikaa ostoksilla ja kävelimme pikkukaupungin katuja. En kuitenkaan koe Pärnun olevan paikka, johon lähtisin viettämään kaupunkilomaa, joten loma ei ihan vastannut odotuksia. (Kaiken kukkuraksi olin pakannut meille vain hellevaatteita sääennustuksen vuoksi...) Ruoka Pärnun ravintoloissa on edullista, mutta ala-arvoista. En edes muistanut, että se on noin kehnoa. Voisin verrata sitä Suomen huoltoasemien ruokaan, mutta varmaan niidenkin ruoka vetää vertoja Pärnun ravintoloille. Arvelen, että ravintoloiden ruoka on muodostunut tietynlaiseksi ihan suomalaisten kaljaturistien vuoksi. Toki siellä käy muitakin turisteja, mutta aika pitkälti terassit olivat täynnä kaljaa litkiviä suomalaisia. Ruoka-annoksissa on tyypillisesti pihvi, ranskalaisia, salaatinlehti ja pari siivua tomaattia. Ilmeisesti tämä tyydyttää turisteja riittävästi... Olisin voinut perehtyä etukäteen paremmin ravintolatarjontaan, nimittäin huomasin, että oivassa Brunssipartio -blogissa oli kirjoitettu paristakin hyvästä ravintolasta. 


Kun aurinko sunnuntaiaamuna pilkisti ikkunasta, säntäsimme heti nauttimaan siitä rannalle. Ehdimme nauttia tästä ihanuudesta vain pari tuntia, mutta se oli sen arvoista. Vaikka rantakelit eivät suosineetkaan, oli loma oikein onnistunut, sillä aika parhaan ystävän ja rakkaan perheen kanssa on luksusta.


Toivotaan Suomeenkin vielä rantakelejä, jotta päästään nauttimaan jäätelöstä lierihatun alle! :)
SHARE:

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Takaisin loma-arkeen

Meinasin ensin kirjoittaa "takaisin arkeen", mutta se olisi ollut vähän liioittelua, onhan lomaa sentään vielä viikko jäljellä. Mutta ihana loma-arki kotona jatkuu Pärnun reissun jälkeen. Omalla tavallaan tykkään tyhjentää matkalaukkuja, pestä pyykkejä ja järjestellä tavaroita... Heti näkee, mitä konkreettista on saanut aikaan.

Loman jälkeen jääkaappi on luonnollisesti melko tyhjä. Lounastarvikkeet löytyivät onneksi kasvimaalta ja kaappien kätköistä, kun emme tytön kanssa jaksaneet heti lähteä kauppaan.


Harvensin kasvimaalta pikkuporkkanoita pois, jotta jäljelle jäävät saavat lisää tilaa kasvaa. Jääsalaatti ja muut olivat onneksi selvinneet viikonlopun helteistä. Paistelin pikkuporkkanat nopeasti oliiviöljyssä ja heitin joukkoon timjamia. Halloumia ja pestoa on lähes aina jääkaapissa, ja tortillalevyjäkin sattui löytymään kuiva-ainekaapista! :) Oikein maistuvat tortillat sain aikaan, lapsikin syö mitä vain, missä on pestoa tai halloumia.


Päiväunien jälkeen oli kuitenkin pakko lähteä kauppaan. Minä lähdin ihan teepparilla ja farkuilla, mutta hiuksia en jaksanut kummemmin laittaa. Sen sijaan tytölle väkersin "kalanruotoletin" samalla, kun hän unenpöpperöisenä kuunteli sylissä kirjaa. Hän tykkää aina unien jälkeen tulla syliin lueskelemaan, ja silloin on paras hetki harjata hiukset. Hyvässä lykyssä myös kampauksen teko onnistuu! 

Ruoan jälkeen mies pyysi minua poistumaan olkkariin lueskelemaan ja toi cappuccinokupillisen perässä, kun heillä on kuulemma salaisia puuhia keittiössä. Villi veikkaukseni on, että nämä puuhat liittyvät jotenkin huomiseen syntymäpäivääni. Mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää, kun välillä kuuluu pohdintaa, kuten "Kuinkakohan monta ruokalusikallista on puoltoista desiä?". Äsken näin miehen kädessä Oboy-kaakaojauhetta ja oli pakko vinkata, että yleensä leivonnassa käytetään sitä tummaa kaakaojauhetta... No hyvä olisi varmaan tullut ilman kommentointianikin. Mies on ahkera tekemään ruokaa, mutta kyllä leivonta on aika harmaata aluetta. (Nyt meni kuivat aineet uusiksi, kun oli kuulemma vahingossa kipannut munien kanssa vatkattavan sokerin jauhojen ym. joukkoon... Arvostan! <3 Ja pikku apukokki sekoittaa mielellään ainekset uudelleen.)

Täällä sataa vihdoin! Ihanaa, että maa saa kunnolla vettä. Kivaa alkavaa viikkoa!

SHARE:

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Taivaallisen hyvä focaccia

Jostain tuli rosmariinin himo, vaikka en ruoassa siitä juurikaan välitä. Rosmariini tarvitsee kumppanikseen focaccian, ajattelin, ja niin aloin metsästää täydellisen focaccian reseptiä.


Googlettelin paljon erilaisia ohjeita ja kuvia etsiessäni täydellistä ohjetta. Focaccian kuuluu minusta ehdottomasti olla muhkea ja mehevä. Löysin herkullisimman näköisen ohjeen täältä, ja muokkasin sitä vain vähän. Focaccia oli järjettömän helppo tehdä. Taikina sopi lapsen sekoitettavaksi, koska siitä ei saa tulla liian tönkköä. Tein focaccian uunivuokaan, koska en halunnut siitä niin littanaa kuin pellillä olisi tullut.


Valmistusohje kuuluu seuraavasti: Sekoita kuivahiiva 3 dl:n vehnäjauhoja. Lämmitä vesi 42 asteiseksi (kannattaa mitata, kädenlämpö huijaa) ja sekoita siihen sokeri ja suola. Sekoita jauhoseos vesiseokseen ja laita vedottomaan paikkaan kohoamaan noin vartiksi, kunnes seos kuplii. Lisää sitten jauhoja vähitellen puuhaarukalla sekoitellen. Tarkkaile koostumusta 8 dl:n paikkeilla. Taikinan kuuluu jäädä oikein löysäksi. Lisää vielä rypsiöljy ja kaada leivinpaperilla vuorattuun astiaan (itse voitelin vuoan öljyllä, mutta se ei toiminut). Peitä liinalla ja anna kohota kaksinkertaiseksi.

Sekoita rypsi- ja oliiviöljy sekä tuore rosmariini keskenään (öljyn määrää voi vähentää, jos teet tämän pienikokoiseen astiaan, kuten minä, etkä pellille). Kaada öljyseos kohonneen taikinan päälle. Painele sormilla kuoppia taikinaan ja ripottele lopuksi päälle sormisuolaa. Paista 225 asteisessa uunissa (kiertoilmassa vähempi lämpö riittää) noin 15 minuuttia. Loppuvaiheessa laitoin leivinpaperin vuoan päälle, jotta pinta ei ruskistu liikaa. 20 cm * 30 cm kokoisessa vuoassa focaccia sai haluamaani muhkeutta n. 4 cm. Perfecto!

Nautinnollista loppuviikkoa! Ensiviikolla kuulumisia Pärnun rannoilta!

P.S. focaccia sopii mainiosti rantaevääksi loppuviikon helteisiin! :)
SHARE:

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Visiitti Loviisan Aittaan

Lauantaina pääsin piipahtamaan ihan yksikseni Loviisan Aitassa Ruskolla. Minulla on ollut tapana käydä siellä ennen joulua ostoksilla ja ammentamassa joulutunnelmaa (suosittelen kaikille, jotka eivät vielä ole käyneet!), mutta jostain syystä ei ole tullut käytyä kesällä. Tähän asiaan tuleekin nyt muutos, kun näin, miten upeaa siellä taas oli! Omaan tyyliini osa valikoimasta on hieman liian romanttista, mutta tietynlainen rosoisuus kuitenkin viehättää minua. Visiitin arvo on aina ennenkaikkea siinä, että Loviisan Aitasta saa ammennettua inspiraatiota ja hyvää tunnelmaa roppakaupalla!


Valikoimissa on omien suosikkieni House Doctorin ja Bloomingvillen lisäksi mm. Gant Homen, Lexingtonin, Sian, Lene Bjerren, Riviera Maisonin tuotteita.


Vielä täytyy nauttia kesästä (onneksi on luvattu uudet helteet), mutta en malta odottaa, millainen tunnelma Loviisan Aitassa on syksyllä! <3 Täytyy ehdottomasti käydä poikkeamassa myös silloin. Kynttilöitä en vielä ostanut, vaikka montaa tuoksuttelin.


Loviisan Aitta voitti vuonna 2011 sisustusalan vähittäiskauppojen kansainvälisen kilpailun (GIA - Global Innovators Award). Loviisan Aitta onkin oikea elämyskeidas, siellä kuljeskellessa ajatukset lähtevät vaeltelemaan arkisista asioista aivan muualle.

Tarttuiko itselle mukaan mitään? No en ole koskaan päässyt lähtemään Loviisan Aitasta niin, että mitään ei olisi tarttunut mukaan! :) Sain paljon inspiraatiota, ja kotiinviemisiksi ostin uudet kaitaliinat, sekä yrttipenkkiin yksinkertaiset nimikyltit.




Rosmariini-kyltti pääsi heti edustamaan, kun tuli ostettua kaupan rosmariini focacciaa varten (siitä tuli muuten TAIVAALLISEN hyvää, ohjeen laitan myöhemmin myös tänne muistiin).

Mukavaa maanantaina! :)
SHARE:

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Oireeton alkuraskaus

Odotamme nyt toista lastamme ja tämäkin raskaus on ollut hyvin oireeton. Olen tästä luonnollisesti todella onnellinen ja kiitollinen, mutta samalla olen ollut hyvin hämmentynyt. Kun mikään ei ole muistuttanut raskaudesta, raskaudet eivät ole tuntuneet todellisilta. Ensimmäinen kolmannes on aina yhtä pitkä epävarmuuden jakso, joka usein on odottajille myös se kaikkein raskain. Olen googlettanut vimmatusti ja etsinyt keskusteluista "kohtalotovereita", joilla raskaus on ollut oireeton ja silti kaikki on sujunut hyvin.

Kuva Pinterest Baby's breath fab.com
Raskausmaha on tullut esiin jo varhain näissä viimeisimmissä raskauksissa. Muistaakseni ensimmäisessä raskaudessa vatsa näkyi vasta vähän ennen puolivälin ultraa, mutta nyt vatsa on pulpahtanut esiin jo ensimmäisillä viikoilla. En tiedä mikä oli turvotusta ja mikä varsinaista raskausvatsan esiintuloa, mutta joka tapauksessa tällä kertaa sain piilotella erottuvaa vatsaa alusta lähtien.


Nyt raskausviikkoja on noin 16, ja tälläkin hetkellä minusta tuntuu, että vauva hipsuttelee vatsassa. En tiedä, onko se mahdollista vielä, vai kuvittelenko vain. Joka tapauksessa edellisestä näin pitkälle edenneestä raskaudesta on melko paljon aikaa (4 vuotta), minkä vuoksi kaikki tuntuu taas kovin uudelta. Onko ruudun takana muita odottajia? Millaisia kokemuksia alkuraskaudesta teillä on ollut?

Lopuksi vielä otos odottajan "terveellisestä" aamiaisesta. Tämä ehkä kuvastaa ruokafilosofiaani - pyritään syömään terveellisesti, mutta lopulta maku ja nautinto menevät kaiken edelle! :) Hillokeksien päällisinä eilisillalta jäänyttä manchegoa ja parmesaania.



Seurallista sunnuntaita! :)

SHARE:

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Juustohullun valkoinen pizza

Perjantait ovat meillä usein pizzapäiviä. Pizzojen teko on mukavaa puuhaa työviikon päätteeksi, kun ei jaksa mitään erikoisempaa valmistaa. Pizzapohjaohjeellamme tulee aina kaksi isoa ohutta pohjaa, joten yleensä teemme vähintään kaksi eri versiota. Tällä kertaa teimme neljä hieman pienempää. Olen tykästynyt "valkoisiin" pizzoihin, joihin ei tule tomaattikastiketta. Pohjalle laitoin valkosipulituorejuustoa, sellaista Valion Pikkusiskoa. Punajuuri ja karamellisoidut sipulit tekevät myös kivan erilaista makua pizzaan. Ananakset ovat ehkä hieman ylimääräisiä tähän pizzaan, mutta smoothieta varten avattu purkki oli "pakko" käyttää, joten menivät nekin sekaan.

Joku voisi sanoa "pizza aikuiseen makuun", mutta myös lapsi mutusti tätä pizzaa tyytyväisenä! Ensi kerralla täytän valkoisen pizzani luultavasti punajuuren sijaan artisokan sydämillä. Mitkä muut täytteet voisivat toimia?


Onnea on isoisän tekemä leivinlauta. Leipominen on ihanan vaivatonta, kun on hyvä alusta, joka pysyy paikallaan ja on helppo puhdistaa. 


Ai niin, se täydellisen pizzapohjan ohje niille, jotka tykkäävät, että pohja on ohut ja rapea.

3 dl vettä
1/2 pss kuivahiivaa
0,5 tl suolaa
n. 7 dl puolikarkeita vehnäjauhoja (osa voi olla durum-jauhoja)
2 rkl oliiviöljyä

Sekoita kuivahiiva ja suola pariin desiin jauhoja, ja lisää seos n. 42 asteiseen veteen. Huomaa, että "kädenlämpöinen" ei ole riittävän lämmintä. Sekoita taikinaa puuhaarukalla ja ala lisäämään jauhoja. Kun olet sekoittanut n. 5 dl jauhoja, lisää oliiviöljy, ja tämän jälkeen sekoita sopivasti lisää jauhoja. Sopiva määrä jauhoa on silloin, kun taikina ei ota kiinni reunoille eikä käsiin. Silloin taikina on kimmoisa, se on helppo kaulita ja pohjasta tulee ohut ja rapea. Itse käytän puuhaarukkaa niin pitkälle kuin mahdollista, ja vasta lopuksi, kun taikina ei enää jää kovasti kiinni, uhraan käteni. :) Helppoa ja vaivatonta, eikä siis järin sotkuistakaan.


Ihanaa viikonlopun jatkoa!

SHARE:

Kampauspöytä ja ripaus luonnonkosmetiikkaa

Välillä sisustusaiheinen postaus! :) Kyllästyin kylpyhuoneessa laittautumiseen, joten halusin makuuhuoneeseemme "kampauspöydän". Onko tälle jotain järkevämpää nimeä? Tuo kuulostaa jotenkin liian fiiniltä... Yritin hakea vähän inspiraatiota Googlen avulla, mutta haut tuottivat lähinnä piian peilin kanssa yhdistettyjä pöytiä. Minä taas halusin vähän modernimpaa linjaa. Makuuhuoneemme on melko pieni, joten kovin paljoa vaihtoehtoja pöydän valintaan ja sijoitteluun ei ollut. Lasipintaisen pöydän kontrastiksi halusin vähän rosoisempaa tyyliä edustavan peilin.



Pöydässä on kätevä pitkä vetolaatikko, johon saa ylimääräiset, harvemmin tarvittavat tavarat piiloon. Peilin kautta näkyy vastaseinän taulukollaasi, joka olikin pidemmän ajan projekti... Siitä lisää toisella kertaa!


Olen pari vuotta sitten alkanut käyttää luonnonkosmetiikkaa, vaikka aluksi olin vähän skeptinen niiden laatuun. Erityisesti Barefaced Beauty sarjan meikkipohja, puuteri ja poskipuna ovat yllättäneet minut täysin. En voinut uskoa, että pelkät jauheet peittäisivät punertavat kohdat ja näpyt naamastani. Onneksi kävin liikeessä (Greenlips) testimeikissä, jotta näin omin silmin, miten hyvin ne toimivat omilla kasvoillani! 


Kaiken lisäksi ihoni on ollut paljon paremmassa kunnossa sen jälkeen, kun aloin käyttää luonnonkosmetiikkaa. Se johtuu mahdollisesti siitä, että näissä tuotteissa ei ole öljyjä, vettä, eikä mitään säilöntäaineita, joita tavallisessa kosmetiikassa tarvitaan mm. öljyjen vuoksi. Luomivärit ovat Couleur Caramelin. Nuo riittävät minulla varmaan ikuisuuden, sillä niissä on niin paljon pigmenttiä, että pienen pieni määrä väriä riittää siveltimeen. Hiustuotteissa luotan edelleen hyväksi havaittuun Osikseen. :)

Onko linjoilla muita luonnonkosmetiikkaa kokeilleita? 

Nyt, aamiaisen tekoon! Leppoisaa lauantaita!
SHARE:

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Mustikkasmoothie, josta tuli aikamoinen sekametelisoppa

Tämän aamuinen smoothie syntyi kaappien aineksista, ja muokkasin sitä monta kertaa lisäilemällä eri aineita, kunnes meinasi mielikuvitus (ja ainekset) loppua. Mutta hyvä tuli, kerrassaan loistava!


Blenderiin pääsivät ensin lollo rosso, avokado, pätkä kurkkua ja desi mustikoita. Superfoodeista lisäsin lucumaa (tuo makeutta) ja macaa (tuo intensiivisyyttä) sekä tocotrienolsia (tuo kermaisuutta), jotka makuarvonsa lisäksi ovat mielettömiä terveyspommeja. Vettä oli pakko lisätä, jotta smoothien pystyy juomaan, mutta mausta tuli liian vetinen ja mitäänsanomaton...

Banaani olisi varmasti ratkaissut ongelman, mutta sen puutteessa laitoin omenan, ja lisäsin lucumaa ja tocoa. Laitoin myös teelusikallisen mustaherukkajauhetta, minkä uskon värjänneen juoman lähes mustaksi. Kuiva-ainekaapin kätköistä löytyy aina jotain oivalluksia, niin myös tällä kertaa - lisäsin smoothieen ananaspurkin liemen (ananakset päätyvät illalla pizzaan) ja auringonkukan siemeniä tuomaan vähän pähkinäistä makua.


Lopputulos oli erittäin hyvä, mutta smoothieta tuli aika paljon, melkein litra! Saankin siis hörppiä sitä pitkin päivää. Ehkä säästän huomisaamuksi osan.

Monet kehuvat, että smoothiet ovat niin käteviä, kun niiden avulla lapsillekin saa juotettua melkoiset vitamiinipommit, mutta ei meillä... Olen tarjonnut näitä E:lle melko usein, joskus hän on uskaltautunut maistamaankin, mutta yleensä kommentoi kohteliaasti, että "tää ei ole äiti mun lempiruokaani".


E nauttikoon siis lempiaamiaisensa - mangojugurttia. Myslin ollessa finito lempihöysteitä ovat kaurahiutaleet, auringonkukan siemenet ja mustaherukkajauhe.

Piristävää perjantaita! :)
SHARE:

torstai 18. heinäkuuta 2013

Nopea lounassalaatti

Rakastan salaatteja. Kertakaikkiaan, en tiedä parempaa lounasta. Yleensä teen myös töihin evääksi salaatin, tai jos en ole jaksanut tehdä illalla valmiiksi, haen läheisen K-supermarketin salaattibaarista (se vasta on taivas, uskokaa pois) annoksen. Salaatin jälkeen olo on sopivan kevyt, ajatus juoksee ja jaksan keskittyä hyvin. Pidän siitä, että salaatissa on yleensä monia makuja ja värejä. Yksitoikkoinen ruoka on tylsää katsella ja nauttia.


Yleensä salaatissani on jotain juustoa, koska en syö lihaa enkä broileria. Lohen ja katkarapujen käyttöäkin on täytynyt nyt raskausaikana vältellä, joten välillä on ollut haastavaa suunnitella ruokia... Koska pidän vaihtelevista mauista, laitan yleensä jotain hedelmää joukkoon. Ihana suolaisuus juustosta, makeus hedelmästä, avokadon kermaisuus, ja vinegretin kirpsakkuus saavat aikaan oikean makujen sinfonian! Krutongit ovat todellista luksusta, yleensä meillä on vaaleampaa leipää lähinnä viikonloppuisin. Kuvista jäi puuttumaan kurpitsan siemenet. Yleensä laitan niitä tai auringonkukansiemeniä loppusilaukseksi.


Salaattiin teen aina vinegretin, koska minusta se tuo ihanan säväyksen salaattiin. Vinegrettiin laitan oliivi- tai rypsiöljyä, sitruunamehua, puna- tai valkoviinietikkaa, ripaus suolaa ja pippuria, joskus myös hunajaa ja mausteita, esim. basilikaa.

Tämä on aika perussalaatti, mutta vastaavanlaisia makean, suolaisen ja happaman liittoja voikin sitten kokeilla mielin määrin! Salaattivinkkejä tulen varmasti jakamaan blogissa jatkossakin. Olisi myös ihanaa saada uusia ideoita lukijoilta!
SHARE:

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Kasvimaalla

Viime vuonna perustin kasvimaan takapihallemme, sillä viljelylaatikko ei enää riittänyt kasvatusintooni. Tein suurpiirteisen suunnitelman, mitä haluan mihinkin kasvamaan ja ahdistuin neuvotuista isoista taimiväleistä. Eihän minun pikku pläntilleni olisi mahtunut mitään, jos olisin noudattanut ohjeistuksia kovin tarkkaan... Yrtit ovat voineet hyvin kasvilaatikossa, erityisesti oreganoa, timjamia ja basilikaa tulee käytettyä monta kertaa viikossa. Jamie Oliverin puutarhatyökalujen ansiosta tekee mieli tarttua kuopsutuspuuhiin useammin. :)



Uusia tuttavuuksia tänä vuonna ovat olleet varsi- ja juuriselleri, jotka ovatkin kasvaneet yllättävän hyvin. Tiedättekö muuten mistä ne erottaa? Lehdet ovat hyvin saman näköiset ja näin isompana ne erottaa muutenkin melko hyvin. Pikkutaimet olivat aivan samannäköisiä, mutta taimikauppias kertoi, että taimet erottaa siitä, että juurisellerin varren tyvi on hieman violettiin vivahtava, varsisellerin taas aivan vihreä. Varsiselleri on ihanaa salaateissa (mies ei kyllä välitä siitä lainkaan), juuriselleriä käytän syksymmällä patoihin ja keittoihin.


Etanat tai jotkut muut ötökät ovat kovasti tykästyneet salaatteihini. Viime vuonna minulla oli valtavasti erilaisia salaatteja, eikä meidän tarvinnut lainkaan ostaa kaupasta salaattia, mutta tänä vuonna siemenet eivät itäneet ja yhdessä vaiheessa unohdin kastella... Toivottavasti uudelleen kylvämäni ehtivät vielä tuottaa lehtiä. Kasvimaallani hyvässä kasvussa ovat sellerit, porkkanat, kesäkurpitsat, lehtikaalit, mangoldit ja tomaatit + yrtit laatikossa. Lisää kuvia myöhemmin!
SHARE:

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Omaa aikaa

Aloin seuraamaan blogeja ensimmäisellä äitiyslomalla. Blogien lueskelu oli mukavaa ajanvietettä paljon nukkuvan pienokaisen kanssa, ja tuntikausia kestävien iltatankkausten aikana. Aluksi luin paljon sisustusblogeja, sittemmin harrastukseni on painottunut lifestyle-blogeihin. Itseasiassa en oikein välitä tuosta termistä lifestyle, se kun tuntuu nykyään vilisevän siellä täällä ilman sen kummempaa arvoa. Blogit ovat myös tietyllä tapaa avartaneet omaa maailmankuvaani. Lukemalla eri elämäntilanteissa olevien ja muuten täysin erilaista elämäntapaa viettävien ihmisten blogeja näkee (ainakin pintaraapaisun), miten ihmiset viettävät aikaansa, mitä asioita arvostavat jne. Ne ovat siis mielenkiintoinen portti vaihtoehtoisiin elämiin.

Harkinta-aikani oman blogin suhteen on kestänyt pari vuotta, ja nyt aika on mahdollisesti kypsä. Sain vihdoin graduni valmiiksi alkukesästä, minkä johdosta syksyllä on vihdoin aikaa uudelle "harrastukselle". Saa nähdä mitä oman ajan käsitteelleni tapahtuu - odotamme nimittäin pikkusisarusta perheeseen. Esikoisen päiväuniaikaan nautin kahvia onnellisena siitä, että enää ei tarvitse jokaista vapaata hetkeä käyttää gradun parissa, selaan lempiblogejani ja haen inspiraatiota kodin laittoon. Päiväunien jälkeen tyttö rientää unisena syliin ja haluaa lukea muutaman kirjan sohvalla viltin alla - parasta. Näistä arjen kauniista ja rauhallisista hetkistä elän, toivottavasti myös sinä! 



Blogissa kirjoitan elämästä, arjesta - kauniista asioista ympärillä, jotka muistuttavat elämän ainutlaatuisuudesta. Suunta terveellisempään elämään on johdattanut minut suosimaan kasvisruokavaliota ja kiinnostumaan superfoodeista. Koska rakastan ruoanlaittoa ja hyvää ruokaa, kirjoitan varmasti myös näistä kokeiluista kaiken muun kotoilun ohella. Tervetuloa!

SHARE:
© Tohkeissaan. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig