Itsenäisyyspäivän illallista ja itseni ylitystä - 6. luukku

Itsenäisyyspäivä on madellut villasukissa töpsötellen, lumisadetta tuijotellen. Meillä ei ole kummempia itsenäisyyspäivän perinteitä, mutta hyvän ruoan ystävinä otamme kaikista juhlapyhistä ilon irti erityisesti ruokarintamalla. Tykkään laittaa jotain sellaista, että keittiössä ei tarvitse kökkiä koko iltaa ja ainakin osan voisi valmistella etukäteen. Muiden tuhistessa päiväunia laitoin tomaatit paahtumaan ja mozzarellat marinoitumaan, sekä alkuvalmistelin risoton. Jälkiruokajäädykkeen olin tehnyt jo viime viikolla pakkaseen - siitä lisää vaikka ensi viikolla.

Alkupaloiksi olin suunnitellut bruchettoja pesto-vuohenjuustopäällisellä, mutta koska juuri ostettu vuohenjuusto oli homeessa (!), täytyi soveltaa kaappien aineksista jotain muuta. Tein perus guacamolen (avokado muussattuna, suolalla, pippurilla, sitruunamehulla ja sokerilla maustettuna) ja laitoin siivun artisokkaa ja sharonia päälle. Loistava yhdistelmä ihan vahingossa syntyneeksi!

Kalatiskillä päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja opetella fileoimaan kalat itse. Viime viikonloppuna myyjä fileoi minulle nieriän tuskaillessani, että en osaa kokonaiselle tehdä mitään ja juuri muuta valikoimaa ei enää ollut. Ajattelin, että jatkossa yritän selviytyä siitä itse ja aina on enemmän vaihtoehtoja. Kertasin ohjeet ja lähdin kokonainen siika kainalossani kotiin. Pyysin miehen henkiseksi tueksi ja tartuin härkää sarvista (siikaa kiduksista). Ei se ollutkaan niin vaikeaa kuin luulin, ällöttävää kylläkin.

Jestas, että tuuletin valmiiden fileiden edessä! Enää ei tarvitse olla neljänkympin kilohintaa hipovien fileiden armoilla. Ja ennen kaikkea koin ylittäneeni itseni - yleensä olen antanut kaikki "likaiset työt" miehen tehtäväksi. Eiväthän ne nyt ihan ammattilaisen fileoimilta näytä ja vähän meni hukkaankin hyvää kalaa, mutta ensikertalaiseksi ihan onnistuneet kimpaleet sain aikaan.



Castellolta on uusi parmesan-tyyppinen kova, pitkään kypsytetty juusto, Hirten, joka on niin taivaallisen hyvää, että siitä on pakko vinkata (kuvassa oikealla Manchegon rinnalla). Siitä tekee mieli koko ajan murtaa uutta palaa suuhun.. Suosittelen ehdottomasti mihin tahansa käyttöön, ainakin nyt juustotarjottimelle hillon kanssa, mutta minä raastoin sitä hieman risotonkin joukkoon.

Sitruunarisoton tein Pastanjauhajien ohjeella, todella hyvää ja helppoa! Ja siika ei muuta kaipaa kuin mausteet pintaan ja paiston voissa. Siis koko ateria kovin simppeliä ja melko vähällä vaivalla (jollei fileoimista lasketa ja sekin sujuu kohta rutiinilla!), mutta niin tajuttoman hyvää, että sukat pyörivät jaloissa. E ei oikein välittänyt bruchettasta ja risotosta, mutta siikaa ja juustoja söi senkin edestä. Hän on aina tykännyt voimakkaista mauista - puristaa sitruunaa kalan päälle ja syö voimakkaita juustoja. Kun nostin pöytään juustokeksit ja hillot, sekosi hän onnesta "Äiti mä rakastan tätä herkkuu ja mun perhettä!!".

Juhlavastaanotto jäi kokonaan välistä saunoessa, syödessä ja Carcassonnea pelatessa, mutta en kai menettänyt mitään kovin tähdellistä. Aamulla selailen upeimmat puvut ja kohahduttavimmat mokat, siinäpä se. Mukavaa viikonlopun jatkoa! Toivottavasti ympäri Suomea on saatu pieni lumipeite!

Katri